Aihearkisto: Pessi

Ihana tammikuu!

smaller
smaller1
smaller2

smaller4

smaller3

smaller5

smaller6

smaller7

smaller8

Kun unohdetaan, että ulkona on paukkunut pakkanen -20 tuolla puolen, jää jäljelle ihana tammikuun valo. Juuri ja juuri puiden latvojen päälle yltävä, matalalla paistava aurinko. Ei se vielä lämmitä ulkoisesti, mutta sisäisesti kyllä. Pimeän ja sateisen syksyn jälkeen tämä valohoito todella on tarpeen.

Aurinkoiset kelit korvaavat senkin, että auto oli syväjäädytetty joitakuita päiviä ja ilman lunta talossakin on tuntunut koko ajan kiva veto lattian rajassa. Oli kylmää kuin Siperiassa ja päivät menivät lähinnä sen pohtimiseen, kuinka pääsee taas töihin 30 kilometrin päähän, kuinka pääsee kotiin, kuinka nopeasti kotiintultua tarkenee tehdä puut uuniin ja hellaan, kuinka nopeasti talo lämpenee edes siedettäväksi ja tarkeneekohan lenkille lähteä.

Kun pakkanen paukkui lauantaina enää -15 asteessa, tuntui jo lämpimältä. Ja onhan siitä lumen puutteesta ollut hyötyäkin, kun jäät ovat jäätyneet ja lenkkeilyyn aukesi aivan uusi mahdollisuus. Tämä on parasta talvessa!

Seuraava viikko voi olla kotona vähän hiljaista. Todettiin viikonloppuna, että Hermannilla menee nyt niin lujaa, ettemme usko enää sen pysyvän porttien takana. Halutessaan se kyllä pääsisi Piikan luo töissä ollessani. Koska en halua sitä alkaa häkittämään vain sen vuoksi, että Piikalla on juoksut, ja näillä pakkasilla on vähän turhan kylmä laittaa tarhaankaan, Piika lähti juoksuevakkoon Espooseen. Kertoo tilanteen vakavuudesta, että kykenin sen sinne antamaan. Ja nyt toivotaan, ettei se tuhoa tai pidä päivisin ääntä. Luotto ei ole järjen suuri.

Yllättävä huomio, että Pessi valtasi Piikan pedin ennen kuin perävalot näkyivät tiellä. Se on kyllä oman elämänsä opportunisti.

 

 

Tarkeneeko?

Vuoden 2016 toivottavasti kylmin pakkasjakso menossa. Meillä eilen mittari näytti -31 astetta ja parilla asteella oli vasta päässyt lauhtumaan. Yllättävää, ettei Caddy ole suostunut yhteistyöhön viimeiseen pariin päivään? No ei pitäisi olla, mutta kyllähän se vähän tympäisee, että menin edes kokeilemaan. Nyt on akkukin tyhjä. Vähemmällä vaivalla olisin päässyt, jos en olisi edes vaivautunut kokeilemaan.

Samaa tahtia kuin pakkaset kiristyvät ja pakkasjakso jatkuu, eri keskusteluryhmät täyttyvät kysymyksistä, miten vaatettaa koirat pakkasta vastaan. Ja toki vastauksena useimmiten on, että ei niitä vaatettaa tarvitse! Oikea Koira pärjää ulkona kelillä kuin kelillä. Ja lenkkiä heitetään entiseen malliin.

Meidän puudelit kyllä ovat todenneet Caddyn tavoin, että kesää odotellessa ei tarvitse käydä lenkeillä. Alle -30 asteessa vielä ulkoiltiin parin kilsan hihnalenkki ja touhuttiin joku kymmenisin minuuttia pihalla, koko konkkaronkka takitettuna. Pakkanenhan on pukeutumiskysymys. Siinä, kun ensin itselle vetää kolmen paidan päälle villapaitaa ja toppatakkia ja jalkaan vähintään kolmet housut toppahousujen alle, ja sen jälkeen pukee vielä kolmelle koiralle villatakit ja päälle toppatakit, niin hengästyttää jo ajatuskin ulosmenosta. Pukeutumiseen menee jo ulkoilua enemmän aikaa. Vielä kun olisi tossut, pukisin koirat niihinkin. Pessillä ja Piikalla varsinkin tuntuu palelevan tassuja helposti huolimatta omistajan laiskuudesta johtuvista runsaista tassukarvoista.

