Avainsana-arkisto: talvi

Taas yksi talvipäivä Muuttohaukantiellä

988934_10152970522616768_5412031335951531779_n

Klo 6.00 herätys ja kurkkaus ulos. Taas on satanut lunta! Aamutoimet, koirien ruokailut ja piskit pihalle. Kolaan vain auton mentävät urat pihakujalle. Koirat sisälle, lähtöherkut ja töihin. Lunta tupruttaa siihen malliin, että tiedän, mitä saa tehdä, kun kotiin tulee aikanaan… Onneksi on vihdoin viiden vuoden jälkeen sisältä lämmin auto! Kiitos Kallen, joka asensi Golffiin sisätilapistokkeen! Ihan sama, vaikka takakontti ei edelleenkään aukea ja sivuovikin taitaa olla jäätynyt kiinni.

Klo 18. Pakkasta -18 astetta, lunta tullut koko päivän. Talo kylmä. Nälkäkin olisi. Koirat lenkittämättä. Työpäivän pituus 10 tuntia matkoineen. Lumituiskun vuoksi kun edettiin motarillakin 40-60 km/h. Puiden sahaus. Puut uuniin. Puut hellaan. Koirat pihalle. Lumityöt tähtitaivaan alla luonnon rauhassa ja hiljaisuudessa. Tai niin sitä voisi äkkiseltään kuvitella. Oikeasti pihan täyttää Pessin räksytys, Ipin kiljaisut ja minun väliin karjumat PÄÄKIIT. Naapurit varmasti tykkäävät hullusta koiraperheestään naapurissaan.

Sen jälkeen kun sain lumityöt hikipäässä tehtyä, menihän siihenkin reilu tunti, ei enää jaksa lenkille lähteä. Pässi on kaivautunut kuoppaan, josta Ipi käy sitä vähän väliä pöllyttämässä. Piika istuu keskellä pihaa ja nostelee jalkojaan. Sitäkin pitää usuttaa liikkeelle kusitulehduksen pelossa. Ipi tonkii omenapuiden alla ja Piika tulee hyppimään vasten, se on siellä, se on siellä ja se on kiellettyä! Kunnon juorukello. Millähän Ipin saisi oppimaan, että omenoiden kaivelu lumen alta on kiellettyä?

Ipi ja Pässi sisälle vastalauseiden kera. Piika, pallo, nakkipaketti, ruutunauha ja merkit kantoon ja levikkeelle treenaamaan pikatreenit. Aluksi ruutuun juoksentelua, pätkä seuraamista, taas ruutuun juoksentelua ja jääviä. Lopuksi vielä ruutuun juoksentelua. Viidessä minuutissa sormet on jäässä ja kylmä alkaa hiipimään luihin ja ytimiin. Sisälle ja hetkeksi sohvan nurkkaan kaivautuminen, että koirat syövät ja uunit palavat loppuun.

Kylmästä johtuen Piika on saanut olla lämmikkeenä sängyssä. Ensimmäisenä yönä se tippui kolmesti 160 senttisestä sängystä. Mutta oppi nopeasti ja seuraavan yön nukkui poikittain ja viime yön aivan kyljessä kiinni. Ja onhan se kotoista, kun kuorsaus kuuluu vierestä.

Aamulla herätessä huomaa, että ulkona olisi tullut yön aikana taas kymmenisin senttiä lunta ja lisää tulee taivaan täydeltä. Jännä, kun houkuttelee tuo kerrostaloelämä taas vaiheeksi. Silti. Ajattelin ottaa Haukkuvaaraan itsenäisen treenioikeuden pariksi kuukaudeksi. Pakko päästä treenaamaan, vaikka hieman tokoinnostus kuolikin uusien sääntöjen myötä. Ehkä agilityinnostus voisi nousta lämpimän hallin myötä? Treeniseuraa otetaan iltaisin klo 21 jälkeen vastaan!

10931323_10152970522636768_5476840275776250065_n

Mainokset

Lunta saa tupruttaa, jos tupruttais jossain muualla…

Pessipä vähän esittelee, kuinka paljon sitä lunta tulikaan viime viikolla:

Tuossa kaivonkannella tuo lumikerrostuma näkyykin. Katoltakin huomaa, että on saanut tehdä maantasalla lumitöitä.

Kannatti muuten sanoa Jannelle perjantaina, että mitäpä sun tänne kannattaa tulla, kun en itsekään ole kotona. Kun ei täällä ole mitään tekemistä. Eipä ei. Lumitöitä heti lauantaina aamusta ja sunnuntaina jatkoin loppuun ne, mitkä jäi tekemättä, kun haettiin Naakan kiusaksi Råtta.

