Agiliitoa viikon varrelta vol. 2

Me emme näemmä nykyisin tee muuta kuin aksaamme. Ihan hyvältä on tuntunut keskittyä nyt vain yhteen lajiin, ja tulokset alkavat näkyä.

Perjantai 18.9.2015 Viikkorata

Perjantaina käytiin tekemässä viikkorataa porukalla. Pituudella palkattiin Piika ensimmäisen kerran, että hyppäisi suoraan. Oli tarkoitus palkata eteenpäin, mutta sepäs hyppäsikin suoraan ja kääntyi sitten millin päällä heti päädyssä, joten palkkasin sitten siitä. 6-12 oli ehkä meille se vaikein pätkä. Varsinkin 7 kanssa mietittiin pitkään, kumman siivekkeen kautta kierrättää. Lopulta paras taisi kuitenkin olla lyhyemmän siivekkeen kautta niistolla. Kepit löytyivät parhaiten takaaleikkauksella, mutta piti palkata päähän, että pujotteli loppuun ja että pystyin jäämään okserin taakse. Parhaiten 10-12 sujui kuitenkin valssi/puolivalssi/takaakierto/sylkkäri-tyylisellä pyörityksellä. 13:lle pakkovalssi ja 15:lle vaati liikkuvan pakkovalssin putken suuntaan, ettei lukenut rengasta. 18-19 kokeiltiin kaikkea mahdollista, mutta yllättäen paras oli sitten vain jaakotus 18:lle ja perusvalssi 19:lle koiran ponnistuksen mukaisesti ja siitä sitten maaliin. Hauska rata!

Tiistai 22.9.2015 Viikkotreenit

Tiistaina mentiin sitten taas viikkotreeneissä rataa. Helpolta näytti ja tutusti pulassa oltiin. Ensimmäisellä kierroksella 1-2 pakkovalssi, 2-3 putkeen ohjaus, joka vaati kunnon tyrkkäisyä, sitten olikin jo kiire ohjaamaan okserilta putkeen. 5-6 väliin harjoiteltiin poispäinkäännöstä (oma linja kohti 13 ja juuri kun koira ohitti hypyn, poispäinkäännös), kepeille sylkkäri ja takaaleikkaus, kepit seinäänpäin toimi tällä kertaa pääsääntöisesti hyvin. A:lta irtosi hyvin putkeen, mutta hypyn kautta vaati, että ohjasin myös sen omalla rintamasuunnalla. Putkesta eteenkäskysllä 12, niisto 13:lle, 15:lle flippi (tai ainakin sen tyylinen) ja 17:lle poispäinkäännös. Jos olin yhtään myöhässä, lähti hakemaan 18 takaakierrosta.

Toisella kierroksella kokeiltiin alkuun vielä ohjausta toiselta puolelta. 1-2 putkeen lähetys tyrkkäyksellä, siitä niisto-pakkovalssi 3:lle, vastaanottava valssi 5:lle ja pikapikaa tekemään persjättö-poispäinkäännös 6:lle. Huh, sitten olikin hyvä, että hädin tuskin selvittiin 14:lle ja 15 flippi ei enää ottanut onnistuakseen. Mutta lopulta sitten treenin kautta maaliin.

Tää oli kyllä hauska kanssa! Piti liikkua ja ohjata silti huolella. Ja Piika näytti, että kyllä tarjoamistreenit on tuottaneet jo tulostakin.