12507108_10153770801666768_4241906744238035146_n

Loppiaisen katumuotia 2016. Hei, ne lenkitetään jo yhdellä kädellä!

 

Kun pakkanen laski -3o:een, Pessi on järjestelmällisesti kieltäytynyt ulosmenosta. Sen saa vaihtoehtoisesti työntää ja vetää tai työntää ja houkutella namilla ovesta ulos. Pikapikaa se käy pissillä ja haluaa sisälle. Johtuuko pakkasesta, pakkasen paukkumisesta vai oudosta murinasta, joka kuului pihan perältä eilen illalla?

Eivät Hermanni ja Piikakaan juuri viittä metriä kauempana ovesta käy tarpeillaan. Mutta näyttäisi, että näiden pakkaskelien kunniaksi Hermannikin on nyt melkein sisäsiisti, joten se tietää ihania ulkoiluja itsellekin, kun pitäähän nuorta herraa tässä pyrkimyksessä tukea.

Vaikka on se onnistunut sisällekin merkkaamaan – nimenomaan merkkaamaan. Kiljun juoksut sekoittivat pienen pojan pään. Eikä paljoa ole helpottanut, kun Piika aloitti alkuviikosta juoksunsa. Ihan tarkkaa päivää en tosin tällä kertaa tiedä. Tiistaina huomasin, että paperiin jo jää verta, mutta ylenmääräinen merkkailu ja Hermannin kiinnostus alkoivat maanantaina. Lopullisesti totesin juoksujen alkaneen keskiviikkona myöhään illalla ihan konkreettisestikin. Hämärä aloitus taasen, mutta 7,5 kuukautta tuli aika tarkkaan väliksi tälläkin kertaa.

Sitten lomalla…

Loma. Ah, mikä ihana tekosyy. Kun on töissä 8-16, ja näin pimeimpään vuodenaikaan menettää sekä päivänvalon että treenimahdollisuudet lämpimässä hallissa, tokihan sitä haluaa satsata lomaan. Sitten lomalla. Sitten levätään. Sitten treenataan. Ja sitten lenkkeillään pitkiä retkiä koirien kanssa.

A-9887

Se loma on nyt takanapäin. Ja kuinkas se sujui?

Ensin Kainuussa. Ihanat neljä päivää. Kyllä kannatti. Sitten piti olla viikko laatuaikaa kotosalla. Ja niin se sitten menikin. Laatuaikaa sohvalla. Muuhun en juuri kyennyt, kun flunssa otti vallan. Hiljalleen siivottiin kuitenkin talo, nurkka sieltä, toinen täältä. Pitkät lenkit jätettiin väliin. Jo Hyyppäälle kiipeäminen oli eräänä päivänä tuskien taival. Treenaamaan en kyennyt. En edes kotipihassa. Oli niin huono olo, etten jaksanut edes potea huonoa omaatuntoa. Ja niin vaihdettiin uusi vuosikin Xboxilla kaksinpelaten ja uutta Sherlockia katsellen.

Koirilla vuodenvaihde meni kohtuullisen helposti. Pessi panikoi sydän tykyttäen kuudesta kymmeneen ja sen jälkeen malttoi asettua man caveen, joka sille häkistä ja peitosta luotiin. Ja siellä se on nukkunut sen jälkeen koko ajan. Piika nukkui kainalossa vuodenvaihteen yli. Hermanni ja Kilju nukkuivat omissa eteisissään. Kiljukin, kun aloitti juoksut joulun päätteeksi ja tuttuun tapaan tärpit osuivat heti juoksujen alkuun. Kun pöksytkään eivät pysyneet jalassa, Kilju katsottiin paremmaksi eristää rajattuun tilaan sotkujen minimoimiseksi. Puoli yhdeltätoista käytin koirat pihalla, kun lähimmät pommitukset taukosivat hetkeksi. Ainoastaan Pessi kuulosteli kauempaa kuuluvia pamauksia ja sillä kesti hetken uskaltaa kuselle. Yhden maissa jokainen kävi jo reippaasti tarpeillaan, joten sen suurempaa hätää tämä vuoden vaihde ei aiheuttanutkaan.

