Aihearkisto: Ruokinta

Kalliita oppirahoja

10441201_10153884696816768_8675210740600640021_n

Perjantai-ilta. Kello 20. Tuhatjalka Jyväskylä

 

Joskus se odotettu perjantai-ilta voi saada täysin uuden käänteen. Me löysimme itsemme Jannen kanssa lopulta Tuhatjalasta eläinlääkäripäivystyksestä ja mietin jo, onko minulla kohta enää yhtään koiraa.

Kaikki alkoi siitä, kun Janne toi luusatsin Etelä-Suomesta ja pilkkoi ne rautakangella normaaliin tapaan pihalla  jo valmiiksi annoskokoisiksi klönteiksi. Samalla Raisa toi Naakkaa viikonloppuhoitoon. Ajattelin, että omat koirat selvitelkööt välinsä ulkona, kun aina nuo perjantait on pientä jäykistelyä vaatineet Piikalta ja Kiljulta ennen kuin ovat taas siinä tilassa, että voivat maata toistensa päällä. Putsatkoot siinä samalla sitten pihan lihan roippeista normaaliin tapaan.

Kun koirat otettiin sisään, huomio kiinnittyi täysin Pessiin, jota en ollut viikkoon nähnyt ja joka ei meinannut nahoissaan pysyä, kun Raisa oli käymässä. Naureskeltiin sille. Yhtäkkiä Raisa alkoi ihmettelemään Piikaa, joka istui nurkassa Naakan röhköpossu suussaan ja tärisi. Parin metrin liikuttamisen jälkeen pystyin toteamaan, että tämä ei ole muuten kunnossa. Piika oli ihan kivikova joka puolelta, jäykkä (vaikka juuri edellisenä iltana olin sen hieronut ja venytellyt ja tiesin, miltä se oli tuntunut käteen) ja seisoi jalat alla, jos pystyi seisomaan edes hetkenkään. Koska oireet täsmäsivät täysin Kiljun aikanaan diagnosoituun vatsalaukun kaasuuntumaan, lähdettiin samantien ajamaan kohti Jyväskylää. Piika oli selvästi kipeä ja röyhtäili matkalla jokusen kerran.

Matkalla soitin Tuhatjalkaan, jonne saatiin heti aika, kun vain perille ehtisimme. Perille päästyämme todettiin, että pahin turvotus oli jo laskenut, mutta päätin astua silti tuonne tuomion temppeliin, joka veisi kaikki rahat. Piika käyttäytyi edelleen omituisesti. Pelkäsi liukuovia ja silmät vain pyörivät päässä ja otti jalat alleen pienimmästäkin rasahduksesta. Eihän se normaalia ollut.

Samantien päästiin oikeastaan lääkärin juttusille. Piikalta mitattiin lämpö (oli pari astetta alilämpöinen) ja mentiin sitten hoitajan kanssa röntgeniin. Vatsalaukussa näkyi ilmaa ja luumassaa. Muuten kuvat olivat ihan siistit. Odoteltiin hetki taas lääkärille pääsyä ja perustutkimuksen jälkeen todettiin, että kaikki tämä vain liiallisesta lumensyönnistä. Piika oli jo palautunut normi itsekseen niin fyysisesti kuin henkisestikin. Makasi pitkin lattioita välittämättä ympäristöstä tuon taivaallista.

Eipä siinä sitten muu auttanut kuin todeta, että ahne paska se tämäkin koira on. Ilmeisesti oli ollut niin kiire syödä liharoippeita ennen Pessiä ja Kiljua, että oli sitten haukkonut ilmaa sekä syönyt aivan liikaa lunta. Ja koirahan turposi siitä ihan muodottomaksi. Tästä opetuksesta maksoimme 250e. Mutta pahaa sanottavaa ei Tuhatjalasta jäänyt. Kohdallemme osunut lääkäri oli hyvä samoin hoitajat. Toki varmasti kyseisessä paikassa asiakkaasta kiskotaan kaikki saatava raha, mutta näin kun tiesin, mitä halusin, ei ongelmia ollut. Muutama röntgenkuva pelasti seuraavan yön unet, kun stressaaminen jäi pois ja tiesin koiran olevan taas kunnossa. Toki mietin, etten edelleenkään ehkä Ipin tapauksessa olisi Tuhatjalkaan mennyt, koska sen tutkiminen oli muutenkin sellaista hakuammuntaa, että päivystysaikana vakuutuksettoman koiran tutkiminen johtaa vain perikatoon. Piikalla onneksi vakuutus on, ja tulipahan sille pitkästä aikaa käyttöä.

