Aihearkisto: Ipi

Studiokuvia

Sain lahjaksi uuden taustakankaan ja pitihän sitä testata. Ei enää kankaiden silittämistä, ei enää pesemistä ja karvahelvettiä. Tämä kangas tuntuu varsin hyvältä mun tarkoituksiin! 🙂 Pessi, Ipi ja Piika pääsivät malleiksi nyt ensihätään. Pessi ja Piika ovat yhdessä varsinainen söpöstelykaksikko ja ajan kanssa niitä on kyllä helppo kuvata. Ipin kuvaan en saanut mieleistä tarkennusta mitenkään järjestettyä. Musta maski naamassa on vihonviimeinen keksintö koiralla. 🙂

 

 

 

Milla Magia kävi kylässä

 

Aurinkoinen ja kohtalaisen lämminkin kesäpäivä ja hengailtiin vain koirien kanssa. Ehkä tuli vähän leikattua pihaakin ja illalla treenattuakin, mutta oikeasti keskityttiin vain lomailuun. Milla Magia kävi kylässä ja ainakin koirat väsyivät parin tunnin aikana. Piika sai juosta frisbeen perässä ja tätä menoa Pessi alkaa järjestämään lapsille koirantalutusta. Se on jo aika pro siinä! Nyt tuntuu jo itsestäkin, että oikeasti sitä ollaan lomalla! 🙂

 

 

 

 

 

Pajulinnun loput pesään aiemmin jääneet poikaset ovat kuulema tänään jättäneet pesänsä. Ja Kiljun vesihäntä on uusinut, vaikka se ei ole uinut. Ihme juttu.

Juhannuksen viettoa a la Pipipäät

Ensimmäistä kertaa lähdettiin juhannuksen aikaan reissuun farkulla, johon ahtauduttiin. Neljä koiraa, kaksi ihmistä ja viikonlopun tavarat. Hyvin sopu sijaa antoi, vaikka ehkä herätettiinkin hilpeyttä Kuopion absilla. Kumma, en ymmärrä. Kiljustakin eräs herrasmies tuli kyselemään, onko se sheefferin pentu. Kun vastasin, että malinois, epäili tuo saksanpaimenkoiramies henkeen ja vereen, että mahtaa sitten kyseessä olla näyttelykoira, kun ei hän noita erikoisempia rotuja tiedä.

10477099_10152475844306768_3355249888508767581_n

 

 

Kainuussa saatiin nauttia aurinkoisesta, mutta helkkarin kylmästä juhannuksesta. Enpä muista hetkeen juhannusta, että on ollut monta paitaa ja takkia päällekäin ja vielä pipokin päässä, mut nyt oltiin. Eikä poltettu kokkoa, sen verran kova tuuli kävi pohjoisesta. Yöksi sitten hieman kyllä tyyntyi. Rannalla kuitenkin vietettiin aikamme ja koiratkin pääsivät touhuihin mukaan vuorollaan.

 

Veneen pohjassa riitti paikkailtavaa.

 

Piika keskittyi leikkimään koko juhannuksen. Se on ollut ihmeen leikkisä muutenkin ja tuolla siitä kuoriutui pallo- ja keppihullu frisbeehullun lisäksi. Ihan turha oli sanoa muksuille, ettei saisi mitään koirille heitellä, kun eräs mustavalkoinen oli koko ajan kärttämässä lisää. Muksujen ja koirien muisti näyttää olevan yhtä lyhyt. Ja jos kukaan ei heitellyt mitään, bc keskittyi leikkimään itsekseen, kuten näissä kuvissa veneen köydellä.

 

 

Juhannukseen myös kuului olennaisesti

 

Kalanperkuujätteiden dyykkaaminen.

 

Kuivalla maalla surffaaminen.

 

Pitkät päiväunet.

 

ja vaatteet päällä uiminen.

 

Seurattiin myös koko juhannus pajulintua, joka oli raukka tehnyt pesänsä nurmikkoon lähelle takakuistia. Koirat ihme kyllä jättivät pesän täysin rauhaan, mutta olihan se surkeaa, kun pesä löytyi nurmikon leikkuun yhteydess maasta. Pesässä oli kuusi poikasta ja koko juhannuksen emot kyllä ruokkivat pesuettaan. Eilen kolme poikasista oli lähtenyt pesästä hoipertelemaan ja ne olivat kuolleet pesän ulkopuolelle. Nyt pesässä on kolme poikasta ja emot ruokkivat niitä ahkerasti ja nämä poikaset ovatkin nyt vahvistuneet. Toivottavasti ne selviäisivät hengissä!

