Koronavuodessa ei paljoa tapahdu

Kulunut vuosi on ollut outo. En sano, että se olisi ollut millään tavalla hyvä.

Alunperin mulla oli ajatuksena, että tänä vuonna Tempo alkaisi kisaamaan agilityssa nousisi kolmosiinkin ja kisaisi ihan kunnolla. Ajatuksen tasolle jäi, kun korona tuli ja sotki suunnitelmat keväällä. Sittemmin kun kisat taas alkoivat pyöriä, ei mulla enää ollut kisaintoa. En tiedä, mihin se on kaikonnut. Ennen selasin kisakalenteria koko kuukauden eteenpäin. Nyt varaan ennemmin paimennustreenit ja jätän kisaamisen muille. Toki on käyty muutamia kisoja ja Tempo nousi kesällä 2-luokkaan, mutta vähän tökkii nyt kokonaisuudessaan tuo agility.

Suurin syy on varmasti ihan oman pään sisällä. Olen huomannut, että varon Tempon vauhtia. Mietin liikaa sen hyvinvointia ja että onko mikäkin kuinka terveellistä. Omassa päässäni on myös se, että kyseessä on liian hyvä koira kaltaiselleni ohjaajalle ja rikon vielä osaamattomuudellani koiran. Monilla tuomareilla alkaa olla jo sellaisia ratoja, ettei niissä ole meille mitään järkeä enkä pysty ohjaamaan niitä turvallisesti oman osaamiseni rajoissa. Toisaalta en kuitenkaan voi valita tuomareita jatkossakaan, joten loppupeleissä olen sitten ennemmin kisaamatta. Välillä on tehnyt mieli olla myös treenaamatta, mutta siihenkin olen nyt löytänyt avaimia. Käyn niissä treeneissä, joiden koen soveltuvan meille. Enkä ala tunkemaan Tempoa treeneissäkään 5 metrin väleihin, kun noissa treeneissä meillä molemmilla menee vain hermot.

Sen verran on treenattu tokoa, että Tempo kävi kesällä suosikkituomarilta hakemassa ALO1-tuloksen. BH-koe käytiin myös tekemässä alta pois. Keväällä vietettiin aikaa vain metsässä ja juoksutettiin Tempolle viestiä. Sitten tuli kesä ja kyyt ja jätettiin treenit tuolloin väliin. Nyt syksyn tullen on taas innostuttu ja tällä hetkellä onkin menossa Tempo parempaan kuntoon kampanja, jotta jaksaisi juosta voittajan matkaa. Koska miksi tähdätä alempaan luokkaan, kun voi tähdätä heti korkeammalle. Eli summasummarum. Ennen tykkäsin käydä kokeissa ja kisoissa. Nykyisin menee näemmä treenaaminen edelle. Ehkä toi piski on valmis joskus viiden vuoden päästä.

Sitten tapaus Renki. Se on ollut meidän villikortti. Laskeskelin tuossa muistiinpanoista, että vuoden aikana Rengille on kertynyt n. 43 paimennuskertaa. Toisin sanoen se on ollut nyt vajaa 2-v elämästään n. 21 tuntia pellolla. Aluksi paimennus oli vain hauskaa ja kivaa uutta, josta ei tajunnut yhtään mitään. Mutta koira oli liekeissä. Sittemmin olen todennut, etten ymmärrä lajista edelleenkään mitään. Koira on hyvä, mutta ohjaaja auttamattoman hidas.

Agilityssa Renki on edennyt kesän aikana huimasti. Sillä on omat haasteensa, mutta plussana kevyesti ohjautuvuus ja äärimmäisen hyvä motoriikka. Ja vauhti, sitä tässä koirassa on. Eikä ota ihan pienestä itseensä, jos juokseekin päin siivekettä. Voi juosta toisenkin kerran. Rengin myötä on myös ensimmäistä kertaa saatu paljon uusia tuttavia Rengin sisarusten omistajista. Ei ole aiemmilla koirilla ollut näin tiivisti kanssakäymistä ja useimpia sisaruksia onkin nähty useasti.

Piika ja Kilju ovat jatkaneet mummokoiraelämää. Muksu on innostunut treenaamaan sen kanssa ja kävivätpä yhdet möllikisatkin juoksemassa. Tai lähinnä Muksu yritti saada Piikaa mukaansa ja Piika söi hallin pohjaa sijaistoimintona. Omissa treeneissä he sen sijaan loistavat. Piika juoksee esteistä ja Muksu kiljuu onnesta.

Kilju on yllättänyt vanhoilla päivillään ja on alkanut pitää rimat kisoissakin ylhäällä. Juurikaan se ei enää treenaa, mutta vähän sillon tällön ja ennen kisoja. Huikeaa menestystäkin se on niittänyt ja niinpä Kiljulla on tätä nykyä kasassa 2X Agi-SERT ja 2X Hyppy-SERT. Ollaan todettu, että perinteisellä tuurilla nuo varmastikin jäävät Kiljun tuloksiksi eikä se tule valioitumaan kuitenkaan. Vaikka olisihan se siistiä, jos tuollainen mummokoira vielä kerran pärjäisi ja voittaisi kisat! On se siinä jo neljästi onnistunut! 🙂

Niin ja lopuksi sekin ihme, että Tempo kävi luonnetestissä.

Meni yli odotusten ja Tempolla oli seinälle asti todella kivaa ja se meni leikkien läpi kaikista osa-alueista. Ei se raukka osannut niitä ottaa tosissaan. Seinällä joutui kuitenkin jo vähän puolustamaan itseään eikä riittänyt se, että olisi antanut vain olla. Oli rankka paikka pienelle malille, kun ei tuollaiseen tilanteeseen ole joutunut. Laukauksissa mielestäni näkyi jo tuo paine, mutta meni vielä kokemattoman piikkiin reaktiot.

Ja pitikös niitä pisteitä laittaa…Yhteensä 169

Toimintakyky +2

Terävyys +3

Puolustushalu +3

Taisteluhalu +3

Hermorakenne +1a

Temperamentti +1

Kovuus +1

Luoksepäästävyys +3

Laukauskokematon

Ja video kiinnostuneille ohessa.

Lopuksi Hynynen totesi kameran ulkopuolella, että yritä kestää koiraasi. 😀

Julkaistu kategoriassa Ei kategoriaa, kirjoittanut .

Tietoja Tintzu

Ehkä mitään alkua ei edes ole. Hetkistä voi ottaa minkä tahansa, ottaa ja ajatella. Aivan mikä tahansa hetki, sillä mitään alkua ei ole paitsi vasta jälkeenpäin. Ja jokainen alku pitää sisällään kaikki toiset alut ja kaikki toiset loput.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s