Aihearkisto: tokokoe

Piikalle tokosta VOI1-tulos

a-0295

 

Kun tässä kotona ollessa on varsin tylsää ollut, sain aikaiseksi katseltua tokokoekalenteriakin. Treenatahan ei voi ilman koetavoitteita… Päästiinkin sitten siihen meille ainoaan mahdolliseen kokeeseen, joka järjestettiin tarpeeksi lähellä ja viimeisteltiin treenejä Riikan kanssa muutaman viikon ajan. Oilin koulutuksen jälkeen ja koemaisen suorituksen tehtyämme oli jo jokin usko koiraan, mutta etenkin vauhtiliikkeitä treenattiin viime viikkojen aikana. Ruutu, ohjattu ja sitten taas tunnari olivat ne kompastuskivet. Päivästä riippuen sitten muiden liikkeiden osaamistaso vaihteli, välillä hinkattiin jääviä, välillä kaukoja. Ainoa mikä luisti treenistä toiseen, oli metallihyppynouto. Piikan suosikkiliike.

Lauantaina ajeltiin sitten puolilta päivin Tamskin hallille, pakkasta mittarissa reilut -5 ja aurinko paistoi talvipäivän kunniaksi. Onneksi Janne lähti kuskiksi, sillä kyllä itseäni tuleva jännitti. Periaatteessa tuntui, että kaikki on kohdallaan, enkä keksinyt juuri mitään, mikä voisi mennä vikaan, mutta ehkä se jännitys sitten syntyikin siitä. Kun oli mahdollisuus ja hyvin menneitä treenejä alla.

Kokeessa tuomarina toimi Harri Laisi ja liikkurina Marketta Salo. Samaan aikaan hallissa järjestettiin myös rallytokokisat, joten vilinää kyllä riitti. Emme olekaan aiemmin edes käyneet Tamskilla, edes aksakisaamassa, joten ihan uusi tuttavuus oli tämä paikka meille. Piika tosin oli sitä mieltä, että halli kuin halli, kaikki ne ovat samanlaisia ja täällä saa tehdä ja täällä saa palkkaa. Suurin työ olikin saada se laskettua ennen suoritusta, kun yritti haukahdella palkan toivossa ja käytännössä nosteli vain virettään.

Voittajaluokassa oli neljä koiraa ja paikkamakuu tehtiin ensimmäisenä. Olimme viimeinen koirakoista vuorossa. Hieman jännitti, pysyykö Piika istumassa kaikkien muiden käskyillä ja etenkin, meneekö sitten omalla käskyllä maahan, mutta tässä ei ollut ongelmaa. Oli myös siisti makuu, ja hyvin nousi sivulle istumaan, joten siitä liikkeestä 10 pistettä. Tässä välissä Piika kävi autossa pötköttelemässä kahden koirakon suorituksen ajan ja itse nähtiin tuttuja, mikä osaltaa lievensi jännitystä, kun ehti puhua ihan muita juttuja. Kiitos Tiia ja olipa kiva nähdä! 🙂

Sitten olikin vuoro mennä kehään. Ensimmäisenä oli tunnistusnouto, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Viime treenit Piika on saanut vain haistella kapuloita, joten jännitysnäytelmää riitti, että malttaisiko olla maistelematta kapuloita. Ensimmäistä kapulaa hieman se sitten kopaisi, mutta ei nostanut. Sitten haisteli hyvin ja kun kohtasi oman, toi sen varmasti. Ihan lähelläni pyöräytti kapulaa, mikä on ihan ennenkuulumatonta, eli joku paine siellä kuitenkin oli taustalla. Työvoitto meille tämä onnistuminen!

Samalta paikalta tehtiin ruutuun lähetys ja sain hyvin Piikan bongaamaan ruudun. Etureunalle jääminen on saatu treeneissä hyvin pyyhittyä pois, kun Piika on juossut vain takarajalla olevalle pallolle, joten lähinnä jännitin, saisinko sen pysäytettyä oikeassa paikassa, koska tiesin, ettei Piika enää kyllä itse pysähdy. Tämä osui ihan nappiin ja Piika pyörähti ruudun keskelle. Meni myös käskystä maahan ja ihan siisti muuten, kun ei olla tätä loppuosaa itse asiassa treenattu ollenkaan.

Seuraavaksi oli L-liike. Istuminen ja maahanmeno. Meidän varmat liikkeet. Mutta en tajua, miten tyhmän vartaloavun annoin istumiseen tahattomasti. Piika painui sillä maahan, vaikka ollaan treenattu paljon sitä, etten anna mitään apuja enkä edes katso sitä. Voi että harmitti. Maahanmeno sitten kyllä onnistui. Jatkossa treenataan tyhmiä vartaloapuja ja sitä, että silti kuunnellaan käskyjä.

