Vanhemmat: i. Howard des Mauvais, e. Best Ostraryka
Väri: punaruskea
Koko: 61cm, 26 kg
Omistaja: Tiina Karvonen, Vihti
Kasvattaja: Míša Kuncová, Tšekki
Piti tulla bordercollie, tulikin Tempoa elämään. Aina ei mene, kuten suunnittelee useamman vuoden plääniä. Eikä sitten oikein ollut sopivia bordercolliepentuja ja kun kuitenkin toiveissa oli harrastaa vähän muutakin kuin vain agilitya, niin Janne vähän kyseli ja yhtäkkiä huomattiinkin, että meillehän tulee malinois. Sattui vielä niin sopivasti, että muutettiin edellisenä päivänä Keski-Suomesta Etelä-Suomeen ja seuraavana päivänä Janne lensi hakemaan pentua Tsekeistä.
Ensimmäiset 10 kuukautta inhosin Tempoa. Olisin myynyt sen harva se viikko, usein muutaman kerran päivässä vähintään, ellei Jannea olisi ollut. Janne ei suostunut myymään sitä pirun piskiä, jonka kanssa oli rasite ulkoilla Kirkkonummella ihmisten ilmoilla. Kaiken pentu huomasi, kaiken se rähisi. Oli toimintakykyä, oli vilkkautta. Ja sinne alle se peitti pehmeyden, joka siinä koirassa oli.
En tiedä, kuka Tempon lopulta koulutti. Paljon sain apuja, kun kyselin ja Jannekin sitä jaksoi jumpata. Ehkä kerran kuussa sitä treenattiin silleen aikuisten oikeasti ihan kentällä. Ja muuten tehtiin vain hallintaa ja hallintaa ja hallintaa. Jossain välissä siinä 10-11 kuukauden korvilla huomattiin, että jestas, pentuhan on aika täyspäinen jo. Vähäiseen treeniin nähden, Tempo oppi todella nopeasti. Ihmettelen edelleen, mihin sen koiran ensimmäinen vuosi katosi. Ei sitä ainakaan treenillä pilattu.
Ehkä siksi havahduin siinä Tempon ollessa vuotias huomaamaan, että meillähän asuu varsin hieno junnukoira. Yhtäkkiä palikat loksahteli paikoilleen niin, että kolisi. Tempo löysi paikkansa meillä ja minäkin huomasin, miten huippu tyyppi siitä oli kasvanut. Tuon koiran kanssa vain oma jaksaminen ja taivas on rajana. Se on aina valmis treenaamaan, aina valmis tekemään vieläkin enemmän kuin siltä pyydetään.
Ei siitä tullut minimalia, mutta siitä tuli ihan paras Tempo meille. Siitäkin huolimatta, että se saikuttaa joka toinen viikko. Milloin on reikä kyljessä ja anturat verillä tai kynnet hajalla. Pari kertaa olen jo harkinnut Tempon rekisteröintiä Suomeen, mutta päätettiin sitten kuitenkin odottaa sinne 2-vuotiaaksi asti ja katsoa sitten, vieläkö se on hengissä.
2-vuotiaaksi selvittiin, mutta sittenhän se iski päin näköä. Tempolla oli jo 2-kuvissa spondyloosia selässään. Keväällä 2021 Tempoa tutkittiin taas sen oireillessa ja onhan se sp levinnyt selässä useampaan väliin. Valitettavasti emme tiedä, mikä Tempon tulevaisuus tulee olemaan. Sen kanssa eletään todellakin päivä kerrallaan ja nautitaan menosta sen, minkä pystymme. PK-haaveet on haudattu, mutta tokoa ja agilitya tehdään ja pääsääntöisesti yritetään vain pitää koira kunnossa.