Aihearkisto: peltojälki

Kilju – ranteet auki ipo-koira

a-9484

Mecberger M:istä Kilju, Turkka ja Moodi

Viikonloppuna kisattiin belgien IPOn rotumestiksissä Myllykoskella. Tätä reissua oli suunniteltu kesästä asti. Kerrankin oikea suunta kokeella, joten ajeltiin jo perjantaina aamusta Tellulle, jotta Kilju pääsisi tekemään vielä viimeistelyjäljen ennen koetta. Hyvältä näytti ja tuntui, että taivaan merkit olivat kerrankin kohdallaan. Lähdettiin Mypan stadionille harjoituksiin ja Piika jäi nauttimaan bortsuseurasta 2,5 tunnin lenkille, jonka jälkeen koirasta ei kuulunut pihaustakaan koko iltana. Niin väsynyt se oli, kun olivat intoutuneet Eevertin kanssa juoksemaan ympäri metsiä.

Harjoituksissa Kilju teki pienen pätkän seuraamista, esteet sekä eteemenon. Muuten luisti, mutta eteenmenossa ei meinannut lähteä suoraan. Uusittiin tämä muutamaan kertaan ja vähitellen alkoi hahmottumaan, miten mennään eteen ja miten siitä maahan. Lisäksi Janne otti 1. piilon kierron muutamaan kertaan, kun aikaa jäi.

Käytiin syömässä, napattiin Piika mukaan ja majoituttiin hotelliin. Ensimmäistä kertaa tyttöjen kanssa reissussa näin aivan vieraassa paikassa, mutta kummallakaan ei ollut huolenhäivää. Piika nyt tosiaan muutenkin levytti väsyneenä, mutta ei Kiljukaan ottanut paineita vaan asettui petilleen. Se vain kovasti nuoleskeli tassujaan ja kysyinkin Jannelta, että mikä niissä on. Mutta kuulema oli jo nuoleskellut edellisenä iltana eikä ollut ollut mitään.

Aamulla tuo nuoleminen vain jatkui, joten tsekkasin rutiininomaisesti tassut. Ja jarrunappulathan ne olivat ottaneet osumaa. Viikon aiemmista treeneistä ja luultavasti vielä palaneet perjantain harjoituksissa kentällä, koska ei ne olleet olleet noin huonossa hapessa vielä torstai-iltana. Totesimme kuitenkin, että eivät tunnu vaikuttavan sinänsä Kiljun tekemiseen, joten eikun tottissuoritusta jännäämään.

Kiljun tottisvuoro oli ennen puolta päivää. Ensimmäisenä paikkamakuu. Janne sitä treenaili ennen suoritukseen menoa, mutta Kilju kävi jo siinä melkoisilla kierroksilla. Ja niinhän se sitten nousi puoli-istuvaan asentoon heti Jannen jätettyä sen paikalleen. Kun Janne meni piiloon, Kilju nousi istumaan. Tässä vaiheessa totesin, että mulle riitti ja lähdin kiertämään kentän toiselle puolelle. Yllätyksenä Kilju oli mennyt tällä välin maahan ja siellä pysyi loppuun saakka. Ja sitten itse suoritukseen…

20161016165100-87eb0609-me

Seuraamisessa ”lievää” edistystä, kuva c) Suvi Virtala

20161016165102-8f2eee48-me

c) Suvi Virtala

a-9307

Henkilöryhmässä kontakti katkeili välillä.

20161016165102-bb94816e-me

Jäävistä maahanmenon Kilju istui, kuva c) Suvi Virtala

20161016165103-0e516879-me

Luoksetulon perusasento. Sitä saa, mitä vahvistaa. Tässä tapauksessa takana olemista. Kuva c) Suvi Virtala

20161016165104-10e0e3c4-me

Liikkeestä seisomisessa käveli hieman perään. Ja perä keuli. kuva c) Suvi Virtala

a-9315

Sitten ne noudot…

a-9312

Tasamaalla ihan ok.

a-9318

Kaunis, koottu hyppy metrisellä mennessä.

