Aihearkisto: Suojelu

Kilju – ranteet auki ipo-koira

a-9484

Mecberger M:istä Kilju, Turkka ja Moodi

Viikonloppuna kisattiin belgien IPOn rotumestiksissä Myllykoskella. Tätä reissua oli suunniteltu kesästä asti. Kerrankin oikea suunta kokeella, joten ajeltiin jo perjantaina aamusta Tellulle, jotta Kilju pääsisi tekemään vielä viimeistelyjäljen ennen koetta. Hyvältä näytti ja tuntui, että taivaan merkit olivat kerrankin kohdallaan. Lähdettiin Mypan stadionille harjoituksiin ja Piika jäi nauttimaan bortsuseurasta 2,5 tunnin lenkille, jonka jälkeen koirasta ei kuulunut pihaustakaan koko iltana. Niin väsynyt se oli, kun olivat intoutuneet Eevertin kanssa juoksemaan ympäri metsiä.

Harjoituksissa Kilju teki pienen pätkän seuraamista, esteet sekä eteemenon. Muuten luisti, mutta eteenmenossa ei meinannut lähteä suoraan. Uusittiin tämä muutamaan kertaan ja vähitellen alkoi hahmottumaan, miten mennään eteen ja miten siitä maahan. Lisäksi Janne otti 1. piilon kierron muutamaan kertaan, kun aikaa jäi.

Käytiin syömässä, napattiin Piika mukaan ja majoituttiin hotelliin. Ensimmäistä kertaa tyttöjen kanssa reissussa näin aivan vieraassa paikassa, mutta kummallakaan ei ollut huolenhäivää. Piika nyt tosiaan muutenkin levytti väsyneenä, mutta ei Kiljukaan ottanut paineita vaan asettui petilleen. Se vain kovasti nuoleskeli tassujaan ja kysyinkin Jannelta, että mikä niissä on. Mutta kuulema oli jo nuoleskellut edellisenä iltana eikä ollut ollut mitään.

Aamulla tuo nuoleminen vain jatkui, joten tsekkasin rutiininomaisesti tassut. Ja jarrunappulathan ne olivat ottaneet osumaa. Viikon aiemmista treeneistä ja luultavasti vielä palaneet perjantain harjoituksissa kentällä, koska ei ne olleet olleet noin huonossa hapessa vielä torstai-iltana. Totesimme kuitenkin, että eivät tunnu vaikuttavan sinänsä Kiljun tekemiseen, joten eikun tottissuoritusta jännäämään.

Kiljun tottisvuoro oli ennen puolta päivää. Ensimmäisenä paikkamakuu. Janne sitä treenaili ennen suoritukseen menoa, mutta Kilju kävi jo siinä melkoisilla kierroksilla. Ja niinhän se sitten nousi puoli-istuvaan asentoon heti Jannen jätettyä sen paikalleen. Kun Janne meni piiloon, Kilju nousi istumaan. Tässä vaiheessa totesin, että mulle riitti ja lähdin kiertämään kentän toiselle puolelle. Yllätyksenä Kilju oli mennyt tällä välin maahan ja siellä pysyi loppuun saakka. Ja sitten itse suoritukseen…

20161016165100-87eb0609-me

Seuraamisessa ”lievää” edistystä, kuva c) Suvi Virtala

20161016165102-8f2eee48-me

c) Suvi Virtala

a-9307

Henkilöryhmässä kontakti katkeili välillä.

20161016165102-bb94816e-me

Jäävistä maahanmenon Kilju istui, kuva c) Suvi Virtala

20161016165103-0e516879-me

Luoksetulon perusasento. Sitä saa, mitä vahvistaa. Tässä tapauksessa takana olemista. Kuva c) Suvi Virtala

20161016165104-10e0e3c4-me

Liikkeestä seisomisessa käveli hieman perään. Ja perä keuli. kuva c) Suvi Virtala

a-9315

Sitten ne noudot…

a-9312

Tasamaalla ihan ok.

a-9318

Kaunis, koottu hyppy metrisellä mennessä.