 

Kiljukin meni ja hankki vesihännän.. Piika ja Ipi läträsivät järvessä koko päivän, Kiljulle riitti 10 minuuttia ja illalla häntä riippui elottomana. Jonkinlainen geneettinen vikahan tuo on pakostikin, kun noilla kahdelle muulle ei tullut mitään ja Kiljulla on aiemminkin ollut vesihäntä juuri samalla tavalla. Sille eivät kylmät vedet ja viima sovi. Parin päivän kipulääkekuurilla saatiin häntä  taas terveeksi. Kilju löysi myös uuden ystävän 3-vuotiaasta Kaaposta, joka kävi aidan läpi Kiljua pussailemassa ja juottamassa maitonsa loput itseään suuremmalle koiralle. Pitäähän sitä olla vähän jännitystä elämässä!

 

 

Etsi kuvasta kaksi koiraa.

 

Piikastakin on kuoriutunut varsin mukavasti lapsiin suhtautuva koira. Eipä sen menemisiä hirveästi tarvinnut vahtia. Tässä on jokin Tärkeä Operaatio menossa Nuutin kanssa.

 

 

 

Ja pitihän sitä kalaan päästä, kun kerran venekin saatiin korjatuksi! Saatiin kolme haukea ja yöllä oli tullut vielä pari isoa kuhaa. Piika innostui vähän liikaa uistimista ja sen kanssa sitten saikin olla veneessä tarkkana, ettei kalan sijasta uistimessa riippunut bordercollie. Ipi pääsi myös käymään kalassa, sen kiinnostus keskittyi airoihin.

 

10406796_10152473478061768_6005043059725467234_n

 

Aurinko pilkisteli myös sen verran iltaisin, että saatiin nauttia edes kohtalaisesta auringonlaskusta tälläkin kertaa Oulujärven rannalla. Kello lienee jo lähempänä puolta yötä, kun uistelijat lähtivät kalaan ja Piikan kanssa seurattiin auringon painumista järven taakse. Juhannuksen erityispiirteisiin kuuluu tuolla rannalla, että aurinko laskee horisontissa näkyvään aukkoon.

 

 

Nollat taulussa

Kannattaa ehdottaa töissä, mitä jos painettais vähän pidempää päivää pari viikkoa. Käytännössä se tarkoittaa 10-11 tuntisia päiviä. Ja kun ohjelmaa on illaksikin, unta on saanut öisin vain 5-6 tuntia. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, nollat taulussa on hyvä olla. Tai sitten ei. Voi esimerkiksi unohtaa, että Kilju ei ole Espoossa vaan kotona. Pikkujuttuja. No, säätöjen säätö -viikonloppu on vasta edessä. Luulen, että perjantaina Jannen väitöstilaisuudessa ainakin joku nukkuu.

 

Tiistaina pidettiin agitreenit osallistuen Laukan möllikisoihin. Piika ja Ipi ilmoitettiin kilpailevien maksien radalle. Ipi haahusi taas omalla vuorolla omiaan, karkasi kaukalostakin. Aika rasittava eläin, saas nähdä miten kauan Hanna sitä jaksaa. Piikan kanssa tultiin kolmansiksi vitosella. Siihen nähden, että radalla todellakin sai juosta ehtiäkseen keppiohjaukseen ja lisäksi treenattiin kontaktejakin sekä leijeröintiä, saa olla tyytyväinen. Koira teki, kuten on opetettu. Radalla sai palkata kerran ja valitsin puomin palkkauskohdaksi. Uusintaradalla sitten pöllöiltiinkin enemmän, siitä ei nyt tällä kertaa sen enempää. Alkoi pitkä päivä jo tuntua siinä kohdin. Asiaa ei yhtään auttanut, että mölleissä aikataulu oli hyvin venyvä käsite ja rata oli rakennettu todella oudosti, jotta sujuvaa vuoronvaihtoa suorittaneiden koirakoiden välillä ei tapahtunut mitenkään. No, mikäs siinä mäkäräisten syödessä on kaunista kesäiltaa viettää pitkän päivän lopuksi. Kyllä aksa on kivaa! (Plaah)

 

 

 

Agiliitopäivitys

Viikonloppuna otettiin rennosti kotosalla pihahommissa. Piikalla oli vain ohjelmaa, kun kävivät Millan kanssa voittamassa toisen Lapsi ja koira-kisansa Show Haun Mätsärissä. Oli kivaa ja Millan silmät loistivat hänen vakuutellessaan tuomarille, että kyllä on ihan oma koira kyseessä. 😀

 

Kuva belgien mätsäristä

 

Agiliitoa on mahtunut viikkoihin reippaanlaisesti. Viime tiistaina vedettiin kahden radan treenit viereisen treeniryhmän kanssa.