20161016165113-a383f02e-me

Hyvin ylitti tullessakin kapulan kanssa, kuva c) Suvi Virtala

20161016165109-820ae00b-me

Joko saa noutaa? kuva c) Suvi Virtala

a-9325

Löysi oikean esteen mennessä…

20161016165114-ed38bc65-me

Ja palauttikin oikean esteen kautta, kuva c) Suvi Virtala

a-9332

Eteen! Ja meni suoraan!

a-9336

Ja meni maahankin ekalla käskyllä. Mitä nyt nousi istumaan heti, kun Janne lähti kävelemään kohti. Jarrunappulat ilmassa tässäkin kuvassa.

a-9341

Yhteensä 80p.

Kaikki maahanmenot siis epäonnistuivat, vaikka puolet paikkaamakuusta makasikin, mutta jäävä maahanmeno sekä eteenmenon istumaan nousu liian aikaisin rokottivat. Lisäksi edistäminen, kontaktin hajoilu jne rokottivat pisteitä. Mutta tuloksessa oltiin vielä kiinni. Jarrunappulatkin olivat ok-kunnossa, joten parin tunnin päästä koittavaa C-osaa sitten jänniteltiin. Vaikkakin Janne oli kyllä varsin rennolla fiiliksellä verrattuna edellisvuoden kisoihin. Kun tottis oli ohi, tuntui, ettei mikään voisi mennä enää pieleen. Eipä…

a-9343

Piilonkierrot Kiljulta sujuivat muuten hyvin, mutta 5. piiloa ei meinannut löytää aluksi.

a-9348

Löytyi se lopulta ja suunta kohti 6:sta.

a-9360

Maalimies löytyi ja tällä kertaa Kilju jätti jopa häirinnän sikseen.

a-9376

Sivulletulo oli taas ”hieman” edessä.

a-9377

Ja se seuraaminen… No, mitäpä sitä hallinnasta…

a-9378

Tällä kertaa vain lievä automaattimaahanmeno.

a-9379

Levitoiva Kilju, kun pääsi puremaan.

a-9383

Otteet olivat perus-Kiljua.

a-9389

Ja väänsi mukana.

a-9391

Ja hieman ehkä myös leijui…

a-9392

Vääntää vääntää

a-9397

Mutta kiinni on ja pysyy.

a-9399

Tasatahtia.

a-9403

Selkäkuljetuksessa.

a-9407

Jaa niin puhuiko joku edistämisestä?

a-9411

Hyökkäyksessä.

a-9414

Kilju kyykytti maalimiestä.

a-9418

Ja taas väännetään.

a-9435

Vartioinnissa.

a-9438

Sivukuljetus.

a-9453

Pitkässä liikkeessä Kilju jarrutti tuntuvasti ennen hyppyä.

a-9462

Väännetään ennen ensimmäistä irroitusta.

a-9474

Ja irroituksen jälkeen…

a-9476

Viimeinen kamerassa oleva kuva.

Niin, mikä voi mennä pieleen? Se, että Kilju päästää kaiken tämän jälkeen hihasta irti noin 2-5 sekuntia ennen loppua. Ennen irti-käskyä. Eikä palaa hihaan, vaan ottaa ensin kunnolla etäisyyttä kunnes tilanne on ohi ja sitten palaa vartiointiin. Se oli sitten siinä. Hylätty suoritus, 0 pistettä. Miten näin kävi?

14712596_10154621770724803_856881408749036807_o

Ehkäpä tässä on sitten vastaus. Kuvattu autossa 5 minuuttia suorituksen jälkeen.

Varsin selvä kipureaktio tuo irti-päästäminen. Kilju on niin herkkis, ettei sitten halunnut palata kiinni hihaan, kun sattui. Eipä sitä voi siitä syyttää. Ei ketään. Janne toki harmitteli, että huono koiranomistajaolo, kun kävi näin, kun jarrunappulat olivat muutenkin kuluneet, mutta mistäpä tuonkaan olisi arvannut. Jatkossa Kilju treenailee jarrunappulat teipattuina tietyillä pohjilla. Lopulta päädyttiin keskeytykseen. Tulokseen ei ollut enää mahdollisuutta ja nuo jarrunappulat olivat todella kipeät. Ennemmin lääkittiin koira kuin olisi vielä haettu huonoja kokemuksia pellolta, missä esineet olisi pitänyt ilmaista maahanmenoilla.