20161016165113-a383f02e-me

Hyvin ylitti tullessakin kapulan kanssa, kuva c) Suvi Virtala

20161016165109-820ae00b-me

Joko saa noutaa? kuva c) Suvi Virtala

a-9325

Löysi oikean esteen mennessä…

20161016165114-ed38bc65-me

Ja palauttikin oikean esteen kautta, kuva c) Suvi Virtala

a-9332

Eteen! Ja meni suoraan!

a-9336

Ja meni maahankin ekalla käskyllä. Mitä nyt nousi istumaan heti, kun Janne lähti kävelemään kohti. Jarrunappulat ilmassa tässäkin kuvassa.

a-9341

Yhteensä 80p.

Kaikki maahanmenot siis epäonnistuivat, vaikka puolet paikkaamakuusta makasikin, mutta jäävä maahanmeno sekä eteenmenon istumaan nousu liian aikaisin rokottivat. Lisäksi edistäminen, kontaktin hajoilu jne rokottivat pisteitä. Mutta tuloksessa oltiin vielä kiinni. Jarrunappulatkin olivat ok-kunnossa, joten parin tunnin päästä koittavaa C-osaa sitten jänniteltiin. Vaikkakin Janne oli kyllä varsin rennolla fiiliksellä verrattuna edellisvuoden kisoihin. Kun tottis oli ohi, tuntui, ettei mikään voisi mennä enää pieleen. Eipä…

a-9343

Piilonkierrot Kiljulta sujuivat muuten hyvin, mutta 5. piiloa ei meinannut löytää aluksi.

a-9348

Löytyi se lopulta ja suunta kohti 6:sta.

a-9360

Maalimies löytyi ja tällä kertaa Kilju jätti jopa häirinnän sikseen.

a-9376

Sivulletulo oli taas ”hieman” edessä.

a-9377

Ja se seuraaminen… No, mitäpä sitä hallinnasta…

a-9378

Tällä kertaa vain lievä automaattimaahanmeno.

a-9379

Levitoiva Kilju, kun pääsi puremaan.

a-9383

Otteet olivat perus-Kiljua.

a-9389

Ja väänsi mukana.

a-9391

Ja hieman ehkä myös leijui…

a-9392

Vääntää vääntää

a-9397

Mutta kiinni on ja pysyy.

a-9399

Tasatahtia.

a-9403

Selkäkuljetuksessa.

a-9407

Jaa niin puhuiko joku edistämisestä?

a-9411

Hyökkäyksessä.

a-9414

Kilju kyykytti maalimiestä.

a-9418

Ja taas väännetään.

a-9435

Vartioinnissa.

a-9438

Sivukuljetus.

a-9453

Pitkässä liikkeessä Kilju jarrutti tuntuvasti ennen hyppyä.

a-9462

Väännetään ennen ensimmäistä irroitusta.

a-9474

Ja irroituksen jälkeen…

a-9476

Viimeinen kamerassa oleva kuva.

Niin, mikä voi mennä pieleen? Se, että Kilju päästää kaiken tämän jälkeen hihasta irti noin 2-5 sekuntia ennen loppua. Ennen irti-käskyä. Eikä palaa hihaan, vaan ottaa ensin kunnolla etäisyyttä kunnes tilanne on ohi ja sitten palaa vartiointiin. Se oli sitten siinä. Hylätty suoritus, 0 pistettä. Miten näin kävi?

14712596_10154621770724803_856881408749036807_o

Ehkäpä tässä on sitten vastaus. Kuvattu autossa 5 minuuttia suorituksen jälkeen.

Varsin selvä kipureaktio tuo irti-päästäminen. Kilju on niin herkkis, ettei sitten halunnut palata kiinni hihaan, kun sattui. Eipä sitä voi siitä syyttää. Ei ketään. Janne toki harmitteli, että huono koiranomistajaolo, kun kävi näin, kun jarrunappulat olivat muutenkin kuluneet, mutta mistäpä tuonkaan olisi arvannut. Jatkossa Kilju treenailee jarrunappulat teipattuina tietyillä pohjilla. Lopulta päädyttiin keskeytykseen. Tulokseen ei ollut enää mahdollisuutta ja nuo jarrunappulat olivat todella kipeät. Ennemmin lääkittiin koira kuin olisi vielä haettu huonoja kokemuksia pellolta, missä esineet olisi pitänyt ilmaista maahanmenoilla.