A-9877

Viikonloppuna uskaltauduin sen verran treenaamaan, että perjantaina käytiin Raisan opastuksella tekemässä lyhyt verijälki Piikalle. Ja minä kun olin ajatellut, ettei metsään tänä vuonna päästä. Ja heti ensimmäisenä päivänä löytyi uusi pään nollaus. Piikan mielestä verijälki oli ihan huippu juttu. Vaikka oltiin makuut merkattu ruoallakin, varsinkin ensimmäisellä makuulla Piika unohtui nuoleskelemaan veriäkin. Viimeisellä suoralla Piika harhautui metrin sivuun jäljestä ja piti siihen merkatakin, eli jotain hyvää kaiten oli siinä sitten. Loppuun asti kuitenkin jatkoi jäljestystä ja jalasta oli sitä mieltä, että tämmönen iltaruoka sitten tällä erää.

A-9900

Hermanni puolestaan pääsi treenaamaan lauantaina. Kävin apuna Raisalle ja Mirvalle ja lopulta hain vielä Hermannin tekemään helppoja pentuhakuhommia. Sanonpahan vaan, että melkoisen paljon helpompaa olisi lukea ei-niin-vilkasta koiraa kuin Hermannin lukeminen. ”SeMeniTuonneMitäTuollaOnMissäMäOoonTuollaOnJotain” Sitten siitä pään kääntelystä ja venkoilusta on vain osattava lukea, että nyt se on lähdössä etsimään. Ja etsikin muuten nätisti! Välillä oli kyllä hieman hukassa oleva, mutta kun tajusi käyttää nenäänsä, niin johan ne namia syöttävät ihanat naisetkin löytyivät! Näitä harjoitteita tuo kyllä tarvitsisi paljon. Jo parilla toistolla huomasi, miten Hertsu rentoutui ja alkoi yhä enemmän fokusoitumaan etsimiseen.

A-9918

Niin ja kannatti treenata. Nyt ei lähde itseltä ääntä yhtään. Hyvä aika mennä töihin.

Paossa pahaa maailmaa

Kaikki lähti vain siitä, että Janne rassasi bemaria talvikuntoon. Putsasin samaan aikaan paineilmalla moottorisahaa. Ja lopputulos oli tämä… Onhan siinä moottorin päällä ihan turvallista olla paossa pahaa maailmaa.

Lopetin sekoilun se oli parasta ikinä
mut kerro kuka vois rakastaa pipipäät
joka on hiljanen ja outo ku pää on jumissa
pelkkii painajaisii mä nään mun unissa
ootsä tavannu ketää yhtä noloo

Väärä valinta pohjalle mut pudottaa
kaiken aikaa halusin ne unohtaa
mut ne seuraa vierellä ja muistuttaa
ettei mun pidä koskaan luovuttaa

Nikke Ankara: Värifilmi

Ensilumi 2015 Liepeelle

Kausi 2015 päätettiin viikonloppuna illanistujaisiin. Nyt on parannettu maailmaa. On saunottu, syöty ja unohdettu kirjata kauden saavutukset yhteen lakanaan. Ehkä sillä ei niin ole väliä. Pääasia oli viettää hieno ilta hyvässä seurassa, pitkästä aikaa kokoontua porukalla ja kiireettömästi parantaa maailmaa. Kun neljän jälkeen aamuyöllä havahduimme todellisuuteen, oli maahan satanut ensilumi. Seuraavana päivänäkin se oli vielä puolilta päivin maassa Liepeellä, vaikkakin suli illan mittaan pois. Mutta ensimmäiset marraskuiset synkät lumikuvatkin on nyt otettu pienessä räntäsateessa.

Kilju huolehtii edelleen personal trainerin hommista. Pessi pääsi hieman revittelemään.

Lumet Pessin silmille ja hanaa!

Piika omilla laajoilla kierroksillaan. Se on puhtaasti malipaimen noissa leikeissä.

Mitä Kilju edellä…

…sitä Pessi perässä.

A-6919

Uudestaan

A-6909

ja uudestaan. Aina vaan pihaa ympäri.

Kilju ei ota hommaa ollenkaan niin tosissaan kuin Pessi. Tässäkin vähän himmaillaan, että Pessi saa kiinni.

Ja sitten taas mennään.

Pessi perässä kiitäen.

Ja taas odotellaan.

Kyllä se sieltä tulee, aina perässä.

Ja tällä yhdellä aina ihan omat leikit.