Lumensyöntiin meillä puututaan jatkossa tarkemmin. Janne totesi, että saman verranhan tuo tuli lopulta maksamaan kuin joku koiraseminaari. Oppirahoja nämäkin. Ja Piikalta evättiin kaikki koulutus- ja lelurahat hetkeksi aikaa.

Kaikeksi onneksi tämä keikka ei estänyt viikonlopun suunnitelmia vaan lauantaina päästiin tokokokeeseen ja sunnuntaina agilitykisoihin…

Kaurapuuro miehen tiellä pitää

Tai ainakin Pessin elävien kirjoissa.

Viime torstaina töistä kotiin mennessä kotona odotti paskakaaos. Lisäksi paskan joukossa oli aika paljon kirkasta verta. Piika oli niin nuutuneen näköinen, että jotenkin sitten oletin siitä olevan kyse ja vitutti vain viikonlopun kisojen puolesta. Paitsi, että illalla selvisi sitten, että syyllinen olikin Pessi. Sen jälkeen tonginkin sitten molempien tarpeita, heräilin yöllä päästämään Pessiä pihalle ja taas pimeässä tongittiin kakkoja ja pestiin Pessin häntäkarvoitusta verestä.

Koska Piika ja Kilju olivat oireettomia, tultiin siihen tulokseen, että joko pari viikkoa jatkuneet selkäkivut tai stressi (Pessi oli tiistaina hallilla mukana ja pelkäsi autossa katoilta tippuvia lumia) tai sitten olen vahingossa syöttänyt väärää lihaa, vaikka lammaspussista sen tarjoilinkin.

Perjantaina pohdin pitkään, viedäkkö Pessi lääkäriin, mutta tämä paskarumba muistutti paljon Pessin pentuaikaisia ripuleita. Välillä tuli ihan ok-jätöstä ja välillä sitten ihan kuraa ja pelkkää vertakin. Vierasesineen mahdollisuus oli aika pieni ja paljon pohdin luunsirun aiheuttamaa vuotoa, kun tukosepäilykin tuntui turhalta. Koska Pessi oli koko ajan virkeä ja hyvävointinen, päätin, että seurataan ja yritetään kotona olevilla lääkkeillä saada se kuntoon. Ensin Janne yritti – onnistumatta ja lopulta neljäntenä päivänä otin pentuajoista opitut keinot käyttöön.

Ensin Pessi sai vain Canicuria päivän ajan. Lisäksi vettä öljyllä maustettuna, ettei kuivuminen päässyt yllättämään. Piikan mielestä oli toki ihan epäreilua, ettei se saanut Canicur-tahnaa. Oli aina yrittämässä saada osansa, kun sitä Pessille annostelin. Eilen aloitin kaurapuurokuurin. Löysää kaurapuurolimaa ja paljon sulanutta voita sekä Tylosin-kuurin aloittaminen Canicurin rinnalle. Tänään Canicur-kuuri loppui, joten kauralimaa, hieman lihaseosta ja Tylosinia. Jännityksellä odotamme, kuinka käy.

(Raaka)ruokinta Pipipäiden malliin

Jokin aika sitten vastasin moneen samantapaiseen ruokintakysymykseen: Miten teillä syödään? Miten ruokkia koiraa luonnonmukaisesti? Miten barffataan, jakakaa parhaat neuvot ja niksit? Muutaman vastauksen Pipipäiden ruokailutottumuksista kirjoittelin ja tulin siihen tulokseen, että ilman kuvia on hankala kertoa oikeastaan yhtään mitään. Lukija ymmärtää tekstin kuitenkin omista lähtökohdistaan. Samaan aikaan laskeskelin ruokintaa uusiksi, kun Ipi laihtui huolestuttavaa tahtia. Totesin, että ehkä parempi itselle, jos tämän hetkinen ruokinta olisi muistissa. Voisi siihen verrata taas myöhemmin, miten ruokinta muuttuu ajan kanssa.