Kisaviikonloppu vaihtui siis kädenkäänteessä laatuaikaa koirien kanssa -viikonlopuksi. Kai se Kilju oli sitten niin epätoivoinen, että oli vaan pakko vetää ranteet auki, ettei tarvinnut jatkaa kisaamista. Sarjassamme hyvin kisakokemusten sarja jatkuu, tämäkin sopiva jatko Ipi – vittuun siitä viestikoiralle. Mutta hyvää ruokaa (pizzaa), hyvää seuraa, hyviä kisasuorituksia ja Kiljun sisarusten treffailua, olihan siinäkin sitä jotain. Lauantai-iltana päästiin vieläpä taluttamaan pässejä. Janne tosin totesi, että mikäs niitä oli taluttaessa, kun yhtä Pässiä on tullut vuosien saatossa taluteltua kymmeniä ellei jopa satoja tuhansia kilometrejä, joten homma oli enemmän kuin hanskassa.

14712859_10154539049316768_2124330301070084168_o

a-9504

Moodi, Turkka ja Kilju

Hauska oli nähdä Kiljun sisaruksia. Paljon niissä on samaa, mutta kaikki myös omia yksilöitään. Kilju yllätti toki taas kerran koollaan. Mistä se nuo lihaksensa oikein on hankkinut?

Niin ja Piika? No sehän nautti, kun sai kulkea belgien keskellä häntä pystyssä. Jäätiin sen kanssa vielä yhdeksi yöksi Tellulle ja Piika pääsi taas kerran bortsujen kanssa metsään. Sulatti myös Juditin, niin että nukkuivat yön pylly vasten pyllyä ja aamusella Moonakin yllätti alkamalla leikkimään Piikan kanssa. Kaikkea sitä. Herkkua ja Ainoa taas en päässyt pakoon koko viikonlopun aikana. Tällä kertaa lähdettiin kuitenkin ilman ylimääräisiä koiria kotiin.

a-9764

 

 

Suvi Virtalan ottamien kuvien käyttöön kysytty lupa ja saatu se. Kiitos! 🙂

Mainokset

Kiljun jäniskevennys

a-6456

 

Viikonloppuna järjestettiin belgianpaimenkoirien kansallisten lajien PK-mestaruudet Uuraisilla. Kiljulle kävi kutsu toimia nollakoirana jälkikoirien tottelevaisuudessa. Piikallakin oli varaus kalenterissa, mutta perumisten takia Piika sai hyvillä mielin hengata kentän laidalla ja nauttia rapsutuksista.

Kilju sen sijaan päätti, että kun kansa kaipaa huvia, sitä saakoon myös koko rahan edestä. Joten kisojen pakollinen jäniskevennys nähtiin siis Kiljun toimesta.

Kiljun IP3-kokeesta on nyt pari kuukautta ja koiraa on jumpattu tottiksen suhteen näinä kuukausina taas paljon. Milloin on ollut maalimies tottiskentällä ja milloin on häiriötä tuotettu muulla tavoin. Tavoitteena saada koira aktiiviseksi Jannelle.

Uuraisten urheilukentällä Kilju joutui ensin paikkamakuuseen. Hyvän paikkamakuun se tekikin, mitä nyt jokaisella parin käskyllä se katsoi Jannen piilon suuntaan, että joko kävisi kutsu töihin. Ja parin noutojen aikaan Kiljun kieli kävi siihen malliin, ettei epäselväksi jäänyt, kuinka saaliilla koira kävi. Janne kun palasi piilosta, Kilju hyppäsi sivulle niin, että sen suu hipoi Jannen kainaloita. Selväksi kävi, ettei helppoa tule olemaan. Parin eteenmenon aikana Kilju kehi vielä enemmän kieppejä ja seuraamisviivalle asettui ylivirittynyt koira.

