Kun päivääkään en vaihtaisi pois

SONY DSC

Viisi vuotta sitten juuri Saksasta lentäneenä.

Viiteen vuoteen mahtuu paljon. Viisi vuotta menee nopeammin kuin uskoinkaan. Tuolloin vielä pentu, juuri Saksan maalta Suomeen lennähtänyt pentu ilman nimeä on saanut viiden vuoden aikana nimen – montakin itse asiassa. Piisku-neidistä on tullut tärkeä osa meidän laumaamme.

Näiden viiden vuoden aikana olen oppinut niin paljon. Iloja, suruja, pettymyksiä ja ennen kaikkea onnistumisia. Niitä tämä neiti on tarjoillut. Kuinka paljon olen näiden vuosien aikana oppinut arvostamaan Piikan luonnetta. Sen vakaata hermorakennetta, sen oppimiskykyä, sen sopeutuvaisuutta ja sen intoa. Viimeisen vuoden aikana  nuoresta koirasta on pakostakin kasvanut aikuinen. Se on joutunut tottumaan muutoksiin laumassa ja se on kasvanut niistä johtuen tai niiden ansiosta yhä enemmän henkisesti. Tuntuu, että viimeisen vuoden aikana meistä on tullut ME. Ymmärrän, luotan ja ihailen tuota koiraa päivä päivältä enemmän. Koskaan aiemmin en ole tällaista tuntenut, enkä tiedä, tulenko koskaan tuntemaankaan. Siksi haluan nauttia tästä nyt ja tässä.

Päivääkään en vaihtaisi pois.

 

Ja miten ikävä Pessiä taas iskikään, kun tuon Piikan ensimmäisen videon katsoin. Vieläkään en ole pystynyt Pessin kuvia käymään läpi. Yllättävän rankkaa on tämä luopuminen. Mutta ehkä vielä joku päivä…

Julkaistu kategoriassa bordercollie, Piika, kirjoittanut .

Tietoja Tintzu

Ehkä mitään alkua ei edes ole. Hetkistä voi ottaa minkä tahansa, ottaa ja ajatella. Aivan mikä tahansa hetki, sillä mitään alkua ei ole paitsi vasta jälkeenpäin. Ja jokainen alku pitää sisällään kaikki toiset alut ja kaikki toiset loput.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s