10343483_10152446756872351_6951038652035446066_n

 

Oli varsin kiva rata. Haastavin pätkä oli 1-4 ja Piikan kanssa sattui ja tapahtui. Muuri lenteli joka ilmansuuntaan ekalla rytistyksellä. Seuraavalla kerralla saatiin vähän parempi lähestyminen ja muuri pysyi pystyssä. Vähän pienemmäksi Piikan ympyröitä varmasti olisi saanut, mutta keskityttiin etenemiseen enkä nyt ihan hirveästi ollut suhteessa koiraan myöhässä tilanteissa. Mentiin varsin hyvällä tahdilla. Ja kontaktit Piika otti hienosti! Hanna teki Ipillä ja oli hyvännäköistä menoa, Ipi oli varsin estehakuinen. Mitä nyt ihan itsenäisesti hyppäsi muurin radan ulkopuolella ja leväytti sen pitkin pituuttaan. Kaippa Piika oli sille autossa kertonut, että oli varsin siistiä tehdä niin. Muut koirat kun eivät treeneissä muuriin törmäilleet…

 

Torstaina kävin kokeen jälkeen kouluttamassa agia omalle ryhmälle ja perjantaina oli ison radan treenit.

 

 

rata_30052014

 

Oli ihan sairaan hyvät treenit taas nämä! 1-3 mietitytti eniten, mutta lopulta ehdin sitten tekemään sokkarin 3-4 välille. Ekalla kerralla päästiin kepeille asti ennen virhettä. Sitten tulikin joitakuita kieltoja siellä täällä ja suoralle putkellekin oli pakko alkaa tekemään putkijarrua, kun Piika ampui sieltä joka kerta pöydälle, kun sen keksi. No, ei ole tuota irtoamisongelmaa ainakaan! Mutta pitää myös huomioida, että Piika tulee putkista kovaa eikä lue silloin ohjausta. Putkijarruihin tosin reagoi hyvin. Oli myös varsin opettavaista seurata konkareiden menoa ja treenaamista.

 

Eilen Hanna ja Ipi kävivät JATin iltakisoissa kisaamassa. Ipi oli ihan kuutamolla, ihan kuin ei olisi agilitysta koskaan kuullutkaan. Ekan radan jälkeen mietittiin, että muako se kaipailee radalla, mutta jos Ipi on mun kanssa, se etsii Hannaa. Jos se on Hannan kanssa, se etsii mua. Ota siitä selvää sitten. Toiselle radalle vietiin haukutuksen kautta, vaikkei enää radalle asti kantanutkaan. Nyt oli kuitenkin parempi rata, Ipi esitti hyviäkin ohjaukseen tuloja, vaikkakin kaikki takaakierrot ja valssit sille olivat vaikeita ja valui niistä ohi. Kisojen loputtua rata jäi paikalleen ja Hanna kävi Ipin kanssa kokeilemassa yleisön poistuttua. Ipi oli ihan toinen koira, se koira joka se on treeneissä. Vaikuttaako yleisö todella noin paljon sen keskittymiseen? Olisiko ulkokentillä helpompaa? Nyt täytyy pohtia tuota Ipin touhuilua ja varmastikin vireen säätelyä enemmän. Saisiko sen nostatettua niin kovaan vireeseen, ettei ehtisi miettiä syntyjä syviä kesken radan. Koska jokuhan siinä nyt rikkoo sen ajatuksen. Ja onko näin ollut aina? Pitänee selata vanhoja kisavideoita. Ei oo ihan tyypillinen malinois tuo meidän Ipi. Videoitakin kisoista olisi, kun ne ehtisi purkaa koneelle.

 

 

Helatorstai kokeillen

Jos viikkoon on suotu yksi ylimääräinen vapaapäivä, se on syytä käyttää hyödyksi. Ipi ilmoitettiin jälkikokeeseen Höytiälle ja Piika tokokokeeseen Jyväskylään, ohjaajina Tiina ja Birgitta. Jos viime viikonloppuna kisattiin helteessä, helatorstaina nautittiin sitten jäätävän kylmästä, sateisesta ja tuulisesta päivästä. Välillä vettä tuli kaatamalla, välillä ei ollenkaan. Kunpa olisikin ollut fiksu ja reipas ja joskus vielä treenannutkin sateella…

 

Ipin kanssa ajelin aamuvarhaisella Höytiälle. Käytiin aamulenkki, rupateltiin hetki mukavia ja sitten olikin meidän vuoro mennä tottikseen. Edellisen parin aikana tuli vettä kuin aisaa ja treenasin Ipille paikkamakuuta kentän laidalla, ja eihän se halunnut maata sateessa ollenkaan. Ravisteli vain itseään. No, mutta eipä tarvinnut paljon nostatella ennen kehään menoa, kun mentiin tosiaan ensin paikkamakuuseen. Sade loppui vissiin tasan sillä sekunnilla. Jätin Ipin ja samantien alkoi takaa kuulua hirveä kitinä, kun pieni malinois jätettiin kentän laidalle. Olin ihan varma, että siellä se istuu. Suoritusparin noutojen aikana oli pakko tuomarin selän takana vilkaista, että on se näemmä paikallaan edelleenkin, ja maassa. Oli kuulema asetellut itseään aluksi, mutta sitten asettui paikalleen. Arvosana erinomainen.

