Aina on niin ihana tulla kotiin töistä.
Paitsi silloin, kun huomaat, että koirasi tuijottelee kuistin ikkunasta. Kuistin, jonne sillä ei periaatteessa ole pääsyä. Varovaisesti avaat ulko-oven odottaen vähintäänkin maanjäristyksen jättämiä vaurioita. Mutta ei mitään. Ehdit huokaista helpotuksesta. Se on vain tullut portin yli. Päästät koiran pihalle.
Kävelet sisälle. Keittiön porttia on vähän yritetty vääntää. Onneksi se ei ole saanut porttia auki…
Kurkkaat keittiöön – ja hävitys on täydellinen.
Aamulla nurkkaan unohtunut roskapussi on levitelty lattialle, jokainen roska yksitellen käyty läpi. Koirien vitamiinikori on vedetty lattialle, mutta purkkeja ei sentään ole auottu. Kiität onneasi, että viikonloppuna sentään siirsit koirien lääkkeitä korista varmempaan talteen. Astialaatikoita on auottu, osasta nosteltu kippoja lattialle. Appelsiinit pyörivät lattialla sulassa sovussa roskien keskellä.
Tässä vaiheessa huomaat toisen portin olevan pois sijoiltaan. Alaosassa on bordercollien mentävä aukko. Varovasti etenet olohuoneeseen. Lattialle on kaadettu hyllyn päällä ollut joutotavarakori. Erikseen sieltä on nosteltu koiran pedin viereen AA-patterirasia ja patterit näyttävät siltä, että on niitä taidettu hieman maistella.
Siivotessasi jälkiä et voi olla miettimättä, että ja minä kun ajattelin, että jos tuolla koiralla vielä kolmannen kerran yritettäisiin tehdä ne pennut…
Taitaa tulla halvemmaksi vaihtaa rotua.
Pipipäät 