Arkistot kuukauden mukaan:

Puolivuotispäivitys 2021

Tehdään nyt ehtiessä puolivuotispäivitys tältä vuodelta.

Mitähän tässä on tapahtunut…

Kiljusta tuli agilityvalio vielä syksyllä 2020 viimeisissä mahdollisissa kisoissa ennen uutta koronataukoa. Olihan se hienoa! Varjeluskoirana siitä ei koskaan saatu valiota, mutta agilitysta vielä hieman vajaa 10-vuotiaana pesi nuorempansa. Nää hienot kuvat on Irene Erlingin ottamia Hyvinkäältä 2021 keväältä.

Talvi elettiin koronarajoituksilla, treenattiin minkä pystyttiin. Tempo saikutti 3-4kk vuodenvaihteen molemmin puolin, kun törmäsi puomiin vahingollisin seurauksin. Saikulla fyssaroitiin ahkerasti ja pidettiin hyvin matalaa profiilia. Kun alettiin lisätä rasitusta, kipureaktiot tulivat taas pintaan. Tutkittiin ja selästä löytyi sen verran vakavia muutoksia, että jatkossa Tempo keskittyy lähinnä vain kunnon pitämiseen ja treenaa agilitya hyvin harvoin – jos edes voi sitä tehdä. Senpä vuoksi Tempolla olikin sellainen kuukaudessa tokossa koevalmiiksi -jakso tuossa ja niinhän siitä saatiin koekelpoinen. Käytiin Tempon kanssa Hihan tokokokeessa Pirilällä toukokuussa 21 ja Tempo sai AVO1-tuloksen.

Tempon kanssa olen kuitenkin tehnyt sen päätöksen, ettei sen tarvitse jäädä sohvalle makaamaan. Kun vähensin siltä agilitykertoja viikosta vain noin kerran viikkoon tahtiin, koira itse asiassa rauhoittui varsin paljon. Merkki siitä, että saatiin kipu hallintaan. Sen lisäksi se on ollut todella halukas opiskelemaan tokojuttuja ja se oppii nopeasti. Mennään nyt tällä niin pitkälle vain kuin päästään. Nyt olen jo aika luottavainen, että viimein olen saanut kiinni siitä, mikä tuon koiran kivun merkki on ja tällä hetkellä se ei kipuile.

Temponkin saikuttamisen takia ja koronasta johtuen käytännössä panostin kevään aikana paljon enemmän paimennukseen kuin mihinkään muihin lajeihin. Rengin kanssa vietettiin viikonloput pelloilla ja kaksi vuotta ekasta pentupaimennuskerrasta oltiin kisoissa. Vuosi käytännössä on viikottain kouluteltu Renkiä ja vappukisoissa Somerolla saatiin peräkkäisinä päivinä PAIM1 PPR1 -tunnukset. Olihan se hienoa! Koira, jonka ei pitänyt ikinä paimentaa ja siellä se kisoissa vaan meni. Ja sen jälkeen on käynyt naudoillakin. On tää elämä ihmeellistä. Tämän kesän Renki on vielä mulle luvattu paimennushommiin ennen kuin alkaa agikisaamaan Jannen kanssa.

Piika puolestaan on saikutellut vähän enemmän. Tammikuussa siltä poistettiin pari katkennutta etuhammasta. Jo sitä ennen ja sen jälkeen sillä on ollut hiivaa limakalvoilla. Keväällä hain niihin lääkäristä paikallishoitoa, mutta asia jäi vähän auki tuolloin, mikä voisi vaivata. Tutkittiin Piikaa lopulta nyt kesäkuun alussa uudestaan, kun taas ihotulehdukset limakalvoille palasivat ja lääkkeet alkavat olla loppu, kun tää on ollut nyt noin parin – kolmen viikon välein palaava vaiva. Verikokeista ei löytynyt mitään selittävää. Kilppari, munuaiset, valkuaisarvot ovat normaalit. Maksa-arvo hieman koholla, mutta sen voi tsekata uusiksi syksyllä. Virtsatietulehdus Piikalla oli kyllä ja virtsankarkailua ilmeisesti öisin, joka saatiin kaulurikuurilla kiinni. Ehkä ne selittävät myös tuon ihotulehduskierteen. Joka tapauksessa on nyt lääkitys kunnossa ja Piikakin on piristynyt.

Niin ja täyttihän Piika ja Kilju kevään aikana jo 10 vuotta! Minne tämä aika meneekään!