Päivittäiset arkistot: 1.3.2016

Nollan haussa Kuopiossa

Perjantaina eläinlääkäripäivystyksessä, lauantaina tokokokeessa Mikkelissä – ja sunnuntaina neljä starttia agilitykisoissa Kuopiossa. Jossain välissä olisi ehkä voinut hengähtääkin, mutta ei. Aamulla herätys puoli kuudelta ja jo puoli seiskan maissa oltiin Elinan ja bortsutyttöjen kera menossa Kuopiota kohti.

Kisat käytiin Koirakeskus Metkalla. Etukäteen paikkaa oli kovasti hehkuteltu, samoin kuin sen korkkirouhepohjaakin. Noihin puheisiin nähden paikka oli pettymys. Kovin pieni, lisäksi kentän 30×30 koko tuntui jännältä, varsinkin kun kentälle pääsyt oli sijoitettu heti ulko-oven viereen ja toiseen nurkkaan, jonne piti puskea katsojilta jäänyttä kujaa pitkin. Harmitti myös, ettei paikalla ollut lämppäesteitä eikä mahdollisuutta myöskään leikittää kunnolla koiraa sisällä, koska ainoa pitävä pohja oli kentällä. Muuten alusta oli liukasta betonilattiaa. Piika esimerkiksi liukastui pahasti yhden loppusuoran päätteeksi, kun yksi jalka lipesi lopussa betonille kentän sijasta. Lenkkimaastoja ei juuri ollut eikä ehditty edes hirveästi jäähdytellä, kun uusi rataantutustuminen alkoi melkein heti edellisen radan loputtua.

Korkkirouhepohja oli kyllä hyvä juosta, mutta etenkin ensimmäisen radan jälkeen puuskututti ihan hirveästi, mutta voi mennä toki väsymyksen piikkiinkin. Viimeiselle radalle lähtiessä omat jalat olivat jo niin hapoilla, että oma veto loppui kesken. Koirat tuntuivat ensimmäisen radan aikana hakevan paljon tuntumaa pohjaan ja vasta radan loppupäässä tuntuivat saavan alustasta tuntuman. Etenkin ihmetytti, että paikallisen seuran koirat liukastelivat radalla välillä pahankin näköisesti.

Tuomarina toimi Marianne Fernström (Ruotsi). Äkkiseltään radat tuntuivat kovin helpoilta, suomalaisilta 1-2 luokan radoilta. Suurin työ olikin sitten rytmityksessä. Parhaiten varmasti olisi toiminut leveät valssit ja linjauskäännöt, mutta eihän me semmoisia osata. Pari ensimmäistä rataa jaksoin itse skarpata, mutta sitten kyllä väsymys otti vallan ja loput kaksi rataa meni ihan sen piikkiin. Ei vain jaksanut enää.

Metka_kisat_helmi16_A

Ensimmäinen rata, Marianne Fernström, Kuopio 28.2.16

 

Tämä tuntui helpoimmalta radalta. A:lle Piika teki hyvän kontaktin, mutta puomilla haki kovasti ja varmaan ylösmenon heiluva osa teki epävarmaksi. Jouduin saattelemaan sitten valssilla puomin päähän ja hyvin epävarma oli kaikkinensa se kontakti. Niinpä olin myöhässä kääntämässä 8:lle, mutta hyvin Piika sen sitten haki. 10:ltä keinulle oli pientä säätöä ja Piika tuli vähän sivusta keinulle, mutta otti kuitenkin kontaktit. Kepeillä yritin vedättää vasenta puolta, että ehtisin tehdä sylivekin 20:lle, mutta varmaan sitten käänsin katseen liian aikaisin persjättöön, kun Piika oli tullut pois ennen vikaa väliä. HYL siis tulokseksi.

