Rengin vierasesineleikkaus ja siitä toipuminen

Koska en ole itse löytänyt juurikaan netistä kokemuksia vierasesineleikkauksesta ja siitä toipumisesta, päätin pitkästä aikaa päivitellä tätäkin blogia ja jakaa meidän kokemuksen asiasta. Tämä kirjoitus on koottu useasta tekstistä, joita olen tässä matkan varrella kirjoittanut asiasta somessa. Tätä kirjoittaessa leikkauksesta on kulunut reilu 2 viikkoa.

Viikonloppu Aistissa

Perjantaina 22.4.22 sanoin vielä puhelimessa äitille, että meinataan vaan treenata viikonloppu ja haravoida. Vähänpä tiesin.

Renki alkoi yhtäkkiä oksentamaan perjantai-illasta tyhjää mahaa. Yritti oikein pumpata jotain ulos ärsyttämästä kymmeniä kertoja. Vähän maistoi iltaruokaa, joka lensi kaaressa tunnin päästä ulos. Joi vettä, se lensi ulos kaaressa tunnin päästä. Siinä vaiheessa totesin, kun oli 6 h menty ja en ollut nukkunut silmäystäkään, että eiköhän lähdetä kuvaamaan Aistiin vierasesineen varalta, koska oireet olivat aivan samat kuin pentuna, kun Renki söi erään muksun pienen pallon ja siitä seurasi pieni tukos, joka saatiin onneksi ell-ruoalla silloin liikkeelle.

Pe-la yönä viideltä kuvattiin Aistissa ja kuvien perusteella ei ollut tukosta lääkärin mukaan. Itse en saanut nähdä kuvia. Renki sai pahoinvointilääkkeet ja varjoaineen vaikuttamaan varuiksi ja käskyn mennä kotiin. Kotona nukuttiin molemmat pari tuntia. Aamu tuli aivan liian nopeasti.

Lauantaina Rengin vointi tuntui aluksi pysyvän entisellään. Röyhtäili eikä halunnut venytellä. Oksennukset pysyivät pois lääkityksen vuoksi lukuun ottamatta lauantai-aamuna yhdeksän aikaan ulkoilun yhteydessä oksennettua vettä. Iltapäivällä Renki näytti kuitenkin menevän apaattiseksi eikä jaksanut enää ulkona kävellä. Ei syönyt, joi hirveästi välillä, välillä ei lainkaan, heinää yritti ahmia, ei pystynyt kakkaamaan. Lähdin viemään sitä iltapäivällä neljäksi takaisin Aistiin, jossa oli hirveä ruuhka eikä Rengin oireita otettu vakavasti ennen kuin se meni oikeasti poissaolevaksi, jolloin jo pyysin apua.

Renkiä tutkittiin ja vierasesineeseen ei tämäkään lääkäri uskonut. Pyysin verikokeita, joiden luvattiin tulevan vartissa. Tunnin päästä lähdin kyselemään, että mikä kestää, kun koira heikkenee käsiin. Sitten niillä tulikin kiire viedä Renki nesteytyksen enkä sitä nähnyt enää. Pyysin ultraamaan koiran tuloksetta. Röntgenkuvat näin viimein ja kysyin eräästä ohutsuolen pätkästä, johon oli varjoainetta jäänyt enempi, mutta se oli kuulema vain kaasua ja nesteinen mahalaukku.

Renki jäi yöksi Aistiin. Vointi ei kuitenkaan parantunut. Jostain syystä Renki ultrattiin vasta aamulla, vaikka pyysin sitä jo illalla. Neste velloi mahalaukussa eikä enää edes imeytynyt. Aika selvää oli, että avata pitää. Ilmeisesti edelleenkään kiireelliseen leikkaukseen Aistissa ei uskottu, koska Renki leikattiin vasta puoliltapäivin sunnuntaina.

Aamupäivästä iltapäivään toivottiin, että radiohiljaisuus Aistiin säilyisi, kuten aiemminkin. Se tarkoittaisi tosin nyt, että Renki oli hengissä. Neljältä ell soitti, että Renki on leikattu. Kolmen tonnin tennispallon jäänteet sieltä ohutsuolesta sitten löytyi, olivat jumissa siellä ja muodostivat osittaisen tukoksen. 15 cm huonoa suolta oli otettu pois. Ei ollut vielä reikää muodostunut, vaikka yritys oli ollut.