Heti alkuun voin todeta sen, että puhun barffauksesta ja raakaruokinnasta sekaisin, vaikka hifistelijät haluavat erottaa nämä sekä koiran luonnonmukaisen ruokinnan toisistaan. Barffauksesta puhuttaessa koiran ravinnosta jopa 60-70% on raakoja, lihaisia luita. Raakaruokinta taas perustuu pääasiassa lihoihin. Koiran luonnollinen ruokinta perustuu ajatukseen koirien luonnossa elävien sukulaisten ravinnosta. Jos tarkkoja ollaan, meillä vain Pessi ja Piika barffaavat, Ipi syö raakaruokaa.

Pentuna jokainen koiramme on syönyt nappulaa. Pessi, Ipi ja Piika ovat siirtyneet raakaruokintaan 2-3 vuoden iässä. Kilju syö edelleen suurimmaksi osaksi nappulaa, koska kustannuksellisista syistä se on järkevintä. Kilju syö ylläolevan kupillisen ruokaa kahdesti päivässä, yleisimpinä merkkeinä Bosch Active, RC4300 tai RC4800 ja talvikuukausina joku kevyempi ruoka näihin sekoitettuna. Olen huomannut, että suhtaudun nappulaan varsin kriittisesti nykyisin, vaikka en sitä huonona ruokana pidäkään. Pidän vain itse ajatuksesta, että tiedän, mitä koirani syövät. Kuluneina vuosina olen huomannut, miten paljon paremmin liha sopii koirille, etenkin harrastaville koirille, ja siksi meillä 3/4 koirista barffaa ja syö raakaruokaa.

Barffauksen syyt löytyvät allergisista koirista.

Barffauksen syyt löytyvät allergisista koirista.

Pessin ja sen allergioiden kautta olen tutustunut barffaukseen reilut kuutisen vuotta sitten. Pessillä oli ripulia pennusta lähtien, ja noin 2-vuotiaana sen iho alkoi oireilla mm. hotspotteina, jolloin pidin parempana siirtyä barffaukseen. Pessistä otettiin allergiatestit ja niistä saatujen tulosten mukaan lähdettiin toteuttamaan eliminaatiodieettiä. Tuolloin onneksi kaverini oli tutustunut raakaruokintaan ja opasti minut alkuun neuvoillaan. Käytännössä hänen laskukaavallaan olen mennyt nämä vuodet useamman koiran kanssa. Samoihin aikoihin Ipi tuli mukaan kuvioihin ja sen herkkämahaisuutta aikani seurattua sain puhuttua Jannen ympäri, että jos kokeiltaisiin raakaruokaa. Kuten Pessilläkin, Ipillä barffaukseen siirtyminen oli varmasti niiden elämän paras päätös. Pari vuotta myöhemmin Ipistä otettiin allergiatestit, jotka osoittivat ruoka-aineallergian useimpia viljoja kohtaan. Vaikka en allergiatesteihin täysin luotakaan – uskon, että jokainen koira niihin reagoisi jollain lailla – pidän testejä kuitenkin suuntaa-antavina, ja meillä testeissä allergisoiviksi ruoiksi todetut ovat allergisoivia myös normielämässä.

Piikalla ei ainakaan todistettavasti ole ollut allergioita. Se on vain aina ollut herkästi lihoamaan taipuva ja kun nappularuokaa tarvitsi syöttää hyvin vähän ja siltikään koira ei saanut massaa ympärilleen ja oli vähän pöhöttyneen näköinen, päädyin kokeilemaan sillekin barffia koiran ollessa parivuotias. Piika on syönyt alusta asti kaikkia lihoja ja luita eikä sillä ole ollut sen suhteen ongelmia. Kilju syö raakoja lihaisia luita aina fiiliksen mukaan. Välillä iltaruoaksi enemmän ja välillä ei ollenkaan. Allergisoivia lihoja ei ole huomattu olevan senkään kohdalla.