Ja mitäpä se olisi talvi ilman pakkasta. Ilman kunnon pakkasta! On saanut lämmittää ja sahata puita. On saanut sulatella golffin ovia ja lukkoja. Takakontti nyt ei enää aukeakaan. Luotan, että aukeaa torstaina, kun pitäisi olla taas vesikeli. Ai, että on ihanaa tämä talviaika!

Koirat on päätyneet syömään nyt omenapuiden oksia, jotka kaartuvat maanpinnalle lumenpainosta. Ipi taisi kyllä vähän omenoitakin kaivella lumikuorrutteesta päätellen.

Kielsin sen kyllä äkkiä. Ei mahda olla tuon koiran suolisto niin tehokas, että pelkillä känneillä selviäisi. Äkkiä oltaisiin eläinlääkärillä hoitamassa kaasuuntumispötsiä, kuten Kiljun kanssa aikanaan kävi.

Piikan kanssa päädyin jopa treenaamaan. Se alkoi olla aivottomasta toiminnasta sen verran kiepeillä, että jäätymisuhasta huolimatta rakensin pihalle ruudun ja treenattiin sitten sitä. Olikin tarpeeksi aivotonta, ettei bc alkanut tarjoamaan aiemmin keksimiään ”kannan kartioita” tai ”revin ruutunauhaa” -liikkeitä. Saattoi tosin auttaa Birgitalta edelliskerran treenauksen jälkeen saadut etenemisvinkit tässä liikkeessä. Kätevää, kun yleensä aina joko Nita tai Veki on toteuttanut nuo Piikan mielenliikkeet, niin ei tarvitse itse (ehkä) käydä kaikkia korjaustoimenpiteitä läpi.

Miksi koirani on kännissä ja kaksi maanantaita

Voiko viikko olla hyvä, jos siinä on kaksi maanantaita? Ei voi.

Maanantaina pohdin, miksi Piika istuu vain ja hymyilee. Ei ole kyllä koira oma itsensä.

Tiistaina en poistunut kotoa, päivä meni hyvin. Pakkanen peruutti agitreenitkin.

Keskiviikko. Viikon toinen maanantai. Starttasin auton ja totesin, että tuuletin on kaput. Taas. Vasta 3 kuukautta sitten vaihdettu. Ajoin 30 km töihin ikkuna auki eikä lähtenyt tuuletin wörkkimään. Illan suunnitelmat uusiksi, pakko vaihtaa tuuletin. Ja itse on tehtävä, kun epäilevät, etten osaa. Hommasin varaosat ja tuumasin, että lumituiskussa voi olla hankalaa, mutta kyllä siitä valmista tulee. Töistä lähtiessä tuuletin käynnistyi ilman ongelmia. Voi nyt sun helvetti! Loppujen lopuksi pitelin taskulamppua ja Kalle totesi, että kyllä, tuulettimessa on vettä. Ja Birgitta lenkitti mun koirat. Kotona tein lumityöt ja totesin, että kappas, koirani on kännissä. Sai hyvät lähdöt, kun erehtyi vielä menemään omenapuiden alle syömään käyneitä omenoita lumen alta. Nyt se istuu keskellä pihaa ja murjottaa, kun ”ei täällä saa mitään tehdä”. Ei muuten hymyile enää.

Torstaiaamuna jouduin kaivamaan auton luminietoksen alta ennen kuin sain silmiäni auki. Lumia kolatessa ne kyllä aukenivat. Päivällä liha-autolla meinasin jäädä golffilla kiinni lumihankeen. Illan pelastivat vetämäni agiryhmän taitavat ryhmäläiset. Kuinka paljon voi onnistumisen iloa saadakaan siitä, että katsoo, kun muut juoksevat kentällä?! Ipi teki para-agilitya flunssasta toipuvan Hannan kanssa. Oli kuulema liidellyt pirun hyvin, vaikka Hanna ei saanut ottaa ainuttakaan juoksuaskelta. Kotiin tullessa klo 22 oli vuorossa päivän toiset lumityöt. Jos ei ollut oikeassa kädessä tuntoa ennen tuota päivää, niin nyt on. Ihan pirun kipeä.

Viikon aikana olen myös pohtinut, miksi Piika saa pitää päätään Pässin etutassun päällä, kun Pässi syö luuta ja miksi Pässi ei saa mennä Piikan kupille, mutta Ipin kupille se tunkee luonnostaan? Olen myös pohtinut, miksi Ipi ei murise koskaan ollessamme nelisin kotona. Viikonloppuisin se ei osaa muuta tehdäkään.