Aihearkisto: bordercollie

Perhostien kuvia

img1280-17img1280-16img1280-15img1280-14img1280-13img1280-12img1280-11img1280-10img1280-9img1280-8img1280-7img1280-6img1280-5img1280-4img1280-3img1280-2img1280-1

Ihania kesäpäiviä ollaan vietetty. Kesä tuli humahtaen, kun lämpötilat hurahtivat kolmeenkymppiin. Perhostien upea puutarha heräsi yhdessä yössä kukkaloistoonsa. Nämä ovat päivää ennen sitä otettuja kuvia. On kyllä nautittu. Koiratkin saavat olla koko päivän pihalla, kun ollaan Perhostiellä. Muuten ollaankin harrasteltu vain aksaa ja yritetty päästä sitkeästä flunssasta eroon. Tuntuu vaan kiertävän toiselta toiselle.

SAGI Rankingkin alkoi vihdoin päivittymään. Yllätys oli iloinen. Piika on nyt sijalla 4. pikkumakseissa. Meidän pieniä pikkuriikkisiä tähtihetkiä. Laskeskelin sitten muutenkin noita tämän vuoden tuloksia. Alkuvuodesta 27 kisaa neljässä kuukaudessa. Niistä 14 hylkyä, 13 tulosta, joista 2 tulosta ja 11 nollaa. Nollaprosentti 40,7. Hylkyprosentti 51,8. Tulosprosentti 48,2. Ei huono, sanoisin. 🙂 Tästä on hyvä jatkaa kesää.

ranking

Mainokset

Agility on ihmisen parasta aikaa

 

Agility on kyllä ihmisen parasta aikaa. Tähän tulokseen olen pakostakin tullut. Syksyllä tänne pääkaupunkiseudulle muutto tuntui ihan hirveältä, maailmanlopulta suorastaan. Ystävät, harrastukset, talo. Kaikki ne jäivät Keski-Suomeen. Raskasta oli varmasti vielä se, etten päässyt heti edes harrastamaan täällä etelässä, koska syksy oli niin rikkonainen ja reissasin harva se viikko Kainuussa, joten oli ihan ”turhaa” ottaa paikkaa mihinkään treeneihin.

Nyt töihinpaluun myötä on sitten ollut myös sitä harrastusaikaa, kun täällä ollaan tiiviisti oltu. Piika on saanut viikkotreenit hyvän kouluttajan silmien alla ja lisäksi nyt pari kertaa kuussa yritän ostaa tuurauspaikkoja KKK:n valmennusryhmään Rannikon Timon silmien alle. On niin eri päästä jo noinkin usein treenaamaan kisamittaisilla 8-10 metrin esteväleillä kisakokoisella radalla kuin perustreenien 6-7 metrin väleillä pientä rataa. Joten kyllä, olo on kuin uudestisyntyneellä, kun elämässä on taas muutakin sisältöä kuin se neljän seinän sisällä pyöriminen.

26994351_1187271871408659_6604480778863302817_n

Maanantai 29.1.18 treenit

Maanantain treeneissä testailin alkuun sekä pakkovalssia että saksalaista, joista jälkimmäisessä ajoitus vaati hieman harkkaamista. Jälkimmäisellä tuli myös ehkä hieman sähäkämpi lähtö. Yritin vedättää Piikaa koko ajan pienesti ja hyvällä sykkeellä se mun mielestä tulikin. 8:n pyöräytys oli varmasti hankalin paikka meille. Ensimmäisellä kokeilulla upposin liikaa esteelle ja kun lähdin siitä liikkeelle, piti väistää pituutta, minkä vuoksi Piika kaarsi sitten samaan suuntaan hypylle putken sijasta. Myös 16 pakkovalssi vaati hieman harkkaamista, koska pystyin lähettämään Piikan putkeen jo 12:lta ja sitten piti vain hieman odotella ja mallata liike oikeaksi tuolle 16:lle. Kontaktit on selvästi parantuneet ihan muutamassa viikossa.

