Erään patin anatomia

a-8022

Mikähän siinäkin on, että kun asiat ruukaavat menemään pieleen, ne sitten myös menevät pieleen kaikki kerralla.

Piikan kaulassa oleva patti mietitytti läpi koko keskiviikon. Mitä enemmän sitä mietin, sen enemmän tulin tulokseen, että kasvain se on ja taatusti vielä joku pahanlaatuinen. En kestänyt ajatustakaan siitä, että menettäisin kolmannen koiran vuoden sisään. Ja että se olisi juuri Piika. Guuglailemalla koiralla patti kaulassa, ei hirveästi iloisia uutisia löytynyt. Janne tosin oli jostain kaivanut, että voisi olla myös tulehtunut hammas, tulehtunut sylkirauhanen tai kilpirauhaseen viittaava patti. Pahin vaihtoehto olisi lymfooma.

Pyysin keskiviikkona muutamaa kaveria kopeloimaan Piikan ja kun hekin patin löysivät sen suuremmitta ongelmitta, päätin, että eläinlääkäriin olisi päästävä vielä ennen viikonloppua. Seuraava visainen kysymys kuitenkin oli, että kelle eläinlääkärille mennä Jyväskylässä. Yksikään ei ollut vielä vakuuttanut täysin ja Anjalaan en todella voisi turvautua tilanteessa, jossa en pysty itse istumaan kivuitta kymmentä minuuttiakaan. Olin kuitenkin kuullut paljon hyvää Almavetistä, ja pääsimmekin vielä torstai-iltapäivälle tutustumaan meille uuteen eläinlääkäriin.

Olin etukäteen ilmoittanut, että kyseessä olisi suurentunut imusolmuke kaulalla ja sen kautta hoitoa lähdettiin miettimään. Lymfooman mahdollisuutta ei voinut sulkea pois, mutta olin valmis tekemään kaikkeni, jotta oikea diagnoosi saataisiin ja Piikan elinajanodote olisi enemmän kuin pari kuukautta.

Muut imusolmukkeet eivät olleet suurentuneet, mutta Piikan takimmaisia nisiä ell Teppo Heinola käski seuraamaan tulevaisuudessa. Niissä on aiemminkin tuntunut patteja ja nyt taas koiran valeraskautta kehittäessä sinne on kertynyt massaa, jota on syytä seurata, ettei kehity joksikin muuksi. Piikan kaulassa olevan patin syntyperää vain mietittiin, koska koira muuten ei tuntunut olevan kipeä. Piika antoi tutkia itsensä todella hyvin ja Teppo tuumasikin, että kylläpä se antaakin ronkkia itseään. Totesin siihen, että no kai se on tottunut, kun räplään koirat kyllä säännöllisesti läpi, mutta Tepon mielestä tuo ei voisi olla tottumiskysymys, vaan kyllä se oli ihan koiran luonteen ansiota. Kehut otettiin ilolla vastaan.

Lopulta päädyttiin siihen, että suljetaan verikokeilla ja borreliatesteillä joitakin vaihtoehtoja pois. Ohutneulanäytteen ottoa mietittiin, koska kaulassa oleva patti on hankalin paikka ottaa se, mutta lopulta päädyttiin, että otetaan sekin varmuuden vuoksi. Ensin ne verikokeet. Kun Piika näki neulan, se sekosi. Yhtään jos neulalla yritettiin lähestyä, Piika rimpuili ja sätki entistä enemmän. Niin, olikos sen luonnetta juuri kehuttu? En muista, että verinäytteen otto olisi ikinä ollut niin hankalaa miltään koiralta. Ja koirilla ei muka olisi neulakammoa? Niin varmaan. Piika voi kertoa, että kyllä on. Omistajaansa tullut. No, saatiin siitä pari pulloa verta valutettua lopulta.

Ohutneulanäytteen otto ei ollut sitten yhtään paha asia. Edellisestä viisastuneena peitin Piikan silmät jo ennen kuin se näki neulan. Heti näytteen otettuaan Teppo tuumasi, että tämähän onkin sylkeä! Kyseessä on sylkirauhanen! Ohutneulanäytteen tuloksesta myös huomattiin, että se oli täynnä valkosoluja, eli jostain syystä sylkirauhanen on tulehtunut. Asian kävi myös varmistamassa ell Suvi Heinola. Teppo ehti sanoa, että se koira ui sitten liiveihin ja siellähän se Piika jo olikin. Suvi totesi, että antibioottikuuri lienee paikallaan ja jos ei sillä rauhoitu, mietitään sitten jatkotoimenpiteitä. Viimeinen mahdollisuus on leikata sylkirauhaset pois, jos eivät muuten nyt tyhjene.

Voi mikä helpotus! Täytyy sanoa, että olen niin iloinen. Nyt vain odotellaan, että antibiootit alkavat tehota ja patti häviäisi. Ihme sairauksia Piikakin itselleen keksii!

Almavetin henkilökuntaan olemme enemmän kuin tyytyväisiä. Piika kalasteli kehuja jokaiselta vastaantulijalta ja siinä Lähitapiolan suorakorvausta odotellessamme ehti verottaa koirien herkkubaariakin ihan reippaasti. Aluksi vain söpöstelemällä ja lopulta tarjoamalla temppuja. Iloinen yllätys myös oli, että vaikka verinäytteetkin otettiin, mutta koska niitä ei lopulta tarvittukaan, ei niistä veloitettu vaan loppusumma koostui vain siitä, mistä diagnoosi saatiin. Hatunnoston arvoinen paikka! Kyllä tätä on odotettukin, että Jyväskylässä olisi eläinlääkäri, jolle voi viedä koiransa hyvillä mielin. Suurkiitos Almavetin henkilökunnalle!

14500572_10154490858406768_1003188610672131020_o

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s