Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2016

Kun päivääkään en vaihtaisi pois

SONY DSC

Viisi vuotta sitten juuri Saksasta lentäneenä.

Viiteen vuoteen mahtuu paljon. Viisi vuotta menee nopeammin kuin uskoinkaan. Tuolloin vielä pentu, juuri Saksan maalta Suomeen lennähtänyt pentu ilman nimeä on saanut viiden vuoden aikana nimen – montakin itse asiassa. Piisku-neidistä on tullut tärkeä osa meidän laumaamme.

Näiden viiden vuoden aikana olen oppinut niin paljon. Iloja, suruja, pettymyksiä ja ennen kaikkea onnistumisia. Niitä tämä neiti on tarjoillut. Kuinka paljon olen näiden vuosien aikana oppinut arvostamaan Piikan luonnetta. Sen vakaata hermorakennetta, sen oppimiskykyä, sen sopeutuvaisuutta ja sen intoa. Viimeisen vuoden aikana  nuoresta koirasta on pakostakin kasvanut aikuinen. Se on joutunut tottumaan muutoksiin laumassa ja se on kasvanut niistä johtuen tai niiden ansiosta yhä enemmän henkisesti. Tuntuu, että viimeisen vuoden aikana meistä on tullut ME. Ymmärrän, luotan ja ihailen tuota koiraa päivä päivältä enemmän. Koskaan aiemmin en ole tällaista tuntenut, enkä tiedä, tulenko koskaan tuntemaankaan. Siksi haluan nauttia tästä nyt ja tässä.

Päivääkään en vaihtaisi pois.

 

Ja miten ikävä Pessiä taas iskikään, kun tuon Piikan ensimmäisen videon katsoin. Vieläkään en ole pystynyt Pessin kuvia käymään läpi. Yllättävän rankkaa on tämä luopuminen. Mutta ehkä vielä joku päivä…

Kesä, kärpäset ja nollaprosentti

Takana pitkä viikonloppu. On nautittu ihanasta kesästä. Grillattu, istuteltu kesäistutuksia, leikattu nurmikkoa ja Piikan kanssa käytiin kisaamassakin Kuopiossa. Kilju pääsi pellolle ja Marsu uimaan. Kaikille jotain.

https://www.instagram.com/p/BFqW7hHFOf4/?taken-by=tintzuk

 

Lauantaina oli tyypeillä aktiivipäivä, kun viettivät koko päivän pihalla. Meillä on ollut noilla maleilla aina ongelmana ruohonleikkurin jahtaaminen ja nyt sama näyttää toistuvan tuon päältä ajettavankin kanssa. No, vielä eivät ole jääneet alle. Huom, vielä.

Piikan kanssa tosiaan oltiin Elinan ja tyttöjen kera Kurkimäessä sitten sunnuntaina ja me juostiin neljästä tarjolla olleesta Saviojan Annen radasta kolme. Ensimmäisenä hypäri, sitten agilityrata. Kumpikin oli ihan jees, kivoja ratoja. Mutta joku siinä vain oli, etten saanut hommaa toimimaan. Piika kävi kuumana jo lähdössä, vaikka hyvin pystyin sen irti viemään, mutta sitten radalla lähti käsistä. Tuli kontakteilta ilman lupaa, ei osannut keppejä, irtosi väärille esteille jne. Piikalla alkaa olla aikamoinen tahtotila lukea rataa itse, ellen selvästi heti tarjoa estettä, mitä mennä.

Toisen agilityradan jälkeen lähdettiin lyhyelle jäähdyttelylenkille, kuten normaalistikin. Kun oltiin palailemassa kisapaikalle, meille huudettiin, että rataan tutustuminen on jo käynnissä! No, ei siinä ollut saumoja koiria viedä autoon, ei kun kiinni vaan ensimmäiseen puuhun ja radalle. Rata oli edellinen rata käännettynä vain toisinpäin. Eli sinänsä jotain tuttua. Tuli sellainen fiilis, että tältä radalta väännetään väkisin se nolla, sopi meille radoista parhaiten myös profiililtaan siihen. Hieman jäin A:lle kiinni, mutta Piika haki itsenäisesti takaakierron, mutten ehtinyt ennen seuraavaa hyppyä ja 180 asteen käännöstä tehdä mitään ennen keppejä, joten tässä vaiheessa Piika kaarratti sellaisen 5-10 metriä mutta kun ei sopivasti ollut esteitä tarjolla, ei saatu virhettä vaan koirakin löysi sitten kepit. Loppuun saakka päästiin nollalla, mutta aika riitti kaarratuksista johtuen vasta neljänteen sijaan. Pitää kuitenkin olla tyytyväinen. Tuollaisellakin radalla Piikan vauhti alkaa jo riittämään  hyvin ja jos kaikki osuu nappiin, niin kyllä se niistä palkintosijoistakin jo kisaisi.

