Avainsana-arkisto: Näyttelyt

IPI VET-ERI1 SA VET-ROP VSP SERT

Sillä lailla Ipi! Kun ei ole käyttökoiraksi tälle kesälle, niin ollaan sitten näyttelykoiria. Sitä se sekalinjaisuus kai tarkoittaa.

Aateltiin tehdä semmonen kunnon veteraanireissu ja ilmoitettiin Laukaan näyttelyyn vetskuja vähän enemmän. Mikä parasta, näyttelyn järjestäjät olivat huomanneet tämän, ja belgit ja porokoirat juoksivat vierekkäisissä kehissä. Muuten näyttelyt sitten ovatkin koiraharrastusmuodosta vaikeimpia.

Ensiksikin. Vaatekriisi. Jos eilen oli kuuma päivä, tänään aurinko ei välttämättä paistakaan. Jos ajattelitkin illalla laittaa koirien turkin väriin sopivat caprit, niin yritäpä löytää pilvisenä, sateisena aamuna kaapista koirien turkkiin mätsäävät housut caprien sijasta. Ostoslistaan: vaatteet näyttelyyn.

Toiseksi. Kenkäkriisi. Jos edellisenä päivänä kengät ovat kastuneet yllättäneessä sateessa läpikotaisin ja ovat edelleen märät kostean yön jälkeen, niin yritäppä löytää vaatteisiisi sopivat kengät. Turha toivo. Kisko jalkaan märät tennarit. Kruunaa kokonaisuus laittamalla jalan ja kengän väliin villasukat. Heinäkuussa. Imipähän kaiken kosteuden, ja oli lämmin. Sillä toki kunnon näyttelypäivänä tulee kylmä. Ostoslistaan: kengät näyttelyyn.

Koska kolmanneksi. Näyttelyt, ne ovat odottelua tulvillaan. Vaikka aikataulussa sanottaisiin, että rodut olisi arvioitu alkamaan melkein peräkkäin, niin se on vaan arvio. Oikeasti ensimmäinen kehä menee nopeasti ja toinen h i t a a s t i.

Jos PK-kokeessa tai agikisoissa valitetaan aikataulumyöhästymisistä, niin tietäisittepä mitä näyttelyissä on!

Siitä huolimatta, meillä oli hauskaa. Koska tietenkin A-luokan seura! Otetaan näyttelyt yhtenä tapana viettää sekin vapaapäivä. Aamusta iltaan. Kehän laidalla istuen, koirat häkeissään, häkit vuorattuna pressulla, itse ilman penkkejä. Ostoslistaan: teltta.

Kaikki tämä vain sen vuoksi, että voi pyörähtää näyttelykehässä vähän juoksemassa koiran kanssa ja hermoilemalla, josko se tämän kerran seisoisi edes jotenkin. Ei ollut kovin ruusuiset kuvat, kun katseli kehän reunalla niitä muuta paria ilmoitettua malia. Tuoltako niiden tulisi näyttää? Eräs henkilö seurasi hetken Ipin juoksutustamme (lue, Raisa yritti juoksuttaa ja Ipi riippui näyttelynarussa) ja tuli kysymään, että onko tuo se vetskunarttu? Vastaukseeni ”joo” hän totesi: ”VITTU, no sillä ON virtaa!!”

Jostain syystä ne muut belgi-ihmiset tuntuivat olevan varsin luottavaisia Ipin suhteen.

Ja kappas, sehän todella pärjäsi. Mitä nyt ympäri liikutuksessa esitti kaksi kertaa upeata peitsiä ennen kuin lähti ravaamaan ja tuomari oli vihdoin tyytyväinen.

Mutta kaippa se tuomari (aivan todella miellyttävä belgikasvattajatuomari Jean Lawless Irlannista) tiesi, mitä teki. Ja niin alkoi rusetteja sataa. Arvostelukin työnnettiin käteen ja pokaaleja sai hakea. Ipi meinasi pyörtyä, näin paljon palkintoja pelkästä kehässä juoksemisesta ja reagoimisesta IPI-kutsuihin. Jestas! Tätä voisi tehdä useamminkin!
Päivän kruunasi Viima, joka tyhjensi potin porokoirakehässä olemalla ROP ja VET-ROP. Naakka onnistui pelottelemaan tuomaria niin, että ”hieman pidättyväinen” -termi tarkoittaa nykyisin tuomaria, joka pelkää uroskoiraa.

Kiitos Raisa handlauksesta! Kiitos Riikka seurasta! Seuraavaa täsmäiskua odotellessa! 😀

11699077_10153403223901768_2381963839773657771_o

Mainokset

Kehä III:n avara luonto, eli Messarireissu 2014

Jossain mielenhäiriössä ja ilmeisesti jossain vaiheessa myös tarpeeksi rikkaana olin ilmoittanut Piikan messariin kahdelle päivälle. Pitihän sitä varten lomapäiväkin saada, ja kun oltiin hoidettu velvollisuudet kotopuolessa alta pois, kuten Ipistä eroon hankkiutuminen, suunnattiin Piikan ja Pässin kanssa Kehä III:n sisäpuolelle.

