Kilju

FI AVA IP3 BH Mecberger Martta

Belgianpaimenkoira malinoisnarttu

Syntymäaika 8.5.2011

Vanhemmat: i. Horkka, e. Zh’Astra ot Shato Bulgar

Väri: punaruskea

Koko: n. 59cm / 30 kg.

Omistaja: Janne Lehtinen, Kantvik

Kasvattaja: Jan Skogster, Vihti

Kilju Koiranetissä

Terveys:

Lonkat B/B (12/09)

Kyynärät 0/0 (12/08)

Selkä kuvattu epävirallisesti (12/08)

Silmät peilattu epävirallisesti keväällä 2012 terveiksi. Pannus todettu 01/2017. Johon jatkuva lääkitys 05/2017 alkaen ja poikkeuslupa haettu 01/2018 sekä siirto EJ-rekisteriin.

Kohtutulehdus 05/2017, minkä yhteydessä sterilointi.

     

Kilju K. Kojootti on nimestään huolimatta osoittautunut talomme hiljaisimmaksi nelijalkaiseksi. Ensimmäisen viikon huutokonserttien perua oleva nimi jäi kuitenkin elämään, mutta onneksi sillä on olemassa toinenkin merkityksensä.  Kilju saapui meille Jannen pentukuumeilun seurauksena, sillä pitäähän sitä yksi varjeluskoira talosta löytyä ja hyvästä yrityksestä huolimatta muista koirista siihen ei ollut.

Kilju on Pipipäistä ainoa, joka eli pentuaikansa oikeasti Koira Koiran asemassa. Kilju oli pentuna hyvinkin varma maalaiskoira. Kolmevuotiaana se joutui suureen kaupunkiin ja huomattiinkin, että se on Koira, joka pistää töppöstä toisen eteen haastavissa paikoissa ja selvittää tilanteet siten. Suurin haaste Kiljun kanssa on ollut sen matalatemperamenttinen luonne reilulla saalisvietillä varustettuna. Kaikki käy saalisvietin laukaisemiseksi, oli kyseessä sitten keppi, auto tai veteen hyppäävä koira. Kilju on onneksi hyvin ohjaajanöyrä tapaus, joten se uskoo helposti kieltoja. Tosikkona se kyllä usein ottaa kantaakseen myös muille koirille tarkoitetut nuhteet.

  

Kiljun uraksi suunniteltiin alusta asti suojelua.Kilju puree hyvällä kokosuunotteella, mutta on tyytyväinen myös vajaisiin puruihin eikä korjaa otettaan omatoimisesti. Aggressiota Kiljulla on vähän, mikä toi omat haasteensa koulutukseen. Nenäänsä Kilju käyttää hyvin ja se on ahne porsas ruoan suhteen, joten jäljellä on edetty kaikesta kaahotuksesta ja kokemattomasta ohjaajasta huolimatta suhteellisen hyvin. Kilju saavutti suojelussa IPO3 koulutustunnuksen, mutta harmillisesti isoissa kisoissa sattui aina kaikenlaista tapaturmista alkaen. Eläkelajina Kilju on Jannen kanssa treenannut agilitya vuodesta 2016. Kiljusta tuli FI AVA Koronavuoden loppumetreillä v.2020 9,5-vuotiaana.

Kilju on aina ollut iso narttu ja yleensä sitä luullaankin urokseksi. Kiljun pentuaikaa leimasi koko ajan takakorkeus ja se on kehittynyt todella hitaasti. Kilju on kuitenkin ollut ketterä ja nopea eikä sen menemisiä ole juurikaan estelty. Hihnassa opeteltiin kävelemään vasta viisikuisena. Kiljun purennan kanssa oli hampaiden vaihtuessa ongelmaa, kun alakulmurit eivät meinanneet irrota ja ne työnsivät pysyvät kulmurit liian sisälle leukaan. Hampaita jouduttiin vääntelemään noin kuukauden ajan, mutta tehty työ kantoi tulosta ja kulmurit saatiin oikeille paikoilleen eivätkä ne kasvaneet kitalakeen kiinni. Samaan aikaan ollut yläpurentakin on vaihtunut alaleuan kasvettua normaaliksi purennaksi, joskaan ei mitenkään tiiviiksi sellaiseksi. Kesän 2012 aikana Kilju ontui toista etujalkaansa satunnaisesti, mutta parin viikon lepokuurilla ontuminen meni ohi. Ontumisen syyn etsimisen yhteydessä Kilju röntgenkuvattiin virallisesti hyvin tuloksin. Kilju on silmäpeilattu epävirallisesti terveeksi keväällä 2012 ennen vuoden ikää, mutta vuonna 2017 rutiinipeilauksessa löytyi pannus, jota on lääkitty keväästä 2017 alkaen. Keväällä 2013 Kiljulla oli mahalaukun kaasuuntuma, jonka syyksi epäillään jäätyneiden omenoiden syömistä. Kiljulla on nuoresta asti ollut monia isoja rasvapatteja kyljissä ja niskassa.

  

– Päivitetty  9.12.2020