Jos jotain hyötyä on treeneistä ollut, nyt Kilju oli aktiivinen ja työskenteli hyvin. Mitä nyt keuli ihan reippaasti. Ihan jäätävä edistäminen. Perusasennot se silti kykeni tekemään paremmin kuin hyvin. Jäävässä istumisessa kääntyi melkein ympäri, kun oli varma, että henkilöruudusta joku sen on palkkaamassa, maahanmeno oli perinteisen hidas ja seisomisessa kävi useampia askelia Jannen perään. Luoksetulot sen sijaan olivat napakat ja perusasennot taas hyvät. Tasamaanouto oli 2 kiloisella hyvä, ja sitten se sirkus alkoi. Metrisellä Kilju ylitti esteen mennessä, takaisin palautti kiertäen esteen. Ei edes aikonut hypätä. Janne sanoi myöhemmin, että näki, miten koira tyhjeni, kun sai kapulan suuhunsa. Saivat luvan tehdä metrisen uudestaan ja tällä kertaa Kilju ylitti esteen taas mennessä, mutta tuli kiertäen takaisin. Nyt kohdisti jo esteelle, mutta kiersi sen kuitenkin. A:lla Kilju sitten päätti mennä A:n kautta ja palauttaa metrisen kautta. Näiden kanssa ei sekoile treeneissä, mutta kokeessa näemmä ei pakka pysy kasassa ei sitten millään. Ja sitten se eteenmeno. Jannelta yksi virittelevä sana ja Kiljulla keuli. Oli muuten suora ja nopea eteenmeno. Vielä kun olisi kuunnellut käskyjä. Ei puhettakaan. Siellä se häntä taas vilkkui pusikossa palkkaa etsien.

Sitä voisi ajatella, että voi perse. Mutta ei se kannata. Tämä tuli oikeaan aikaan tasontarkistuksena, ettei treenit ole vieneet touhua siihen suuntaan, mitä haluaisi. Siinä missä Ipiä sai aina kannatella suorituksissa, että se kesti loppuun saakka, Kilju kehii kierroksia läpi suorituksen palkka mielessään. Sen aktiivisuuteen ja vireeseen on syytä olla tyytyväinen, mutta vielä kun pää pysyisi kasassa loppuun saakka. Enemmänkin nyt pitää alkaa jo stabiloimaan suorituksia tietylle tasolle. Suunnitelmissa onkin, että tulevina viikkoina Kilju joutuu tekemään enemmän kisanomaisia tottiksia eri kentillä. Enää se ei saa olla sirkushuveja koko kansalle ja etenkään Kiljulle vaan siitä pitää tehdä rutiinisuoritus. Helpommin sanottu kuin tehty. Lopputulos nähdään kuukauden päästä.

a-6460

 

Pääsi se Kilju iltapäivällä vielä jälkikoirien esineruutuunkin. Vastoin odotuksia toimi hienosti ja nosti kaksi esinettä tuosta vain. WTF? Koira, joka ei osannut tuoda keväällä edes yhtä ja nyt kun taukoa on takana varmaan kolme kuukautta, ei esineruudussa ollut mitään ongelmia.

Multapeltokin Kiljulle esiteltiin viikonloppuna ensimmäistä kertaa ja ohhoh! Eihän sekään ollut ongelma. Kynnöspelto, johon helppo jälki, mutta Kilju teki jopa tarkemmin töitä kuin heinäpellolla. Edes jokin osa-alue luistaa.

Tyttöjen kaverina oli viikonloppuna Elsa. Sitä ajattelisi, että kolme koiraa voisi olla hyvä. Todellisuudessa kaksi aikuista koiraa on oikeasti maailman iisein hoitaa. Tuollainen juniori-ikäinen virtaa pursuva pentumainen otus sen sijaan taisi aiheuttaa tytöille enemmän kismaa keskenäänkin saati sitten, kun piti vielä komentaa Eppua olemaan kunnolla. Kilju suoriutui tästä tehtävästä paremmin. Piika sen sijaan oli visusti sitä mieltä sunnuntaina, kun Janne pakkasi autoa, että hän ei juniorin kanssa kaksin jää ja yritti piilottaa itsensä Avensiksen takimmaiseen nurkkaan. Piikan masennukseksi joutui kuitenkin jäämään kotiin, ja helpotus sitten taisi olla, kun juniorikin lähti kotiinsa.

a-6448

 

Kiljun jälkiä

CYMERA_20160727_075947

 

Kilju on nyt neljättä viikkoa Piikan seuralaisena – tai toisinpäin. Näiden neljän viikon aikana olen ehtinyt ajamaan sellaiset pari jälkeä viikossa. Yllä muutamia jälkikaavioita, joita Kilju on tässä viikkojen aikana selvitellyt.