Ja mä kun olen aina ollut sitä mieltä, että Tempolta ne tennispallot leikataan, kun se noita palasia oksentelee. Ja Mummokoirat syö mitä vaan oireitta ja paskoo läpi. Rengin heränneestä palloinnostuksesta olin vielä viikolla innoissani, mutta tämän jälkeen meiltä hävitettiin kaikki tennispallot ja niiden raadot.

Hain juuri Rengin kotiin ja nyt meillä lasketaan taas tunteja, päiviä ja viikkoja. Toivotaan ihan hirmuisesti, että koira tulee vielä kuntoon ja palautuu. Nyt Renki tarvitsee paljon supervoimia ja lämpimiä ajatuksia.

Kun lauantaina ajoin Aistista kotiin 38 tuntia valvoneena, radiosta tuli Mikael Gabrielin Kipua. Osui ihon alle.

”Miten maailma sortuu sun jalkojen alta

Kumpa tää fucking painajainen ois vaan unta

Ei mun kaa olis kylmä ikinä

Ja sulla on niin pitkä aika elää ku toi kello tikittää

Kaikki loppuu aikanaan

Mä pidän kii siit et teen kaikkee muut ku pysyn paikallaan

Ja et voin täst ehkä joskus jollekkin kertoo

Tää on kuoleman pelkoo

Pelkää en siedän sitä tiedän sen

Mutta kun katson sua mä olen tyttö hiljainen

Tahdon sinut vällyihini nukkumaan

Ettei sulle tulis kylmä enää milloinkaan

Kaikki loppuu aikanaan

Ei ainakaan tää ei ainakaan tää.”

Pe-la yön kuva
Pe-la yön kuva
Varjoainekuva lauantai-illalta
Varjoainekuva lauantailta

Kun olet saanut toivon, mutta se murenee aina alta

Kolmas päivä Rengin leikkauksesta meneillään. Päivät ovat jaksottuneet tunnin – kahden väleihin ja syöttöhetkiin. Maanantaina selvisi aika pian, että Renki kotiutettiin ilman kunnollisia hoito-ohjeita tai lääkityksiä. Lääkitykseksi se sai mukaan YHDEN litalginin ja paracetamolia ja tramalia tarpeen mukaan. Päivien aikana on myös selvinnyt, ettei ihan täyttä tilanteen vakavuutta oltu kerrottu leikkauksen jälkeen.

Leikannut ell sanoi sunnuntaina, että Renki pitää vaan nyt saada syömään. Ihan sama mitä, mutta kunhan syö. Meidän onneksi näitä tapauksia on sattunut muillekin, joten aika pian oli kirjallisena tarkemmat hoito-ohjeet siitä, miten muita on neuvottu ja myös lääkitty. Kun olisinkin heti alusta tiennyt, ettei sitä koiraa tarvitse itse saada syömään. Riittää, että sille pakkosyöttää ruiskulla hyvin sulavaa suolistoruokaa monta kertaa päivässä. Onneksi Vihtivetissä oli asialle perehtynyt hoitaja, jolta saatiin kullanarvoinen neuvo leikata ruiskusta se ohut pää pois ja näin saada Rengille syötettyä ruiskuruokaa. Nyt on kolme päivää pakkosyötetty ruiskulla RCn Recovery ruokaa ja pieninä paloina kaikkea herkullista, jotka olisimme voineet jättää myös väliin suoliston toipumisen edistämiseksi.

Ongelmaksi tässä on muodostunut se, että koska Renki on hoidettu Aistissa, joudun edelleen kommunikoimaan heidän kanssaan Rengin hoidosta. Maanantaina tuntui, että Renki on todella kipeä eikä suostunut syömään mitään. Sain maanantai-illasta Aistista luvan antaa sille sekä Cereniaa (pahoinvointilääke), antepsinia, litalginia ja paracetamolia. Tuon jälkeen Renki kiinnostui syömään leipäjuustoa ja kermaviiliä. Kaikelle koiranruoalle ja etenkin haisevalle sellaiselle, se yökkäsi kirjaimellisesti eikä syönyt. Onneksi tässä vaiheessa tuo ruiskuruokinta astui kuvioihin.


Aistiin soitetuista lukemattomista puheluista sain vähitellen ongittua selville mm. seuraavaa, mitä minulle ei aiemmin oltu kerrottu.