Metka_kisat_helmi16_B

Toinen rata, Marianne Fernström, Kuopio 28.2.16

Tämä oli ihan simppeli rata, mutta tulihan siihenkin sitten jännitystä, kun 3-rima oli 65:ssä. Alkuun tein ihan vain peruskäännön ja toivoin, että Piika hoitaisi tonttinsa. A:lle tuli itselle kiire ja Piika tuli vähän rumasti A:n kontaktin läpi, mutta jatkettiin rataa. 8:lta haki linjaa A:lle, mutta sain korjattua ja taas vähän vinosti keinulle. Kepit tein nyt huolella tarkoituksella ja 12-13 onnistui ihan kivasti. Pituudelle en ehtinyt linjata vaan huusin eteeneteen ja Piika lähti suoralle, mutta 65:lle veti vauhdit ihan täysin pois ja luki jo ensimmäistä hyppyä, kun sain korjattua sen putkeen. A:lle tulikin sitten taas kiire ja ihan todella ruman A:n Piika teki. Hyppäsi käytännössä täysin päin ja korkealta. Johtuiko sitten, että itse hain omaa linjaa siinä kiireessä ja katsoin 8-hyppyä, etten siihen törmää. No loppuun päästiin ja tämä sähellys oli sitten 0 ja juuri alle ihanneajan selvittiin.

Metka_kisat_helmi16_C.png

Kolmas rata, Marianne Fernström, Kuopio 28.2.16

Tälle radalle lähtiessä eniten vaivaa tuottivat nuo kolmen hypyn sarjat. Me ei olla niissä koskaan saatu rytmiä onnistumaan eikä niitä ole sitten tullut treenattuakaan. Pitäisi! Päätin varmistella tällä radalla kontaktit ja niin tein, että keinulla jäin liian lähelle keinua enkä sitten saanut ohjattua Piikaa takaakiertoon kunnolla. HYL tässä vaiheessa. Melkoista hakemista se oli sitten senkin jälkeen ja 11-hypyltä Piika luki suoraan ekalle hypylle. HYL ja kiersi putken. A:lla muistuteltiin kontakteja molempiin suuntiin ja ne olivat nyt hyvät! Omat jalat olivat jo ihan lopussa.

Metka_kisat_helmi16_D

Hyppäri, Marianne Fernström, Kuopio 28.2.16

Viimeisenä oli sitten hyppäri. Tämä tuntui todella kivalta radalta, mutta jo rataantutustumisessa oli vaikeaa muistaa, että montako kierrosta oltiin menty ja mihin 9 tai 14 putkelta pitikään suunnata. Siitä tiesin olevani jo itse henkisesti loppu. Jalat kramppasivat eikä Piikakaan enää iskussa ollut. Lähinnä nukkui autossa häkissään, mutta kyllä se radalle mennessä skarppasi ja vaati oman keskittymisen. En vieläkään tiedä, miten onnistuttiin siinä, että toisen hypyn jälkeen Piika hyppäsi nelosen. Ilmeisesti jäin kakkoselle asumaan ja se oli sitten siinä. HYL. Loppurata oli kivaa, ennen keppejä Piika tosin pyörähti edessäni, mutta siitä sitten ohjautui hyvin tuon kolmen hypyn suorankin. 17:llä tuntui todella oudolta ohjata hyppyä ja päädyin tulokseen, että tää ei varmaan kuulunut mennä näin. Seuraavan ratasuoritusta seuratessani jouduin toteamaan, että ihan oikein ohjasin sen. Niin sekaisin sitä oli jo siinä vaiheessa.

Todella kivoja ratoja. Tykkäsin tuomarista ja paljon uutta treenattavaa saatiin kyllä listalle. Eniten jäi ärsyttämään nuo kontaktit ja kepit. On niitä kyllä niin paljon tahkottu ja valmista ei vaan näytä tulevan. Toisaalta tuli tuolla kisoissa katsottua, että harva koiriaan todellakaan pysäyttelee kontakteille maksi3:ssa. Ja vaikka tuo Metka kisapaikkana ei kyllä päässyt kisapaikkojen top10:een, niin täytyy myöntää, että Piika oli eilen hieroessa todella hyvän tuntuinen. Ei paljoa tuntunut rasitus kropassa. Eli kyllä pohja ainakin sen verran jousti, ettei se tuntunut hieroessa käteen.

A-2041

Tällä kertaa kuvaan tunki Pessi. Enää pari nollaa puuttuu SM-oikeudesta.