 

Haastetta pukkaa

Viime viikko tosiaan oltiin lomalla. Paljon sitä viikossa ehtii – ja sitten tuntuu siltä, ettei ehtinyt mitään. Koirat lomailivat pääsääntöisesti myös. Pessi kasvatti kuntoa juoksemalla Kiljun perässä pihassa paskarinkiä tai talon ympäri noin biljoona kertaa päivässä. Piika paimensi ja juoksi muita vastaan. Eikä säästynyt törmäyksiltä, vaikka nopea onkin ja vähitellen alkoi jo mennä kaaliin, että aiemminkin voi väistää alta pois, jos on pakko tuota tehdä. Ipi osallistui välillä juoksuskaboihin. Kerran yritti väen vängällä tapella Kiljun kanssa, mutta Kilju ei oikein syttynyt tuosta ideasta. Pessi ja Piika kyllä yllyttivät vieressä ”TAPPELU! TAPPELU!” Voin sanoa, että oli hieman haastavaa erottaa koirat toisistaan – eikä tullut edes vahinkoja.

Jokusen kerran käytiin ampumassa Piikalle. Ensimmäisellä kerralla juoksutettiin koiria välillämme. Se tuntui ihan hyvältä idealta laittaa kolme koiraa juoksemaan ja ampua samaan aikaan. No joo.. ei siitä sen enempää. Sanotaanko nyt vaan, että Kilju vähän kiehui yli. Toisena päivänä juoksutettiin Ipiä ja Piikaa kaksistaan. Mun mielestä Piika reagoi laukauksiin 3. kerrasta alkaen, Jannen mielestä se vain väisti Ipiä. Seuraavaksi kokeillaan juoksuttaa pelkkää Piikaa. Samoilla reissulla alettiin extempore vihkimään Kiljua viestin saloihin, kun Janne huomasi sen olevan Ipiä nopeampi. Ja tosi asia on, että Kiljulle nuo on hyviä spurtteja, kun se vetää ihan täysillä. Veikkaan, että aika kauan saa vettä virrata, jos tuota kokeeseen ikinä viedäänkään. Ei taitaisi muut arvostaa, kun Kilju jyräisi kaikki alleen. Väistäminen on nössöjen puuhaa. Jännä, mutta ei tulisi mielenkään kokeilla lähettää Kiljua juoksemaan ketään koiraa vastaan…

11058423_10153094368896768_6358654708903381097_n

Netissä on myös kiertänyt koirahaaste, pitää piirtää koiran ääriviivat. Aluksi olin, että ehei, ei onnistu. Sitten olin, että no miksi ei. Sitten totesin, että tylsää on, tehdääs tää haaste. Ja sitten oli vielä tylsempää. Jopa Pässi selviytyi haasteesta. En tosin uskaltanut kokeilla sille nameja, joten vaihdettiin juustopaloihin. Ja ne tuntuivat olevan vieläkin parempia. Ja siitä se ajatus sitten lähti…

Phototastic-9_3_2015_997f2e96-035a-4c3d-b52c-ef152136b690

Phototastic-9_3_2015_4257ab79-0827-4df1-9e47-5368e65d0e2f

Phototastic-9_3_2015_66b8dacd-2c08-48ed-88ea-4e8e91044083

Phototastic-9_3_2015_0527ea03-dff2-4475-ac8c-e57700d142e8

Viikonlopuksi Kainuuseen

Muut saatto viettää viikonlopun esimerkiksi Etelä-Suomessa PK:n SM-kisoissa. En tuntenut hirveän suurta tarvetta täyttää 40-neliön yksiötä viidellä koiralla ja yrittää eristää Pessiä ja Naakkaa, joten pakkasin kotona olevan hurttalauman autoon ja ajelin viikonlopuksi Kainuuseen. Oli kyllä niiin oikea ratkaisu. Pessi sai liikuntaa juostessaan hihnan perässä, Ipillä lähti uiminen ehkä vähän käsistä ja Piika sai osallistua kaikkeen, koska…no se on vaan niin helppo ja tottelee.