Nimetön

Piikan kisakirjan ensimmäinen sivu alkaa tulla vastaan.

Eilen laskeskelin meidän nollia ja vuoden kisoja. Ei hullummin, kun kuluneen vuoden kisojen nollaprosentti on jotain 27% ja sitten taas pelkän 2016 vuoden nollaprosentti noin 40%! Vaikka hyvin kyllä onkin mennyt, jos katsoo kisakirjastakin, että ensimmäinen nolla kolmosista on vuodelta 2014, vuonna 2015 on tehty 4 nollaa (ja noihin viiteen nollaan sisältyy 3 SERTiä) ja nyt vuonna 2016 nollia on sitten jo kertynyt 8 neljän kuukauden sisällä (ja niistä yksi on SERT). Ehkä se yhteinen sävel alkaa olla jo pikkuhiljaa suunnilleen hanskassa.

Eilen illalla oli niin upea kesäinen keli, että kävin vielä auringon laskiessa koirien kanssa Mattilassa uittamassa piskit. Marsun seura on tehnyt Piikalle niiiin hyvää! Vitsi mä rakastan tuota halattavaa pehmolelun näköistä Marsua. Nyt kun se on täysin kotiutunut meidän sakkiin, elämä on kyllä ihan järjettömän helppoa. Se leikittää molemmat tytöt, se jaksaa tulla halittavaksi kainaloon ja se on kyllä maailman iloisin koira. Ja Piikan mielestä ihan paras kaveri tähän saumaan. Uimassakin Piika ensimmäistä kertaa uskalsi noutaa keppejä ihan vauhdilla ja innostui leikistä kunnolla, kun Marsu ei lähtenyt keppejä tavoittelemaan. Kiljun kanssahan tämän leikin voittaja on aina selvillä ja Pessillä taas oli tapana viedä kepit Piikan suusta rannassa.

https://www.instagram.com/p/BFwmEW4lOd0/?taken-by=tintzuk

Tämmöiset kesäillat on vaan niin parasta!

Kysely JAT-Tilan pohjaratkaisusta

Nyt mahdollisimman moni vastaamaan! Kaikilla on oma näkemyksensä, millainen on paras pohja agilityn harrastamiselle, ja me haluamme kuulla sen nyt!

JAT_pohjakyselykuva

 

JAT ry:n keskustelufoorumilla on herännyt kevään 2016 aikana keskustelu JAT-Tilan pohjaratkaisusta.

Tällä hetkellä JAT ry:n vaihtoehtoina on jatkaminen samalla tekonurmialustalla tai siirtyminen kokonaan tai osittain kivituhka-alustalle. Joka tapauksessa JAT-Tilassa tullaan alusta tämän hetkisen arvion mukaan uusimaan seuraavien 2-3 vuoden aikana, vaihtoehtona esim. kumirouhetäytteinen nurmialusta. Olemmekin kiinnostuneita kuulemaan nyt seuralaista ja kisaajien mielipiteitä JAT-Tilaan näille 2-3 välivuodelle valittavasti pohjaratkaisusta.

 

Koska niin seuralaistemme kuin kisaajienkin mielipide on meille tärkeä, toivoisimme Sinun vastaavan oheiseen kyselyyn 29.5.2016 mennessä. Valittavana on joko kysely jäsenistölle tai kisaajille. Molempiin kyselyihin vastanneiden kesken arvotaan yhteensä neljä kisalahjakorttia. Arvontojen voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Kysely avautuu 20.5.2016.

Kysely seuralaisille: http://jat.nettilomake.fi/edit/3217

Kysely kisaajille: http://jat.nettilomake.fi/edit/3219

 

Kiitos vastauksestasi!

Tokon valmennusrenkaan koulutuspäivä

Tokointoa on pienesti laskenut edelleen vaihtelevalla tyylillä sujuvat tunnari ja kaukot. Niinpä kun tilaisuus tuli, ilmoitin meidät hieman uusiin oppeihin ja osallistuttiin lauantaina Ojangossa järjestettyyn tokon valmennusrenkaan koulutuspäivään. Samalla käytiin tsekkaamassa uusi kaupunkikoti ja tällä kertaa Janne oli kyllä onnistunut valitsemaan aika passelin sijainnin kämpälle, sillä…

13244699_10154110434111768_3894866371815004852_n

…naapurista löytyy Niinun halli.

Perjantaina käytiin Petikossa lenkillä ja ihmeteltiin koirankoulutuskenttiä, joita tuntui olevan joka puolella. Lauantaina Ojangossa ensimmäistä kertaa ja taas en voinut kuin ihmetellä, monen monta agikenttää vierekkäin ulkosalla, pk-esteet ja tokokentät. Tälleen Keski-Suomen pieniin piireihin tottuneena teki kyllä hyvää nähdä vähän muutakin. Ehkä se Etelä-Suomeen muutto ei olisikaan niin pahapaha asia.

