Kiljun jäniskevennys

 

Viikonloppuna järjestettiin belgianpaimenkoirien kansallisten lajien PK-mestaruudet Uuraisilla. Kiljulle kävi kutsu toimia nollakoirana jälkikoirien tottelevaisuudessa. Piikallakin oli varaus kalenterissa, mutta perumisten takia Piika sai hyvillä mielin hengata kentän laidalla ja nauttia rapsutuksista.

Kilju sen sijaan päätti, että kun kansa kaipaa huvia, sitä saakoon myös koko rahan edestä. Joten kisojen pakollinen jäniskevennys nähtiin siis Kiljun toimesta.

Kiljun IP3-kokeesta on nyt pari kuukautta ja koiraa on jumpattu tottiksen suhteen näinä kuukausina taas paljon. Milloin on ollut maalimies tottiskentällä ja milloin on häiriötä tuotettu muulla tavoin. Tavoitteena saada koira aktiiviseksi Jannelle.

Uuraisten urheilukentällä Kilju joutui ensin paikkamakuuseen. Hyvän paikkamakuun se tekikin, mitä nyt jokaisella parin käskyllä se katsoi Jannen piilon suuntaan, että joko kävisi kutsu töihin. Ja parin noutojen aikaan Kiljun kieli kävi siihen malliin, ettei epäselväksi jäänyt, kuinka saaliilla koira kävi. Janne kun palasi piilosta, Kilju hyppäsi sivulle niin, että sen suu hipoi Jannen kainaloita. Selväksi kävi, ettei helppoa tule olemaan. Parin eteenmenon aikana Kilju kehi vielä enemmän kieppejä ja seuraamisviivalle asettui ylivirittynyt koira.

Jos jotain hyötyä on treeneistä ollut, nyt Kilju oli aktiivinen ja työskenteli hyvin. Mitä nyt keuli ihan reippaasti. Ihan jäätävä edistäminen. Perusasennot se silti kykeni tekemään paremmin kuin hyvin. Jäävässä istumisessa kääntyi melkein ympäri, kun oli varma, että henkilöruudusta joku sen on palkkaamassa, maahanmeno oli perinteisen hidas ja seisomisessa kävi useampia askelia Jannen perään. Luoksetulot sen sijaan olivat napakat ja perusasennot taas hyvät. Tasamaanouto oli 2 kiloisella hyvä, ja sitten se sirkus alkoi. Metrisellä Kilju ylitti esteen mennessä, takaisin palautti kiertäen esteen. Ei edes aikonut hypätä. Janne sanoi myöhemmin, että näki, miten koira tyhjeni, kun sai kapulan suuhunsa. Saivat luvan tehdä metrisen uudestaan ja tällä kertaa Kilju ylitti esteen taas mennessä, mutta tuli kiertäen takaisin. Nyt kohdisti jo esteelle, mutta kiersi sen kuitenkin. A:lla Kilju sitten päätti mennä A:n kautta ja palauttaa metrisen kautta. Näiden kanssa ei sekoile treeneissä, mutta kokeessa näemmä ei pakka pysy kasassa ei sitten millään. Ja sitten se eteenmeno. Jannelta yksi virittelevä sana ja Kiljulla keuli. Oli muuten suora ja nopea eteenmeno. Vielä kun olisi kuunnellut käskyjä. Ei puhettakaan. Siellä se häntä taas vilkkui pusikossa palkkaa etsien.

Sitä voisi ajatella, että voi perse. Mutta ei se kannata. Tämä tuli oikeaan aikaan tasontarkistuksena, ettei treenit ole vieneet touhua siihen suuntaan, mitä haluaisi. Siinä missä Ipiä sai aina kannatella suorituksissa, että se kesti loppuun saakka, Kilju kehii kierroksia läpi suorituksen palkka mielessään. Sen aktiivisuuteen ja vireeseen on syytä olla tyytyväinen, mutta vielä kun pää pysyisi kasassa loppuun saakka. Enemmänkin nyt pitää alkaa jo stabiloimaan suorituksia tietylle tasolle. Suunnitelmissa onkin, että tulevina viikkoina Kilju joutuu tekemään enemmän kisanomaisia tottiksia eri kentillä. Enää se ei saa olla sirkushuveja koko kansalle ja etenkään Kiljulle vaan siitä pitää tehdä rutiinisuoritus. Helpommin sanottu kuin tehty. Lopputulos nähdään kuukauden päästä.

