Kesä, kärpäset ja nollaprosentti

Takana pitkä viikonloppu. On nautittu ihanasta kesästä. Grillattu, istuteltu kesäistutuksia, leikattu nurmikkoa ja Piikan kanssa käytiin kisaamassakin Kuopiossa. Kilju pääsi pellolle ja Marsu uimaan. Kaikille jotain.

 

Lauantaina oli tyypeillä aktiivipäivä, kun viettivät koko päivän pihalla. Meillä on ollut noilla maleilla aina ongelmana ruohonleikkurin jahtaaminen ja nyt sama näyttää toistuvan tuon päältä ajettavankin kanssa. No, vielä eivät ole jääneet alle. Huom, vielä.

Piikan kanssa tosiaan oltiin Elinan ja tyttöjen kera Kurkimäessä sitten sunnuntaina ja me juostiin neljästä tarjolla olleesta Saviojan Annen radasta kolme. Ensimmäisenä hypäri, sitten agilityrata. Kumpikin oli ihan jees, kivoja ratoja. Mutta joku siinä vain oli, etten saanut hommaa toimimaan. Piika kävi kuumana jo lähdössä, vaikka hyvin pystyin sen irti viemään, mutta sitten radalla lähti käsistä. Tuli kontakteilta ilman lupaa, ei osannut keppejä, irtosi väärille esteille jne. Piikalla alkaa olla aikamoinen tahtotila lukea rataa itse, ellen selvästi heti tarjoa estettä, mitä mennä.

Toisen agilityradan jälkeen lähdettiin lyhyelle jäähdyttelylenkille, kuten normaalistikin. Kun oltiin palailemassa kisapaikalle, meille huudettiin, että rataan tutustuminen on jo käynnissä! No, ei siinä ollut saumoja koiria viedä autoon, ei kun kiinni vaan ensimmäiseen puuhun ja radalle. Rata oli edellinen rata käännettynä vain toisinpäin. Eli sinänsä jotain tuttua. Tuli sellainen fiilis, että tältä radalta väännetään väkisin se nolla, sopi meille radoista parhaiten myös profiililtaan siihen. Hieman jäin A:lle kiinni, mutta Piika haki itsenäisesti takaakierron, mutten ehtinyt ennen seuraavaa hyppyä ja 180 asteen käännöstä tehdä mitään ennen keppejä, joten tässä vaiheessa Piika kaarratti sellaisen 5-10 metriä mutta kun ei sopivasti ollut esteitä tarjolla, ei saatu virhettä vaan koirakin löysi sitten kepit. Loppuun saakka päästiin nollalla, mutta aika riitti kaarratuksista johtuen vasta neljänteen sijaan. Pitää kuitenkin olla tyytyväinen. Tuollaisellakin radalla Piikan vauhti alkaa jo riittämään  hyvin ja jos kaikki osuu nappiin, niin kyllä se niistä palkintosijoistakin jo kisaisi.

Nimetön

Piikan kisakirjan ensimmäinen sivu alkaa tulla vastaan.

Eilen laskeskelin meidän nollia ja vuoden kisoja. Ei hullummin, kun kuluneen vuoden kisojen nollaprosentti on jotain 27% ja sitten taas pelkän 2016 vuoden nollaprosentti noin 40%! Vaikka hyvin kyllä onkin mennyt, jos katsoo kisakirjastakin, että ensimmäinen nolla kolmosista on vuodelta 2014, vuonna 2015 on tehty 4 nollaa (ja noihin viiteen nollaan sisältyy 3 SERTiä) ja nyt vuonna 2016 nollia on sitten jo kertynyt 8 neljän kuukauden sisällä (ja niistä yksi on SERT). Ehkä se yhteinen sävel alkaa olla jo pikkuhiljaa suunnilleen hanskassa.

Eilen illalla oli niin upea kesäinen keli, että kävin vielä auringon laskiessa koirien kanssa Mattilassa uittamassa piskit. Marsun seura on tehnyt Piikalle niiiin hyvää! Vitsi mä rakastan tuota halattavaa pehmolelun näköistä Marsua. Nyt kun se on täysin kotiutunut meidän sakkiin, elämä on kyllä ihan järjettömän helppoa. Se leikittää molemmat tytöt, se jaksaa tulla halittavaksi kainaloon ja se on kyllä maailman iloisin koira. Ja Piikan mielestä ihan paras kaveri tähän saumaan. Uimassakin Piika ensimmäistä kertaa uskalsi noutaa keppejä ihan vauhdilla ja innostui leikistä kunnolla, kun Marsu ei lähtenyt keppejä tavoittelemaan. Kiljun kanssahan tämän leikin voittaja on aina selvillä ja Pessillä taas oli tapana viedä kepit Piikan suusta rannassa.

Tämmöiset kesäillat on vaan niin parasta!

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s