 

Puoli päivää taidettiin viettää järvessä, toinen puolikas päivästä syötiin. Ja ihan vähän maalattiin taloa ja leikattiin nurmikkoa. Tai toisin päin, mutta olen kyllä aika varma, että lapsille kasvoi evät ja koirille myös ja oma vatsa kasvoi taas enemmän kuin normiviikonloppuna. Se on paljon se. Piikakin onnistui käräyttämään toisen puolen naamastaan. Siinä paloi niin kulmakarvat, silmäripset kuin viiksikarvatkin poskista puhumattakaan, kun tyyppi päätti työntää päänsä liian lähelle kaasulla toimivaa muurinpohjalettupannua. Ja kylkensä se kävi pyyhkäisemässä vissiin johonkin maalattuun talon seinään, kun siihen malliin siitä punainen viiru loistaa. Onneksi ei ole noita näyttelyitä tiedossa. Mutta oli kyllä taas huikea viikonloppu, kuten tuolla aina! Kiitos! 🙂

 

Pessi vakavana, kun ruoasta on kyse.

 

Rantaparkki

”Hei hoi hauki, avaa leukasi ammolleen…”

Loch Nessin hirviö vai palloaan tähyilevä Piika?

Ja niinhän siinä sitten kävi…

Piikan huilihetki vedessä.

Lemmikki nro1

Lemmikki nro2

Lemmikki nro3

Lomaöverit nautittu

10483926_10152551424511768_6812292714033350321_n

 

Kaitpa sitä voi sanoa, että loma on tehnyt tehtävänsä, kun tuntuu, että sitä kesti ikuisuuden. Toisaalta viisi viikkoa on lyhyt aika, toisaalta se on pieni ikuisuus. Kohdallani nämä olivat vuoden parhaat viisi viikkoa putkeen. Jälkikäteen Piikan loukkaantuminen ei haitannut ollenkaan. Me todellakin lomailtiin, ei treenattu ollenkaan ja helteetkin sattuivat sitten sopivasti lomalle. Nyt nahka kuorii ja taas pitäisi jaksaa vuosi tehdä töitä. Lomaöverit kannatti vetää, vaikkei aamulla tuntunut yhtään virkeältä, kun piti töihin herätä.

 

Viimeinen lomaviikko vietettiin rannalla, kuten aiemmista postauksista onkin voinut päätellä. Lisäksi Pessin sydän kuunneltiin ihan kotosalla, kun sain eläinlääkärin vierailulle meille. Kun sydän kuunneltiin rauhallisessa tilassa ja ajan kanssa, ei sieltä kuulunut kuin lievä sivuääni. Eli ehkäpä Pessin paniikki voimistaa sivuääntä tai sitten hengitysäänet sotkevat tuolloin kuuntelemisen, mutta lääkitystä ei nyt ainakaan lähdetä laittamaan. Kuunnellaan joskus myöhemmin taas uudelleen.

 

Viikonloppuna vietettiin Raisan kanssa koirienvaihtoviikonloppua ja lähdin Piikan ja Naakan kanssa perjantaina Espoon suuntaan ja käytiin jopa meressä uimassa, mistä ylläoleva kuva. Raisa ja Milla mahdollistivat Pessiä ja Ipiä sietämällä, että tämäkin reissu onnistui, suuri kiitos siitä!! 🙂 Pessi ristittiin reissun aikana skitsofreenisimmäksi ja ahneimmaksi koiraksi, jonka Raisa tietää. Pässimies oli yrittänyt syödä jopa Millan muovikoirat.

 

Espoon suunnilla pesin viikonlopun aikana pari koiraa ja puunattu ja puleerattu Piika osallistui lauantaina SBCAK:n erikoisnäyttelyyn, jossa tuomarina toimi Carolyn Ward, Iso-Britanniasta. Fiksut ja ei-filmaattiset eivät tänä vuonna pärjänneet, kun helteitä varten sopivasti pudotettu turkki laski arvosanaa, mutta muuten varsin kivasti oli kai tuomari Piikasta tykännyt ja karvan puutettu suurempaa vikaa ei koirasta löytynyt. Kiitos Nooralle taas kerran handleröinnistä!! Piika sai siis EH:n ja arvostelussa sanottiin:

”Pretty head, dark eye. Well used ears. Good neck and good shoulders. Good topline. Good angulations behind. Well set tail. Good presentation. Sadly out of coat.”