 

Pääsi se Kilju iltapäivällä vielä jälkikoirien esineruutuunkin. Vastoin odotuksia toimi hienosti ja nosti kaksi esinettä tuosta vain. WTF? Koira, joka ei osannut tuoda keväällä edes yhtä ja nyt kun taukoa on takana varmaan kolme kuukautta, ei esineruudussa ollut mitään ongelmia.

Multapeltokin Kiljulle esiteltiin viikonloppuna ensimmäistä kertaa ja ohhoh! Eihän sekään ollut ongelma. Kynnöspelto, johon helppo jälki, mutta Kilju teki jopa tarkemmin töitä kuin heinäpellolla. Edes jokin osa-alue luistaa.

Tyttöjen kaverina oli viikonloppuna Elsa. Sitä ajattelisi, että kolme koiraa voisi olla hyvä. Todellisuudessa kaksi aikuista koiraa on oikeasti maailman iisein hoitaa. Tuollainen juniori-ikäinen virtaa pursuva pentumainen otus sen sijaan taisi aiheuttaa tytöille enemmän kismaa keskenäänkin saati sitten, kun piti vielä komentaa Eppua olemaan kunnolla. Kilju suoriutui tästä tehtävästä paremmin. Piika sen sijaan oli visusti sitä mieltä sunnuntaina, kun Janne pakkasi autoa, että hän ei juniorin kanssa kaksin jää ja yritti piilottaa itsensä Avensiksen takimmaiseen nurkkaan. Piikan masennukseksi joutui kuitenkin jäämään kotiin, ja helpotus sitten taisi olla, kun juniorikin lähti kotiinsa.

 

Agility elää talkootyöstä

”Innokkaat talkoolaiset saavat ilmoittautua agilitykisoihin töihin.”

”Vielä kaivattaisiin lisää talkoolaisia tuleviin kisoihin!”

”Viime hetken kuulutus – joutaisiko joku talkoisiin huomenna?”

Kuulostaako tutulta ilmoittelulta? Kisat tulossa eikä talkoolaisia ole ilmoittautunut tarpeeksi, jotta kisat voitaisiin viedä läpi sujuvasti? Ilman talkoolaisia ei ole kisoja. Ilman kisoja ei ole agilitya. Kummallista on, että kisaajia kyllä aina löytyisi. Tämä tosin taitaa olla jokaisen koiraharrastuslajin ongelma. Agilityssa talkoolaisia vain tarvitaan huomattavasti enemmän kuin muissa lajeissa.

Suomen Agilityliitolla on 260 jäsenyhdistystä ja jokainen seura elää ja kuolee talkoolaisistaan. (YLEn juttu helmikuu 2016) Agilitykisoja järjestetään jo ympäri Suomen melkeinpä jokaisena viikonloppuna – kiitos tarpeeksi isojen hallien. Kaukana ovat ne ajat, kun kisoja voitiin järjestää talvikaudella vain kylmissä maneeseissa tai kesäaikaan hiekkakentillä vesisateessa. Harrastusmahdollisuuksien parantumisen myötä myös harrastaminen on kallistunut. Agilitykilpailuiden järjestämisen tärkeyden ymmärtääkin, sillä ne tuovat seuroille rahaa, ja kaikki kulut seurat maksavat omasta pussistaan. Mutta jotta voisimme jatkossakin taata harrastus- ja kilpailumahdollisuuden sekä niille otolliset olosuhteet, tarvitsemme kisoihin talkoolaisia.

 

Millaisen työpanoksen agilitykisojen järjestäminen vaatii?

Jyväskylän Agility Team ry (JAT) järjesti maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna kaksipäiväiset agilitykilpailut. Samana viikonloppuna kisattiin myös Kirkkonummella, Lempäälässä, Sipoossa, Torniossa, Liedossa sekä Tranvikissa, Ahvenanmaalla. Lauantain kisoihin oli yhteensä 1685 ilmoitettua kisastarttia ympäri Suomen. Sunnuntaille oli 1378 ilmoitettua kisastarttia. Jos keskimääräinen kisastartin hinta on noin 13 euroa, tienasivat seurat kyseisenä viikonloppuna noin 40 000 euroa.