Koulutuspäivä oli jaettu kahteen osaan ja osallistuttiin iltapäivän koulutukseen, johon kuului 15 minuutin kokeenomainen ja 25 minuutin treeni. Sitä ennen oli kuitenkin tunnin demokoulutus, jossa nähtiin esimerkkikoirakoiden esittäminä mm. pennun noutoa, eteenlähettämisen opetusta (lelupalkalla sekä targeteilla), tunnaritreeniä pennulla ja lisäksi aikuisella niin, että kapuloiden keskellä oli ruokaa, johon koira ei saanut koskea. Saatiin myös esimerkit, miten opettaa etujalkakaukot ja lisäksi takajalkakaukot crocksit apuna. Taidettiin nähdä kaikenlaista muutakin, mutta nämä nyt jäivät mieleen omiin treeneihinkin joskus kokeiltavaksi. Ja ehkä tulevaa pennun tuloakin silmällä pitäen sekin, että voihan sitä henkilöryhmää tehdä jo pennullakin.

Meille oli arvottu ensimmäinen suoritusvuoro ja kouluttajaksi Maarit Hellman. Eipä siis hirveän kauan tarvinnut sateessa palella ja meidän vuoron ajaksi sadekin hieman taukosi. Olin suunnitellut, että kokeenomaisessa tehdään seuruuta, ruutu, tunnari ja kaukot. Hain Piikan autosta, en edes viritellyt sitä haukuttamisella tai millään vaan alettiin suoraan koemaiseen. Seuraaminen oli varmaankin aika lailla voittajan seuruun mittainen. Yhdessä vasemmalle käännöksessä Piikan päälle piti vähän kävellä ja peruutus oli huono, mutta siihen nähden, ettei olla seuruuta treenattu, meni todella hyvin mielestäni. Ruutu tehtiin ylipitkältä matkalta. Ruutumerkkeinä oli vaalean violetit törpöt ja nauha valkoinen. Kivituhkapohjasta nämä erottuivat todella huonosti omaankin silmään. Piika katseli ihan kaikkea muuta kuin eteensä, mutta lopulta päätin, että no piru vie, lähetetään ja katsotaan, mihin se ampuu. Ja juoksikin suorilta ruutuun!?! Käskytin suoraan maahan, mutta meni yli ruudusta.

 

Tunnariin saatiinkin näillä valmisteluilla maisteluongelma esiin, vaikka oman palauttikin. Kaukoissa nousi heti ensimmäisellä ja oli muutenkin skarppi, mutta teki yhden oman vaihdon välissä, meniköhän seisomisesta maahan. Näihin liikkeisiin meni yhteensä seitsemän minuuttia, joten tehtiin vielä ruutu uusiksi ja nyt haki ruudusta oikean paikan ja oli hyvä käskyttää maahan. Olisko sitten kuitenkin sillä ekalla kerralla vähän mennyt ruudun paikka Piikaltakin ohi, mutta kun sillä alkaa olla aika vahva eteenmeno jo nykyisin, niin eteni hyvin sitten suoraan. Vauhtia oli molemmilla ruutuunmeno kerroilla enemmän kuin normaalisti, mikä kyllä yllätti.

Siirryttiin treeniin ja vaihdettiin kehää. Kokeiltiin taas kokeenomainen tunnari ja maistelihan se taas ne kapulat ja nyt palautti vielä väärän. Kokeiltiin pari tunnaria niin, että itse seisoin kapuloiden takana, mutta maisteli vaan edelleen. Pohdittiin, mistä se maistelu nyt johtuu. Itse olen tehnyt sen havainnon, että Piika maistelee kapuloita, jos liikkuri vie ne omissa käsissään ja vieraissakin kapuloissa on hajua. Olen arvellut, että joskus jäljen teko on tähän vaikuttanut, koska siellä on pitänyt poimia kaikki ihmisen hajuiset. Niinpä mietittiin, että entäs jos vain kieltäisi Piikaa, kun ottaa väärän suuhunsa. Että nyt aletaan kertomaan sille, ettei niin saa tehdä. Olen ollut tässä vähän arka, koska aina sanotaan, ettei saa kieltää tunnarissa.