Kisaviikonloppu vaihtui siis kädenkäänteessä laatuaikaa koirien kanssa -viikonlopuksi. Kai se Kilju oli sitten niin epätoivoinen, että oli vaan pakko vetää ranteet auki, ettei tarvinnut jatkaa kisaamista. Sarjassamme hyvin kisakokemusten sarja jatkuu, tämäkin sopiva jatko Ipi – vittuun siitä viestikoiralle. Mutta hyvää ruokaa (pizzaa), hyvää seuraa, hyviä kisasuorituksia ja Kiljun sisarusten treffailua, olihan siinäkin sitä jotain. Lauantai-iltana päästiin vieläpä taluttamaan pässejä. Janne tosin totesi, että mikäs niitä oli taluttaessa, kun yhtä Pässiä on tullut vuosien saatossa taluteltua kymmeniä ellei jopa satoja tuhansia kilometrejä, joten homma oli enemmän kuin hanskassa.

14712859_10154539049316768_2124330301070084168_o

a-9504

Moodi, Turkka ja Kilju

Hauska oli nähdä Kiljun sisaruksia. Paljon niissä on samaa, mutta kaikki myös omia yksilöitään. Kilju yllätti toki taas kerran koollaan. Mistä se nuo lihaksensa oikein on hankkinut?

Niin ja Piika? No sehän nautti, kun sai kulkea belgien keskellä häntä pystyssä. Jäätiin sen kanssa vielä yhdeksi yöksi Tellulle ja Piika pääsi taas kerran bortsujen kanssa metsään. Sulatti myös Juditin, niin että nukkuivat yön pylly vasten pyllyä ja aamusella Moonakin yllätti alkamalla leikkimään Piikan kanssa. Kaikkea sitä. Herkkua ja Ainoa taas en päässyt pakoon koko viikonlopun aikana. Tällä kertaa lähdettiin kuitenkin ilman ylimääräisiä koiria kotiin.

a-9764

 

 

Suvi Virtalan ottamien kuvien käyttöön kysytty lupa ja saatu se. Kiitos! 🙂

IP3 Kilju

Loma lähenee loppuaan. Pitäisi kai yrittää muistaa, mitä kaikkea lomalla tapahtui… No, aloitetaan siitä, kun Kilju kävi kokeessa…

Taisi olla lauantai, heti loman alkuun. Vielä heinäkuuta elettiin. Ajeltiin Orivedelle kokeeseen, tuomarina Outi Hermiö. Jäljellä aloitettiin, kauniissa säässä pellolla. Lammaslaidun vieressä. Piikan mielestä ne olisi pitänyt syödä. Kilju heilutteli vain häntäänsä. Ja viiden minuutin varoitusajalla Kilju lähti koirista ensimmäisenä jäljelle. Janne ja Jannen arpatuuri… Tarkoitus oli ollut, että Kiljua olisi ehtinyt siinä vähän purkaa lenkillä, mutta eipä sitten. Aika rajallista oli muutenkin, kun narttu lähenteli tärppipäiviään ja piti vähän miettiä, missä sitä viitsi käyttää tarpeillaan, ettei muita kisakumppaneita häiritsisi.

Jännitin jälkeä varmaan enemmän kuin kukaan. Viimeiset neljä viikkoa olin kuitenkin sitä koiralla ajanut ja edellisenä iltana siirrettiin jälkipuikot Jannelle. Tulihan siellä niitä muutamia mokiakin sitten, mutta Kilju teki hienon tolpan ja lähti jäljelle itsevarmasti. Ensimmäisestä esineestä otti vähän painetta ja kulmissa tuli pyörimistä. Toisella esineellä Janne pelasi pari pistettä kehumalla koiran, kun se oli mennyt maahan esineelle. No, ne pari pistettä pystyi ottamaan, sillä siihen Kilju taas tasaantui ja jäljesti hyvin loppuun. Pisteitä tästä suorituksesta 88.