Koirien ruokinnan koostumuksen lasken seuraavalla kaavalla:

laskukaava

Lihaiset luut syödään illalla ja lihakasvismössö aamulla.

Periaatteessa aikuisen koiran ruokamäärä on 1,5-3% ihannepainostaan. Tästä ruoan määrästä barffauksessa lasketaan 60 % lihaisiksi luiksi ja 40 % lihakasvismössöksi, josta 60% on lihaa ja 40% kasvista. Itse pyrin kuitenkin katsomaan koiraa ja tunnustelemaan sitä. Kuten alla olevasta laskentataulukosta huomaatte, kolmelle koiralle on laskettu ruokamäärät niiden aktiivisuuden, ruoan hyväksikäyttökyvyn ja painon mukaan. Ruokamäärä saattaa heitellä satojen grammojen sisällä, mutta yleensä lisään ennemmin ruoan energiatasoa kuin ruoan määrää, jos koira laihtuu. Lihomaan koirista on barffin aloittamisen jälkeen päässyt vain Pessi, ja sekin kastroinnin jälkeen, mutta laihtuminen tapahtui nopeasti vähentämällä ruoan määrää.

Koirien_laskukaava

Käytännössä Pessin ja Piikan ruokinta on pysynyt samana jo monta vuotta. Pessi söi nuorempana melkein puolet enemmän ruokaa, mutta kastroinnin jälkeen sen ruoan määrä on vakiintunut vajaaseen 400 grammaan päivässä. Piika on barffillakin vähäruokainen ja sen kanssa eniten saa katsoa treeninamien osuutta iltaruoan määrän vähentämisessä. Ipin ruokintaa on muutettu vuosittain, vaikka ruoan määrä on pysynyt samana. Nyt Ipi syö herkän mahansa vuoksi yhä enemmän lihakasvismössöä kuin lihaisia luita. Koska Ipi on huono käyttämään ruoan hyödykseen, se saa ruokaa jopa enemmän kuin 3 % mukaan laskettuna.

Todellisuudessa en myöskään enää laske tai punnitse ruokia niitä antaessani. Vuosien aikana on opittu menemään mututuntumalla ruokia jakaessa. Pessi saa vähiten, Piika hieman enemmän ja Ipille paljon ruokaa. Nykyisin barffauksesta ja raakaruokkinasta on tullut muotiakin, ja koirille on tarjolla jos jonkinlaista valmista raakaruokaa, johon on kaikki laskettu valmiiksi. Itse en ole kuitenkaan oppinut näitä (kalliita) ruokia syöttämään, vaan olen tottunut etsimään niitä meidän koirillemme sopivia (ja halvempiakin) ruokia. Ruokamäärien arviointi lähtee jo kasvissoseen tekovaiheesta.

Kurkkua ja kesäkurpitsaa odottamassa soseutusta. Myös kiinankaalia ja jäävuorisalaattia käytämme.

Kasvikset pilkotaan 4-8 osaan lihamyllyyn sopiviksi paloiksi.

Kenwoodin yleiskone ja lihamylly ovat olleet kestävimmät kasvissoseen teossa. Myös useita eri pamiksia on kokeiltu, mutta jokaisesta on savuvana vain jäänyt jäljelle.

Kasvikset soseutetaan lihamyllyn läpi. Kasvikset on pakko soseuttaa ja rikkoa niiden solurakenne, jotta koira voisi käyttää kasvista kuituna.

Sosetta tehdään yleensä kerralla n. 10 kg. Vuodenajasta riippuen hinnaksi tulee 0-3e. Kesällä saadaan kesäkurpitsat ja salaatit omasta maasta. Talvella on ostettava kalliita kasviksia. Tuolloin melkein jo kannattaisi ostaa valmiita soseita, mutta tänäkin talvena Lidlistä löytyivät halvimmat kasvikset ja soseet tehtiin itse.

Valmis kasvissose purkitetaan litran Jäänalle-rasioihin. 10 kilosta kasvissosetta riittää noin kuukaudeksi.

Yhdestä litran purkista riittää kolmelle koiralle kolmeksi päiväksi kasvissosetta.