Thankgod jossain vaiheessa oli sen verran raksuttanut päässä muutama ruostunut ratas, että olin tajunnut hommata Piikalle Hurtan kurahaalarin. Vesisateessa, kurassa ja hiekassa lenkkeilyn tekee nautinnolliseksi jokaisen kannalta, kun koiralta täytyy pestä lenkkien päätteeksi vain tassut. Perjantai-iltana tosin pestiin vähän enemmän ja mustaharmaasta lampaasta kuoriutui mustavalkoinen koira. Tai ainakin sinne päin. Lauantaina ennen kehässä ympäri juoksemista Tellu vielä siisti joka suuntaan rehottavat tassukarvat ja niin oltiin valmiita tosi toimiin. Yritettiin ainakin olla. Piika oli taas sitä mieltä, että näyttelyt – etenkin sisänäyttelyt – on perseestä, ja itse olin paniikissa, kun olin päättänyt itse Piikan esittää. Joskus voisi ajatella vähän pidemmälle. Ja kyllä me parhaamme kehässä yritettiin antaa. Vaikka ensin sähläsin liikaa ja sitten Piikakin sähläsi, ja lopulta ei enää vaan jaksettu. Silti tuli kaunis rivistö, vaikka tuomari nyt ei oikein osannut sanoa Piikasta juuta tai jaata. Varmaan häiritsi handleri liikaa…

6.12.2014 Helsinki Winner: VAK1 ERI SA PN3 (Champion Class EXC, place 1, QC, BB3)

tuomari/judge: Pamela Runderkamp, Netherlands.

”3 years. Nice type. Feminine. Well formed head. Topline ok. Nice body. In between coat. Moves well. Nice coat.”

Ei huono. Varsinkin kun täysi turkki on oikeasti päällänsä.

Piika3

Huomaa jäätävän kaunis hihna, jonka Piika sai Tellulta, kiitos! 🙂

Piika1

Piika7

Bella ja Piika ja nukkuvat handlerit. Saksan ihmeet stressaa näitä näyttelyitä niin kovin.

Illan vietin sohvalla selällään kuorsaava bordercollie kainalossa. Kun linnan bileet olivat parhaimmillaan lähdettiin ihailemaan ulos Avara Luontoa a la Espoo. Edellisenä iltana oltiin jo väitelty Jannen kanssa, oltiinko nähty peuroja vai vain koirankokoisia jäniksiä. Nyt sitten nähtiin niitä koirakokoisia jäniksiä ja lisäksi autoja pelkäämätön, ihmisiä pelkäävä satukirjan kettu. Maalaisen pitää tulla kaupunkiin nähdäkseen villieläimiä.

Sunnuntaina oli vuorossa Voittaja 2014. Reippaana, ts. hyvin väsyneenä takaisin messariin. Koira oli näyttelykunnossa kiitos kurahaalarin ja itselläkin alkoi tatsi seisottamiseen löytyä. Kävelytin Piikaa ympäri hallia lämmitelläkseni ja jouduin sitten hieman pentuhaaveiselle perheelle bordercollieta esittelemään. Piika, tuo maailman rauhallisin hymytyttö oli kyllä siinä tilanteessa kaikkea muuta kuin rodun ominaisin koira. Varoittelinkin, että ovat oikeasti vilkkaita, ääniherkkiä, pehmeitä hermoraunioita. Harmi kyllä, unohdin vielä mainita kaikki Piikankin tuhotyöt. Ehkä harkitsevat kuitenkin toista rotua.

Kehään mennessä Piika yhtäkkiä syttyi. Enpä ole sitä tuollaisena kehässä nähnyt. Liekkö johtunut siitä, että lupasin Piikalle näiden olevan viimeiset näyttelyt. Kipitti niin, että yritti nostaa laukkaakin ja seisoi kuin unelma. Tellu kyllä sanoi, että pitäisi varata Piikalle viikon näyttelyturneereissu, kun se parantaa kuin sika juoksuaan esiintymistä. Tuloksissa tämä ei kuitenkaan näkynyt, mutta Piika oli kuitenkin harvojen SA:n saaneiden joukossa.

7.12.2014 Winner: VAK3 ERI SA (Champion Class EXC, place 3, QC)

tuomari / judge: Jeff Horswell, United Kingdom.

”Very doog outline and type. Excellent head. Correct neck. Fairly good front. Super body. Well made rear. Bit close going away and could have more front strive. Super coat and muscle.”

Piika4

pää. olkapää. sormet. hampaat.

Piika5 Piika6

Kiitos Tellu ja Sohvi ja co. Messariseurasta, parhaasta A-luokan sellaisesta, sekä tässä postauksessa esiintyneistä kuvista! 🙂
Kiitos myös Raisa ja Millan nakkibaari Ipin kestämisestä ja koirakoulusta ja Hanna Ipin treenaamisesta. 🙂

Suurimman yllätyksen järjesti kuitenkin Pässi, joka jäi viikoksi Espooseen ihastelemaan lisää Avaraa Luontoa. Siitä tuonnenpana lisää. Pässi on nimittäin luvannut pitää reissupäiväkirjaa reissullaan.