Sitten tulikin pitkä odotus. Koska juoksut, Kilju teki loput osiot viimeisenä koirakkona. Muut siis tekivät tottikset ja purut ja Kilju pääsi vasta sitten kentälle. Kyllä, se oli täysin irti. Tottikseen tullessa etsi vain maalimiestä ja homma levisi siihen. Epätarkkuuksia, edistämistä, jäävässä istumisessa jäi seisomaan, A:n palautti metrisen kautta ja kaiken huipuksi eteenmenoon lähti liiankin hyvin ja käskyt maahanmenosta kaikuivat kuuroille korville. Häntä vaan vilkkui, kun Kilju painoi ulos kentältä ja samantien takaisin etsimään maalimiestä piiloista. Pisteitä tästä suorituksesta 70.

A-5365

A-5370

A-5374

A-5385

A-5387

 

Pieni huilitauko ja sitten purut. Kuuma päivä ei näkynyt Kiljun suorituksissa. Tottiksen perusteella itse olisin voinut lyödä vetoa, että Kilju tulisi suoraan 6-piilolle, mutta thänk god oltiin treenattu viikkoa aiemmin tätä, niin että itse toimin tuomarina ja kun Kilju yritti tulla piilolle suorilta, häädin sen pois. Oli vissiin jäänyt joku muistikuva tästä, sillä Kilju kiersi piilot kiltisti ja 6-piilolle tullessakin vältti tulemasta tuomarin puolelta sisään ja vaihtoi kesken matkan kiertopuolta. Hieman haukku viipyi piilolle tullessa, kun Kilju arvioi uutta maalimiestään. Muutama tökkäisykin siinä tuli ennen kuin Kilju pääsi vauhtiin. Paon estossa tuli automaattimaahanmeno ja pitkässä liikkeessä Kilju hidasti ennen hyppyä eikä saanut kunnolla kiinni hihasta, mutta korjasi otteen heti kun sai tilaisuuden. Janne puolestaan pääsi herkuttelemaan irrotuksissa ylimenovaiheilla ja esityksestä irtosi pisteitä 92.

A-5405

A-5413

A-5415

A-5418

A-5421

A-5425

A-5431

A-5434

A-5440

A-5455

A-5470

 

Tällä lennokkaalla suorituksella yhteispisteiksi jäivät 250 ja koulutustunnus IP3. Kiitos Vesku, Ellu ja Riikka sekä kaikki matkalla auttaneet. Tästä kohti uusia seikkailuja!

Maastotreenejä

Kevät tuli. Ja vaikka koko talven asennoiduin niin, että maastolajit saavat jäädä, niin kappas, maastosta sitä itsensä on vain löytänyt. Viime viikon tosin lepäilin ihan täysin, kun Piikallakin oli huoltoviikko. Jotenkin motivaatio treenien suhteen on täysi nolla.

Viikonloppuna Jannen sopimat piilonkiertotreenit veivät meidän kuitenkin Ruuhimäkeen. Siinä muita odotellessa Piika teki kentän toiselta puolelta toiselle puolelle tunnarin liikkuroituna. Onnistuneesti. Sitten leikittiin kolmen lelun leikkiä palloilla. Juostiin myös ruutuun ja sai kisata sielläkin pallosta Jannen kanssa. Ohjattua noutoakin tehtiin. Piilonkiertäjien jälkeen kävin myös lenkittämässä Piikan kierrättämällä senkin piiloilla. Helppo nakki tuumasi Piika, ja ihmetteli, mikäs ihmetys näissä kierroissa on, että ne treeniä vaativat.

Kiljullakin alkaa taas muistutustreeneillä muistua, mitä se piilojen kiertäminen tarkoittikaan. Kilju Koon mielestä kun se on sitä, että ykköspiilon jälkeen voi juosta suoraan kutoselle. Ja kun tyyppi kerran tahtoi juosta, niin vappuaaton kunniaksi ajeltiin vielä ennen pimenemistä Toivakkaan viestitreeneilemään. Raahasin Kiljun metsään ja ensimmäinen matka oli jo 500m. Hyvin juoksi sen, mutta takaisin tullessa 100 metrin jäljestyspätkä tuotti vaikeuksia ja tyyppi meinasi juosta sen 20 metriä sivuun. Mitä sitä turhia nenää availemaan. Näinpä kolmas lähetys tuotti jo vaikeuksia, ja lopulta piti soittaa Jannelle, että saisi ääniavun. Oliko syynä sitten puhelimen kautta kuultu ääni, vai kantoiko hyvässä maastossa oikeasti ääni sen 600 metriä, mutta hyvin lähti eikä katsellut enää taaksensa. Jätettiin homma siihen, kun alkoi pimenemään. Janne lähti metsän kautta vastaan koirien kanssa jäähdyttelyksi ja itse kiersin tien kautta. Piika oli kuulemma jäljestänyt hyvin mun jälkiä.