JATin kisoissa kisattiin noin 400 starttia viikonlopun aikana. Lauantaina kisasivat 1-luokka ja 3-luokan minit ja medit. Sunnuntaina vuoron saivat 2-luokka ja 3-luokan maksikoirakot. Tuomareina kisoissa toimivat Hilpi Yli-Jaskari sekä Tomas Berglund. Kuten aina, tälläkin kertaa talkoolaiset järjestivät hyvin sujuneet agilitykilpailut. Nämä olivat vasta toiset kisat, jotka järjestettiin niin, että JAT:in uusi kerhotalo oli talkoolaisten ja kisaajien käytössä. JAT:in konkareille halli ja kerhotalo ovat selvästi tärkeitä. He muistavat menneisyyden, kun treeni- ja kisamahdollisuudet olivat toiset.

Jattila. Kentän koko 20×40 on rajattu aidoin, jotta jokainen koirakko saa suorittamisrauhan. Yleisölle on tilat kahdella sivulla. Lämmittelyalue on erikseen, usein varustettuna A:lla ja kepeillä sekä muutamalla hypyllä.

Enää ei talkoolaisten aamu ala sillä, että esteitä pitäisi siirrellä paikasta A paikkaan B eikä tarvitse purkaa esteitä kuormasta. Enää ei tarvitse järjestää kanttiinia telttoja pystyttämällä. Kerhotalon valmistumisen myötä kauaksi on myös tultu siitä, kun kanttini järjestettiin hallin nurkassa ja vessoina ja toimistona toimi työmaakoppi, jossa oli aina ruuhkaa. Tuolloin lämmittelymahdollisuus oli lämpimästi pukeutuminen ja kuuma kanttiinista saatu juoma.

Uuden kerhotalon myötä ilmoittautuminen on siirretty lämpimiin tiloihin, sopivasti vessojen yhteyteen, jotta jännittyneet kisaajat voivat samalla helpottaa myös kisajännitystään ennen lämmittelylenkille lähtemistä. Tullessaan kisoihin kisaajat jättävät ilmoittautumiseen kisakirjansa sekä esittävät koiransa rokotustodistukset. Vastineeksi he saavat ilmoittautumisten vastaanottajilta kisanumeron ja onnentoivotukset kisaan.

Numerolappuja odottamassa kisaajiaan.

Ilmoittautumisen yhteydessä on myös kätevä huomioida kanttiinin olemassa olo. Ratojen lopuksi tai miksei jopa välilläkin on mukava käydä istumassa lämpimässä ja päivittämässä viimeisimmät kuulumiset tuttujen kesken. Eipä taida olla hetkeä, milloin ei kanttiinista löytyisi juttuseuraa.

Kanttiinista voi myös ostaa JATin pipon päätä lämmittämään, ellet sellaista jo omista.

Kanttiinista löytyy pientä tarjottavaa makean ja suolaisen nälkään.

JATin puheenjohtaja Leena Ståhlberg kanttiinissa ostoksilla kisaamisen lomassa.

Talkoolaisille lämmin kerhohuone tarjoaa puitteet istahtaa hetkeksi alas lämmittelemään siinä missä kisaajillekin.

Ratatyöntekijöiden tehtävänä on rakentaa radat jokaiselle säkäluokalle tuomarin piirustusten mukaisesti. Nykyisin radan rakennus on helppoa, sillä väliaidat siirrellään usein jo perjantai-iltana ison radan treeneissä kisapaikoille ja ylimääräiset esteet järjestellään hallin sivulle odottamaan seuraavan viikon viikkotreenejä. Parhaat esteet valikoidaan kisoihin radalle.

Usein kuulee sanottavan, ettei halua ratatyöntekijäksi tuomarien asenteen vuoksi. Etenkin kokemattomat talkoolaiset tuntuvat jopa pelkäävän tuomareita ja heidän palautettaan. Taitaa tosin olla niin, että tuomaritkin arvostavat ripeitä otteita radanrakennuksessa. Ratatyöntekijöistä riippuukin pitkälti kisojen aikataulussa pysyminen, ripeys ja oma-aloitteisuus on siinä hommassa valttia. Jos ratatyöntekijät vain tuntuvat seisoskelevan kesken radanrakennuksen, on se omiaan kuumentamaan tunteita heti, sillä aikataulut ovat tiukat ja jokainen haluaa kisoista ajallaan kotiinkin. Kun taas ratatyöntekijät hoitavat tonttinsa hyvin, tuomarit ja kisaajat ovat tyytyväisiä ja kisat saavat kiitosta.

Oli tehtäväsi sitten ratamestari, ratatyöntekijä, ajanottaja, käsiaika, tuomarin sihteeri, lähetti, kuuluttaja, kokoonkutsuja tai hihnansiirtäjä, ovat ne kaikki oma-aloitteellisuutta vaativia tehtäviä. Radanrakennuksen aikana he kaikki voivat osallistua radan rakennukseen ja hoitaa samalla oman tonttinsakin. Omalla panoksellaan he kaikki ovat takaamassa kisojen onnistumisen ja aikataulussa pysymisen.