Neljä viikkoa sitten lähdettiin siitä, että pellot oli juuri ajettu. Ruoho oli lyhyttä, pelloilla oli uria ja haasteita riitti. Ensimmäiset jäljet olivat kamalia, mutta kun päästiin Kiljun kanssa yhteisymmärrykseen, on jäljen ajot parantuneet kerta kerralta. Samalla ruohokin on tosin kasvanut ja nyt mennään jo hieman yli nilkan apilapellossa. Ei se silti helppoa välttämättä ole, jos jäljet menevätkin ylä- ja alamäkeen urien poikki. Jälkien pituus on vaihdellut 600-1000 askeleen väliltä, aina on ollut neljä esinettä. Yhtä kattohuovan palasta Kilju on hylkinyt, mutta muuten tainnut ilmaista kyllä esineet hyvin. Viikonloppuna sillä oli Jannen ajaessa joku ongelma, että ilmaisut olivat todella hitaat, mutta tällä viikolla ei taas ongelmaa ole ollut.

Tällä viikolla Kilju on päässyt myös ajamaan vieraan tekemää jälkeä. Eipä se tunnu vaikuttavan. Parantaa vaan kerta kerralta tekemistä. Kiljun tavaramerkki – kulmien jälkeen kipittäminen – on jäänyt pois ihan viimeisten viikkojen aikana. Jälkeä ajetaan tätä nykyä jo löysällä liinalla ja se tuntuu auttavan, ettei painetta kulmiinkaan synny. Kulmia Kiljulle on tullutkin tehtyä paljon ja kutsun sitä Kulmahelvetiksi, kun kulmia tulee tiheässä tahdissa muutaman kymmenen askelen jälkeen, mutta niiden teko on tainnut auttaa ja kulmissakaan Kilju harvemmin enää etenee edes itsensä mittaa jäljestä yli. Teräviä kulmiakin on treenattu, samoin kaaria. Harhaakin tehtiin jo kerran.

Kaiken kaikkiaan olen itse nauttinut, kun pitkästä aikaa pellolle olen päässyt ja vieläpä koiran kanssa. Ja luulen, että Kilju on nauttinut myös. Ainakin sen ilme on niin onnellinen joka kerta jäljen ajon jälkeen. Piikan onnellisuudesta en tiedä. Sitä taitaa vituttaa enemmän, kun ei pääse näinä päivinä kuin pienelle lenkille.

CYMERA_20160726_230714

Se tunne, kun toiset viettää kaksi iltaa pellolla.

 

 

Kilju aloitti juoksunsa 26.7.2016 illalla. Uskoisin Piikan seuraavan perässä ihan viikkojen sisällä.

Iloinen yllätys!

Nimetön

Viikonloppu aloitettiin näissä fiiliksissä perjantai-iltana.

 

Lauantai valkeni hieman tihkusateisena. Sehän ei haitannut, sovittiin metsätreenit lähistölle ja sitä ennen ehdin kipaista pellolla Kiljun kanssa. Torstaina oltiin jo käyty tekemässä korjaussarja ennen Piikan agilitytreenejä, ja paremmalta näytti jo silloin! Mutta lauantaina, voi jestas! Jälki vanheni jonkun tunnin ja sen jälkeen olin ihan taivaissa. Kilju jäljesti niin hyvin ja vihdoin se alkoi tarkentamaan myös uran ylityksillä eivätkä ne enää haitanneet, kuten edellisinä päivinä. Nyt kun ehtisi vielä parin viikon aikana tekemään tuollaisia kolmen päivän sarjoja, niin olisi varmasti aivan loistavaa Kiljulle.

Nimetön1

Onnistuneen jäljen jälkeen.

 

 

Pellolta sitten suoraan metsään. Sillä aikaa kun tein Naakalle jäljen metsäautotien toiselle puolelle, Raisa talloi Piikalle vuoden ensimmäisen jäljen tien toiselle puolelle. Sovittiin, että tietä ei ylitetä. Treenattiin siinä ensin Elsa Jääkuningatar ja sitten Piikan jäljelle. Voisi sanoa, että koira ei meinannut nahoissaan pysyä, kun tajusi, minne pääsee. Itse asiassa oli revetä jo kotona, kun sai lähtiessä ketjukaulaimen kaulaansa, senkin ensimmäistä kertaa vuoteen. Janalle Raisa sitten opasti, että tuosta tuonne punaista tolppaa kohden. Minä hätäännyin, että ei voi! Siinähän menee se Naakan jälki! Selvisi, että Raisa oli tuumannut, että noihan tolpat olisi hyvät janamerkit ja päättänyt poiketa suunnitelmasta. Itse taas tulin Naakan jäljen lopussa ennakoitua aiemmin metsäautotielle ja jouduin tekemään tiukan kulman tien suuntaisesti. Hups. Naakan jäljen loppusuora leikkasi siis parissa kohtaa Piikan jäljen alun kanssa.