Laitettiin sitten monta kapulaa sikin sokin ja kyykittiin itse siihen viereen. Heti jos Piika maisteli, kielsin tiukasti EI. Piika tiputti kapulan, katsoi minua ja annoin käskyn oma nätisti. Taas maisteli ja taas kielsin ja kun katsoi, annoin käskyn oma. Ehkä, ehkä tämä voisi toimia, kun nyt vain jaksan tarkasti kieltää kaikki maistelut. Maarit ainakin sanoi, että kieltoni oli hyvä, koska se oli tiukka, mutta en hermostunut koiralle. Lisäksi tehdään tätä nyt monella kapulalla ja ei todellakaan kokeenomaisesti. Sitten kun alkaa toimia noin, se oikea kapula piilotetaan kapuloiden alle jne vaikeisiin paikkoihin ja silti vain se oma pitää poimia kapuloiden joukosta.

Yllätti, yllätti todella, ettei Piika menettänyt toimintakykyään tai alkanut säheltämään kieltojen johdosta. Ehkä se on kasvanut tässä vuosien varrella jo siihen, että sitä voi välillä kieltääkin eikä se ole maailmanloppu.

Lisäksi katsottiin kaukoja. Tekniikkatreeniä pitäisi taas tehdä. Lisäksi Maarit toivoi lisää ilmettä kaukoihin. Eli takaisin niihin kunhan tässä nyt vain käskytellään -treeneihin. Variaatiota ja yllätyksellisyyttä. Niin että itse liikun ja käskytän, niin että koira peruuttaa ja sitten joutuu tekemään vaihtoja jne.

Nopeasti meillä sitten meni se neljäkymmentä minuuttia ja saatiin hyviä korjaussarjoja jatkoon. Piikakin sai kehuja, että kiva koira, vaikkakin vähän turhan paljon katselee ympärilleen ja sekin voi kaukoissa ja tunnarissa nyt vaikuttaa, ettei oikein keskity niissä siihen itse tehtävään. Ja pakko myöntää, että onhan sillä niissä eri ilme kuin esim. seuruussa ja ruudussa. Pitää kiinnittää nyt huomiota siihen, millä sen saisi skarpimmaksi noissakin. Mutta kun katselin paikalla olleita muutamaa muuta samanrotuista, niin kyllä täytyy antaa Piikalle crediittiä siitä, ettei sen sentään tarvinnut pelkopuhista sateenvarjoille ja sadeasuisille ihmisille.

Loppupäivä meni seuratessa muiden suorituksia ja treeniä ja paljon ideoita niistäkin tuli kyllä omiin treeneihin. Lähinnä lisää variaatioita, miten treenata. Ja toteamus, että olisi tuossa tokossa kyllä ihan hirveästi treenattavaa. Mutta ehkä vähitellen, josko tästä joskus tulisi koevalmista.

Piika ja Marsu olivat aivan onnessaan Jannen kämpästä ja viettivätkin kolme päivää lasiparvekkeella. Olen aina ihmetellyt, miksi tehdä tuollaisia lasikuutioparvekkeita, mutta kun koirien telkkaria siinä seurasin, niin olihan niillä siinä tekemistä. Yllättävän rauhallisesti vielä seurasivat pihan ja kadun tapahtumia, kun niille kerran huomautettiin, ettei äänen korottaminen ole sallittua. Ja pääsipä Kiljukin tekemään esinekaistaleita sunnuntaina. Muuten hyvä, mutta jospa se vielä tajuaisi, että ne esineet voisi myös palauttaa Jannelle eikä juosta esine suussa pitkin metsää. Vaatii siis vielä pientä hienosäätöä tämä homma.

13239231_10154111996921768_2094540840381954803_n

Piika ja Marsu telkkarin ääressä.

 

 

 

Kilju Koon treenejä ja Mesupusu

A-8664

Mersu, Piika ja Kilju

 

Mihin tämä aika oikein katoaa? No, nyt olisi ainakin Kangasniemen KR:n bordercolliekehän kuvat netissä. Ne löydät TÄMÄN LINKIN TAKAA.

Viikonloppu hurahti treeneissä ja kisoissa. Lauantaina panostettiin Kiljuun, kun sunnuntai meni Piikan kanssa kisoissa. Mesupusu sai pitää seuraa kotiin jääneelle. Ja hyvä seurakoira se onkin ollut! Kiljun kanssa niillä meinasi olla vähän kiristelyä perjantaina, mutta nopeasti tyypit siitä asettuivat. Varsinkin kun olivat molemmat parkkeeranneet eteiseen nukkumaan ja Piika makasi ketarat levällään oviaukossa, josta kumpikaan ei sitten uskaltanut kulkea.

 

Lauantaina Kiljulle oli suunniteltuna viestitreenit porukalla. Tähän mennessä sitä on juoksutettu korkeintaan vain 500-600 metriä yhteen suuntaan. Viikko sitten omissa treeneissä se juoksi A:lta C:lle mitä sattuu reittiä. Torstaina se sitten oli ottanut hatkat keskellä Kirkkonummea ja lopulta Janne oli saanut sen kiinni melkein kotiovelta, kun Kilju oli sahannut kevyeen liikenteen väylää eestaas löytääkseen Jannen jäljet. Olisiko tämä kokemus sitten opettanut, että juostessaankin kannattaa käyttää nenäänsä, koska lauantain treeneissä Kilju ylitti kaikki odotukset.