Ohjattu nouto tässä välissä. Tottakai arvoin oikean, sen meille hankalimman. Tässä annoin törkeän vartaloavun, että sain Piikan kääntymään oikealle, mutta kun tätä oli jo pari viikkoa hinkattu ja edelleen se oikealle kääntyminen on vaikeaa, niin ajattelin, että vähennykset enemmin kuin nollaaminen. Kivasti Piika luki nyt kaikki merkit ja hakikin oikean kapulan. Luovutus oli vino.

Seuraamista ei olla juuri treenattu. Muutama lyhyt liikkuroitu pätkä. Piika vain on tupannut kovasti edistämään treeneissä, joten suosiolla olen jättänyt tämän treenaamisen tältä erää. Jos Piika on oikealla paikalla, en näe sitä ja jos se edistää, se edistää ihan törkeästi, sattuneesta syystä. Sen verran vaikutti kuitenkin jo palkattomuus, että seuraaminen oli nyt ihan korrektilla paikalla. Hieman tuli väljyyttä välillä, mutta perusnättiä se Piikaksi oli. 2/3 seuruusta meni hyvin, mutta selvästi pitkä hidasseuruu masensi ja sen perään tullut 6 askelen peruutus oli etenkin väljää. 1/3 seuruusta menikin vähän vanhaan ”himmailen koiran tahtiin” -seuruuksi, ja loppuperusasento jäi sitten tekemättä. Itse oletin, että koira istuu, enkä edes katsonut sitä, kun pitäisi tosiaan ihan kunnolla katsoa, että sen näkisin, mutta siinähän se vieressä seisoi, kun käännyin ympäri.

Alakulo näkyi sitten luoksetulon alussa, kun Piika vaati kaksi käskyä maahanmenoon. Onneksi sitten taas vauhtiliikkeestä sai voimaa ja muuten suoritus oli korrekti.

Siihen perään kaukot. Onneksi oli tuo luoksetulo välissä. En tiedä, olisiko seuruun alakulosta saatu kaukoja tehtyjä, mutta nyt onnistuivat. Yhden lisäkäskyn vaati m-i vaihtoon keskellä sarjaa ja se meni kyllä vähän oman käskytyksen piikkiin. Eteni myös hieman seiso-vaihdoilla.

Viimeisenä metalliestenouto ja tämä meni ihan Piikan palkkaamiseksi hyvästä suorituksesta. Se tykkää tästä kyllä paljon.

Liikkeiden lopuksi käytiin pisteet läpi tuomarin kanssa ja mitä huomautettavaa liikkeissä oli. Mukava kerrankin näin, sillä ehdin itsekin kuunnella nämä, kun pisteytyksiä en kokeen aikana seuraa muutenkaan. Mukavaa oli, että kerrankin ei tullut sanomista Piikan suoritustempoista, että pitäisi olla nopeampi jne perusrataa, vaan että siistiä työskentelyä kaikin puolin. Toki tuomari oli monessa liikkeessä kiltti meitä kohtaan pisteytyksessään, mutta mitään liikettä ei nollattu minkään mittapuun mukaan. Oli myös kiva huomata, että Piika kantaa hyvin kyllä, kun liikkeet tehdään yhteen putkeen. Se sopii jopa meille ehkä paremmin. Ja kun liikkurointi oli sujuvaa, ei odotuksia tullut vaan aina siirryttiin seuraavaan liikkeeseen suoraan.

a-0257

Tässä vielä pisteytykset

Paikkamakuu 10

Seuraaminen 9

Istuminen – maahanmeno seuraamisesta 7

Luoksetulo ja pysäytys seisomaan 8.5

Ruutu, maahanmeno ja luoksetulo 10

Ohjattu noutaminen 9

Tunnistusnouto 9

Kauko-ohjaus 8

Metalliestenouto 10

Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä 285/320 pistettä, KP, VOI1-tulos, sij. 2/4

 

Ja video suorituksesta

 

Tästä on hyvä jatkaa. Nyt jäädään tauolle loppuvuodeksi ja katsellaan ensi vuonna uusiksi. Treenaillaan edelleen voittajaa, mutta eiköhän tässä aleta tehdä myös evl:n liikkeitä vähitellen kuntoon, kun tuo tokokärpänen nyt pääsi puraisemaan, kun ei agilitya olla voitu tehdä. Suurensuuret kiitokset Riikalle treeniavusta! Ilman sun ja Riehan apuja ei tähän oltaisi päästy näin lyhyellä treeniaikataululla. ❤