Sunnuntaina tekaistiin vielä esineruututreenit. Raisa oli talloskellut meitä odotellessa alueen ja vienyt kuusi esinettä. Kiljulle otettiin ensimmäistä kertaa ruutu ihan kokeeksi. Janne teki perinteiset, eli lähetteli koiraa yhdestä kohdasta sen suuremmin ohjailematta. Kilju höntsäili metsässä, hyvin pysyi ruudun sisällä ja nosti kolme esinettä. Pitäisi varmaan opettaa se irtoamaan taakse. Piika kävi ruudussa viimeisenä. Nosti helposti kaksi esinettä. Ja toiset kaksi. Mitä helvettiä? Koira, joka ei ole tehnyt esineruutua viime kevään jälkikokeen jälleen. Sieltä se vain niitä esineitä haki, oli selvästi ajatus, mitä tässä tehdään. Koskaan aiemmin en ole sillä kuin 1-2 esinettä haetuttanut täysikokoisesta ruudusta. Viidennellä esineellä ei suostunut nostamaan kovamuovista pulloa, joten kutsuin koiran takaisin ja kisattiin esineelle juoksusta ja nostatin pullon. Ja vierestä vielä kovamuovisen lelun. Treenaamattomuudesta on selvästi hyötyä. Eri asia toki, että jos ilmoittaisi kokeeseen, niin homma kusisi välittömästi.

Jälkeä en ole halunnut ajaa. Lähinnä siksi, että pelkään tunnarin kärsivän samantien juuri kun siitä on saatu jotenkin kiinni. Ja lähinnä siksi, että tiedän sen koepeikon alkavan kyteä heti takaraivossa. Mitä jos sitten kuitenkin opettaisi Piikan kiertämään sen pirun metrisen… No, ehkä se saa riittää, jos Kilju Koo saadaan kokeeseen tämän vuoden aikana.

Vitutti kyllä sekin, että pesin Piikan eilen ensimmäistä kertaa varmaan vuoteen. Eikä se karva vaan irtoa. Ei varmaan ole muuta keinoa irrottaa se kuin ilmoittaa piski näyttelyyn.

Rakas treenipäiväkirja…

…kuka nämä piskit on kouluttanut näin taitaviksi?

Torstaina treenattiin viikkoradalla viikkotreeneissä.

Vko2015

Viikkorata vk 15

1-2 niistolla, 4-5 sokkari, 6-8 kokeilin takaakierto-valssi-takaakierto-päällejuoksu, mutta päädyttiin lopulta Jarin ehdottamaan takaakierto-jaakotus-takaakierto-päällejuoksuun, joka toimi linjojen puolesta paremmin. Kepeille vienti oli sujuvampi ja koiran linja kaikkinensa nopeampi. 10-11 välille Piika tarvitsi puolivalssipidätteen ja putkijarrun. Valssilla 12 ja sitten ehdottomasti meille radan vaikein kohta. 13-14 takaakierto-niisto, pieni odotus, tyrkkäys 15:lle, pakkovalssiin ohjaus 16:lle, valssi 17:lle ja putkijarru 18:lle.

Ratapiirroksen nähdessäni en ajatellut radan olevan mitenkään erikoinen, mutta haastavuutensa oman liikkumisen osalta toi A:n ja puomin kiinnisitominen putkella. Ja sai kyllä juosta paikoitellen, että ehti ohjaamaan. Piikalla oli hyvä tatsi päällä. Ei juuri palkkailtu, mutta ohjasin paljon noita treenipätkiä pallo kädessä. Saatiin sillä vauhti pysymään hyvänä koko ajan. Ei tullut varsinaista väsymistä, vaikka pitkä pätkä treenattiinkin.