Tehtiin aamupäivän treenissä 7 juoksua eri matkoilta. Viimeisin oli jo 850m. Ysikympin kulmia, ikivanhaa metsäauton pohjaa, risteyksiä, ojan pohjaa ja lopulta T-risteykseen päättyvä rata, jossa itse oltiin metsässä piilossa koiria. Kivasti näki aina mutkissa, miten Kiljukin tuli vauhdilla ja sladitti nenä maassa eli idea hommaan on löytynyt. Lisäksi alkoi jo reagoimaan ”tuomarin” aikojen huuteluun, eli oli hyvin lähdössä uusille taipaleille.

Iltapäivällä sitten vuorossa oli lyhyempi matka muutamilla lähetyksillä, mutta nyt oli polun ja teiden ylityksiä ja taas kääntöpaikalta metsään päätyvä rata. Kun aamun treenissä jäljen löytäminen tien päästä meni vähän etsimiseksi, iltapäivällä Kiljulla oli nenä jo erittäin hyvin auki. Uskomatonta, miten vähillä treeneillä se on edennyt tähän pisteeseen. Kaiken lisäksi Kilju on koira, joka pitää päänsä kiinni, ei piippaa eikä hötkyile. Tuntuu, ettei se edes tarvitsisi palkkaa, kun juoksee vain juoksemisen ilosta. Ja miten ihanan sosiaalinen se osaa olla. Eipä paljon muut koirakaverit metsässä haittaa. Ohitusharjoituksiakin tehtiin molempiin suuntiin ja hyvin luisti. Ei voi olla näin luonnonlahjakkuus!

A-8698

Kilju Koo, jokatäytti sunnuntaina jo 5 vuotta!

A-8685

Aina niin iloinen Mesu.

A-8693

Ja mikä keväinen lämmin ilta!

A-8729

Mesupusu iltauinnilla.

 

Viikonloppuna Kilju myös kävi pellolla ja vetäisi sitten elämänsä parhaat jäljet. Janne pystyi jopa ajamaan löysällä liinalla sitä jokaisena kolmena päivänä. Huh! Kehittyykö nämä piskit nyt ihan urakalla vai onko se vain tämä ikä? Alkaako ne oikeasti olla näin valmiita? Kilju pellolla:

https://www.instagram.com/p/BFIx1tsFOQw/?taken-by=tintzuk

SERT-A ja muuta agilitymaista menoa

Viime viikkoina on tuntunut, ettei agilitysta ole tullut niin yhtikäs mitään.

viikkorata_vk18

Viikkorata vk 18

Viikkotreeneissä rata oli viikkorata, jossa pääosa oli esteosaamisella. No, ei meillä siinä ollut ongelmia. Mutta jos yritettiin edetä edes pari estettä samalla radalla, niin johan alkoi ongelmia seurata.

Putkipuomierottelussa ei Piika haksahtanut kertaakaan. 3:n otin pakkovalssilla, mutta sitten olinkin koko ajan liian myöhässä ja Piika hyppäsi joka kerta 22:n. Hinkattiin tätä kohtaa valehtelematta varmaan 10 minuuttia ennen kuin saatiin se edes kerran onnistumaan. 6:lle toimi lopulta joku takaakierto-persjättö/päällejuoksun tyylinen ratkaisu. Mutta haki se Piika myös okseria väärinpäin. Onko se vähän alkanut irtoamaan tai jotain?

 

A:lta 10-putkeen lähetys toimi yllättäen ehkä jopa paremmin sylkkärillä, mutta sitten 12-14. Tehtiin siihen mitä vaan, niin aina Piika meni ihan ihme linjoja enkä saanut 14 toimimaan en sitten mitenkään.

17-putkessa merkkaus toisessa päässä käänsi Piikaa hyvin ja haki paremman linjan seuraaville esteille. Kepeillä meinasi olla vähän uskonpuutetta ja etenkin puomilla loppuun asti menemisessä. Niin, siinähän se meidän tämän hetkinen suurin ongelma onkin. PUOMI! Käytiin tiistaina möllikisoissa, joissa Piika tuli puomin todella törkeästi läpi ja karjaisin sille PERKELE! Eipä olekaan sen jälkeen tullut alas asti vaan jää himmaamaan. Hyvä minä.