27331779_2008575852691992_7893449333231341891_n

Keskiviikon Rannikon Timon valmennus

Extempore saatiin paikka keskiviikon valmennukseen ja innolla mentiin, vaikka väsyttikin jo kellon lähetessä yhdeksää. Teemana oli putkiohitukset ja kepit, pieniä paloja viikonlopun EO-karsinnoista. Meille hankalin oli ehdottomasti saada natsaamaan 3-5 väli. Kääntävää ohjausta vaadittiin kolmoselle, mutta silti piti ehtiä jarruttamaan 5:lle ja siitä vielä sitten kääntämään takaakiertoon 7:lle. Lopulta kolmoselle tuli tehtyä jonkin sortin valssi, 5:lle vastakääntö ja 7:n ohjasin vipillä takaa. 16:lle ehdin hyvin putki-irrotuksen jälkeen pakkovalssiin ja 18:lle sai oikeasti törkätä, kun esteväli oli niin pitkä, että Piikallakin jo loppui usko. Sen sijaan A:lle sain tehdä ihan reippaan persjätön ja silti se seisoi A:n kontaktilla kuin tatti ja odotti lupaa! 22:lta Piika meinasi valua koko ajan läheiselle hypylle, kun vauhtini saattoi sitä putkeen, mutta kun tehtiinkin niin, että pieni tönäisy 22:lle ja siitä sitten suoraan muuria kohti, valssi ja koira putkeen ja siitä oma liike puomin loppua päin, niin kepitkin löytyivät helposti jo toisella yrittämällä. Kyllä treenien jälkeen tiesi taas tehneensä.

Ja ihan loistava huomata, että kyllä tuosta palkan vaihtamisesta nakkiin on vaan ollut hyötyä. Kontaktit tuntuu parantuneen silmissä ja Piikalla on se mielikuva, että nopeasti loppuun ja palkkaa sataa. Nyt kun tämä vielä pysyisi!

Voittonolla Piikalle

Piikan kanssa osallistuttiin lauantaina Lohjan Kirsujen järjestämiin agilitykisoihin, jotka kuitenkin kisattiin jo tutussa Niinulassa. Tuomarina oli Johanna Nyberg ja pikkumakseilla rimat olivat 50 cm:ssä, muuri vain 45cm. Vaikka olen nyt kuukauden Piikan kanssa treenannut 50-55 cm:n rimoilla vaihtelevasti, tuli sitten kuitenkin yllätyksenä se vauhti, millä mentiin, kun kaikki rimat olivat 50:ssä. Pienestä se on kiinni, kun hyppykorkeuksia alennetaan.

Ensimmäisenä agilityrata, jolla vääntöä riitti, mutta mielestäni esteet sitten kuitenkin tulivat varsin loogisesti koiralle, vaikka rataantutustumisessa vähän pähkäilinkin. Toki mukaan mahtui myös ansaesteitä ja putket tuntuivat koiria imevän. Puolessa välin rataa tajusin, että Piika huutaa koko ajan edetessään, eikä se ollut sitä, että olisi komentanut mua. Huusi, kun vauhtia riitti. Silti teki hienoa tulosta, ilman ylimääräisiä kaarroksia ja maaliin tultiin nollalla. Voittonollalla!

27540413_10155946477136768_4837660080443852499_n

Meille tuo 4,71 etenemä agilityradalla on kova juttu. Ilmankos piti huutaa.

Toinen rata oli vain hieman muokattuna ensimmäinen rata toisin päin. Pähkäilin kovasti kohtaa, jossa sitten useampikin koira hyllytti väärään putkeen, ja päädyin tekemään siihen vastakäännön, että saisin Piikan muurille. Harmi kyllä, jäin vastakäännössä jälkeen ja Piika meni ja lopulta kääntyi katsomaan mua, että kummalta puolelta ja ajautui seuraavan hypyn väärälle puolelle. Jälkikäteen ajateltuna tuohon kohtaan olisi ehkä voinut tehdä persjätön, vaikka se hassulta siinä tilanteessa tuntuikin. Mutta sitten olisi ainakin saanut koiran oikealle puolen muurin jälkeistä hyppyä ja siitä sitten jollain sylkkärillä ja takaaleikkauksella olisi voinutkin ohjata oikein.

Hypärille lähtiessä Piika tuntui oikeinkin rauhalliselta ja makoili kivasti hallin lattialla. Vaan radalle kun päästiin, niin vauhti vei. Hyllytettiin jo heti nelosesteelle, kun tuli joku ohjaushärö itselle ja myöhemmin vielä oma liike vei Piikan putkesta tullessa ihan väärille esteille, kun itse leijeröin. Pitäisi vain uskoa, että jos on tuollainen kohta, niin Piika tulee mun liikkeen suuntaisesti eli sitten pitää vaan kiertää kauempaa reittiä itse. Mutta hyviä treenejä olivat nämä kisasuoritukset ja huippua oli saada tuo voittonolla.

