Messarin vuoksi sunnuntainen Julian valmennus jäi Piikalta välistä. Hanna ja Ipi kävivät puolestamme imemässä oppia. Tiistain treeneissä treenattiin sitten muutamaa pätkää tuolta valmennuksesta.
Pöytätreeniä aluksi ja hyvin tarjosi Piikakin jarrutusta, mitä nyt tuli pöydän yli niin että heilahti. Yritti kyllä peruutella heti takaisin pöydälle, mutta maksipöydälle ei ihan jalkojaan saanut nostetuksi.
Kun otettiin minun liikkeeni mukaan treeniin, Piika tuli koko ajan yli. Parhaiten pysyi, kun sanoin kaksi pöytä-käskyä ja varmasti pysyi, kun omalla katseellani avitin, että siellä pöydällä on pysyttävä.
Siniseltä rastilta pöydälle lähetys oli helpoin näistä.
Keppitreenissä jo aluksi oli vaikeaa pöydälle irtoaminen, kun en sitten auttanutkaan omalla liikkumisella sinne asti. Okserille valssaaminen oli myös hankalaa, Piika rymäytti okseria päin jokusen kerran. Päällejuoksu kepeille oli myös omalle päälle vaikea, koko ajan olin myöhässä. Takaaleikkaus kepeille oli helppo, mutta sitten taas kepeillä sivuttaissuunnassa irtoaminen, sitä Piika ei kestänyt. Otettiin sitten etupalkka siihen mukaan. Mutta kaikista vaikeinta oli muurille takaakierto-valssi. Piika räjäytteli muuria koko ajan. Ei vaan saanut kasattua itseään siihen. Kai se ei miellä muuria kunnon esteeksi, kun aina piti joko hypätä sitä päin tai sitten ponnistaa sen päältä vauhtia. Hyppytekniikkaan siis mars mars.
Nyt olisi selvää, että esteosaamisesta pitäisi vahvistaa muuria, pituutta, okseria, keppejä ja kontakteja. Ja tehdä hyppytekniikkaa. Lisäksi oma liikkuminen on mielestäni painunut taas liian kumaraan, joten pitäisi alkaa skarpata! Valinta on tehtävä, keskitytäänkö talvi agilityyn vai tehdäänkö myös tokoa vai vain hallintaa ja virettä kevään pk:ta varten?
Pipipäät 