6-7.5.ratatreenirata

Ratatreenit vk 18

Näinpä kun kahdet ns. treenit olivat menneet jo viikolla päin prinkkalaa, ei auttanut kuin mennä perjantaina vielä rakentamaan isoa rataa, jotta päästäisiin vielä treenaamaan. Kyseessä oli Jari Helinin jonkun radan muunnelma. Valkoisilla numeroilla vaikeampi ja mustilla helpompi.

Tällä radalla kokeilin paljon takaakiertoniistoja ja 9:n jälkeen kepeille kääntöä sylkkärilähetyksellä. Yllättävän hyvin kulki ja oikeastaan ainoa suurempi ongelma oli puomin jälkeiseen putkeen lähettäminen, kun halusin leijeröidä 12 ja 11 hypyt. Mutta kun piti palkata sinne puomin päähän, niin Piika oli sitten siinä kohdassa turhan kiinni kädessä. Mutta tämäkin treenattiin kuntoon. Mitä nyt se puomi on edelleen ihan hajalla.

Ei auttanut kuin luottaa, että Mujusen Salmen radoilla ei puomia näkyisi. Sillä olimme ilmoittautuneet JATin perinteisiin äitienpäiväkisoihin.

 

Salme_A

Salme Mujunen, JKL 3lk A-rata

 

Kisajärjestys oli kerrankin mini-medi-maxi-mini-medi-maxi. Joten ei muuta kuin ajoissa kisapaikalle ja seuraamaan ratojen rakennusta ja pienempien säkäluokkien suorituksia. Jannen olin onneksi saanut suostuteltua mukaan lämmittämään ja jäähdyttelemään Piikaa, joten kun se homma oli ulkoistettu, sain keskittyä ratoihin. Minien ja medien suorituksia A-radalla katsoessani hieman hirvitti. Rata oli joo ihan kiva, mutta ensin hirvittävät juoksusuorat ja suorat putket ja minien suorituksia katsellessa alkoi hirvittämään A:lle meno, kun koirat tuntuivat lukevan radalla kaikkea muuta kuin sitä.

Omaa vuoroa odotellessa rataantutustumisen jälkeen oli ihan hyvä fiilis. Toisaalta kyllä myös hirvitti. Päätin ohjata Piikaa varmasti enkä kikkailla mitään omia. Pysäytyskontaktit ajattelin kuitenkin vaatia, kun kerran ei sitä puomiakaan ollut peikkona. Piikakin tuntui olevan ihan sopivassa vireessä eikä edes noussut lähdössä seisomaan. 4:lla olin hieman myöhässä, joten A:lle mietin, ehdinkö valssaamaan eteen, mutta hyvin ehdin, kun hidastin Piikalta vauhdin pois. Keinulta hypyille lähetyksessä jäin auttamattomasti myöhään ja sitten 12-putkeen menosta hieman neuvoteltiin, mutta ihme kyllä Salme ei nostanut tästä virhettä. Loppurata meni aika hyvällä tasaisella sykkeellä ja lähinnä maaliin tullessa oli fiilis, että kiva olla samalla radalla taas koiran kanssa.

Sikäli täytyy olla tyytyväinen Piikan vauhtiin radalla, että kuitenkin A:lta nappasin vauhdin kokonaan pois, oli pysäytyskontaktit ja oli se putkeen menosta neuvottelu. Kuitenkin se säästi hyvin vauhdissa, kun ei ammu suoristakaan putkista täysillä ellei oma liikkeeni vie sitä ja putkijarru toimi ja säästettiin siinä aikaa. Nelossijaan olin siis hyvinkin tyytyväinen, että nopeiden kolmen koiran jälkeen Piika oli se neljäs ei-niin-huonolla-ajalla. Yllätys oli jäähdyttelylenkin jälkeen melkoinen, kun saatiin tietää, että Piika sai suorituksellaan myös SERT-A:n! Huippua!

Salme_B

Salme Mujunen, JKL 3lk B-rata

Hypärisuorituksia katsellessa tuntui, ettei maksilla voisi ikinä päästä hyvään suoritukseen. Jotenkin 3-5 ja 8-10 tuntuivat aivan käsittämättömiltä. Niinpä lähdin tällekin radalle tekemään vain varmaa suoritusta. Menikin ihan hyvin, mutta lopulta varmistelin liikaa 12-14 hyppyjä ja jäin putkella liikaa Piikan jälkeen ja kun oma liike vei vielä eteenpäin ja yritin saada Piikaa takaakiertoon vauhdista, niin eihän se toiminut. Piika hyllytti sitten hyppäämällä väärän hypyn. En jotenkin edes ollut tajunnut tätä mahdollisuutta, joten siihenhän se kostautui. Vaikka ratapiirrosta katsellessa ja viime aikaisia suorituksiamme miettiessä tuo oli juuri se kohta, missä homma juuri olisi voinut levähtää käsiin. Ja niinhän siinä sitten kävikin.