Keskiviikko 23.9.2015 Koulutustreenit

Keskiviikon treeniradalle toivottiin vauhtia, ja kun näin sopivan piirustuksen lojuvan kentän laidalla, niin pitihän se sitten kopsata heti käyttöön. Vedin koulutettaville treenit kahdessa erässä 1-12, 12-22. Niinpä samat sävelet olivat myös omissa treeneissä. 1-3 toimi ihan peruslaajalla valssilla – en edes yrittänyt mennä sörkkimään esteiden lähelle ja Piika tuli hyvin ohjaukseen miettimättä kontakteja takana. 4-7 meni kuin itsestään ja oli pakko katsoa, että mun koira ja miten nopee! 7-8 vaati kyllä sitten jo omaa rytmitystä, että pääsin liikkeelle, mutta onneksi eteenmenokäsky toimii ja sinne se putkeen upposi. Kepit onnistuivat kuitenkin vasta, kun ohjasin ne takaa ja annoin koiran itse hakea keppivälin. Pakkovalssi sitten vielä 12:lle. 12-16 meni myös kuin itsestään. Pohjalle olin kyllä pyörittänyt Piikaa takaakierto-ohjaukseen matalammalla hypyllä ja pystyrimalla, mutta nyt sain oman ohjauksenkin natsaamaan ja Piika pyöri 55-senttistä nätillä ympyrällä. Kontakteille saikin sitten kivasti vauhtia ja pystyttiin niitä treenaamaan kunnolla. Muurille pieni linjaus ja rytmin muutos. Keinun jälkeen liikkuva valssi puolenvaihdoksi ja maaliin.

Lopuksi vielä istuskelin renkaan ja 1-hypyn välimaastossa ja käskyttelin nakkiheittopalkalla Piikaa hakemaan itse esteitä mun ohjauksen ja käskytyksen kautta. Kivasti pyöri rengas-16/4-1/22 akselilla. Ja kun itse sai hakea takaakierrot nyt ensimmäistä kertaa itsenäisesti, niin teki tosi nättiä kaaria. Kyllä se niin vaan oli, että kannatti korjata vielä 4-vuotiaan hyppytekniikkaa ihan perustarjoamistreenien kautta. Ja näitä jatketaan edelleenkin! Ehkä jossain välissä on kuitenkin pakko pitää huilia agista, ollaanhan me niin paljon nyt liideltykin!

Agilitytreenejä viikon varrelta

Seuraa agilitypäivitys viikon aikana tehdyistä treeneistä.

Tiistai 8.9. treenit

Tehtiin kaksi kierrosta. Ensimmäisellä kierroksella keskityttiin melko lailla 5-6 kohtaan. Ei vain saatu erilaisilla valsseilla Piikaa kääntymään haluttuun suuntaan. Lopulta onnistuin tyrkkimään sen aina takaakiertoon. Onnistunein suoritus taidettiin saada aikaiseksi eräänlaisella liikkuvalla valssilla ja niistolla. Lisäksi oman liikkeen tuli suuntautua suoraan seuraavaa hyppyä kohden. Jos jalat yhtään osoittivat takaakiertoon, Piika sinne myös meni. 17-19 oli myös haastava. Piti pystyä lähettämään Piika pidemmästä matkasta 17:lle, mutta samalla jo itse liikkua kohti 19 ja yrittää onkia Piika matkalta mukaan. Kuinkahan monesti se oli tuossa suorassa putkessa? Ensimmäisellä kierroksella loppusuoralle kokeilin takaaleikkausta. Koira oli taas väärässä putkessa. Toisella kierroksella otettiin pelkkä 17-21 pätkä ja kappas, ehdin kahdesti tekemään 19-20 välille persjätön. Sillä lailla!

Perjantai 11.9. Viikkorata

JATilla on nyt viikottain vaihtuva viikkorata yhdellä kentällä. Saa käydä itsenäisesti tekemässä ja myös treeniryhmät käyttävät sitä hyväkseen. Viime viikolla oli minun vuoroni suunnitella viikkorata. Työreissun vuoksi en päässyt kouluttamaan ryhmääni, mutta he olivat reippaina rakentaneet radan ja treenanneet keskenään. Huippuryhmä! Perjantaina ajelin vielä töiden jälkeen takaisin Jyväskylään ja kävimme Piikan kanssa kokeilemassa rataa. Kuuma iltapäivä kostautui, ja vaikka vedettiin parissa setissä treenit, oltiin lopussa molemmat ihan poikki.