Kun radanrakennus sujui kuin itsestään, viikonlopun tuomarit ehtivät poseeraamaan ”poski poskea vasten” radanrakennuksen lomassa.

Radanrakennus tapahtuu ratamestarin johdolla. Tuomari tekee viimeiset viimeistelyt rataan saadakseen sen mieleisekseen.

Rata valmis ja putkenpainot saa nostella putkien päälle.

Ratamestari ohjeistaa ratahenkilöt paikoilleen vastaamaan omista esteistään ja niiden korjaamisesta paikoilleen jokaisen koirakon jälkeen.

Rataantutustuminen käynnissä ja ratatyöntekijät tekevät viimeiset valmistelut.

Rataantutustumisten aikana ratatyöntekijät saavat hieman levähtää.

Kettu-kelpie tarkkana radan reunalla livetulosten vieressä seuraamassa, kuinka ne nollat tehdään. (Ja Kettuhan teki, triplan arvoisesti.)

Vastaava koetoimitsija vastaa loppuviimeksi kisojen sujumisesta. Hän mm. hommaa tarvittavat talkoolaiset kisoihin, jakaa työtehtävät ja opastaa kokemattomat talkoolaiset hommaansa. Tässä kuuluttajan kanssa pohtimassa lähtöjärjestystä.

Tuomari ja tuomarinsihteeri sopimassa vielä ennen luokan alkua kommunikaatiokäytänteistä. Tuomarinsihteerin tehtävä on yksi kisojen tärkeimmistä tulosten oikeellisuuden kannalta.

Koska pöytäkirjojen täyttäminen tapahtuu JATin kisoissa toimistossa, kerhohuoneen takahuoneessa, yhtenä talkoohommana on lähetin virka. Hän vie tuomarinsihteerin laput pöytäkirjan pitäjille sekä toimittaa lähtöjärjestyksen ja tulokset seinälle, sisäänheittäjälle sekä kuuluttajalle. Kommunikaation tulee pelata kumpaankin suuntaan. Toimiston pöytäkirjassa toimivat henkilöt täyttävät kilpailun pöytäkirjat, hoitavat tulosten syötön, livetulosten lähettämisen ja täyttää kisaajien kisakirjat lämpimässä toimistossa, omassa rauhassaan. Tosin sitä rauhaa kyllä rikkoo aina jos joku kysyjä.

Ennen radan alkua toimistossa lasketaan tuomarin toimittamasta ratapiirrustuksesta esteiden lukumäärä sekä suoritusmäärät ja merkataan ne Sagin ohjelmaan.

Rataantutustumisen aikana toimistossakin on hiljaista. Toimistokoira Pessikin oli hommissa lauantaina. Pöydällä kisakirjat ja lahjakortit odottavat radan alkua.

Lähetti on tuonut tuomarinsihteerin laput, tulosten syöttö Sagin ohjelmaan sekä kisakirjoihin nollien merkkaus käynnissä. Kuva Laura Mättö.

Itsekin jouduin hommiin kirjoittelemaan 1-luokan nollia kirjoihin, vaikka houkuttelinkin Sannan kanssani toimistoon tekemään sen vaativimman työn. 😉

 

Tärkein huomio agilitysta niin kisaamisen kuin talkootöiden kannalta on yhteisöllisyys. Ei  ole väliä iällä, sukupuolella, koulutus- tai työtaustalla. Kaikkia yhdistää koirat ja agility. Juttuaiheita piisaa, kun kisoissa risuja  ja ruusuja saavat niin tuomarit kuin heidän ratansakin, omat ratasuoritukset sekä koirien kuulumiset. Oma asenne ratkaisee, ottaako talkootyöt pakkopullana vaiko mahdollisuutena seuratovereihin tutustumisena. Iloisella asenteella hyvässä seurassa talkoopäivät sujuvat nopeasti. Ennen kuin huomaakaan, talkoovuoro on ohitse ja huomaa, ettei ehtinyt edes talkoomakkaraansa syödä vuoronsa aikana. Ei niinkään sen kiireen takia, vaan siksi, että hyvässä seurassa nälkääkään ei huomaa ennen kuin koittaa kotiinlähdön aika.

Talkoot kuuluvat koiraharrastukseen. Joko sinä olet tehnyt talkoovelvoitteesi seurasi hyväksi?