 

Tässä lopuksi vielä molemmat radat samalla videolla. Videota jälkikäteen katsellessa mietin, että ehkä se Janne oli sitten oikeassa, kun pohti kisoissa, mistä Piikan nopeus koostuu. Siinä, missä muut koirat kiihdyttävät ja jarruttavat, Piika etenee samalla tasaisen tappavalla vauhdilla koko ajan.

Monettakohan kertaa joudun toteamaan, että minulle se on kyllä ollut loistava koira opettamaan ja koukuttamaan agilityn saloihin. En olisi voinut uskoakaan vielä nelisen vuotta sitten lajia aloitellessamme, että jonain päivänä metsästämme niitä viimeisiä sertejä ja valioituminen on oikeasti ihan konkreettisesti mahdollista. Uskomaton pikkulikka!

 

Ja sitten taas nöyränä treenaamaan… Tuskin ne muut tuomarit edelleenkään ovat sitä puomia unohtaneet…

Yhtä vaille valio!

13139383_10154096272691768_2062263946726033825_n

”Oot painos arvoinen kultaa,
kuningatar eri maata.
Toit arvon elämälle, arjelle ja bileille,
sitä mitä meillä on, ei talleteta tileille.
Vaikka ois huolii, aina voin tanssii
sun kaa ne pois.
Murheet ei paina, mulle oot aina
luottoluokas AAAA.”

Saatiin eilen JAT:n äitienpäiväkisoista meidän toinen SERT-A,

tuomarina Salme Mujunen.
Huikeeta, että pikkulikka on SERTin päässä molemmista valionarvoista!

We got our second agility sertificate yesterday.

 

Helatorstain Herkkupläjäys

Keskiviikkona saatiin odotettuja vieraita ja helatorstain Herkkupläjäys oli varmistettu. Herkkumies oli tosin ihan tyypillinen mies. Ensin oli kiinnostunut vain Piikasta. Sitten jossain välissä iltaa se yhtäkkiä tajusi, että niin SÄKIN olet täällä. Ja sittenhän se olikin kainalossa ihan koko ajan. Jostain syystä Tellu ei antanut mahdollisuuksia villitä Herkkupersettä ennen kehiä, mutta kehien jälkeen Tellu otti meistäkin sitten muutaman yhteiskuvan. Ehkä ne kertovat, että jälleennäkeminen oli odotettu. Toisinaan sitä miettii, mitä olisikaan tapahtunut, jos olisin viime kesänä voinut tuon koiran puppynapata meille. Mutta eipä sitä silloin voinut tietää, mitä kaikkea tähänkin vuoteen on mahtunut.

A-8582

 

A-8599

 

Hertzyykkeli korjasi lopulta Kangasniemen KR:ssä potin siskolikkansa kanssa molempien napatessa jaossa olleet SERT-ruusukkeet.

A-8529

Devils Shepherd Biggest Flame

A-8549

Devils Shepherd Beautiful Secret

 

Kaikki Kangasniemen KR:ssä olleet bortsut olen kuvannut, mutta kuvien käsittelyyn menee hetki, koska asiakaskuvaukset menevät näiden edelle. Ilmoittelen mm. täällä, kun kuvat saan nettigalleriaan asti. Nyt meillä totutellaan eloon MesuPusun kanssa. Piika ainakin tuntuu tykkäävän, kun on seuraa.

Bordercollieiden hampaiden hypominerilisaatio

Eilen oli ilo avata sähköposti, kun sinne oli tupsahtanut tieto, että Piikaa oli käytetty yhtenä tutkimuskoirana Hannes Lohen koiragenetiikan tutkimusryhmän geenitutkimuksessa, jossa tutkittiin hampaiden hypominerilisaatiota bordercollieilla. Vuosien varrella olen tästä tutkimuksesta kuullut, joten oli iloinen yllätys, että Piika oli päässyt myös tutkimukseen mukaan. Näin ollen jatkossa tätä ei tarvitse Piikalta tutkia, kun yksityiset laboratoriot alkavat tarjoamaan maksullista geenitestiä ko. sairauteen.

Hyvä kyllä, että tällaisia geenitestejä kehitetään. Varsinkin, kun tässäkin tapauksessa tutkituista 200 koirasta 11% oli sairauden kantajia. Ko. geenitesti on myös näyte siitä, mihin yksittäinen koiranomistaja voi pystyä. Tässä tapauksessa vaatimaan perusteellisempaa tutkimusta epänormaaliksi mieltämästään asiasta, vaikka muiden mielestä kyseessä oli vain ”kiviä ja puita pureskellessa” kuluneet hampaat.

Hienoa työtä tutkimusryhmältä ja tutkimuksen alkuunsaajalta!