 

Sitten omaan suoritusvuoroon. Tässä vaiheessa Ipiä olisi pitänyt pystyä pyörittämään pari kertaa itsensä ympäri. Pari haukkua otin siitä ulos ja Ipiksi oli siinä tilanteessa ihan hyvä. Vaan kun seuraaminen alkoi, totesin, että jaahas, koira tekee näemmä eteenmenoa! Tuomarin kohdalle kun päästiin, Ipin häntä heilui mun polven kohdalla. On muuten vinkeä tunne, voin kertoa. Nauratti ja ketutti. No, aattelin sitten, ettei tää kestä loputtomiin ja että tää on Ipi ja nää on ne Ipin temput. Joten tehtiin sitten seuraaminen koko ajan valmiudessa eteenmenoon. Arvosana puutteellinen. Olihan se ihan jäätävää. Kuten myös se, ettei jättävissä jäänyt epäselväksi itsellekään, että tekikö koira vaihdot vai ei, kun näet sen kyllä kun tapahtuu siinä silmien edessä. Ja tekihän se ne. Kuten myös noudot, itse jopa onnistuin kapulan heitossa. Näistä kaikkia arvosanoja hyvä-erinomainen -asteikolla. Ja lopuksi päästiin eteenmenoon. Jos aiemmissa seuruissa Ipi edisti, tässä se edisti 100 kertaa enemmän. Se on paljon se. Ja kun se pääsi sinne eteen, niin sehän meni. Tuomarin merkistä karjuin sitten arkiäänellä Ipiä maahan ja sen hännästä ja korvista näki, että nyt mentiin eikä meinattu. Häntä vaan vilkkui pusikkoon, kun Ipi meni etsimään olettamaansa palkkaa. Eihän se mitään mennyt maahan ja lopulta kävin hakemassa sen sitten pois. Ipi oli vähän silleen, että jee, kiva kun tulit, etsitääns nyt se palkka. Joo, vähän toi hallinta petti… Kehästä kun mentiin pois, Ipi yhtäkkiä muisti, että hitto, se palkkahan oli siellä autolla!

 

Jäljelle päästiin 1,5 tunnin päästä. Oli jotenkin rento fiilis, että nyt kun päästiin tottiksesta ni kiva päästä maastoon kokeilemaan! Saatiin arvonnassa kolmas alokasluokan jälki ja Ipi tuntui olevan kartalla, mistä tässä nyt on kyse. Tuomarin autoletkan saapuessa oltiin valmiita, sade loppui sopivasti ja päästiin janalle. Ipi tuntui saavan helposti jäljestä hajun. Turhan helposti. Lähettäessä se lähti kaarrattamaan hieman oikealle ja sitten lähtikin ihan reippaasti ja palautettiin janalle. Lähetys siitä ja lähti takamerkkiä kohti, nyt kaarratti vasemmalle ja sinne lähti epävarmasti Ipiksi, mutta jälkikäteen ajatellen just niin kuin pitää. Kerin sitten jonkin ajan kuluttua itseni sen perään hengittämään. Nenä ihan maassa ja mä vaan mietin, että miksei ne kutu meitä pois täältä, täähän menee väärään suuntaan! Mutta sinne me mentiin ja mä vaan kävelin Ipin perässä ja yritin katsoa jalkoihin ja yritin katsoa Ipiä. Sitten se teki pienen kulman ja samantien nosti kepin. Tässäkin vaiheessa näin, että tuomarin kolonna oli vielä paikalla kaukana. Palkkasin Ipin. Epäselväksi jäi, tekikö Ipi itse sen kulman ja otti kepin sitten ilmavainulla kauempaa. Sitten jatkettiin ja mentiin ojan yli suolle. Tässä vaiheessa meni jännäksi, suopursua oli joka paikassa ja mentiin niiden läpikin. Sen verran pehmyttä oli maa, että näin välillä askeleitakin. Oja ylitettiin taas kohta takaisinpäin ja tässä vaiheessa en ihan Ipiin luottanut, mutta se nosti kohta kepin. Pakko oli uskoa, että oikeassa ollaan. Ja jatkettiin. Päästiin kankaalle ja tuijottelin aiempaa enemmän jalkoihin ja sattumalta bongasin yhden kepin, kun Ipi meni siitä ohi. Kulma ja kuutoskepillekin tultiin ihan päältä, nostin sen itse. Pikainen laskutoimitus, 4 keppiä, koira äkkiä autoon ja juoksin vielä alkupätkän, mutten löytänyt enää mitään. Päätin, että katsotaan, mihin tää riittää ja kaahasin huurtunein ikkunoin ilman silmälaseja palauttamaan kepit. Luultavasti meillä jäi 1 ja 3/4 keppi maastoon.