– Renki on ollut todella kipeä la-su yönä Aistissa ollessaan

– sille on yritetty asentaa leikkauksessa nenämahaletku toipumisen nopeuttamiseksi ja ruokinnan helpottamiseksi. Letkua ei ole saatu asennettua, koska Renki ei ole suostunut nielemään sitä. En tiedä, mikä todennäköisyys on, että näin käy? Luin jostain tutkimuksesta myöhemmin, että tuo nenämahaletkun asennus olisi ollut todella hyvä suoliston elpymisen ja koiran selvieämisen kannalta.

– Rengin suoli oli ehtinyt mennä todella huonoon kuntoon ja tiistaina, kun leikannut ell soitti, tuntui että hän ei ollut olettanut Rengin selviävän niinkään monta päivää. Ihmettelin myös, miksi hän niin kiireellä tiistaina tuntui soittavan ja perui kaikki pahoinvoinninestolääkitykset Rengiltä, joihin oltiin edellisenä iltana saatu lupa toiselta eläinlääkäriltä.

– Keskiviikkona se sitten selvisi, miksi sain tiistaina tuon leikanneen eläinlääkärin soitoin. Kaikkia pallon palasia ei oltu poistettu Rengin suolistosta, koska se kävi aamulla kakalla ja ilo muuttui nopeasti taas huoleen, kun sieltä tulikin kaksi uutta isoa palasta pallosta. Kuinka paljon näitä on vielä koiran sisällä ja mitä vahinkoa ne ovat tehneet? Minulle oli sanottu, että Rengin suoli oli kelattu.

Reklamoin jo viikonlopun parin päivän tyhjästä hoidosta, joista jouduin maksamaan pitkälti yli pari tonnia ennen sunnuntain leikkausta, mutta he vastasivat tyyliin, että minun pitäisi olla niin kokenut koiranomistaja, että tiedän, että tällaista tämä on päivystyksessä ja minun pitäisi tietää, miten koiraa ruokitaan. Oma arvioni on, että perjantaina ja lauantaina paikalla ei Aistissa ollut leikkaavaa eläinlääkäriä. En ymmärrä, miksi meitä ei käännytetty tuolloin muualle. Itse en myöskään tajunnut sitä, että olisin voinut vaihtaa paikkaa, kun hoitoa ei saatu pyynnöistä huolimatta.

Tämä huoli ja stressi Rengin selviämisestä on kyllä hyytävää. Aina kun ajattelee, että nyt se näyttää jo hyvältä, tulee jotain uutta eteen. Varsinkin kun tuntuu, että itse olen tehnyt toipumisen nopeuttamisessa kaiken väärin, kun kunnollisia ohjeita ja tietoa ei ole ollut.

Onneksi nyt Renki jo kuitenkin osoittaa kiinnostusta ruokaa kohtaan itse. Se nuolee kermaviiliä kädestä, syö pehmeitä pieniä kanasuikaleita ja nielee ruutalla suuhun laitetun rc recovery ruoan ja lisäksi juo vettä. Eihän sitä ruokaa mene edelleenkään kuin muutamia ruokalusikallisia kerralla, mutta alku kai se on tämäkin.

Inkan kanssa todettiin sunnuntaina ennen leikkausta, että Rengin on otettava supervoimat käyttöönsä ja niin se tuntuu tehneen. Melkoinen Supermies. Toivottavasti jaksaa jatkaa samalla tavalla vielä monta päivää, viikkoa, kuukautta ja vuosia.

Kerjäävä koira on ihana asia!
Kakkaava koira on ihana asia!

Palloja kakkaava koira ei ole kiva asia!
Oikealla leikatut osat, vasemmalla kakatut osat A4-paperin päällä.

Viikko leikkauksesta ja Renki alkoi yskiä

Eletään lauantaita. Huomenna vappupäivänä tulee viikko Rengin leikkauksesta. Vähitellen suurin huoli on jo helpottanut, kun paikattu suoli on kestänyt viikon. Silti pieninkin asia pelästyttää. Tänään se on ollut, kun Renki alkoi eilen hieman yskimään liikkeelle lähtiessä. Ajateltiin, että se olisi vain oire närästyksestä. Tänään yskiminen on mennyt pahemmaksi. Esiintyy myös syödessä välillä. Joko kennelyskämäisesti hakkaavana tai nenäpunkkimaisesti sisäänpäin vetäen.