Kolmen päivän välein otan iltaisin sulamaan yhden kasvissosepurkin, yhden Kennelrehun 600g:n sikanautajauhelihapussin ja yhden 600g:n broilerin jauhelihapussin.

Aamulla sekoitan puolet kasvissoseesta toiseen astiaan jauhelihan kanssa ja puolet toiseen astiaan. Bilteman 1,5 litran pakastusrasiat ovat osoittautuneet parhaiksi säilytysrasioiksi. (Tässä kuvassa poikkeuksellisesti kaksi sikanautajauhelihaa.)

Tiiviissä rasioissa lihakasvismössö säilyy pari-kolme päivää hyvin jääkaapissa.

Valmiit aamuruoat on helppo annostella aamuisin kuppeihin ja lisätä vitamiinit päälle. Vitamiineja en jaksa enää nykyisin piilotella kuppeihin, vaan kaadan vielä kuppeihin hieman vettä päälle, jolloin Ipikin syö vitamiinit nirsoilematta.

Aamuruoka syödään paikkaistumis- ja paikkamakuutreenien päätteeksi keittiössä. Tätä kuvaa ottaessa Pessi oli Espoossa ja siksi puuttuu tuosta Ipin ja Piikan välistä.

Iltaruokailulla meillä syödään lihaisia luita. Näin lihaluumassalla on aikaa kulkeutua mahassa eteenpäin melkein vuorokauden verran ennen kuin koirat lenkkeilevät ja treenaavat kovemmin. Kokeita ja kisoja edeltävänä iltana osallistuva koira syö korkeintaan vähän helpostisulavaa broileria tai kalkkunaa. Aamuruokaa ei anneta koe-/kisa-aamuna. Aktiivisella kisa- ja treenikaudella yksi paastoaamu tulee kaikille koirille viikonloppuisin. Arkisin lähtörutiineihin sen sijaan kuuluu aamuruoan anto ja iltaisin Pessi ja Ipi pitävät huolen, että iltaruoka tulee ajallaan.

Lihaiset luut tilaamme yleensä Kennelrehulta ja Vauhtiraksulta tai Janne tuo niitä Murren Murkinasta Espoosta. Pakkaukset jaamme oikean kokoisiin annoksiin könttäpakasteesta pihalla rautakanki apunamme. Tässä jakautumassa broilerin selkärankoja.

Pakastetusta köntästä on varsin helppo hakata sopivan kokoisia paloja.

Ja siivouspartio hoitaa loput.

Pilkotut pakasteet pussitamme kaupan pusseissa. Vuosien aikana on kokeiltu annospussitusta pakastepusseihin, ruokien säilytystä laatikoissa ja koreissa, mutta parhaimmaksi on todettu lihaisten luiden säilytys muovipusseissa. Kun lihat on pilkottu jäisinä, ne eivät tartu toisiinsa pakastimessa. (Kyllä, pakastin on sulatusta vailla.)

Pusseista näkee helposti, mitä ne sisältävät ja niitä on helppo siirrellä tieltä pois, kun kaivaa 400 litran pakastimen pohjalta ruokaa. Ylemmissä pusseissa on broilerin selkärankaa ja alemmassa sian selkärankaa.

Osa ruoista säilytetään kuljetuslaatikoissaan pakastimen tilan mukaan.

Jauhelihat on helpoin säilyttää kuljetuslaatikoissaan. Vierellä lampaan jalkaluita ja kasvissosepurnukat.

Iltaruokansa koirat syövät jumppa/joogamatoilla. Vuosien aikana on kokeiltu jos jonkinlaista viritelmää, mutta nämä on todettu kestävimmäksi ratkaisuksi. Ruokailun jälkeen matot kerätään pois – koska no, näette itsekin, missä kunnossa ne ovat… Salmonellariskin vuoksi pesemme kätemme aina, kun käsittelemme ruokia tai näitä mattoja.

Pessin iltaruokailussa vaihtelee saatavuuden mukaan broilerin selkärangat, broilerin siivet, kalkkunan kaulat ja 1-2 kertaa viikossa lampaan eri luut. Viimeisen vuoden aikana Pessin hampaat ovat luhistuneet silmissä, joten saa nähdä, kuinka pitkään se voi lampaan kovia luita syödä.