Aluksi tehtiin kentällä esteiden omatoimista tarjoamista, mitä ei ehditty viikolla tehdä kotona juurikaan. Aika kivasti Piika on nyt alkanut tarjoamaan esteitä. Leiskauttaa aina esteiden yli ja jää katselemaan, missä palkka on, jos se ei lennäkään. Vähän on ollut hakemista, että palkkaanko kaikista vai vain niistä, kun se suorittaa esteen, jota oikeasti tarkoitan. Mutta mistäs minä tiedän, miten se minua lukee? Ehkä tarkoitankin koiran mielestä oikeita esteitä ja mielestäni koira sitten suorittaa vääriä esteitä?

Tehtiin valkoisilla numeroitua rataa. Ja voi pojat. Tulipa sitten suunniteltua rata, jota en itse kyennyt suorittamaan. Junnattiin 3-6 ja 6-7 kohdassa ikuisuus. Muuten rata oli aika simppeli, mutta tuo kohta vain junnasi. 3-5 kohtaan meillä ainoa järkevä ja mahdollinen olisi ollut poispäinkääntö, mutta Piika hyppäsi aina muurin jälkeen hypyn eikä edes yrittänyt suuntautua putkeen. Yritin muuttaa omaa sijoittumistani, omaa rytmitystäni, omaa liikkumistani ja ei, aina se oli hypyllä tai jopa renkaalla. Mutta putkessa? Ei koskaan. Pidettiin siis tauko. Tauon jälkeen tehtiin loppurataa ja keppien jälkeistä elämää vähän jouduin itse miettimään, kun putki oli aina jostain syystä tiellä. Mutta olipahan haastava treeni. Ja minä kun ajattelin, että kiva pieni rallattelupätkä.

Tiistai 15.9.2015 treenit

Eilen taas viikkotreenit ja tällä kertaa aiheena takaaleikkaukset ja poispäinkäännöt. Sinänsä simppelirata, mutta meille haastavuutta toi poispäinkäännökset, joita ei ollakaan hetkeen tehty. Kotona oltiin jo pihalla treenattu esteiden omatoimista tarjoamista, joten päätin, että vaikeutetaan treeniä ja otin alun takaakiertoniistolla. Tämähän se meidän ongelma on. Kotona on kuitenkin alkanut jo sujumaan tarjoamisen kautta. Kisoissa tekisin kyllä tuohon väliin varmastikin pakkovalssin. Mutta hyvä, että nyt testasin, sillä kappas kummaa, Piika hyppäsi taas tuon päin vittua. Laitettiin rima pystyyn siivekkeen taakse ja nyt Piika tuli hypyn ali. Laskettiin hypättävää rimaa jonnekin 40:iin ja taas se tuli ali! Nyt laskettiin hypättävä rima 30:iin ja jee, teki ihan pirun hyvän pyörityksen! Eli summasummarum, matalalla rimalla onnistuu treeneissä, mutta korkeampiin rimoihin ei riitä uskallus. Sovittiin, että jatkan itsenäistä treenaamista näiden kanssa ja treeneissä tällaiset suoritetaan tästä lähtien myös matalilla rimoilla, jotta saadaan uskallusta mukaan ja oikeaoppista pyöritystä.