Jalosen_rata_18-3-2012

Ratatreenit 15.4.2016

Perjantain ratatreenejä pohdin pitkään, mutta mentiin sitten kuitenkin. Jalosen hyppyrata vuodelta 2012 oli teemana. Piirustuksessa oli vähän lyhyet estevälit, joten kasvateltiin niitä pidemmiksi.

1-3 otin kolmosen takaa vastaan, pieni linjaus 4:lle ja kepeille ohjaus. Kepeiltä vastakäännös 6:lle ja putkeen. Pienesti piti odottaa Piikaa pituudelta, mutta sitten tulikin jo kiire pussin jälkeiseltä esteeltä kääntämään. Varsinaisesti virheitä tähän ei tullut, mutta toki käännökset olisivat voineet olla tiiviimmät. Muurille toimi paremmin vastakäännös, 15:lle ennakoiva valssi ja loppusuora oli aika iisiä. Ei sinänsä mitään suurempia pulmia. 6-11 oli se väli, jota eniten tahkottiin. Ohjasin välillä pallo kädessä ja Piika oli selvästi siinä kiinni.

 

A-5093

Viikonloppu kului yhtä koiramaisissa merkeissä. Raisa ja Janne olivat lupautuneet pitämään viestileirin lappalaiskoirien järjestämänä. Koska meiltä nyt sattuneesta syystä on nuo kokeneemmat viestikoirat vähän vähentyneet, otettiin lyhyen matkan treeneihin Piika ja Kilju Naakan ja Elsan täydennykseksi juoksemaan. Lauantaille sattui vielä hieno aurinkoinen ilma ja koko päivä siinä hurahtikin. Metsässä viestin saloihin tutustuessa.

Juoksutettiin ensimmäisessä erässä Piika. Janne oli metsäpäässä. Seuraavassa erässä Kilju ja minä olin metsäpäässä. Kummatkin matkat olivat lyhyitä, niin että juuri ja juuri oli näköyhteys harvan metsän halki. Jo ensimmäisillä matkoilla näki sen, että tytöt ovat hoksanneet homman idean. Niinpä molemmille laitettiin myös välillä toinen koira heti perään imuavuksi. Piika meinasi jäädä toiseksi, kun suomenlapinkoira Vauhti oli jo viimeisillä pistoilla Piikaa melkeinpä nopeampi.

Käytiin myös tekemässä pidempi pätkä kokeneelle koiralle, noin 350-400 metriä oli etäisyys A-C päässä tässä treenissä. Kilju pääsi ensimmäistä kertaa treenaamaan tällaista matkaa. Kaippa sitä on jotain tehty oikein. Ei sillä ollut ongelmia juosta epätasaisessa kumpuilevassa maastossa. Janne oli todennut tätä ennen, että kyllä Kilju tarvitsee vähintään sellaiset 20 treeniä ennen koetta. Tuon jälkeen tuumasi, että no 10 riittänee. Piika pääsi vielä toisen kerran juoksemaan lyhyttä matkaa neljänteen treeniin. Sai olla vähän ylpeä näistä ”kokeneista” viestikoirista, kun sai aina sanoa, että pistä vaan se koirasi heti perään. Ei nuo tytöt käänny.

A-5044

 

Lauantai-iltana Kilju pääsi tekemään purut. Ei sitä helpolla päästetty sielläkään, vaikkei kovin raskasta treeniä tehtykään. Päivän väsymys kyllä näkyi Kiljussa, mutta hyvin se petrasi koko ajan. Jonkinlainen rauha noissa treeneissä on nyt saavutettu. Koiralla on selvästi hyvä olla. Johtuuko se sitten siitä, että Jannellakin tuntuu olevan nyt rauha tekemisessä. Viimeisten parin treenin aikana Kilju on keksinyt, että yrittää haukkua hihan päällä. Melkoista kengurumeininkiä alkaa homma olemaan, kun Kilju yrittää pistää maalimiehen liikkeelle.