Itse viihdyin päivän ajan kameran takana ja nyt niitä kuvia pitäisikin saada julkaisukuntoon. Siinä voi tosin hieman kestää, kun ne lomat tosiaan loppuivat. Mutta pikkuhiljaa kuvia alkaa tippumaan erkkarikansioon: http://tiinakarvonen.kuvat.fi/kuvat/Koiranäyttelyt/Erkkari/sbcak2014/ ROP-ja BIS-kuvat sieltä jo löytyvätkin.

 

Illalla kun kotiin tultiin, Piika ensimmäisenä keräsi kaikki rakkaat lelunsa yhteen kasaan ja leikki jokaisella, kunnes kävi lelujen viereen pitkäkseen. Loma on virallisesti ohi.

10421471_10152553359906768_1471740066802252981_n

 

Neljäs lomaviikko

10525881_10152530996261768_1339547861108789896_n

 

 

Kesä tuntuu loputtomalta, kun on sattunut parhaat lomakelit nyt kohdilleen. Ja ollaan kyllä ihan lomailun kannalta otettukin. Mitään ei olla treenattu. Parina iltana olen teettänyt Piikalle parit sivulletulot ja kaukoja on jumppailtu muutaman kerran, mutta ei mitään muuta. Lyhyestä virsi kaunis ja Piika on ollut näistä parista hommasta ihan liekeissä. Piikan jalka tuntuisi olevan nyt terve, mutta huilataan vielä tovi. Katsotaan sitten elokuussa uudemman kerran agilitya uusin silmin ja levännein kropin ja jatketaan viimeisen nollan metsästystä.

 

Neljäs lomaviikko vietettiin Kainuussa Oulujärven eteläisimmällä rannalla. Päivät olivat täynnä aherrusta (mihin yllä oleva kuvakin viittaa. Taivaanrannan maalari oli vissiin käyttänyt kaikki värit ilta-aurinkojen maalaamiseen, kun tuli monta kaatopaikkakuormaa tyhjistä purkeista ynnä muusta sälästä)  ja koirillakin oli omat hupinsa. Ipi hiiresti pari päivää ja sen jälkeen se teki Pessille seuraa narunjatkeena, kun yritti laajentaa reviiriään naapureiden maille. Piika sai olla oikeastaan koko reissun vapaana. Se osoitti taas, kuinka helppo se onkaan, sillä koko ajan se on kuulolla, se on läsnä, se on vieressä eikä se pöljäile naapurin koirien suuntaan. Vaikka sillä on toki omat (huonot) puolensa, kuten että sen oleskelutilat pitää aina tyhjentää tavaroista tuholaistyön välttämiseksi, korvaa se mielestäni paljon muulla helppoudellaan. Ja ilmeisesti muidenkin mielestä, kun kuulema sille olisi taas yksi hoitopaikka tiedossa, jos tarve vaatii. Tämä hoitopaikkatarjous oli kyllä niin yllättävä, että pakko on uskoa, Piika osaa valloittaa sydämiä.

Kolmas lomaviikko

Jos olisin töissä tällä hetkellä, en pystyisi hanskaamaan puoliakaan viimeaikojen säätämisestä. Viime päivinäkin herätys on ollut kuudelta ja nukkumaan oon mennyt sitten yöllä yhdeltä. Koko ajan on ohjelmaa riittänyt. Jossain välissä olisi kai huilailtavakin?

 

Viime lauantaina Ipi ja Hanna kävivät juoksemassa kolme rataa Varkaudessa. Ekalla radalla olivat alun samalla radalla, tokalla radalla lopun ja kolmas rata alkoi näyttämään jo agilitylta kaikin puolin. Enemmän kisoista voit lukea Hannan blogista, ellet ole jo sitä tehnyt.

 

Sunnuntaina ajeltiin Espoon kautta Haminaan Tellun luokse. Oltiin myöhään perillä, mutta hyvin ilta meni yön puolelle, kun päiviteltiin kuulumiset ja Tellu hieroi Piikan. Ipi aloitti samalla kolme päivää kestäneen möykän, kun malin mielestä tarha oli aivan väärä paikka elää ja olla. Pessi otti reissun yllättävän lunkisti ja se tykkäsi olla isossa tarhassa, se tykkäsi nukkua pikkumökissä omassa nojatuolissa ja se tykkäsi, kun löysi mitä yllättävämmistäkin paikoista vinkuleluja. Tuli päivitys niidenkin olemassaoloon, kun Pessi niitä kaiveli sänkyjen alta. Piika meni muun bc-lauman jatkona ja tarkkaan sai katsoa, kuka mustavalkoinen milloinkin ohi vilahti.