Esteet 4-5 ja poispäinkäännös sitten olikin haastavampi, kun Piika luki vitosen aina suoraan hypättäväksi, ellen tehnyt oikeasti liioiteltua poispäinkäännöstä. Mutta siitä sitten irtosi hyvin takaakiertoon ja putkeen. 10-12 pätkä oli suoraan viime kisoista ja siihen testasin takaaleikkausta ja tässä se toimi hyvin. 12-13 väliin päädyin tekemään sylkkärin, mutta se toimi hyvin. Sen sijaan 15-16 Piika oli koko ajan A:lla tai 17 hypyllä, mutta ei putkessa. Lopulta, kun ohjasin kiirehtimättä 15 ja siitä suoralla linjalla putkeen, niin menihän se. Toisella kierroksella käytiin tekemässä koko rata putkeen. Mitä nyt takuttiin 12-13 kohdassa, kun yritin nyt tehdä sen poispäinkäännöksen ja eihän se onnistunut. Mutta muuten ihan jees-suoritus. Tanja tuumasi, että Piikassa on jotain kelpiemäistä, kun se lukee viimeiseen asti ohjausta ja muuttaa salamannopeasti suuntaansa, jos arvelee mun liikkumisesta, että pitäisikin tehdä toisin. En siis saisi hätäillä yhtään.

Summasummarum. Viikon treeneistä opittua, että eteenpäin on menty. Piika selvästi on estehakuisempi. Toisaalta samalla on tullut huomattua, että se on taas myös reaktiivisempi. Vaatii minulta enemmän, mutta toisaalta kiva ohjata koiraa, jota voi ohjata kauempaakin ja se irtoaa silti. Tarjoamistreenejä siis jatketaan. Huomiona, että kontaktit sujuivat joka treenissä hyvin, mutta kepit ovat mielestäni hitaammat kuin ennen. Olen nyt yrittänyt hieroa Piikaa, ja onhan se vähän jäykkä lannerangasta. Kaukojumppaa ei siksipä olla juurikaan tehty.

Ja loppuun vielä Pessi-päivitys. Tältä näyttää rallytokosta innostunut Rakkikoira. Ei pysty treenaamaan Piikaa, ellei samalla treenaa myös Pessiä.

Agilityn uudet tuulet

Vaikka kovasti kaipaankin entistä agilityryhmäämme (kukapa ei kaipaisi – 1,5 vuotta on pitkä ja tiivis aika ryhmäytyä ja treenata kimpassa huippuryhmällä), pari viikkoa olemme treenanneet uudessa ryhmässä. Haastavaksi tämän tekee ehkä eritoten se, että ryhmässä on vain pari maksikoiraa ja minikoirien ohjaukset eivät ehkä meille kaikista parhaimpia vaihtoehtoja ole. Viime viikon treenit näyttivät tältä:

Simppeliä sujuvaa pätkää. Hankaluuksia tuottivat takaakierrot pääsääntöisesti. No, niitä on nyt treenattu tarjoamisen avulla, eli ongelma on tiedossa, siihen on ratkaisu ja se on treenin alla. Joka päivä 10 minuutin treenit kotona omilla esteillä. Onneksi talven tuloon on vielä hetki aikaa.

Eilen treenattiin paria erillistä pätkää. Saatiin sovittua niin, että maksikoirat voivat olla yhtä aikaa hallissa. Piikalle tämä on hyvää treeniä kisoja varten. Viime jaksolla sitä jo kokeiltiin vireen nostatuksessa ja todettiin toimivaksi. Niinpä menimme edeltävän koirakon aikana jo halliin ja nyt tein kisavalmistelut hallissa. Pystyin temputtamaan, ja Piikan kiihtyessä leikittiin. Jos ei reagoinut käskyihin vaan hinkui radalle, komensin, kehuin ja palautin. Tuntui tosi kivalta. Samalla sai vähän seurattua edeltävän koirakon treenejä.