Soitin jo Agrian vakuutuksen kautta etäeläinlääkärille, että mitä kannattaisi tehdä. Hänen videoneuvojensa mukaan nyt seurataan tilannetta ja mitataan kuumetta, ettei pääsisi kehittymään keuhkoputkentulehdukseksi, kun koira muuten on virkeä. Rengin lämpö on leikkauksen jälkeen ollut koko ajan 37.8 – 38.15. Luultavasti Renki on joko vetänyt henkeen oksennusta ja alkuviikosta yskä oli vain pientä köhisemistä kipujen vuoksi juonnin jälkeen. Nyt kun koiralla ei näytä olevan kipuja, se pystyy yskimään limaa ulos. Ja toki sitä närästää myös antepsinistä huolimatta. Edelleen sillä on pahoinvointia ruokinnan yhteydessä eikä sille kelpaa edes nutriplussgeeli, mikä yleensä koiran kuin koiran mielestä on parasta. Rengin kauluri on aina ihan märkä, samoin koko alaleuka, kun kuolaa tulee paljon. Ei voi myöskään sulkea pois sitä, että nenämahaletkun asennusyrityksessä olisi jotain vahinkoa aiheutettu.

Sitä vaan toivoisi, että tämäkin olisi voitu jättää väliin ja Renki paranisi nopeasti. Tai että alkaisi syömään paremmin kuin nyt, kun pakko on vaan pakkoruokkia sitä ja pitää siten hengissä. Pari päivää olen ollut paimennuskisoissa töissä ja henkisesti nää päivät on tehneet hyvää itselle, kun on saanut vain laskea lampaita Rengin maanisen seuraamisen sijasta. Kisatöissä en harmitellut kisojen väliin jäämistä. Pääasia, että Renki tulee kuntoon. Sen sijaan oli varikkohommissa kovin ikävä Renkiä, just sen takia, miksi sen nimi on Renki. Se on työkoira ja sen kanssa mikään ei ole niin parasta kuin ne yhteiset työt.

Oudot eläinlääkärikeikat vol 282626

Rengin yskä-ryystö oli jo eilen sunnuntaina parempi. Ajateltiin että noni, närästystä. Homma hallussa taas. Kunnes tänä maanantaiaamuna 2.5. yskältä ei tule loppua. Joten eikun eläinlääkäriä Vihtivetistä tilaamaan.

Olin ottanut videoita yskimisestä, mutta ei tarvinnut näytellä niitä, kun Renki yski koko ell-reissun ja kakoi kurkkuaan. Ensin otettiin verikokeet, joissa sain tosissaan pitää Renkiä pöydällä. Sen jälkeen kuvattiin keuhkot. Tarvittiin 2 hoitajaa ja minä, että koira saatiin kuvattua. Viimeksi pidin sitä itsestäni kiinni, kun vierasesineitä kuvailtiin. Muutenkin sekoili ihan huolella, kun yritti hypätä röntgenpöydälle ja rintakehä edellä meni sit pöytää päin ja hoitopöydältäkin yritti tipahtaa.

No tuli selväksi, että koira on kyllä terve sinänsä. Tulehdusarvot normaalit, ei kuumetta ja keuhkot Ok. Eikä ollut kennelyskäkään. Sen sijaan verikokeissa ainostaan eosinofiilit olivat koholla. Ne taas viittaavat loistartuntaan? Sinänsä outoa, koska Renki on madotettu vasta alle kuukausi sitten kolmeen otteeseen Tanskan reissun vuoksi heisimatolääkkeillä ja tuolloin ne vielä valittiin niin, että tappavat kaiken oravaa pienemmän koirasta ulos. (Eivät kyllä tappaneet niitä palloja…) Vaihtoehdoksi nyt sitten jäi, että Rengillä olisi ketun keuhkomatoja.

Selvittely on tuottanut tulosta, että nämä ovat Suomessa varsin yleisiä. Ilmeisesti tässä nyt ell epäili, että Renki olisi syönyt ketunpaskaa. No minähän siihen, että no en usko, kun kyllä meillä muut sitä syö paitsi ei tämä. Tosin, niinhän mä sanoin tennispallostakin, että eihän nyt meidän Renki syö tennispalloja kun ne muut…

Joten nyt on sitten lääkitty koira ja eiköhän tästä vielä mummokoiratkin saa jäljelle jääneet pipetit niskaansa, kun toisen ell mielipiteen vuoksi lauman muutkin kannattaa lääkitä, vaikka eivät oireile. Voisiko tämä nyt vaan olla tässä?