 

Taas odottelua milloin sateessa, milloin tihkussa. Arvuuteltiin janapisteitä ja mentiin esineet tekemään 8. koirakkona. Ruutu kankaalla, vasemmasta alareunasta tuli tuuli, joten valitsin lähetyspaikaksi oikean etukulman. Ipi oli intoa täynnä ja sinne lähti, ainut että sinkosi ulos ruudusta ja täyttä laukkaa autoja kohti. Arkiääni käyttöön ”!IPI!” ja pysähtyihän se, veti hännän jalkojen väliin ja tuijotti. Hetken odotin, sitten kutsuin sen luokse tuletulehyväIpitule! Ipi tuli korvat luimussa, siirryin sen kanssa askeleen sivummaksi otin lähetyksen vinosti ruutuun ja sinne se upposi takarajalle asti, metri ennen sai hajun oikealta puolelta, meni tarkistamaan, hetken etsi ja nosti muovisen pienen crocksin. Upea suora palautus ja wuhuu, me tehtiin se! Me käytiin ekassa jälkikokeessa, mun ekassa pk-kokeessa ja me selvittiin loppuun asti!! Ipi oli huikea, sen kanssa oli ihana  olla. Se oli innokas koko ajan eikä siitä nähnyt, että olisi ollut väsynyt. Olihan tuossa vähän hallintaongelmia, mutta hei, jos on treenattu vasta 3-4 kuukautta niin ei voi odottaa parempaa. Ja tää ylitti kyllä odotukset. Mä en kuollut tottikseen (ei oikeastaan edes jännittänyt), jäljellä Ipi ylitti itsensä ja oikeasti jäljesti! Esineillä se teki lopulta varmaa työtä ja oli nenä auki. Tuomari kommentoi, että hyvää koiranohjausta.

 

Tottis 88, maasto 154 (jana 34, esineet 30, kepit 90). Yhteensä 242p ja JK1 IPI!

 

Samaan aikaan toisella puolella Jyväskylää Birgitta ja Piika kävivät tokokokeessa vesisateessa. Birgitta laittoi viestin kokeen jälkeen

”Nyt mun kädet on sen verran sulanu, et pystyy kirjoittamaan… Teknisiä virheitä ja Piika säikky liikkurin kertakäyttösadetakkia. Mä otin luoksarin sellaisella veki natsiotteella että hetken epäilin, ettei Piika uskalla tulla ollenkaan… Ei vilkuillut kehän ulkopuolelle ollenkaan. Yleisvaikutelma 9 ja saatiin Maurilta tosi paljon kehuja todella miellyttävästä yhteistyöstä. Ei oo videoitu kun vettä tuli kuin aisaa. Sinällään harmi, koska meiltä lähti tosi rankasti esim noudosta pisteitä verrattuna moniin muihin. Pikkasen hidas eteenistuminen ja vino -2p. Mut reilu ykkönen ja tosi hyvä fiilis.  Kaukoissa nous ekalla kurrella, mutta ei sit sivulle kun liikkurin takki kahahti just samalla. Mut hei, hyviä on varaa sakottaa pisteissä!”

 

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen 9

Maahanmeno seuraamisesta 10

Luoksetulo 8 (toooooodella hidas laukka pysähdykseen asti)

Seisominen seuraamisesta 8,5 (Piika keksi viikolla ettei osaa seistä, kokeessa teki katkarapuna)

Noutaminen 8 (luovutus vinoon eteen ja hidas istuminen, suora pa. siitä.)

Kauko-ohjaus 9 (Sivulle ei noussut ekalla)

Estehyppy 10

Kokonaisvaikutus 9

 

AVO1 181 pistettä ja KP, sijoitus 1/5!!! Upeaa työtä Birgitta ja Piika!!! 😀

 

Melkoista tulosjuhlaa helkkarillisesta kelistä huolimatta!

10403333_10152419362796768_82709718921164317_n

 

Helleviikonloppu

Huh hellettä! Toukokuun viimeinen  viikonloppu on pistänyt parastaan ja hellettä on piisannut enemmän kuin tarpeeksi!

Satoisin omenapuu oikealla ei oikein tykkää kukkia tänä vuonna.

