Ipi

VK3 JK1 TK2 Agi3 BH Malinuts Oaidni

Belgianpaimenkoira malinois, narttu
11.4.2007 – 6.10.2015
Vanhemmat: i. Amilo Myllesheim e. Isell’s Ejmy
Väri: punaruskea
Koko: 57.5 cm / 22 kg
Omistaja: Janne Lehtinen, Laukaa
Kasvattaja: Mia Kujanpää, Lieto

Ipi Koiranetissä

 

Terveys:
Lonkat A/A
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0
Silmät terveet, 06/10
Selkä kuvattu 01/10 ja 07/15 ja 10/15 epävirallisesti
Allergiatestattu 10/11 allergiseksi ainakin 25 aineelle, testitulos
Steriloitu 03/11
 
   
Ipi, Ipsu, Ipipii, Pipipää, Reikäpää, Puikkonokka, Perkele!, Bitch – rakkaalla rontilla on monta lempinimeä, jotka kaikki se on todella ansainnut. Kun Janne ensimmäistä kertaa näki Ipin, juoksi se siskonsa kanssa vastaan kasvattajan kotipihamaalla. Janne kumartui ottamaan vastaan riemukkaat pennut, ja Ipi hyppäsi suoraan syliin. Sitten sattui pieni vahinko – tai no eipä tuo varmaan vahinko ollut näin jälkeen päin mietittynä – ilopissihän siinä pääsi niille ainoille housuille, jotka Janne oli ottanut mukaansa. Olihan se selvää, mikä pentu matkaan lähti, kun koira kerran nimesi samalla itse itsensä.
Ipi on terävä, omalla tavallaan hyvin herkkä malinoisnarttu. Kun viettiä on annettu pienellä kauhalla, mutta hermoja vieläkin pienemmällä kauhalla, on elämä välillä varsin hankalaa. Kun yhtälöön lisätään kokemattomat koiranomistajat, on sekametelisoppa valmis. Nuorempana Ipi oli varsin räjähdysherkkä tapaus, joka stressasi pienimmästäkin muutoksesta. Vuosien aikana meno on tasaantunut, kotona sekä tutuissa paikoissa Ipi osaa jo ottaa lunkisti. Ipin ehdottomasti paras piirre on syvä kiintymys sille läheisiin ihmisiin.
  