Ipi syö mahaongelmiensa vuoksi enää pääsääntöisesti broileria tai kalkkunaa. Viikonloppuisin sille voi antaa lihaluumurskepussin, mutta selvästi liiallinen luunsyönti ei sovi Ipille.

Piika syö yleensä sian selkärankaa. Saatavuuden mukaan se syö myös lammasta ja nautaa. Kerran – pari viikossa Piikalle annetaan helposti sulavaa broileria ja kalkkunaa. Murren murkinasta saatava sian selkäranka on ollut sopiviin paloihin pilkottua ja riippuen treenipäivästä, Piika syö pienempiä ja isompia paloja. Tässä pienempi pala, kun on käyty jo pellolla syömässä koiranmakkaraa.

Paikkamakuutreenin jälkeen koirat saavat luvan syödä. Pessi ahmii ruoan tapansa mukaan juurikaan pureskelematta.

Ipi keskittyy pureskelemiseen.

Piikaa ei saa häiritä syödessään.

Raakaruokkinasta on monenlaista juttua ja uskomusta, ja usein aloittelijat pitävät sitä vaikeaselkoisena. Kun barffauksen aloittaa, ruokinnan jujuun pääsee nopeasti mukaan. Eliminaatiodieetti on helppo aloittaa muutamalla raaka-aineella ja vähitellen lisätä omaa tietämystään samalla kun lisää koiran ruoan joukkoon muita raaka-aineita. Tärkeimpänä pidän sitä, että seuraa keskustelua niin raakaruokinnan kuin barffauksenkin tiimoilta ja osaa katsoa omaa koiraansa. Meillä ei ole vielä yksikään koira kuollut barffaukseen, vaikka Pessin kohdalla parin vuoden takaista haimatulehduksen syytä ei koskaan pystytty selvittämään. Johtuiko se stressistä vai ruoasta, ei ole selvinnyt. Ruokinta ei kylläkään ole juurikaan tuosta muuttunut, ja koira on tällä hetkellä oireeton ja elämänsä parhaassa kunnossa sekä selviää ilman lääkitystä, joten tiedä tuosta. Olen kuitenkin lisännyt viimeisten vuosien aikana paljon vitamiinilisiä koirien ruokien joukkoon jo senkin vuoksi, ettei allergisten koirien kohdalla voi olla varma, että ne saavat kaiken tarvitsemansa lihoista ja luista. Tiedostan myös, että voisimme syöttää enemmän sisäelimiä, mutta käytännössä niiden syöttäminen on ollut hyvin kausittaista.

Hankalimpana raakaruokinnassa ehkä pidänkin sitä, että tietoa on nykypäivänä monesta paikasta saatavilla, mutta usein tiedot ovat myös hieman ristiriidassa keskenään. Pitää osata suodattaa ne omalle koiralle sopivimmat vinkit kaikesta tietoähkystä. Varsinkaan aloittelijalle tämä ei varmasti ole helppoa. Seuratako suurien raakaruokayhtiöiden ruokintaohjeita? Ottaako yhteys ruokintakaavoja maksusta tekevään yritykseen? Uskoako kaikkea, mitä netissä ja eritoten keskustelupalstoilla sanotaan? Kriittinen saa olla, kun raakaruokintaan ja barffaukseen tutustuu. Niinpä tämäkin on vain meidän mallimme – tai oikeastaan neljän koiran neljä eri mallia syödä juuri itselleen sopivaa ruokaa.

Vasemmassa reunassa Fitdogin energia- ja palautusjuomajauheet. Keskellä kalkki- ja biotiinitabletteja. Oikeassa laidassa vitamiini- ja biotiinijauhetta.

Uskon, tai haluan uskoa, että meillä koirat ovat tyytyväisiä ruokaansa. Vaikka Piika himoitseekin Kiljun nappuloita harva se päivä, kyllä se myös aika onnelliselta näyttää saadessaan oman ruoan eteensä.

Miten teillä syödään?