 

HAMPAIDEN HYPOMINERALISAATIO BORDERCOLLIEILLA
– GEENITUTKIMUKSEN TULOS –

HYVÄ KOIRANOMISTAJA,
Olette luovuttaneet näytteen koirastanne Helsingin yliopistossa ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa suoritettavaan koirien geenitutkimukseen. Kiitos avustanne! Koiranne näytettä on käytetty tutkimuksessa, jonka tuloksena olemme löytäneet bordercollieilla hampaiden mineralisaatiohäiriötä (hypomineralisaatio) aiheuttavan geenivirheen. Koiranne tulos on seuraavanlainen:

KOIRAN NIMI: ALICE VOM SKUDDENHOF
GEENITESTIN TULOS: NORMAALI

HAMPAIDEN HYPOMINERALISAATIO
Bordercollieilla on todettu esiintyvän periytyvää sairautta, jossa hampaiden mineralisaatio on puutteellinen. Tämä johtaa hampaiden voimakkaaseen kulumiseen jo nuoresta iästä lähtien. Kuluminen saattaa aiheuttaa hammasytimen paljastumisen ja tulehduksen. Hypomineralisaatiosta kärsivien koirien hampaita joudutaan poistamaan yleensä huomattavan paljon läpi eliniän.

Tutkimuksessamme olemme kuvanneet sairauden patologiaa ja tunnistaneet sairautta aiheuttavan geenivirheen, joka peittyy peittyvästi eli resessiivisesti. Tutkimusprojektissa käytettiin noin 200 bordercollien näytettä. Tämän tutkimusaineiston perusteella kantajien osuus rodussa oli 11%.

TULOSTEN TULKINTA
Geenitutkimuksen tulokset osoittivat sairauden periytyvän yhden geenin välityksellä autosomaalisesti resessiivisesti, eli peittyvästi. Peittyvän periytymismallin mukaisesti sairaus ilmenee vain, jos koiralla on kaksi virheellistä geenikopiota. Jokainen koira perii aina kummaltakin vanhemmalta yhden kopion kustakin geenistä. NORMAALIN tutkimustuloksen saavat koirat ovat perineet kaksi normaalia geenikopiota sairateen liittyvästä geenistä, eivätkä ne periytä geenivirhettä jälkeläisiin. KANTAJILLA toinen geenikopioista on normaali, mutta toisessa on geenivirhe. Kantajat ovat tämän sairauden suhteen terveitä, mutta ne periyttävät geenivirhettä noin puolelle jälkeläisistään. Mikäli kantajakoiraa halutaan käyttää jalostuksessa, tulisi sille valita geenivirheen suhteen normaaliksi testattu kumppani. Kun kantaja/kantaja-yhdistelmästä voi syntyä sekä sairaita, kantajia että normaaleja pentuja, niin kantaja/normaali-yhdistelmästä syntyy ainoastaan kantajia ja normaaleja pentuja. SAIRAAT koirat ovat perineet geenivirheen molemmilta vanhemmiltaan, eli niillä on kaksi kopiota geenivirheestä ja ne ilmentävät sairautta hieman vaihtelevin vakavuusastein.

TULOSTEN RAPORTOINTI
Tutkimuksen tulokset tullaan julkaisemaan vertaisarvioidun tieteellisen artikkelin muodossa, minkä jälkeen kaupalliset geenitestejä tarjoavat laboratoriot voivat vapaasti hyödyntää tutkimustulosta ja tarjota geenitestiä.

 

Ai miten niin on tylsää?

smaller

smaller-1

No juu, ehkä sillä tosiaan on. Jos kerran yksinkin suostuu juoksemaan pihalla näin. Kokeiltiin myös temputella pallolla, mutta Piika osasi mukamastaan vain yhden tempun. Tempun, jolla ei ole nimeä. Sitä vain tarjotaan aina sopivissa väleissä, kun ei viitsitä toteuttaa sitä oikeaa temppua. Ja sehän menee siis näin:

smaller-2

smaller-3

smaller-4

smaller-5

smaller-6

smaller-7

 

Sanomattakin selvää, jos pyydät tätä temppua-ilman-nimeä, se ei onnistu koskaan. Mutta Piika päättää, milloin on ko. tempun aika. Kai se on sitä sen omaa kieroutunutta huumoria.

smaller-8

smaller-9

smaller-10

 

Kevät ❤ Kyllä se kesä sieltä vaan taas tulee.

Ja pari päivää enää, sitten Piikan ei tarvitse olla enää yksin arkisinkaan. Sitten niitä on taas kaksi. Kuten huomaatte, on valmistauduttu tähän pesulla käymällä. (Eli ei, se ei ole enää lihava, se on vain ilmakuivattu turkki pesun jälkeen.) Keskiviikkoa odotellessa…

smaller-11

smaller-12