Alun perin Ipin piti kyllä tulla vain lenkkikaveriksi. Noin puolitoistavuotiaaksi Ipi vietti aikalailla huoletonta elämää. Sen kanssa lenkkeiltiin, leikittiin ja temppuiltiin, mutta mitään vähääkään vakavasti otettavaa harrastustoimintaa ei ajateltu. Ipi osasi ainoastaan noutaa keppejä ja kulkea nätisti oikealla sivulla. Sitten Janne huomasi Ipin tarvitsevan aktivointia enemmänkin, ja sen kanssa ajauduttiin harrastamaan tokoa, josta Ipillä on koulutustunnus TK2.
Ipin ykköslajiksi on nousi lopulta viesti, jossa se on ansainnut koulutustunnuksen VK3 reikäpäisyydestään huolimatta Jannen ja Raisan kanssa. Lopulta Ipi jäi yhtä 1-tulosta vaille valionarvosta. Viimeisimmän 1-tuloksen se ansaitsi keväällä 2015. Agilityn saloja Ipi opetteli vuodesta 2011 asti ja vuonna 2013 Ipi nousi ykkösissä tahkotun vuoden jälkeen pikapikaa kakkosiin ja suoraan 3-luokkaan, jossa kisasi viimeisen vuoden Hannan kanssa. Keväällä 2014 Ipi ja Tiina kävivät jälkikokeessa saaden pisteitä JK1-koularin arvoisesti. Ipi on harrastanut neljän ohjaajan kanssa eri lajeja ja osoittanut, että siitä on monipuoliseksi harrastuskoiraksi puutteistaan huolimatta.
Ipi oli periaatteessa ”terve” nelivuotiaaksi asti. Ruuansulatuksen kanssa oli kuitenkin aina ongelmia, nappulamerkkiä piti vaihtaa säännöllisesti, koska mikään ei tuntunut auttavan. Ipi siirrettiin barffille alkuvuodesta 2010 ja muutokset olivat nähtävissä heti. Se sai massaa ympärilleen ja  sen karvanlaatu parani silmissä. Vuosi 2011 oli Ipin sairastamisen vuosi. Ipin kyynärpäiden iho alkoi oireilla talven 2011 aikana enemmän ja enemmän, ja niihin kokeiltiin kaikenlaisia lääkkeitä. Mistään ei tuntunut olevan kuin hetkellistä apua. Kyynärät näyttivät finnisiltä pateilta, joista “räjähteli” märkää. Ipi oli itsekin selvästi kipeä ja finnien puhkeaminen aiheutti monenmonituista tappelua koirien välillä. Keväällä 2011 Ipi steriloitiin luonteen tasoittumisen toivossa, mutta osasyynä olivat myös kyynärien paranemisen toivo hormonitoiminnan tasoittumisen myötä. Steriloiminen tuntui olleen oikea ratkaisu, sillä kyynärät rauhoittuvat kesän 2011 aikana. Samoihin aikoihin Ipi alkoi kuitenkin olla jotenkin outo. Siitä puuttui se normaali Ipi, joka jaksoi puurtaa ja keskittyä töihin. Syksyllä 2011 Ipistä viimein otettiin verikokeet allergioiden testaamiseksi korvaongelmien ja ruuasta nirsoilun seurauksena. Todettiin, että Ipi on allerginen ainakin 25 aineelle, mm. koivulle, heinille, voikukalle, varasto- ja pölypunkeille, maissille, ohralle, perunalle ja kalalle. Ruokavaliosta jätettiin lopullisesti viljapitoiset ruuat ja kala pois ja Ipin kunto koheni silmissä.
Syksyllä 2013 Ipiltä poistettiin yksi lohjennut poskihammas ja hammaskivet muista hampaista. Alkutalvesta 2014 Ipin vasempaan silmäluomeen kehittyi patti, joka lopulta poistettiin saman vuoden kesällä. Vuoden päästä patti on lähtenyt taas kasvamaan samaan silmäluomeen samalle paikalle. Keväällä 2015 Ipillä ilmeni ajoittaisia kipukohtauksia ja sekä etu-, että takajalkojen ontumisia, joiden syytä ei onnistuttu paikantamaan. Ipi kuvattiin kesällä 2015, löydöksenä vanhaksi koiraksi yllättävän hieno luusto ja pari kohtaa, joissa hermokanavat näyttivät ahtailta. Hetkellisesti kortisoni auttoi ja Ipi oli hieman parempi.
Syksyn 2015 aikana Ipi jäi vähitellen kotikoiraksi, koska kunto ei tuntunut sallivan enää suurempia urheiluja. Aloimme epäillä, että Ipi ei enää kauaa eläisi, mutta silti Ipistä luopuminen tuli yllätyksenä. Edellisenä päivänä se vielä juoksi täysillä pihalla muiden koirien mukana – jotenkin meistä kumpikaan ei puuttunut siihen, koska Ipi näytti niin nauttivan leikistä. Samana iltana Ipi ja Piika karkasivat jäniksen perään pihalle pimeässä, minkä tuloksena Ipin kunto vähitellen romahti seuraavan päivän aikana. Syksyn ensimmäinen kaunis aurinkoinen pakkasaamu 6.10.2015 ja samana päivänä Ipillä todettiin kasvaimet vatsalaukussa sekä pernassa. Lisäksi perna oli revennyt. Ipin aika oli tullut.
–          Päivitetty 8.10.2015

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s