No, mitäpä siinä sitten kuin, että no kokeillaan. Sittenpähän tiedetään, kuinka käy. Lähetin Piikan janalle ja poimi hyvin oikean jäljen ja oikean suunnan. Eikä siinä sitten mitään ollutkaan, ei se edes reagoinut mun tekemään harhaan ja nameihin Naakan jäljellä. Piika jäljesti nenä maassa ja ensimmäinen keppikin löytyi. Kulma, metsäautotien ylitys, toinen keppi. Piika oli liekeissä. Tultiin kulmaan ja Piika hukkasi jäljen, haki sen mun jaloista uudelleen ja selvisi, että tehtiin siinä ensimmäinen piikkikin sitten. Siinä vaiheessa Piika sai päälle jälkijälkijälkimantransa ja kepit jäivät ilmaisematta. Mutta hiton hyvin jäljesti ja tarkkana tyttönä ajoi koko jäljen niin kuin pitikin. Viimeisen kepin nostatin sillä. 3/5 keppiä, ei huono ja varsinkin kun oli kaikkea muuta jippoa jäljellä! Ja voi miten onnellista bordercollieta meillä oli autolle kävellessä.

Seuraavaksi tallottiin esinekaistale. Kilju pääsi tosi toimiin. Kokeiltiin palkkausta patukalla ja sehän sujui. Kiljulla oli motivaatiota. Hyvin upposi takarajalle ja vaikka yritti tuoda myös krepit, niin hyvin tarkensi esineisiinkin eikä tarvinnut apuja. Kolme esinettä nosti tuosta vain, neljäs jätettiin Naakalle. Mitä sitä suotta mitään nakkia syömään, kun koira tuntui olevan enemmän kartalla patukkapalkalla.

Lopuksi vielä porokoirat kävivät esineruudussa ja käytiin Naakan jälki ajamassa ennen kuin päästettiin koko revohka juoksemaan metsään. Siinä kävellessä todettiin, että herrajestas! Me päästään yhdessä lenkille kaikkien koirien kanssa! Mitä ihmettä! Vastahan sitä vuosi sitten puhuttiin, ettei meillä varmaan koskaan ole sellaisia yhteensopivia koiria ja nyt tällä 666-yhdistelmällä tämäkin onnistuu. Aika loistavaa, kun lenkin aikana kerättiin vielä mustikkapiirakka-ainekset.

Nimetön3

Onnellinen koira on treenattu koira.

 

Sunnuntaina sitten Vaajakosken nurtsilla kimppatokotreenit kolmella koirakolla. Piikalle olin jo torstaina ennen agilitytreenejä vähän muistutellut, mitäs se toko olikaan. Nurtsilla tehtiin liikkuroitu seuraaminen, luoksetulo ja ruutu. Toisessa setissä sitten liikkuroitu L-liike ja pallomotivaatiolla tunnaria. Ainoastaan ruutu oli täysin hukassa, muuten pysyi kivasti kartalla, mitä ollaan tekemässä, vaikka tulihan niitä pieniä lapsuksia sinne tänne. Ei ole vielä todellakaan koevalmis, mutta eipä tässä olla treenattukaan taas.

Nimetön2

Kotona odotti pieni työmaa. Vain 13 kuutiota metristä halkoa.

Niin, sanoinko jo, että Janne on työreissussa vielä pari viikkoa? Tietysti se oli tilannut puut heinäkuulle, kun ei itse ole kotona. Mutta voi miten upeita ystäviä meillä onkaan! Yhtäkkiä meillä oli iltapäivällä piha täynnä porukkaa ja parissa tunnissa puut olivat liiterissä ja kahvit juotu. Kiitos kiitos kiitos te ihanat! ❤

Kilju Koon treenejä ja Mesupusu

A-8664

Mersu, Piika ja Kilju

 

Mihin tämä aika oikein katoaa? No, nyt olisi ainakin Kangasniemen KR:n bordercolliekehän kuvat netissä. Ne löydät TÄMÄN LINKIN TAKAA.