A-5014

 

Sunnuntaina vuorossa oli sitten viestikoulutuksen tottisosio. Lähdin sinnekin sitten mukaan katselemaan enkä tietenkään pystynyt pitämään näppejäni erossa koirien kouluttamisesta. Ehkä siinä on myös minun ja Jannen ero. Janne yrittää aina selittää niin, että koiran ohjaaja ymmärtäisi, mitä pitäisi tehdä. Minä menen ja kokeilen lopulta itse, jotta koira saadaan liikkeelle ja aktiiviseksi ja sitten pystyn neuvomaan koiran omistajallekin, mitä hänen pitäisi tehdä. Ehkä se juontaa sitten juurensa siitä, että tykkään itse seurata katsomalla, mitä halutaan ja Janne ymmärtää paremmin sanallisesti. Mutta voi vitsi, mitä lappalaiskoiria olikaan treeneissä! Meinasin jo, että kyllä se on bordercollie ja malinois, minkä väliltä valitsen seuraavan koiran, mutta on noissa lappalaisissakin sitä jotain.

 

 

Agia, viestiä ja puruja

…siihen voisikin meidän viikonlopun kiteyttää.

Lauantaina osallistuttiin Piikan kanssa Huotarin Peten agilityvalmennukseen. Samaan aikaan pyöri myös tokovalmennus Huotarin Oilin valvovien silmien alla Jattilassa. Olin pyöritellyt kurssille osallistumista ja aiemmin päättänyt, etten mene kummankaan koulutukseen. Tokossa meillä olisi edelleen samat ongelmat kuin puolitoista vuotta sitten, kun viimeksi Oilin koulutuksessa oltiin. En vain ole keksinyt kaukoihin enkä tunnariin toimivaa tapaa, joten tuntui turhalta mennä niitä taas vatvomaan. Agilitykoulutus taas kiinnosti, mutta lopulta päätin, että keskitytään muuten treenaamiseen ja säästetään nekin rahat.

Mutta kun Veera tarjosi paikkaansa kurssilla, huomasin sanovani, että me otetaan se. Ja niin me sitten päädyttiin taas pitkästä aikaa agiliitämään ulkopuolisten silmien alla. Rata oli oheisen kaltainen:

huotari_2016_04_09

Pete Huotari Jattila 2016 04 09

Kaikille oli varattuna 2×10 minuuttia treeniaikaa. Alussa käytiin vähän rataa yhdessä läpi ja sitten oli jokaisella vuoronsa treenata pareittain. Näinpä ehdin katsoa muutaman parin alkupäästä, kun meidän vuoromme oli vasta viimeisessä parissa. Pääpaino koulutuksessa oli oikeissa linjoissa. Jalkojen ja katseen (rintamasuunnan) merkitystä korostettiin koko ajan. Toisaalta myös rytmityksellä pelattiin paljon, mikä toki oli itselleni vaikeinta.

2:lle tehtyä niistoa treenattiin jokusen kerran, että sain ajoituksen pelaamaan ja Piikan kääntymään heti takaakiertoon 3:lle. 4:sta ei käytännössä tarvinnut ohjata, vaan se meni koiran luontaisen hyppylinjan vuoksi itsestään. 5:lle takaakierto-päällejuoksu. Polven piti hioa siivekettä ja katseen pysyä koko ajan koirassa, jotta se tulisi mukana siivekkeitä nuollen liike suoraan putkelle hypyn jälkeen. Muuten koira valui helposti selän taakse ja otti turhia sivuaskelia ja menetti aikaa.

7 oli yllättäen vaikea minulle. Rytmittäminen, etten lähtenyt rynnimään liian aikaisin. No, Piika luki hyppyä ja vasta kun sain oman liikkeen putkelle ja samantien itseni liikkeelle, Piika seurasi putkeen. Ja sitten tulikin kiire persjättöön ennen hyppyä. Keppien jälkeen piti pienesti rytmittää, että koira valitsi A:n. 12:lle pieni vauhti-pois-rytmitys, jotta koira kääntyi oikeaan päähän putkea. Sen jälkeen otin nopean lähdön ja yritin persjättöä 16-17 väliin. Onnistuinkin siinä, mutta Pete tuumasi, että ei olisi uskonut kenenkään koiran ottavan ohjauksellani 15 hyppyä siitä välistä, kun karkasin koiralta, mutta Piika se vaan kiltisti poimi senkin.

