Jääskelän luontopolku

CYMERA_20160322_103209

Pessin kuolemasta tuli lauantaina kuluneeksi viikko. Vaikka edelleen välillä sitä tulee ajatelleeksi ihan ohimennen, että pitää kotiin mennessä päästää Pessi ulos, niin aikalailla tähän olotilaan alkaa olla jo tottunut. Ettei tarvitse huolehtia kuin yhdestä koirasta. Ipin kuolema tuli viime syksynä niin yllättäen, ettei siihen voinut valmistautua. Seuraavat kuukaudet olivatkin vaikeita ihan vain sen vuoksi, että Ipi lähti niin yllättäen. Pessin kanssa ajatukseen ehti jo tottua, vaikka se ei oikealta tuntunutkaan. Surutyö tuli tehtyä luopumisajatuksen kanssa yhtä aikaa. Ja ehkä sitä helpotti Pessin helppo lähtö. Oma halu uskoa, että se oli valmis lähtemään.

Päätettiin ottaa kulunut viikonloppu rennosti. Lauantaille oli luvattu niin upeaa keliä auringonpaisteessa, että päätettiin lähteä katsomaan, mitä Jääskelän luontopolulle kuuluu. Muisteltiin, että ollaan viimeksi oltu tuolla kenties Pessin ja Nitan kanssa aikaa ennen Nitan pentuja. Eli kauan aikaa sitten. Sen jälkeen tuli Kimma, oli kolmen koiraa ja sairas pentu. Sitten tulivat pikkulikat ja neljän koiran kanssa, varsinkaan meidän pipipää-sakin kanssa, tuonne ei halua mennä. Nyt päätettiin, että aika on kypsä. Käydäänpäs katsomassa, miten paikat ovat muuttuneet kuudessa – seitsemässä vuodessa.

A-3569

Osattiin paikalle jopa ilman navigaattoria, vaikka tässä välissä tietkin olivat vähän kokeneet muutosta moottoritien tulon jälkeen. Polku ja parkkipaikka löytyivät muistin sopukoista ja paikan päältä myös. Mitä nyt puut olivat hieman kasvaneet, mutta upea keli takasi sen, että oli kiva kävellä kantohangilla, vaikka polku itsessään olikin varsin jäinen. Oli myös kiva huomata, miten retkeily-ystävälliset koirat meillä viimein onkaan. Vaikka tuolla on aina paljon porukkaa parkkipaikalla olevien autojen mukaan, emme nytkään tavanneet kuin muutaman muun seurueen. Jotenkin kaikki kävijät jakautuvat sen verran tasaisesti luontopolun ympäristöön. Kiljua ja Piikaa muut kävijät eivät kiinnostaneet ja ne ohittivat irti muutamia henkilöitä ihan helposti. Ei niitä vain kiinnostanut muut. Onneksi otimme myös eväät mukaan, sillä kyllä eväsleivät maistuvat aina parhailta auringonpaisteessa kuuman kaakaon kera.

 

A-3549

5-vuotias Piika synttäripäivänä.

A-3573

Kilju löysi lumettoman paikan evästauolla.

A-3575

Oma pallo mukana, että metsän puut säilyvät hengissä.

A-3588

Välillä piti poseerata.

A-3594

Ja kyyti pois kiveltä, kun en uskaltanut antaa lupaa hypätä jäiselle hangelle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s