Viikonloppu hurahti treeneissä ja kisoissa. Lauantaina panostettiin Kiljuun, kun sunnuntai meni Piikan kanssa kisoissa. Mesupusu sai pitää seuraa kotiin jääneelle. Ja hyvä seurakoira se onkin ollut! Kiljun kanssa niillä meinasi olla vähän kiristelyä perjantaina, mutta nopeasti tyypit siitä asettuivat. Varsinkin kun olivat molemmat parkkeeranneet eteiseen nukkumaan ja Piika makasi ketarat levällään oviaukossa, josta kumpikaan ei sitten uskaltanut kulkea.

 

Lauantaina Kiljulle oli suunniteltuna viestitreenit porukalla. Tähän mennessä sitä on juoksutettu korkeintaan vain 500-600 metriä yhteen suuntaan. Viikko sitten omissa treeneissä se juoksi A:lta C:lle mitä sattuu reittiä. Torstaina se sitten oli ottanut hatkat keskellä Kirkkonummea ja lopulta Janne oli saanut sen kiinni melkein kotiovelta, kun Kilju oli sahannut kevyeen liikenteen väylää eestaas löytääkseen Jannen jäljet. Olisiko tämä kokemus sitten opettanut, että juostessaankin kannattaa käyttää nenäänsä, koska lauantain treeneissä Kilju ylitti kaikki odotukset.

Tehtiin aamupäivän treenissä 7 juoksua eri matkoilta. Viimeisin oli jo 850m. Ysikympin kulmia, ikivanhaa metsäauton pohjaa, risteyksiä, ojan pohjaa ja lopulta T-risteykseen päättyvä rata, jossa itse oltiin metsässä piilossa koiria. Kivasti näki aina mutkissa, miten Kiljukin tuli vauhdilla ja sladitti nenä maassa eli idea hommaan on löytynyt. Lisäksi alkoi jo reagoimaan ”tuomarin” aikojen huuteluun, eli oli hyvin lähdössä uusille taipaleille.

Iltapäivällä sitten vuorossa oli lyhyempi matka muutamilla lähetyksillä, mutta nyt oli polun ja teiden ylityksiä ja taas kääntöpaikalta metsään päätyvä rata. Kun aamun treenissä jäljen löytäminen tien päästä meni vähän etsimiseksi, iltapäivällä Kiljulla oli nenä jo erittäin hyvin auki. Uskomatonta, miten vähillä treeneillä se on edennyt tähän pisteeseen. Kaiken lisäksi Kilju on koira, joka pitää päänsä kiinni, ei piippaa eikä hötkyile. Tuntuu, ettei se edes tarvitsisi palkkaa, kun juoksee vain juoksemisen ilosta. Ja miten ihanan sosiaalinen se osaa olla. Eipä paljon muut koirakaverit metsässä haittaa. Ohitusharjoituksiakin tehtiin molempiin suuntiin ja hyvin luisti. Ei voi olla näin luonnonlahjakkuus!

A-8698

Kilju Koo, jokatäytti sunnuntaina jo 5 vuotta!

A-8685

Aina niin iloinen Mesu.

A-8693

Ja mikä keväinen lämmin ilta!

A-8729

Mesupusu iltauinnilla.

 

Viikonloppuna Kilju myös kävi pellolla ja vetäisi sitten elämänsä parhaat jäljet. Janne pystyi jopa ajamaan löysällä liinalla sitä jokaisena kolmena päivänä. Huh! Kehittyykö nämä piskit nyt ihan urakalla vai onko se vain tämä ikä? Alkaako ne oikeasti olla näin valmiita? Kilju pellolla:

Kun laiskottaa…

A-6788

…käydään pellolla…

A-6804

…kuvaamassa koiria…

A-6809

…eikä missään nimessä treenata omaa koiraa.