 

 

Torstaina Ipi kävi Hannan kanssa agiliitämässä, perjantaina Janne ajeli kotiin ja mentiin suoraan käymään pellolla. Kiljulle kunnon treenijälki edellisviikonlopun pitkällä liinalla ajon jälkeen ja Ipi treenasi namitonta jälkeä kulmilla ja kepeillä. Pitäisi vielä käydä Ipille keppimotivaatiosta muistuttelemassa, ehkäpä huomenna, kun laiskottelin tänään enkä jaksanut enää pellolle lähteä. Janne sen sijaan oli käynyt Valvovan Silmän alla ja koelupa oli tullut anomatta.

 

Lauantaina käytiin aamusta turistelemassa viestikokeessa ja tallailemassa esineruutua Jannen apuna. Ipikin pääsi esineruutua treenaamaan ja onhan se koeruutu vaikea. Varsinkin, kun lämpötila on +30 astetta, kangas on kuivaa ja siitepölyä on paljon. Yhden esineen nostatutin ja kunnon palkka. Lisäksi tottista hieman kuumalla kentällä ja oli aika jees. Ei jaksa nipottaa vinoista perusasennoista tai luovutusasennoista. Kotona uusi ruohonleikkuri sai tulikasteen viidakon niittämisessä ja hyvin pelasi. Ehkä puoli tuntia säästettiin tuolla leikkurilla ajoajasta. Yhteensä siihen menee semmoset 2-3 tuntia viidakon pituudesta riippuen… Illan päätteeksi Pessi sai kesäkuosin vihdoin ja viimein, jo sen perään olikin kyselty. Liekkö talven yli tarhaus kasvattanut Pessille karvaa aiempia vuosia enemmän, mutta paljon oli tiheää pohjavillaa ja alkoi terä hyytymään loppuvaiheessa. Näin tuhoatte selkänne, vink vink! Jostain syystä ei sitten lähdetty enää pellolle kyykkimään vaan lämmitettiin sauna. Niin ja löytyihän sieltä jo alkava hotspotin alkukin Pessin kyljestä, oli viimeiset hetket ajella turkki alas.

 

Pessi perjantaina

 

Klonkkupojan paluu lauantaina!

 

 

Sunnuntaina oma kesäflunssainen olotila alkoi lähennellä jo pientä kuolemaa. Janne suostui korjaamaan kasvihuonetta ja siinä kun juoksin erinäisiä työkaluja milloin mistäkin, alkoi tuntua vähitellen siltä, että tästä päivästä ei välttämättä kerrottavaa jää. Kaiken lisäksi mäkäräiset olivat heränneet aamun ratoksi ja Piikan turpoavat silmäkulmat muurautuivat aamulla klo 10 hyvää vauhtia umpeen. Eihän siinä, parin tunnin päästä oltiin kuitenkin matkalla agikisoihin Laukaaseen.

 

Ekasta radasta jäi mieleen huono putkiohjaus tai siis linjaamattomuus ja väärään päähän putkea livahdus. Toiselta radalta jäi mieleen Piikan irtoaminen väärälle esteelle putkesta tultaessa. Mielestäni itse liikun kyllä A:lle päin videolla, mutta Piika ei jotenkin lukinnut liikettäni ollenkaan?! Kolmannella radalla oltiinkin sitten melkein samalla radalla, omassa kuplassa, alusta saakka. Tiesin, että vaikein paikka tulee olemaan kepeille vienti ja siihenhän se kosahti. Edeltävä rima tuli alas ja kepeiltäkin vitska. Kympillä sijoituttiin radalla toisiksi ja saatiin hienot palkinnot! Piikakin ihan mitalin. Suuri Kiitos Hannalle kuvaamisesta sekä koutsaamisesta!! 😀

 

Radat:

 

Naakkakin oli viikonlopun hoitovieraana viidentenä koirana ja ilo Pessin palloista piti ottaa irti.

 

Sitä vain jäin miettimään, kun Naakka selvästi inhoaa kameraa…

…miksi sen pitää linssiluteilla kuvissa, jotka eivät siitä itsestä ole?

 

Tuloksekas viikonloppu

Jos koiralle on 5 kuukautta sitten opetettu avon liikkeet, eikös sen viiden kuukauden tauon jälkeen ole ihan ok, että tekee pari treeniä ja menee sitten kokeeseen? Näin me ainakin asian päättelimme ja Piika ja Birgitta ilmoitettiin Jyväskylän tokokokeeseen lauantaille. Koe pidettiin Kennelkerhon kentällä ja tuomarina toimi Mauri Pehkonen. Koska Piika ei ole treeneissä minusta ottanut häiriötä, lähdin kuvaamaan kokeen.

 

Paikkamakuu 10 – Ja oli kyllä ihan kympin suoritus!

Seuraaminen 9 – Piikaksi tosi hyvä, vaikka Birgitasta oli tuntunut ihan kauhealle.

Maahanmeno 10 – Vähän jännästi meni maahan.

Luoksetulo 5 – Ei pysähtynyt, wtf?!?!

Seisominen 10 – Ihan perfect.

