Päivittäiset arkistot: 22.4.2016

Viikon treenit

Kirjoitukseni kiireestä ”huipulle” on vissiin puhututtanut niin netissä kuin tosielämässäkin. On ollut samaa mieltä olijoita siinä missä osa on sanonut, ettei asia todellakaan ole näin. Jokaisella toki on oma mielipiteensä, mutta hauskaa, että vannoutuneet agilityharrastajat ovat olleet enemmän sitä mieltä, että  e i  o l e  n ä i n. Ja sitten taas he, joilla on enemmän kokemusta eri lajeista, ovatkin olleet hyvinkin samaa mieltä. Ehkäpä palautteissa on ollut luettavissa myös hienoista lukukeskeisyyserojakin. Osa on lukenut tekstin laajempana kokonaisuutena (kuten tarkoitinkin) ja osa taas puuttunut yksittäisiin lauseisiin. Mutta nämä on näitä. Osa näkee metsän, osa näkee puut. Kaikilla se määräytyy omasta katsantokannasta riippuen.

Tämän viikon treenit ovat jääneet vähäisiksi. Aamuisin on tehty tunnaria. Kun tuossa jokin viikko sitten käytiin Satun kanssa treenaamassa, Satu pohti, että Piikan ilme voisi olla parempi ja ehkä virekin. Sain vinkin, että voisi lähettää Piikan tekemään tunnaria toiseen huoneeseen. Niinpä olen pelannut nyt kotona vähän porttipeliä, osa auki, osa kiinni, niin että Piika joutuu tekemään U-mutkan päästäkseen kapuloille ja takaisin aamuruoan luo. Aluksi yritti toki tunkea ensimmäisestä portista takaisin ruoalle, mutta nopeasti oppi, että on vain yksi tie. Iltaisin olen tehnyt tunnaria kaupan pihalla, parkkipaikalla ja kotipihassa. Aiempaan erona, että nytkin kapulat ovat kaukana ja Piika menee niille laukkaa ja palauttaa laukalla. En ole suvainnut yhtään kapuloiden liikuttelua, mutta olen antanut sen tehdä suu auki h(m)aistelua, jos ei liikuta kapuloita. Näissä kaikissa treeneissä on ollut ihan hyvä onnistumisprosentti, mutta toki niitä liikutteluitakin on tullut ja niistä ei ole palkattu.

Eilen jaksoin jopa rakentaa ruudun ja treenailtiin merkkiäkin. Ajattelin nyt välillä tehdä jotain uuttakin, ja oli selvästi hyvä idea. Piika rakastaa merkin kiertoa ja hyvin hoksasi, että sieltäkin voi mennä ruutuun. Sen sijaan ohjattunouto oli vähän hakusessa, mutta kivat treenit saatiin aikaiseksi. Viimeisenä toki astuin Kiljun paskaan. Voi %#&##. Putsasin kengät sitten Jannen hammasharjalla.

Illasta vielä agilitytreeneihin.

image

Viikkorata vk 16

Rata oli  muunnelma SM-kisoihin tuomariksi tulevan Lee Gibsonin treeniradasta ja ATT:n kisojen agilityradasta.

Piikalla on alkanut nyt olemaan lähdössä seisomaan nousua. Treenissäkin jouduin puuttumaan asiaan useamman kerran. Tää täytyy nyt pistää kuntoon kotitreeneissä, kun vähitellen alan pääsemään jyvälle, mihin se reagoi ja miksi nousee.

1-2 mentiin niistolla ja siitä ohjaus 3:lle ja tyrkkäys putkeen. Treenattiin nyt juoksu-A:ta vain siten, etten vaatinut pysähtymistä. Niinpä hain Piikan aika syvältä putkelta ja kisattiin yhdessä A ja siitä 6:lle ja ihan peruskäännöllä Piika haki takaakierron seiskalle. Mietittiin myös vastakäännöstä tähän, mutta vähän sama kuin niistossa, niin Piika kääntyy sen verran pienellä säteellä, että peruskäännöksessä sen vauhti ei himmannut ollenkaan vaan kun oma liike jatkui keinulle, Piikakin korjasi sinne heti hyppysuunnan.

Kepeille kokeiltiin niin pakkovalssia (oli hidas), takaaleikkausta (haki hyvin, mutta itse ohjasin sitten aina keppien jälkeiselle hypylle) ja persjättöä keppien jälkeen. Ehkä viimeisin toimi parhaiten, kun ajoitin persjätön alkamaan keppien puolesta välistä. 11:ltä ei tarvinnut kuin tyrkätä 12-putkeen ja muurilta niistin. Tässä oli tärkeää rytmitys, että maltoin odottaa, että Piika luki muurin ja heti itse liikuin eteenpäin, tyrkkäys 14:lle ja oma linja jatkui keppien päästä suoraan kohti 16-putken päätä. Pituuden jälkeen sokkari ja oikein ajoittuessaan Piika vain tuli ja haki oikeita esteitä. Loppusuoralle kiritettiin yhdessä.

On se helppoa silloin, kun kaikki onnistuu.