A-7403

…pyydetään ruskea lammas seuraneidiksi…

A-7397

…koirat huolehtivat itse liikuttamisestaan…

A-7418

…käydään osteopaatilla…

A-7425

…toteamassa, että kyllä lähtee. Koira on kunnossa…

A-7405

…keskitytään ruskeaan lampaaseen…

A-7424

…unohdetaan ne oikeat harrastukset täysin…

A-7428

…ihmetellään, miksi koiralla on täysi turkki päällä, kun sen pitäisi muistuttaa tässä vaiheessa juoksukiertoa karvatonta harakanpelättiä…

A-7442

…kieli keskellä suuta todetaan, että ehkä sitten ensi viikolla – tai sitä seuraavalla…

Saatettiin käydä myös lauantaina Mikkelissä agilitykisoissa. Jälkipolville ei jäänyt kerrottavaa. Ei todellakaan oltu samalla radalla. Edes muutamaa estettä. Eikä ainakaan yhdelläkään kolmesta radasta. Tatsi on menetetty.

Kilju-kevennys

Seuraa pakollinen Kilju-kevennys:

11330001_10153276649636768_3435268248440478528_n

Kuvassa Kilju tulossa jäljeltä perjantai-iltana. Sunnuntainakin tyyppi pääsi pellolle. Tällä kertaa Janne tallasi sille n. 1500-2000 askelen jäljen. Reippaasti pidempi, kuin yksikään tämän kevään jäljistä. Jäljellä oli myös kourallinen minifrolicceja pilkottuna pieneksi, niin, että maksimissaan tuli 100 askelen tyhjiä muutaman nappulan väliin. Alku oli perinteistä kaahotusta, vaikkakin ihan nättiä semmoista. Maa-aineksen muutoksiin Kilju reagoi aluksi voimakkaasti, jalat vei nenä ei. Sitten jossain 500-700 askelen kohdalla tapahtui jotain ja jäljen keskivaiheilta oli pakko kuvata pari pätkää. Sehän näytti jo siltä, että tästä voisi joskus jotain tullakin! Mutta oli kyllä helppo peltokin.

Jäljen jälkeen Janne oli kovasti pakkaamassa Kiljua autoon – pariinkin otteeseen. Joka kerta piti muistuttaa, että tällä kertaa sen piskin piti oikeastikin tänne jäädä työreissusi vuoksi.

Eilettäin Kilju sitten pääsi agilitytreeneihin, kun Ipi ja Piika huilivat. Tehtiin oman treeniryhmämme lopuksi ensin suoraa putkea. Hanna palkkasi putken päähän namikuppiin. Tuli selväksi, että Kilju on oppinut suoran putken. Se oli siellä koko ajan. Seuraavaksi mutkaputki. Kävi selväksi, että läheltä tämä on ok, mutta kauempaa reagoi mun liikkeeseeni ja helposti voi kääntyä takaisin putkessa. Koira vasemmalla puolella oli helpompi lähetys kuin koira oikealla. Seuraavaksi sitten puomille. Kyölvin aluksi puomin täyteen nakkia ja Kilju karkasi syömään ne. Hannan kanssa jäätiin puimaan tätä, kuten nyt yleensäkin on ollut tapana. Jaa, niin se koira meni jo sitä puomia toiseen päähän. Ennen kuin ehdittiin sinne, se olikin jo puomin toisessa päässä. Ja samantien toisessa päässä. Ja heti perään toisessa päässä. Ja ai kato, nyt se on tuolla mutkaputkessa, ai, se meni sinne putkeen uudestaan ja taas uudestaan ja taas uudestaan…

Jossain välissä tajusin, että tälle koiralle ei vissiin ole opetettu sellaista rauhoittumista, vaan se on pakko käskyttää maahan paikalleen samantien kun suoritus loppuu. Muuten se tarjoaa kaikkia edellä oppimiaan palkan toivossa. Viimeiseksi treenattiin kahta perättäistä hyppyä takaperinketjutuksella. Nyt ei ollut kiertämisongelmia, kuten joskus aiemmin. Koira oikealla puolella oli tässäkin se vaikein ja nyt pitääkin jatkossa odottaa, että Kiljun focus on eteen liikkeelle lähtiessä. Kontakteille ei ole enää asiaa ennen kuin on oppinut kontaktilaatikolla 2on2offin. Vaikuttaisi, että tässäkin mennään sillä, että kun Kilju oppii, että sinne pysähdytään, niin se myös pysähtyy. Hauska se kyllä on, ja pakollinen Kilju-kevennys toi hupia treenikavereillekin, joiden kanssa mietittiin, että on se jännä, miten meillä on niin huonot koirat, mutta silti me herkutellaan joka viikko!