Pessi

TK2 Paw Arts Autumns Rain

Suomenlapinkoirauros

5.10.2007 – 12.3.2016

Vanhemmat: i. Ciasman Onnentuoja, e. Amalia

Väri: Soopeli valkoisin merkein

Koko: 47 cm / 18 kg

Omistaja: Tiina Karvonen, Laukaa

Kasvattaja: Juha Ranta, Ylikiiminki

Pessi Koiranetissä

Terveys:

Lonkat A/C

Kyynärät 0/0

Polvet 0/0

Silmät terveet, PPM iiriksessä 01/09

Selässä ristiluu selkäydinkanavassa synnynnäisesti. Lumbosakraalitenoosi todettu 15/12.

Allergiatestit otettu 08/09, allerginen ainakin 26 aineelle, testitulos

Molemmat kivekset, kastroitu 06/10

Ruoan imeytymishäiriö todettu verikokeiden perusteella 10/12

     

 

Pessi – tai kotona paremmin Pässinä tunnettu lappalaisukko – oli koirista se, jota sai aina käskeä vähintään kolme kertaa ja ihme oli, jos se totteli sittenkään. Maailman ahnein ja skitsofreenisin koira, Raisaa lainatakseni. Pennusta asti Pessillä oli oma mieli, jota se toteutti parhaaksi katsomallaan tavalla eli mikä sille itselleen sopi parhaiten. Pessiä voisi kuvailla ahneeksi, omistushaluiseksi, itsepäiseksi, herkäksi, ohjaajakovaksi ja itsenäiseksi omantienkulkijaksi. Ruuan vuoksi Pessi oli valmis tappamaan. Ihmisen huomion vuoksi Pessi oli valmis tappamaan. Yhtä aikaa herkkä ja kova, meidän pehmopoika, jolle oli annettu uhoa, turkkia ja nahkaa kolmen koiran verran, mutta sisus jäi paljon pienemmäksi.

 

Pessin kanssa rampattiin eläinlääkärillä tasaisin väliajoin. Pentuna Pessillä oli maha sekaisin useamman kuukauden eikä sopivaa ruokaa tahtonut löytyä. Antibiootti- ja erikoisruokakuurikin syötiin tähän vaivaan ennen puolen vuoden ikää, minkä jälkeen onneksi löytyi Jahti&vahti-nappulat, jotka sopivat Pessille seuraavan puolen vuoden ajan. Vuoden iässä J&V suli selvästi huonommin, joten ruoka meni vaihtoon ja syötin Pessille seuraavan puoli vuotta Eaglen lammas-riisiä. Lopulta sekään ei enää tuntunut sopivan. Pessin karva oli mennyt kesän 2009 aikana todella huonoon kuntoon, kun karvanlähtöä oli jatkunut jo puolisen vuotta, iho hotspottaili jatkuvasti (johon myös syötiin antibioottikuuri) ja siinä oli selvästi huomattavissa jonkinasteista ihottumaa ja ulostemäärät vain kasvoivat.

 

Käytiin jälleen eläinlääkärissä, Pessi loislääkittiin ja samalla otettiin allergiatestit, joiden valmistumista odoteltiin kuukauden ajan. Samalla ruoka vaihdettiin BARFfiin. Aluksi Pessi tosin söi vain broilerin kauloja ja siipiä, broilerin jauhelihaa ja kesäkurpitsaa sekä öljyä. Allergiatestit osoittivat, että Pessi oli allerginen siitepölyille (mm. paju, leppä, pujo, voikukka), ruoka-aineille (mm. nauta, sika, vehnä, riisi, peruna, kala, ankka) sekä varasto- ja pölypunkeille ja sienten itiöille. Selvästi allergisoivia aineita oli 19 ja hieman vähemmän allergisoivia 7. BARF-ruokavalio auttoi Pessiä toipumaan kesän 2009 allergiaoireista seuraavan talven aikana. Kuitenkin keväällä 2010 allergiaoireet palasivat silmätulehduksen, kutinan, nenän vuotamisen ja ihottuman merkeissä. Hoidoksi Pessille määrättiin Atopica-nimistä allergialääkettä. Kuukauden päästä tästä Pessille tuli kuitenkin ihotulehdus nivusiin, ja se levisi myös kiveksiin. Kun vaiva parani, päätettiin Pessiltä poistaa kivekset uusien tulehdusten estämiseksi. Kesäisin Pessiltä ajeltiin karvat ihotulehdusten estämiseksi ja tämä osoittautui parhaaksi keinoksi allergian hoidossa. Vuoden 2011 aikana jätettiin harrastamiset pois Pessin selkäongelmien vuoksi. Sen selkä oli jo tuolloin hyvin kipeä. Syksyn 2012 aikana Pessillä alkoi olla sisälle ulostamisongelmaa heti ruokailun jälkeen. Lokakuussa Pessistä otettiin verikokeet, jotka paljastivat imeytymishäiriön, mutta joka saatiin hallintaan vuoden lääkekuurilla. Pessillä todettiin sydämen sivuääni kesällä 2014. Viimeisen vuoden aikana Pessillä oli vaihtelevasti selkä- ja suolisto-ongelmia, joiden arveltiin liittyvän toisiinsa. Joulukuussa 2015 Pessi röntgenkuvattiin viimeisen kerran päästä varpaisiin, kun kipuilun syytä etsittiin. Diagnoosiksi saatiin lumbosakraalitenoosi. Pessin ristiluun alue oli käytännössä luutunut yhteen myös selkäydinkanavasta. Lopulta lannerangan ahtauma alkoi näkymään etupäässäkin eikä Pessi enää varannut etujalalle painoa. Viimeiset kuukaudet Pessi oli lääkkeiden väärinkäyttäjä, mutta parannusta tämäkään ei tuonut.