Perjantain treeneissä treenikaveri kysyikin, että en sitten EO-karsintoihin innostunut lähtemään. Oli pakko vastata, etten ole edes muistanut mitään rankingia tai katsonut edes meidän sijoitusta siellä saati edes kuvitellut, että meillä riittäisi pisteet mihinkään karsintoihin. Mutta olihan siellä ihan kivasti pisteitä edelleenkin ja näitä hyvin menneitä kisoja tarvitaan vain enemmän. SM-nollia on nyt kasassa 3/4, kaikki aginollia, mikä on ihan hyvä. Viime keväänä niitä hypärinollia kertyi siinä vaiheessa, kun saatiin homma toimimaan. Ja kontaktit, ne toimivat nyt kisoissa, Piika meni laukalla melkein loppuun saakka puominkin ja himmasi vasta ihan lopussa. Eli jatkan treeneissä kontaktien palkkaamista.

Aamulenkin kohtaamisia

Reippaan vuoden kotona vietetyn Muksun passaamiseen käytetyn ajan jälkeen olen taas palannut töihin. Samalla myös koirien lenkitykset heilahtivat uuteen järjestykseen, kun vaihdettiin Jannen kanssa päikseen Muksun ja koirien aamu- ja iltatoimet. Keski-Suomessa Piika ja Kilju olivat jo tottuneet aamu- ja iltapissatuksiin pihalla omatoimisesti ulkoillen, mutta rivitalossa täällä Etelä-Suomessa ei viitsi ihan tuota pientä parin neliön takapihaa käyttää kaikkien koirien hiekkalaatikkona jatkuvasti. Riittää, että se on jo Tempon hiekkalaatikko – tätä nykyä ehkä tosin enemmänkin multainen kaivuuallas.

Joten ulos on lähdettävä itsekin lenkille, satoi tai paistoi. Aamulla puoli kuudelta kun raahaudun purevaan merituuleen kolmen koiran kanssa, viimeisetkin unihippuset karisevat silmistä, se on kyllä myönnettävä. Eilen aamulla siinä peruslenkkiämme tallustellessamme ja kiitellessäni hyvää tuuria, ettei ketään ohitettavia koiria ollut tullut vastaan ja että aamu on hyvässä vauhdissa ja kohta ollaan jo kotona, havahduin siihen, että Kiljulla alkoi nenä nousta ylös, samoin Tempolla. Kilju selvästi tunsi hajun, Tempolle haju näytti olevan uusi.

Olimme juuri tulossa lähistöllämme olevalle kaukalolle ja olin ajatellut päästää Kiljun siinä irti, jotta se kävisi tarpeillaan. (Kuinka vaikea on aikuisen koiran käydä hihnassa kakalla, sitä sopii kysyä Kiljulta.) Onneksi kaukalolla paloivat tällä kertaa valot. Niiden avulla paikansin pari mustaa möhkälettä kaukalon takana olevan koripallokentällä. Peuroja.

Toivoin, että peurat tajuaisivat kiertää metsään kaukalon takaa. Mutta eihän ne nyt sellaista tekisi. Eihän. Kun vaihtoehtona oli tulla eteemme, patsastella siinä hieman ja kiihdytellä kaikki koirat omiin sfääreihinsä ennen kuin hyvinhyvin nopeata sitten lopulta viitsivät kirmata pomppivaan laukkaan. Eipähän enää tarvinnut kiitellä hyvinkäyttäytyviä koiria. Koko lähitienoo raikasi, kun Tempo veti itsensä saalishaukkuun ja Kilju ja Piika tempoivat hihnoissaan, minkä jaksoivat. Ja niin on kolmas koirakin opetettu siihen, miten ihania nuo peurat ovatkaan. Tästä lähtien sekin tasan tietää, mihin hajuun törmäsi ja miksi siitä kannattaa kiihtyä.

Kuvapäivitys joululta

Nämä kuvat ovat jääneet julkaisematta joululta. Täällä etelässä lumesta on voinut vain haaveilla. Nyt sentään pakkasta on ollut jo viikon verran, joten ei ole tarvinnut jokaisen ulkoilun jälkeen olla tassuja pyyhkimässä ja pesemässä. Helmikuuta odotellessa. Uskon, että silloin täälläkin voisi olla talvi.