Ensimmäisenä pätkänä oli mustilla numeroilla merkitty rata. Alkuun pillin vihellys ja Piika oli niin radalle menossa. Sijoituin aluksi 5-10 koordinaattien kohtaan ja Piika ohjautui hyvin putkeen vastakkaisen käden kutsulla. Kepeille oma ajoitus oli myöhässä, joten uusittiin koko homma ja silloin nollalla maaliin. Hyvä puomin kontakti kovasta vauhdista. Oli kuulema niin helpon näköistä, että vaikeutettiin ja menin kutsumaan Piikaa 7-numeron kohdalta. Piika luki tämän kutsuksi puomille, joten palkattiin putkelle, mutta silti haki taas seuraavalla puomille. Mietittiin jo, että onko liian vaikeaa, mutta lopulta kun kunnolla törkkäsin kohti rengasta, Piika ohjautui putkeen. Lopuksi vielä kokeiltiin leijeröintiä eikä siinä ollut ongelmaa. Kiva, kun tuli uutta treenattavaakin ja uusia oppeja, koska vanhat temput oli hallussa.

Valkeilla numeroilla merkattu rata mentiin nopeasti läpi. Taas edeltävän koiran aikana jo halliin ja edelleen Piika oli ihan liekeissä. Ensimmäisellä kerralla Piika ohjautui 4-putken sijaan A:lle, mutta ihan omasta huonosta ehtimisestäni oli kyllä kiinni. Seuraavalla vedolla puhtaasti koko rata, mutta putkijarru puuttui ja muutenkin aika kaarrattamista oli. Otettiin A:lta uudestaan, mutta nyt sitten itse kämmäsin putkeen viennin ja ohjasin ensin päin keinua, mutta korjattiin putkeen ja nyt se jarrukin toimi. Aika säätöä silti. Keinua treenattiin loppuun vielä nakkipalkalla. Varsin hyvät kontaktit hyvässä vireessä. Ehkä varmistelen niitä kisoissa enemmän ja ne siksi eivät siellä toimi?

Kokeilin myös lopuksi tarjoamista ja on se kyllä vaikeaa tuolla hallissa. Piika todellakin on siellä sitä mieltä, että täällä treenataan eikä höntsäillä. Se on kuin liimattu vasempaan jalkaani ellen muuta käske. Ja Hannan sanoin, onhan se sellainen oman elämänsä Duudsoni, että ehkäpä olen sen omankin turvallisuuden vuoksi kieltänyt ne esteiden itsenäiset tarjoamiset. Pienikin liikahdus multa, niin tuo koirahan hyppää vaikka päin siivekettä.

Valitse taistelusi

Voisin kirjoittaa viime viikon vitutuksesta. Voisin kirjoittaa jo kerran kirjoitetusta blogitekstistä, jonka jätin julkaisematta. Voisin kirjoittaa agilitysta. Voisin kertoa oppimisesta. Voisin kirjoittaa Niinu ja Teemu Linnan luennosta.

Usko niitä, jotka etsivät totuutta.

Epäile niitä, jotka ovat sen jo löytäneet.

Voisin kirjoittaa viime viikon hämmennyksestä. Päällimmäisenä tunne turhautumisesta. Vähitellen voin taas myöntää oppineeni. Voisin kertoa vaikuttumisestani. Voisin kertoa aiemman mallin ihan totaalisesta sotkeutumisesta. Voisin kertoa siitä, kun luulin tietäväni. Siitä, kun tiesin, etten tiedä. Siitä kuinka vähitellen ymmärsin. Siitä, että nyt pitäisi osata kehittää ja soveltaa. Voisin kirjoittaa siitä, kuinka vanhan kertaaminen on tylsempää ja kuinka on taas tullut innostuttua uudesta vanhan kustannuksella. Voisin kirjoittaa siitä, kuinka paljon pitäisi tehdä asioita uudestaan, vaikka liian usein tehdään uusia asioita.

Hulluutta on se, että samaa tekemistä toistamalla odotamme tulosten muuttuvan.