Ensimmäisellä kierroksella päästiin 22-hypylle saakka, mutta jatkettiin toisella kierroksella kuitenkin tuon 14-17 kohdan hiomista. Peten mielestä 16-17 välille sopi paremmin liikkuva valssi ja ne kun eivät vahvinta alaani ole, sitä sitten hiottiin kunnolla. Välillä kyllä saatiin ihan mallikas suorituskin. Vaikeinta oli sitten taas putken jälkeinen elämä, kun piti rytmittää oikein, että sain Piikan hypylle ja siitä putkeen vauhtia hidastamatta. Toimivin oli, kun sanoin hyppy-käskyn jo ennen putkea, jolloin ostin itselleni aikaa ja omat hermot pysyivät ohjauksessa mukana enkä hätiköinyt. Hypyltä putkeen sitten leijeröinti ja siitä pieni saatto putkeen. Ja sitten olikin jo kiire 21:lle. Pieni rytmitys ja niisto 22:lle, persjättö x2 ja ohjaus 23:lle ja jaakotuksella 24, siitä persjätöllä puolen vaihto 25:lle ja takaakiertoon tyrkkäys 26:lle, valssilla putkeen ja loppurata valsseilla läpi. Lopulta 20-31 tehtiin yhdellä otolla ja sitten loppuikin jo aika, mutta Pete vielä kehui 23-25 ohjaustani. Ja totesi, että kiltti koira tuo Piika.

12472716_10154026664471768_1363065340005007347_n

Yhtä hymyä molemmat koulutuksen jälkeen.

Sunnuntaina käytiin juoksuttamassa koirilla viestiä. Lyhyitä matkoja molemmille, ehkä juuri ja juuri kilometrin yhteensä juoksivat. Lähinnä haettiin taas varmoja suorituksia talven tauon jälkeen. Ihana auringonpaiste helli treenaajia ja Piika sai luvan juosta ekana. Janne meni metsään. Ensimmäisillä lähetyksillä ei ollut ongelmia. Minä tein hallintaa. Janne tuskin ei. Jannen toisella lähetyksellä Piikalla oli ollut ongelmia lähteä, mutta itse oli hetken miettimisen jälkeen ratkaissut ja luokseni tuli kyllä täysillä. Minulla ei lähetysongelmia ollut, mutta Jannen päässä ne jatkuivat 5:nnelläkin lähetyksellä. Ilmeisesti ongelmia aiheutti Piika itse, kun oli juossut Jannen luokse eri reittiä, kuin mitä Janne oli kävellyt ja Piika sitten joutui lähtiessä tätä ongelmaa miettimään.

Kiljulle tehtiin toiseen suuntaan ja saatiin sille tien ylityskin heti alkumatkaan. Talven tauko on selvästi tehnyt tehtävänsä ja nyt minullakin oli jo hallinnanpoikasta Kiljuun. Ei ollut koko ajan sellainen fiilis, että se karkaa näpeistä, vaikka yhdellä lähetyksellä pääsikin varastamaan Jannelle. Kiljun juokseminen tuntui varsin hyvältä, lähti molemmista päistä hyvin ja juoksi täysillä. Pelottavaa, miten se painattaa menemään niin että saa pelätä, milloin se loukkaa itsensä. Vitsi jos sen joskus saisi kokeeseen asti. Olisi kyllä pirun nopea menijä, jos tuon vauhdin onnistuisi säilyttämään.

Iltapäivällä Kiljulla oli sitten vielä vuorossa puruhommia. Treenit sujuivat taas rennolla fiiliksellä ja Kiljulle treenattiin nyt selkäkuljetusta. Kiljun treenejä on kyllä aina hyödyllistä seurata. Jotenkin siinä oppii koirankouluttamisesta ja lukemisesta aina niin paljon. Osansa toki varmaan silläkin, että treenin jälkeen on aina Veskun tentti, miksi koira teki mitäkin ja minkä vuoksi. Toista kertaa saimme myös seurata, kuinka Kilju päätyi väsyksissään ja vietissä haukkumaan takajaloillaan yltääkseen hihan yläpuolelle. Aina yhtä hauskaa, kun tyypillä menee vähän yli. Mutta saatiin taas vetää rasti seinään: Kiljulle selvästi toimii tällaiset hyvän mielen treenit, kun kaikki ovat rentoja eikä ole prässistä tietoakaan. Jotenkin Kiljusta näkee, miten kivaa ja luottavaista sillä on.