Tässä vaiheessa Piika bongasi, että vieras koira parkkeerasi sen palkkakupille, joka oli jätetty kauemmas kentän laidasta ja pakka alkoi hajoilemaan. Ihan näin ilkeitä treenejä ei ollakaan tehty.

Nouto 7 – varasti kapulalle, mutta tosi hyvä nouto. Perusasennon kanssa häikkää.

Kaukot 8 – Kaksoiskäskyt maahan ja istu-vaihtoihin. Piika tuijotti koiraa kupillaan.

Estehyppy 6 – Piikan mielenkiinto oli vain koirassa kupillaan.

Kokonaisvaikutus 8.

 

Yhteensä 161p ja ensimmäinen AVO1.

 

Jälkikäteen ajateltuna ihan ok-suoritus. Piika ei ollut lahnafiiliksissä, teki hyvin, osasi liikkeet, mutta vähän pasmat menivät vain sekaisin kehän ulkopuolisesta elämästä. Tässä on myös syy, miksen itse pysty vaan menemään sen kanssa kokeeseen. Ohjaajan lamaantuminen, kun koira ei keskity, ei olis ihan reilua. Birgitta sen sijaan pystyi vielä laskeskelemaan, millä saa pisteitä ja mitä kannattaa käskyttää. Hyvä tytöt!

 

Illaksi mentiin Höytiälle treenaamaan tottista ja jälkeä sekä opiskelemaan, miksi belgianpaimenkoira malinoissit saa haukkua treeneissä, mutta Naakka ei. Kiljulle vähän enempi tottista. Ipille jäävät, henkilöryhmää, luoksetulo, eteenmeno ja Piikalle jäävät, luoksetulo ja eteenmeno sekä pk-A ilman noutoa. Ipille lisäksi janatreenejä, johon saatiin hyvä vinkki treenaamiseen! Kiitos treeniseuralle! 🙂 Treenit pystyy käytännössä kiteyttämään seuraaviin kuviin ja tunnelmaan, kiitos Millalle Piikan treenaamisesta – parin vuoden päästä kokeisiin, kun treeniliivi ei ole enää treenimekko. 😉

WP_20140510_17_50_11_SmartShoot20140512082333

”Sinä Senkin…!!”

 

Euroviisuyön jälkeen agikisoihin Killerille. Jestas sitä jännityksen määrää. Se on hyvä lähteä radalle, jos ohjaaja näyttää siltä, että kohta oksentaa. Ekan radan jälkeen moni tuli sanomaan, että hieno rata oli. Itsestä se tuntui melkoiselta pelastelulta. Huh huh. Karmiva fiilis, kun koko ajan tuntui, että olen koiran edessä – ja olinkin. Piika pelasteli ja teki hienon radan. Toiselle radalle en saanut enää kerättyä samanlaista oman kuplan fiilistä ja alun rytmityksen epäonnistuttua rata meni vähän enemmän pelasteluksi. Lopulta luulin, että meillä oli jo 10vp alla enkä enää pelastellut ja hyllyteltiin jättämällä yksi hyppy välistä mun kiirehtimisen vuoksi. Harmillista, sillä radalta ei tuloksia tullut ja oltais päästy palkintosijoillekin virheiden kerakin. Mitä tästä opimme, aina loppuun asti! Mutta hienot kontaktit Piika teki! Ja ekalta radalta siis nolla ja eka kakkosten LUVA! 🙂

 

 

Kolmosten kisatkin kisattiin äitienpäivän kunniaksi ja Hanna ja Ipi tekivät ensi esiintymisen virallisissa kisoissa. Upeaa työtä Hanna on Ipin kanssa tehnyt, en kyllä olisi kaikkia ohjauskuvioita kuvitellut Ipin kykenevän edes tekemään, muttei ne edes tiukkaa tehneet! Eka rata meni varmaan kummankin jännityksen piikkiin, mutta hienoja pätkiä siellä oli paljon, vaikka Ipi ei muistanutkaan kisakontakteja! Toiselle radalle Ipin fiilis tuntui olevan ihan erilainen jo heti alusta alkaen ja nyt mentiin eikä meinattu. Harmillisesti Ipi luki kepeille viennin pimeään putkeen ohjauksena ja sinne malinois sitten myös upposi. Ajatella, koira, joka vielä puoli vuotta sitten inhosi putkia! 😀

 

Hannalle Suuri Kiitos Ipin kartturoinnista, (eikun uutta kisaa putkeen vaan!), sekä taitavasta Piikan ja mun koutsaamisesta, että tulosta alkaa syntyä! 🙂

 

Onnea Kilju 3v!