Voisin kirjoittaa siitä, kuinka tärkeää on keskittyä siihen, mitä ja miten ajattelemme. Kuinka ajatuksemme muovaavat tekemistämme ja vaikuttavat, millaisen tulevaisuuden itsellemme rakennamme. Voisin kirjoittaa siitä, miten oppi tuli tälläkin kertaa ulkoapäin. Voisin kirjoittaa siitä, miten vähän siitä pystyin omaksumaan. Voisin kirjoittaa siitä, miten tämäkin johtuu vain siitä, että etsin vastausta pulmiin nykyisen kokemusperän ja osaamisen avulla. Voisin kirjoittaa siitä, miten vähän tiedän.

Failing to plan is plan to fail.

Voisin kirjoittaa siitä, ettei ole käsitettä epäonnistuminen. Voisin kirjoittaa, että on vain tuloksia, on vain palautetta tekemisen laadusta. Voisin kirjoittaa, miten kisoissa saatu tulos on suora ja rehellinen palaute harjoittelun laadusta. Voisin kirjoittaa siitä, miten pitäisi harjoitella kuten kilpailee ja kilpailla kuten harjoittelee. Voisin kirjoittaa, miten kehittyminen tapahtuu epämukavuusalueilla.

Valitse taistelusi.

Voisin kirjoittaa Niinu Linnan koulutuksesta. Voisin kirjoittaa haastavasta radasta.

Voisin kirjoittaa, miten arvelin, että pääsemme vain viidennelle esteelle Piikan kanssa. Voisin kirjoittaa, miten pääsimme vain viidennelle esteelle Piikan kanssa. Voisin kirjoittaa, miten luulin, että minulla on irtoava koira. Voisin kirjoittaa, miten selvisi, että olen tämänkin koiran onnistunut pilaamaan. Voisin kirjoittaa, miten se nuorena tarjosi esteitä omatoimisesti. Voisin kertoa, miten onnistuin tämän taidon sammuttamaan. Voisin kertoa tottis- ja tokotreeneistä, missä Piikalta vietiin itsenäisyys. Voisin kirjoittaa, miten se ei enää irtoa esteille ilman ohjausta.

Voisin kirjoittaa, miten Piikalla on ollut takaakiertojen kanssa ongelmia. Voisin kirjoittaa, miten sitä on korjattu kaikilla estehärpäkkeillä. Voisin kirjoittaa, miten asiaa on pohdittu löytämättä ratkaisua. Voisin kirjoittaa, miten ohjaaja voi hoitaa vain tietyn tontin ja miten koirallakin on oma tonttinsa hoidettavanaan. Voisin kirjoittaa, miten Niinu keksi heti jutun juonen. Miten yritimme saada Piikan tarjoamaan esteitä. Miten käytimme siihen koko koulutuksemme. Miten Piika vain seisoi hypyn takana tajuamatta, mitä pitää tehdä. Voisin kirjoittaa, miten hyviä vihjeitä saimme. Voisin kirjoittaa, miten ymmärsin, kuinka valitaan kulloinenkin taistelu, kulloinenkin treeninaihe. Voisin kirjoittaa, millainen onnentunne oli, kun Piika puolen tunnin jälkeen tarjosi hyppyä itse.

Tuska on väliaikaista. Se muuttuu kärsimykseksi luovuttamalla.

Tämän jälkeen kärsimys kestää koko loppuiän.

Voisin kirjoittaa lopuksi, miten olemme kotona treenanneet. Miten nopeasti löytyi sammunut taito. Taito, jonka en edes tiennyt kadonneen. Voisin kirjoittaa, miten Piika lukkiutuu esteelle jo viidestäkin metristä. Voisin kirjoittaa, miten se lukkiutuu väärälle esteelle. Voisin kirjoittaa, miten kiellän sitä. Voisin kirjoittaa, kuinka tajuan, miten kadoksissa ollut taito on sammunut. Voisin kirjoittaa siitä, miten agility mittaa ohjaajan ja koiran välistä yhteistyötä.

Jätän kirjoittamatta. Ajatustyöni on vielä kesken.

Jyrkimmät mielipiteet ovat niillä, jotka ymmärtävät asioista vähiten.