Taisikin olla vain ruokatorventulehdus tms.

Kaksi viikkoa on eletty nyt siitä, kun vein Rengin ensimmäistä kertaa Aistiin. Näihin päiviin mahtuu monta hetkeä, kun on tuntunut, että nyt tää paraneminen lähtee! Ja niin monta hetkeä, kun olen miettinyt, että onko tästä enää mitään toivoa.

Tällä viikolla on käyty kahdesti Vihtivetissä hakemassa lääkkeitä. Ensin maanantaina todettiin keuhkomatotartunta ainoana mahdollisena syynä yskään. Keskiviikkona oltiin taas hakemassa lääkitystä madotuksen aiheuttamaan veriripuliin ja syömättömyyteen. Kummasti se yskä jäi siihen, että Renki sai vihdoin(!) useampaa pahoinvointilääkettä pistoksena ja antepsin vaihdettiin pepcidiin, jos olisi paremmin sulavaa, kun olin löytänyt ripaskan joukosta jauheeksi hajoavia tabletteja, jotka eivät voineet olla kuin antepsinia. Ja lisäksi tylosinit 5pv kuurilla. Tääkin on niin jännä, kun aiemmin tuota Pessi söi puoli vuotta päivittäin ja nyt hädin tuskin saa tuon 5 päivän kuurin ruinattua. Edelleen vuosien jälkeen jaksan ihmetellä tuota tylosin-ihmelääkettä. Ripuli taittui ja koiraa alkoi kiinnostaa ruoka. Nyt se nuoli jopa nutriplussaa suoraan tuubista ja nuoli jopa tähän mennessä inhoamaansa suolistoruokaa lusikasta.

Oma arvioni on, että Rengillä oli suolisto/ruokatorventulehdus/närästystä ja pahoinvointia. Ne sit oireili vain verikokeissa loistartunnan arvoissa tulehduksena. Keskiviikon ultrassa rasvakerros oli liian vaalea ja enteili tulehdusta. Onneksi sen perusteella saatiin lääkkeet kuntoon.

Vaikka nyt tuntuu, ettei uskalla iloita siitä, että Renki on vihdoin eilisestä asti syönyt itse kupista (vaikka edelleen osan annoksista vain kädestä), kakannut useasti ja ollut pirteä, niin jotenkin jo helpottaa. Tänään Renki tuli ulkoilulta ja hiippaili kentälle. Sieltä se löytyi lelun kanssa etsimässä putkea! Lisäksi olen uskaltanut pitää sitä jo irti, kun treenattiin viimein kuntoon STAND-käsky, joka on ollut työn alla ja jäänyt tekemättä, kun Renki tarjoaa aina maahanmenoa. No nyt kun on paljas maha, seisominen on paljon kivempaa. Ja koira ei pääse menemään kuin ravia, kun standia viljellään aina kun vauhti uhkaa kiihtyä.

Ylämäki Alamäki yhdessä kulkien

Nyt eletään keskiviikkoa 11.5.2022. Rengin leikkauksesta on reilu kaksi viikkoa ja kaulurista luovuttiin, kun haava on ulkoisesti parantunut. Viikonloppuna jo tuntui, että jes, pisimpään on menty terveenä kuin hetkeen. Renki oli virkeä ja söi, se jopa oikeasti halusi syödä! Ja kakkaa tuli ja käytiin hieman pidempi ulkoilukin jo. Kunnes koitti maanantai ja taas yhtäkkiä koira on ripulilla. Taas me rampattiin pihalla yöllä ja aamusta monta kertaa. Sunnuntai-iltana olin antanut viimeiset lääkkeetkin. Alunperin olin luullut, että minulla olisi tylosineja vielä Pessin ja Tempon tarpeilta, mutta en niitä sitten löytänyt. Mietin ja googlettelin taas kerran. Lopulta päädyin siihen, että Rengille ehkä voisi jo syöttää maitohappobakteereja. Soitto Vihtivettiin ja sain luvan antaa enteromicroja. Päädyin siihen, että annetaan 1 aamulla ja 1 illalla ja katsotaan, mihin suuntaan kakka menee.