Voittajan korkkaus

Perjantain eläinlääkärikäynnistä selvittiin lopulta säikähdyksellä. Piika palautui lumensyönnistään hyvin, joten seuraavalle aamulle suunniteltua tokokoetta ei tarvinnut alkaa perumaan. Oltiin ainoa koirakko voittajaluokassa puolen päivän jälkeen, mutta koska reissasimme Riikan ja Riehan kanssa, menimme paikalle jo aamuysiksi. Näytti, että Rieha matkaseurana skarppasi Piikaa yhtä lailla kuin Ipi aikanaan. Selvästi tarttuu, kun toinen on ihan liekeissä kokeesta ja joutuvat yhdessä autossa odottelemaan. Nartut on vielä hauskoja siinä, että toisiaan hyvin harvoin noteeraavat. Edellisenä päivänä Riikka käytti ne yksin lämmittelylenkillä ennen treenejä ja hyvin olivat kylki kyljessä kävelleet, kun Piika oli Riehan kylkeen tunkenut. Mikkelissä käytiin vähän kävelemässä koepaikan ympäri ja siinä missä Rieha juoksi tuulispäänä, Piika tyytyi ravailemaan lähettyvillä.

EVLää seuratessa kauhuskenaarioita tuli välillä käytyä läpi ja hermoilin Riikalle, että pitäsköhän mun treenata sitä ja tätä ja tuota vielä, mutta Riikka sai vakuutettua, ettei kannata. Riehan suorituksia videoidessa ja katsoessa jännitin varmaan enemmän kuin omaa suoritusta, mutta ehkä se oli sitä alkujännitystä. Sen verran on noi aksakisakäynnit kyllä helpottaneet jännittämistä, että sen saa jo paremmin hallittua ja käytännössä se loppuu siihen, kun pääsee itse tekemään. Tuntui kivalta olla kokeessa!

Tuomarina kokeessa toimi tuttu Riikka Pulliainen ja tuomarinharjoittelijana Marjo Halmiala. EVLssä Riikka oli aavistuksen tiukka, mutta laski kyllä meille arvostelukriteereitä. Ehkä se auttoi, kun tuomarin puhuttelussa Piika kiehnäsi Riikan kyljessä ja sain sanottua, että uskaltauduttiin kokeilemaan voittajaa ekaa kertaa. Vaikka epäilinkin, että sen kiehnäyksen jälkeen Piika istuisi kokeen ajan Riikan vierellä ja saisin itse suorittaa kokeen.

Mutta kyllä se Piika siitä vain mukaan lähti ja mentiin ensiksi paikkamakuuseen. Oltiin keskellä muita koiria ja vaikka vähän jännitin, miten paikkamakuu sujuu ja eritoten reagoiko Piika muiden käskyihin, niin hyvin skarppasi vain omilla käskyillä. Arvosana 9 ei kerro tosin koko totuutta, miten Piika oli lonkalla maannut, välillä pää maassa, välillä ilmassa haukotellen. Oli vissiin ollut ihan saakelin tylsää. No, tätä liikettä olikin treenattu se kolmisen kertaa vissiin?

Ekalle setille sattui seuruu, L-liike, luoksetulo ja ruutu. Olin vähän pähkäillyt, mitä väleissä teen, mutta paikkamakuunkin jälkeen Piika halusi palkkautumaan viereiseen halliin, joten käytiin siellä vähän herkuttelemassa. Haukutin Piikaa kentän laidalla, mutta jotenkin se kentän ulkopuolinen fiilis ei kantanut kehään vaan lopahti heti katseluun, kun mentiin lähtöpaikalle. En jaksanut itse tästä masentua ja vaikka nuo väliajat olivatkin aika haahuamista, itse liikkeisiin Piika skarppasi mielestäni hyvin. Niissä viretreenit ovat selvästi tuoneet tunnetilaa mukaan.

Seuraaminen 8,5 olihan se väljää paikoitellen, ei ehkä niin innokasta ja itse annoin apuja. Eniten omaan silmään ottaa liikkeellelähdöt, vaikka Piika niissä jo aiempaa parempi onkin. Enää kontakti ei tipu. Lisäksi olin käännöksiin tyytyväinen, Piikakin tiesi, mitä tehtiin eikä kontakti putoillut.

L-liike (istu-maahan) 9,5 istumiseen annoin törkeän vartaloavun. Mutta mieluummin varmistin kuin nollasin liikkeen.

Luoksetulo 8,5 ihan en saanut pysähtymään tolpalle ja hidasti luokse tullessa. Annoin väärän käskyn sivulle tuloon ja Piika arpoi, miten toteuttaisi sen, mutta kiersi sitten takakautta.

Ruutu 10 Liikkurin kysyessä, mitä tekee ruudussa, päätin siinä hetkessä, että maahan menee. Virittely onnistui hyvin ja hyvin myös löysi ruutuun ja tippui maahan. Ei Piika paremmin tätä voisi tehdä.