 

Maanantaina käytiin Anjalassa Hannun tykönä, kiitos taas erinomaisesta palvelusta! Piikasta otettiin viralliset selkäkuvat, Pessiltä kuunneltiin sydän ja Ipiltä poistettiin silmäluomessa ollut patti. Selkäkuvien lausuntoja saadaan vielä tovi jännäillä ja Piikan jalkaan diagnosoitiin jonkinasteinen tulehdus. Kintereessä sillä on nestettä ja aristi jalan ulospäin venytystä, joten levon kanssa tässä mennään eteenpäin. Pessin sivuääni on voimistunut ja on nyt kolmosen luokkaa. Se tarvitsisi lääkityksen, mutta koska Pessi on melkoinen maanantaikappale, olen miettinyt lääkityksen järkevyyttä. Toisaalta Pessi on nyt todella pirteä ja hyvässä kunnossa, joten lääkitys olisi paikallaan, mutta miten monta kertaa olen jo sanonut, että seuraavasta diagnoosista Pessi saa lähteä? Taidan sanoa jatkossakin ja eiköhän se lääkitys tässä syksyn mittaan Pessille laiteta. Elämä olisi helpompaa ilman Pessiä, mutta en osaa elää ilman sitä ja sen pöllöilyjä, kun koira kuitenkin muuten on nyt terveempi kuin koskaan ennen. Ipin silmäpatti paljastui tulehtuneeksi ihorauhaseksi, joka oli näärännäpyn kautta tukkeutunut. Hannu puristi mädät pois ja taas mennään terveemmin silmin. Loppupäivän Piika ja Ipi saivatkin sitten heräillä omaa tahtiaan. Ihmisoliot ja muut koirat juhlivat Bellan edellispäiväistä valioitumista ja RYP2-sijaa. Kakkukin tehtiin Tellun keittiössä melkein viidakko-olosuhteissa, vain ne ulkoiset avut puuttuivat, että oltais oltu valmiita Viidakon Tähtösiin. 😉

 

Tiistaina hengailtiin pihalla, käytiin uittamassa koiria ja syötiin taas niin, että napa naukui. Illalla oli kuitenkin pakko lähteä ajelemaan kotia päin, vaikka ei olisi yhtään huvittanut. Kiitos Tellu hauskasta reissusta!! 🙂

 

Saksan ihmeet Piika ja Bella

Melkein kuin kaksi marjaa.

Moona, Bella, Piika, Eevertti, Jade ja Judit

Bella ja Piika

Pyrskeen kyttäystalkoot

Judit

Judit, Jade ja Moona

Eevertti, Mersu, Judit, Jade, Moona ja Bella

Mersu, Jade, Eevertti, Bella, Judit ja Piika alalaidassa korvien asentojen perusteella.

 

Kotiin kun päästiin, Maarit toi meille Iitun hoitoon pariksi päiväksi. Piikan kanssa ne tulivatkin ihan hyvin juttuun alkukankeuden jälkeen. Ipi puolestaan osoitti taas, miten heikko onkaan päästään. Kolmen päivän reissu vieraassa paikassa ja siitä suoraan hoitolainen laumaan lisää, niin Ipillä tilttasi aamuruokien jakelun aikana ja se kävi Pessin päälle. Onneksi lopetti karjaisusta eikä Pessikään lähtenyt kilpaan mukaan. Tuloksena kaksi reikää Pessin sinisen silmän ylä- ja alaluomessa sekä valtava mustelma korvien välissä. Pienillä säikähdyksillä selvittiin taas kerran ja Ipi menetti kaikki oikeutensa mihinkään ylimääräiseen. Lisäksi keskiviikkona sain valitukset joltain hyvin kaukaiselta naapurilta, että meidän koirat ovat haukkuneet päivät läpensä keväästä saakka ja että voisiko ne hiljentää? Kummallista tässä on se, että lähinaapureiden mielestä koirat eivät hauku tarhassa. Otin nyt sitten varmuuden vuoksi Pessin pois tarhasta, mutta kyllähän tuo vähän ristiriitaiselta kuulostaa.

 

Iitu the Ovivahti

 

Piikalla on uusi lelu, pehmeä kahvakuula.

Iitu tyytyi vinkuvaan tennispalloon.