Tässä välissä olin sitten itse pois kotoa yön työreissussa ja mies sai tehtäväksi laittaa kakkakuvan aina Rengin käydessä kakalla. Koko 30h tunnin reissun aikana sain yhden kuvan! Ja kun tulin kotiin, Renki kävi pari kertaa kakalla. Eli hyvin menee, mitä nyt kakka on oudon limaista eli jotain siellä suolessa vielä on pielessä, joten jatketaan enteromicroilla.

Tällä hetkellä Renki syö aamuin illoin vähän isomman annoksen liotettua RC:n suolistonappulaa ja vielä päivisin yhden pienen annoksen. Illalla on annettu vähän naudan jauhelihaa lisäksi tai paistettua kanasiivua. Ruoka-annos on edelleen yli puolet pienempi kuin silloin, kun Renki oli täysin terve. Kun alkuviikosta meni ripulille, takana oli pari päivää aamu-iltaruokintaa ja yksi pidempi ulkoilu. En tiedä, mistä se maha ei tykännyt, mutta otettiin takapakkia ja nyt Renki on taas liikkunut vain kilometrin korkeintaan kerrallaan ja useampaan kertaan päivässä.

Tällä hetkellä ei ole mitään tietoa, milloin voimme siirtyä turvotetusta nappulasta normaaliin, eli Renki saisi jauhelihaa/lohta/maksalaatikkoa ja energianappulaa sekaisin joka ruoalla. Hirveästi ei huvita kokeillakaan, jos seurauksena on aina ripuli ja suolen tilanne menee huonompaan. Jos kellään vain on kokemuksia jatkosta, mielellämme otamme kaikki kokemukset vastaan! Samoin kuin siitä, tuliko koirasta vielä harrastuskoiraa vierasesineleikkauksen jälkeen ja miten pitkä aika meni, että suoli kesti harrastamista ilman ripuleja vai kestääkö vieläkään? Kaikki kokemukset ovat tervetulleita!

Julkaistu kategoriassa Ei kategoriaa, kirjoittanut .

Tietoja Tintzu

Ehkä mitään alkua ei edes ole. Hetkistä voi ottaa minkä tahansa, ottaa ja ajatella. Aivan mikä tahansa hetki, sillä mitään alkua ei ole paitsi vasta jälkeenpäin. Ja jokainen alku pitää sisällään kaikki toiset alut ja kaikki toiset loput.

2 ajatusta artikkelista “Rengin vierasesineleikkaus ja siitä toipuminen

  1. Eeva

    Voisin tähän jakaa meidän kokemuksen Aistin päivystyksestä.

    Meillä seisojalla on jostain syystä todella herkästi tulehtuvat anaalit. Kerran aiemmin jo jouduttiin paise avaamaan ja tämä uusiutunut tapaus näytti aivan samalta. Lauantaina aamusta mentiin Aistiin ja kerrottiin aiempi kokemus. Koira oli tuskissaan, vinkui eikä antanut koskea peräpäähän. Lääkäri katsoi pyllyä, antoi antibioottikuurin ja yhden kipulääkkeen jatkosanoilla ”tulkaa maanantaina näyttämään”. Mies tulee kotiin koiran kanssa ja olen täysin mykistynyt. No eihän se kestänyt kuin iltaan ja paise räjähti läpi ihosta. Koira oli todella tuskissaan eikä Aistista ottaneet enää vastaan. Suuntasimme Mevettiin, jossa se hoidettiin asianmukaisesti. Lääkäri vain ihmetteli, että eihän antibiootti mitään auta, ainoa mikä auttaa on paiseen tyhjennys. Laitoin tästä viestiä Aistiin ja sieltä tuli todella ala-arvoinen vastaus. Ihan suoranaista antibioottien väärinkäyttöä mielestäni, lisäksi koira sai kärsiä. Valitettavasti ennen käytimme Aistia luottopaikkana jos jotain oli, mutta nyt en astu paikkaan enää. En luota klinikkaan pätkääkään. Tämä sinun kertomus vahvisti vain käsitystäni, valitettavasti. Rengille tsemppiä ja teille, on tuo myös huoltojoukoille kova koettelemus. 😦

    Vastaa
  2. Laura

    Minullakin huonoja kokemuksia Aistista maaliskuulta. Luulin, että olin poikkeus, mutta näköjään en. Kierrän ko. paikan jatkossa kaukaa, jos vaan mahdollista. Kaikkea hyvää teille toipumiseen!

    Vastaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s