 

Tässä välissä oli tauko ja kehää rakennettiin uudestaan. Mietin, mitä tekisin – palkkaisinko koiran vaiko en, samalla liikkurin avustaja tuli kyselemään kapuloiden kokoa ja Piika juoksi yhdyskäytävää suoraan toiseen halliin. Oli ihan pienesti sekasortoinen tilanne, kun yritin saada selvitettyä, mitä kapuloita käytettäisiin ja toisesta hallista näin vain kiinni olevia ja liikkuvia koiria eikä Piikasta jälkeäkään. Kun lopulta ehdin halliin, Piika seisoi meidän tavaroiden keskellä tuijottamassa nakkipussia. HUH! Aika hienoa nähdä, miten se on koirana kasvanut ihan hirveästi. Ei kiinnosta ihmiset ei koirat. Se on tekemässä hommia ja vaatii myös palkkaa tehdystä työstä. Tämä siis sallittiin.

Ohjattu nouto 9 aloitti seuraavan kehän. Luulen, että tässä menetettiin ainakin osittain pisteitä, kun en saanut Piikaa pysäytettyä ihan merkille. Olipa hankala arvioida sitä sitten lopulta.

Tunnari 0. Meidän epävarmin liike. Piika oli kyllä kivasti mukana ja ehkä jopa enemmän kuin edellisessä kehässä. En vain sitten tiedä, mikä epävarmuus iski. Meni omalle, nosti sen, nosti viereisen ja toi sen viereisen. Vaatii varmaan paljon paljon häiriötreeniä.

Kaukot 0. Luulin, että tunnarin nollaus vaikutti tähän, ettei sitten noussut ekalla, mutta kun katson videolta suoritusta, en oikeastaan tiedä, mistä tuo istumatta jättäminen lopulta johtui. Ehkä olisi tokalla noussut, kun nytkähti jo, JOS olisin odottanut hieman ennen kuin käskytin uudestaan istumaan. Mutta paniikki. Se iski, kun tajusin, että niin se liikkuri jo käskyttää uutta asentoa. Plaah.

Metallihyppynouto 9. Jotain säätöä tässä varmaan oli.

Kokonaisvaikutus 8,5. Riikka toivoi enemmän samaa liikkeiden väleihin ja koiran tunnetilaan, mitä oli kehän ulkopuolella, kun haukutin Piikaa ennen suorituksia. Samaa toivoin itse. Toisaalta olen tyytyväinen siihen, miten hienosti Piika kuitenkin suoritti vauhtiliikkeet, mikä ei todellakaan ole itsestään selvyys. Jannen pakotin katsomaan videolta suoritukset ja siinä, missä Riikka kehoitti palkkaamaan koiraa vieläkin enemmän liikkeiden välissä, Janne totesi, että pieni kehu riittää eikä missään nimessä saa purkaa jännitystä ja sitten siihen uusi liike perään.

Tokihan nuo tunnari ja kaukot harmittaa, mutta toisaalta ne olivat myös odotettavissa. Jotkut ovat pitäneet mua hulluna, kun menen kokeeseen ”liian aikaisin” näin kahden vuoden treenaamisen jälkeen – vaikka treenaaminen onkin ollut kausittaista. Mutta niitä kaukoja me ollaan nyt hinkattu varmaan vähintään joka toinen päivä vuoden ajan ja ei ne vaan tunnu valmistuvan ikinä. Tunnarissa taas epävarmuustekijä on ollut jo pidempään, mutta sitä ei yhdessä yössä korjata. Halusin käydä tämän kokeen ja katsoa, missä mennään. Ja kyllä sieltä ne treenattavat asiat nousivat esiin. Kehään meno, liikkeelle lähdöt, tunnari, kaukot ja yleisfiilis.

Illalla belgieläintreeneissä tehtiin kaukot ja tunnari ja vaikka tehtiin häiriössä ja vierailla liikkureilla niin silti toimi kumpikin! Samaisissa treeneissä pohdittiin seuraamisia. Yhdestä asiasta oltiin yhtä mieltä: Ipi-seuraaminen. (Koira edistää niin paljon, että jäävissä näet koiran istuvan ja kävelet vielä ohikin, joten voit olla varma, että jäävä liike tapahtui.) Niitä harrastamisen huip… – tai ainakin mieleenjääneitä hetkiä.

 

Mutta kyllä vain Piikan kanssa on kiva harrastaa tällä hetkellä. Jotenkin sen rauhallisuus hyvässä ja pahassa, sen itsevarmuus muiden koirien joukossa ja viimein on saatu myös se yhdessä tekeminen, niin ilohan sen kanssa on työskennellä.

A-2001

Kotona Naakka tunki palkintokuvaan.

A-2027

Toki porokoira osasi ottaa ilon irti palkintoleluista samalla kun Piika söi palkintoluutaan.