…kuka nämä piskit on kouluttanut näin taitaviksi?
Torstaina treenattiin viikkoradalla viikkotreeneissä.
Viikkorata vk 15
1-2 niistolla, 4-5 sokkari, 6-8 kokeilin takaakierto-valssi-takaakierto-päällejuoksu, mutta päädyttiin lopulta Jarin ehdottamaan takaakierto-jaakotus-takaakierto-päällejuoksuun, joka toimi linjojen puolesta paremmin. Kepeille vienti oli sujuvampi ja koiran linja kaikkinensa nopeampi. 10-11 välille Piika tarvitsi puolivalssipidätteen ja putkijarrun. Valssilla 12 ja sitten ehdottomasti meille radan vaikein kohta. 13-14 takaakierto-niisto, pieni odotus, tyrkkäys 15:lle, pakkovalssiin ohjaus 16:lle, valssi 17:lle ja putkijarru 18:lle.
Ratapiirroksen nähdessäni en ajatellut radan olevan mitenkään erikoinen, mutta haastavuutensa oman liikkumisen osalta toi A:n ja puomin kiinnisitominen putkella. Ja sai kyllä juosta paikoitellen, että ehti ohjaamaan. Piikalla oli hyvä tatsi päällä. Ei juuri palkkailtu, mutta ohjasin paljon noita treenipätkiä pallo kädessä. Saatiin sillä vauhti pysymään hyvänä koko ajan. Ei tullut varsinaista väsymistä, vaikka pitkä pätkä treenattiinkin.
Ratatreenit 15.4.2016
Perjantain ratatreenejä pohdin pitkään, mutta mentiin sitten kuitenkin. Jalosen hyppyrata vuodelta 2012 oli teemana. Piirustuksessa oli vähän lyhyet estevälit, joten kasvateltiin niitä pidemmiksi.
1-3 otin kolmosen takaa vastaan, pieni linjaus 4:lle ja kepeille ohjaus. Kepeiltä vastakäännös 6:lle ja putkeen. Pienesti piti odottaa Piikaa pituudelta, mutta sitten tulikin jo kiire pussin jälkeiseltä esteeltä kääntämään. Varsinaisesti virheitä tähän ei tullut, mutta toki käännökset olisivat voineet olla tiiviimmät. Muurille toimi paremmin vastakäännös, 15:lle ennakoiva valssi ja loppusuora oli aika iisiä. Ei sinänsä mitään suurempia pulmia. 6-11 oli se väli, jota eniten tahkottiin. Ohjasin välillä pallo kädessä ja Piika oli selvästi siinä kiinni.
Viikonloppu kului yhtä koiramaisissa merkeissä. Raisa ja Janne olivat lupautuneet pitämään viestileirin lappalaiskoirien järjestämänä. Koska meiltä nyt sattuneesta syystä on nuo kokeneemmat viestikoirat vähän vähentyneet, otettiin lyhyen matkan treeneihin Piika ja Kilju Naakan ja Elsan täydennykseksi juoksemaan. Lauantaille sattui vielä hieno aurinkoinen ilma ja koko päivä siinä hurahtikin. Metsässä viestin saloihin tutustuessa.
Juoksutettiin ensimmäisessä erässä Piika. Janne oli metsäpäässä. Seuraavassa erässä Kilju ja minä olin metsäpäässä. Kummatkin matkat olivat lyhyitä, niin että juuri ja juuri oli näköyhteys harvan metsän halki. Jo ensimmäisillä matkoilla näki sen, että tytöt ovat hoksanneet homman idean. Niinpä molemmille laitettiin myös välillä toinen koira heti perään imuavuksi. Piika meinasi jäädä toiseksi, kun suomenlapinkoira Vauhti oli jo viimeisillä pistoilla Piikaa melkeinpä nopeampi.
Käytiin myös tekemässä pidempi pätkä kokeneelle koiralle, noin 350-400 metriä oli etäisyys A-C päässä tässä treenissä. Kilju pääsi ensimmäistä kertaa treenaamaan tällaista matkaa. Kaippa sitä on jotain tehty oikein. Ei sillä ollut ongelmia juosta epätasaisessa kumpuilevassa maastossa. Janne oli todennut tätä ennen, että kyllä Kilju tarvitsee vähintään sellaiset 20 treeniä ennen koetta. Tuon jälkeen tuumasi, että no 10 riittänee. Piika pääsi vielä toisen kerran juoksemaan lyhyttä matkaa neljänteen treeniin. Sai olla vähän ylpeä näistä ”kokeneista” viestikoirista, kun sai aina sanoa, että pistä vaan se koirasi heti perään. Ei nuo tytöt käänny.
Lauantai-iltana Kilju pääsi tekemään purut. Ei sitä helpolla päästetty sielläkään, vaikkei kovin raskasta treeniä tehtykään. Päivän väsymys kyllä näkyi Kiljussa, mutta hyvin se petrasi koko ajan. Jonkinlainen rauha noissa treeneissä on nyt saavutettu. Koiralla on selvästi hyvä olla. Johtuuko se sitten siitä, että Jannellakin tuntuu olevan nyt rauha tekemisessä. Viimeisten parin treenin aikana Kilju on keksinyt, että yrittää haukkua hihan päällä. Melkoista kengurumeininkiä alkaa homma olemaan, kun Kilju yrittää pistää maalimiehen liikkeelle.
Sunnuntaina vuorossa oli sitten viestikoulutuksen tottisosio. Lähdin sinnekin sitten mukaan katselemaan enkä tietenkään pystynyt pitämään näppejäni erossa koirien kouluttamisesta. Ehkä siinä on myös minun ja Jannen ero. Janne yrittää aina selittää niin, että koiran ohjaaja ymmärtäisi, mitä pitäisi tehdä. Minä menen ja kokeilen lopulta itse, jotta koira saadaan liikkeelle ja aktiiviseksi ja sitten pystyn neuvomaan koiran omistajallekin, mitä hänen pitäisi tehdä. Ehkä se juontaa sitten juurensa siitä, että tykkään itse seurata katsomalla, mitä halutaan ja Janne ymmärtää paremmin sanallisesti. Mutta voi vitsi, mitä lappalaiskoiria olikaan treeneissä! Meinasin jo, että kyllä se on bordercollie ja malinois, minkä väliltä valitsen seuraavan koiran, mutta on noissa lappalaisissakin sitä jotain.
Pipipäät 