A-7376

A-7474

A-7528

A-7530

A-7541

A-7573

A-7578

A-7584

A-7602

Viimeiset ruskakuvat

A-5424

A-5441

A-5477

A-5505

A-5391

 

Ja ne ainoat. Monena päivänä olen miettinyt ottaa kameran lenkille mukaan. Siinä onnistumatta. Useimmiten voimat on jo ihan loppu siinä vaiheessa, kun muksun olen saanut unille ja Tempon kanssa käytyä pienen kävelytreenituokion lähiympäristössä. Eilen kuitenkin jaksoin aktivoitua ja isot tytötkin pääsivät kameran eteen, kun oli kaunis aurinkoinen keli. Upea päivä ennen kuin illalla talven ensilumi satoi ja peitti kaiken raskaan taakkansa alle. Mutta ehkä kuvistakin näkee, ettei Piika tässä juuri viimeiseen kuukauteen ole ollut kuvauskondiksessa eikä vieläkään oikein. Turkki on pahasti kesken ja vaiheessa.

Piikalla ja Kiljulla on ollut rankka syksy. Muutto ja pentu talossa. Piika ja Tempo leikkisivät jo useinkin keskenään, mutta Kilju on poliisina paikalla eikä suvaitse tätä. Sen sijaan leikkisi kyllä itse Piikan kanssa. Tempo jo yrittää mennä noihin geimeihin mukaan niin lähdöt saa siitäkin.

Päivälenkeillä olen yrittänyt Piikaa pitää mahdollisuuksien mukaan irti. Sille hihnalenkkeily ei todellakaan sovi. Kilju taas on kadottanut täällä korvansa ihan täysin ja vaunujen kanssa sen jatkuva vetäminen on raivostuttavaa. Mutta koska se on keksinyt myös, että myös kehä III ulkopuolella on elämää metsissä, niin hirveästi sitä ei voi irti pitää ettei lähde paremmille riistamaille.

Piirimestaruudet

Pari viikkoa sitten kisattiin agilityn piirimestaruuksista Jattilassa. Tuomarina toimi Jari Helin. Kolmannella radalla Sisko Pulkkinen.

Hyppyradalla aloitettiin. Aloitus oli suht haastava, ja muutenkin koukkua oli kyllä ihan riittämiin, mutta kivan oloinen rata kuitenkin kaikin puolin. Loppu vain jäi rataantutustumisessa vähän hunningolle ja siihenhän se sitten kosahti. Harmitti, koska muuten tehtiin ihan hienoa rataa.

Seuraavaksi sitten agirata. Piirimestaruushaaveet oli jo menetetty, mutta taas mukava ratapohja ja päätin, että nyt liikun siellä koiran edellä. No, en liikkunut, mutta onneksi Piika on kiltti. Nolla tehtiin. Oltiin neljänsiä ja jäätiin voittaja-Jadelle perinteinen sekuntti tai jotain sinne päin. Pienestä kiinni.

Kolmannella radalla sitten oli helpompi profiili, mutta homma kosahti tällä kertaa omaan yliyrittämiseen. Mitäs sitä ottaa koiran haltuun ennen estettä kuin sen jälkeen. Olisi tullut kyllä varmasti ohjauksessakin. Mutta jostain syystä meillä on nyt muuri vähän epävarma ja ratkaisevat virheet on tulleet juuri muurilla. Nyt tuolla ja kuukausi sitten Kirkkonummella Piika teki haastavan hypärin nollalla toiseksi viimeiselle esteelle saakka ja pudotti sitten siinä muurin palikat. Ilman tuota virhettä, olisi ollut toiseksi nopein aika ja olisi saanut sen valiosertin. Että semmosta.

Mutta olen tämänhetkiseen menoon taas tyytyväinen. Nyt vain aloin laskeskelemaan, että Piikalla oli tuossa sellainen kiva kolmen kuukauden valeraskaus. Nämä on vuosi vuodelta pidentyneet. Laskeskelin, että se tehnee marrasjoulukuussa taas juoksun. Se pitäisi siis sterkata joko N Y T tai sitten leikkaus menisi vasta ensi keväälle ja sitten se olisi valeraskauden jälkeen mahdollista vasta huhtikuussa, mikä on ihan liian lähellä SM-kisoja, jos sinne edes päästään. Mutta yritetään ainakin eikä se onnistu toipilaskoiralla. Tarkoituksena on muutenkin nyt kisata vähemmän ennen rimojen laskemista, koska treenitkin ovat nyt tauolla ennen uuden seuran löytymistä, joten kaikista järkevintä olisi leikkauttaa Piika nyt mahdollisimman pian.

Tässä piirimestaruusradat Jyväskylästä.