Vesipedon kaukojumppaa

Maanantai ja pakko pyhittää kaikille rästitöille. Ihme kyllä sainkin kaikki tarvittavat hommat tehtyä ruohonleikkuusta lähtien. Koirat hengasivat pihalla (ja Pessi vaihteeksi kävi naapurin puolella). Piikan mielestä ruohonleikkaajan tehtävä on samalla heitellä sille frisbeetä. Kulkee perässä ja tökkii frisbeellä jalkaan, kunnes heitän. Kohta on taas tök-tök-tökkimässä. No, saahan se siinäkin urheiltua. Välillä teetän kiertoja ja peruutuksia. Ainoa ongelma tässä on, ettei Piika enää juurikaan väistä ruohonleikkuria. Saa katsoa tarkasti, missä sen häntä menee, ettei lyhennä sitäkin.

Elokuun hellekelit ovat myös vihdoin vaatineet useampaa kastelua kasvihuoneessakin ja satoakin on vihdoista viimein tulossa! Samalla kun täytin Piikan uimasaavin ja kastelupadan, päätin myös viilentää frisbeehullun koirani. En tosin tiedä, olisiko se enemmän kuitenkin vesipeto. Suihkuava vesi on vaan niin parasta.

Tuntikausia se jaksaisi tuijottaa suihkuavaa vettä.

Hommattiin vuosi sitten tuollainen sprinkleri helpottamaan kastelua.

Jälkikäteen mietittynä olisi pitänyt ottaa sellainen pyörivä, ihan Piikaa varten.

Vaikka oikeastaan ihan sama, kunhan vettä suihkuaa.

Ja täytättäpä niitä saaveja…

Aina se jostain hyökkää…

Kaikki karvat sojossa valmiina hyökkäykseen.

Kai siinä joku hullu taika on.

Muut mentiin sisälle, Piika päätti olla pihalla.

Illalla jumppailtiin taas kaukoja. Olen yrittänyt nyt joka päivä 2-3 settiä niitä tehdä pitkin päivää. Aamulla parit ja illalla vielä viimeiseksi, ellei olla jopa päivälläkin jumppailtu. Inhokkiliike, mutta kun muuta en ole ehtinyt nyt treenaamaan niin noita on ollut helppo tehdä keittiössä. Nyt pitäisi tehdä eri paikoissa vaihtelevasti jo, ja välimatkaakin pitäisi yrittää kasvattaa vähitellen. Mutta se on vaikeaa, kun jokainen lisämetri tuntuu aina hirveältä takapakin otolta tekniikan suhteen.

Lopulta meidän tekniikanpysymiskeinoksi on valikoitunut namit jalkojen edessä. Aamuruoalla on myös jumpattu takapalkkaa korkeammassa vireessä. Lisäksi ennen kaukoja yleensä tehdään kaikkea pientä temppuamista, jotta lämmitellään paikat. Hissiliikkeet on selvästi helpompia Piikalle silloin ja saa aluksi purkaa turhaa hulmuamista ympärillä pyörimisissä.

Eilen tehtiin ensimmäistä kertaa eteisessä (valon vuoksi). Huomasin, että tuollainen kapea matto toimiikin aika hyvänä paikkana, kun Piikan on pakko siirtää tuossa etujalkansa matolle saadakseen hyvän pidon. Jätin videolle myös pari virhettä, kun eihän nää aukottomia ole. Yleensä tehdään vain noita ylös-alas ja ylös-taakse -toistoja. Joitakuita kertoja on testailtu sitten koko settiä. Ylös-alas on edelleen hankala pidemmän sarjan jälkeen, mutta vähitellen alan olla jo tekniikkaan tyytyväinen. Tämä pitää pitää!

Asenne ennen kaikkea

Ja kyllä se kotona osaa.

Nyt ei nillitetä tekniikasta. Pääpaino on vireessä ja asenteessa.

Alan ymmärtää, miksei kukaan ole nähnyt enää viime aikoina ongelmia Piikan vireessä. Itse toki ”koen” sen eri tavalla ja haluaisin siihen enemmän sitä ja enemmän tuota -taas vaihteeksi. Toisaalta ehkä ihan hyväkin, että kehittymisen mahdollisuudet tiedostaa itsekin ja sen kautta jaksaa sitten treenatakin. Tänään kuvasin treenimme ihan vain nähdäkseni, miltä Piikan työskentely näyttää. En kylläkään ajatellut julkistaa tätä, mutta kun katsoin videota, totesin, että ai että mä nyt tykkään Piikan asenteesta!! Huikea mimmi!

Onhan siellä tekniikassa puutteita, mutta tekniikkaa me tehdään sisällä ja nämä ulkotreenit keskitytään siihen vireeseen. Keittiössä treenatessa kun Piikan vire on varsin hyvä ja olen huomannut, että keittiötekniikkatreenit ovat mm. tiivistäneet jo eteentuloasentoa sekä kapulan luovutusta. Sivuilletuloissa tuo väljyys ehkä eniten pistää silmään, mutta edistämisestä en jaksa nyt välittää. Enpä olisi uskonut, että Piikalta voisi löytyä tuollainen draivi seuraamiseenkin!

Tänään jäävät löytyivät varsin hyvin. Sen sijaan metrinen tiputteli lautoja alas, joten otettiin yksi lauta pois ja sitten hetsitreeniä. Treenien jälkeen kävin molempien koirien kanssa erikseen pyöräilemässä 5 km. Piikan sain jopa juoksemaan itseni kanssa kilpaa ja samalla juostiin myös vieressä menneen junan kanssa. Minä hävisin. Piika heitti samalla reissulla talviturkin tulvaojassa. Ipiä en saanut juoksemaan täysillä, vaikka kuinka yritin kirittää sitä ja itse poljin täysillä. Ipi hölkkäsi vierellä. On sillä melkoisen pitkä askel ja ei se nyt niin huonossa kunnossa taida olla kuin luulin.

Pessi oli kuulema ottanut eilen samantien Espoon kämpän taas omakseen ja painellut sängyn alle nukkumaan. Tänään olivat nukkuneet toistensa kainaloissa Pessi ja Kilju. Ihan parhaat kaverit ovat kuulema. Ja Kilju tekee juoksuja.