 

  

 

Pessin kanssa on harrastettiin eniten tottelevaisuutta. Tokossa saimme kesällä 2009 yhden ALO1-tuloksen ja vuoden tauon jälkeen siirryimme avoimeen luokkaan, josta haimme puolen vuoden aikana kolme 1-tulosta. Pessillä on siis koulutustunnus TK2. Paikkamakuuongelmien vuoksi jätimme kuitenkin tokoilun tähän.

 

Pessi on harrastanut myös agilitya vaihtelevalla menestyksellä vuosina 2009-2011, mutta selkäongelmien vuoksi lajista oli pakko luopua juuri kun Pessi olisi ollut möllitasolla. Yhden agilitymöllikisan Pessi on kuitenkin käynyt puhtaalla radalla . Kesäisin pyrimme ajamaan vähintään muutaman jäljen, mikä oli Pessin mielestä varsin hauskaa. Hakuakin kokeilimme alle vuosikkaana, mutta siinä lajissa Pessi pääsi vähän liikaa toteuttamaan itseään ja jäljestysintoaan, joten tarkempi perehtyminen lajiin jäi siihen. Lisäksi Pessi on päässyt Ipin peesissä juoksemaan viestiä silloin tällöin. Loppuvuodet Pessi keskittyi lähinnä kotikoiran elämään, mikä tuntui sopivan sille parhaiten.

 

   

 

Pessin ehdottomasti pahin puute oli sen hermorakenteen heikkous ja osittainen pehmeys. Se oli kovahko koira tiettyyn pisteeseen, mutta hermojen puutteiden vuoksi pää ei kuitenkaan kestänyt suurta painetta. Niinpä luonnetestissäkin Pessi taistelutahdollaan pärjäsi haalarille asti, vaikka paineistui koko ajan. Haalarin jälkeen koira meni pitkin pusikoita, joten testi keskeytettiin siihen. Pessi oli myös ääniarka. Se pelkäsi laukauksia kaikilla ääniasteilla, se panikoi ukkosta ja jopa sadepisaroita ikkunalaudalla. Ääniarkuus meni selvästi pahempaan suuntaan Pessin vanhetessa. Lopulta Pessi ei suostunut jäämään mihinkään yksin, kun se pelkäsi ääniä sen verran. Mikä sitten oli syy ja mikä seuraus, kun fyysisiäkin oireita alkoi tässä vaiheessa olemaan enemmän…

 

 Arjessa Pessi oli helppo kotikoira, jos ei poistuttu oman pihan ulkopuolelle. Pessin kanssa täytyi aina olla tarkkana, ettei se saanut syytä puolustaa omimiaan ihmisiä tai koiria. Sanoimmekin, että Pessi tappaa talossa ja puutarhassa. Pessin kanssa sai aina olla varpaillaan, koskaan ei tietänyt, mitä ongelmia nurkan takana odottikaan. Apulantaa mukaillen: ”Pessissä on ongelma, jokin virhe ohjelmoinnissa. Puutteita koodissa, korvaa arvaamattomuudella. Tuntuu, että tekijä unohti otsaan kirjoittaa: Ravistettava ennen käyttöä.”

 

Mutta oli se myös ihana. Rakas. Kainalokoira. Sohvakoira. Iloisuuden perikuva. Lasten luottokoira. Pessykkä, jonka elämäntehtävä tuntui olevan lasten talutuskoirana oleminen. Koira, joka opetti niin paljon vain sillä, ettei se suostunut taipumaan toiveisiini siitä, millainen koiran pitäisi olla. Pieni suuri Camel-Boots mies. Maailman kaunein, skitsofreenisin ja ahnein.

Pessillä oli niin paljon ongelmia ja sairauksia, että sanoimme aina, että niin kauan se saisi olla menossa mukana, kun jaksaisi toimia Kiljun Personal Trainerina, pihan ympäri juoksuttajana. Kevättalvella 2016 tuli aika lunastaa lupaus. 

 

On raja, 

jota ihminen ei voi enää ylittää.

Sillä rajalla voimme rakastaa

vain antamalla luvan mennä.

Me sinua vaan Pessi ❤

 

        

– päivitetty 23.3.2016