Kilju täyttää tänään 3 vuotta! Eihän siitä kauan ole, kun se oli pienin koko laumasta. Viimeisten neljän kuukauden aikana Kilju on vihdoin aikuistunut ja siitä on tullut Jannen koira ihan lopullisesti. Lopulta sen vaati vain laumasta erottaminen Espooseen viikoiksi sohvakoiraksi. No, on Kiljulla treenattukin, tälläkin viikolla oli päässyt kahdesti tottistreeneihin ja viikonloppuna menee taas kolme päivää pellolla. Hauskaa, että Kilju K. Kojootti on keksinyt myös vihdoin, mitä tarkoittaa vallattomuus ja kuulema se juoksentelee kentällä miten sattuu, hyppii esteitä omatoimisesti ja karkailee palkalle. Niin sitä pitää! Synttärilahjaksi Kilju oli saanut pari puruluuta vähän etukäteen, kun ei muistettu aluksi edes oikeaa synttäripäivää. (Ipin 7-v synttärit unohdettiin huhtikuussa ihan täysin!)

 

 

Jyväskylän lauma on lentänyt treeneistä toiseen. Tiistaina lenkitin Ipin ja Piikan taas pyörällä, kummallekin 5 km lenkki. Illaksi agilityyn, jossa Ipi sai kuumua autossa Pessin kaverina ja Piika pääsi treenaamaan. Hanna oli tehnyt kivan radan:

2_3lk_ratatreenit_2014_05_06_Piika

 

1-3 välille kokeilin aluksi melkein koiran kanssa yhtä aikaa lähtemistä ja sitten takaaleikkausta, mutta melkeinpä paremmin toimi Hannan ehdottama vastaanotto muurin takaa ja siitä putkeen ohjaus. 4-5 pieni linjaus, 6:lle valssi (jonka ajoituksen kanssa oli oikeasti eniten ongelmia – liian lähellä estettä = Piika kielsi, liian kaukana esteestä = Piika kielsi. Ajoituksen piti mennä just ja nappiin.) 6-7 pieni linjaus ja 9:n putkeen hirtolla. Kokeiltiin myös lopuksi mun haastamista ja tein sen persjätöllä ja hyvin meni niin. Hirtolla ajoituksen piti kans olla ihan ja nappiin, että sain Piikan oikeaan päähän putkea enkä esimerkiksi puomin alasmenolle. Kisoissa kyllä niin valitsisin persjätön, mutta kiva kokeilla uusia ohjauksia ja tuo hirtto tuntuisi Piikalla kyllä toimivankin. 10:lle pieni linjaus kohti putkea. Jos olin edellä, ja pieni vilkaisu koiraan, niin Piika irtosi hypylle. Sieltä se esteiden lukija-koira taas alkaa nostaa päätään, sopivasti kisojen alla.

 

Renkaalle ja kepeille tosi hyvät lähestymiset Piikalta ja varmasti suoritti ne. Okserin kanssa ei ollut ongelmia, vaikka rima oli 60:ssä, kuten muillakin esteillä. Puomille hyvä kontakti. Ohjasin aluksi 17-19 seinän puolelta ja ei toiminut. Piika ampui putkesta jatkuvasti puomille. Kun vaihdoin ohjauspuolta esteiden ja puomin väliin, ei ollut mitään ongelmaa. Tietyissä jutuissa Piika on kyllä todella hyvä ja en tiedä, kuka sille ne asiat on opettanut, mutta sitten on perusasioissa vielä paljon kerrattavaa. Onneksi näissä Hannan vetämissä treeneissä on pystytty puuttumaan sekä mun ohjaukseen että koiran opettamiseen. 🙂

 

Keskiviikosta tulikin lepopäivä koirille, mutta ei minulle. Totesin, että pakko siivota välillä kotona ja lämmittääkin, ettei taas tule sanomista, joten vähän vaan sen urakoinnin päätteeksi höntsäiltiin pihalla. Piikan kanssa treenattiin tuota tiistain 6-valssia sekä kepeille menoja eri kulmista. Välillä oli kyllä vähän vaikeaa, kun Ipi seisoi tukkeena ekassa välissä valmiina töihin ja Pessi haukkua räkytti vieressä.

Ei jää kiinni ainakaan siitä, ettei treenattais

Nyt ei voi ainakaan sanoa, etteikö treenattais. En ole keksinyt vielä vapaata päivää tai iltaa, etteikö olis jotain treenejä tiedossa. Ja jos keksin, ihan varmasti ne paritkin vapaat tunnit täyttyvät treeneistä. Sinänsä hyvä, että voi valita viidestä lajista, mitä treenataan, minä päivinä ja millä koira/illa, joten ei käy yksitoikkoiseksi sitten mitenkään. Tuskin tällä tuloksia tulee, kun ei yhteen asiaan pysty keskittymään, mutta ei noilla koirilla pysty hinkuttamaan samoja juttuja monta päivää peräkkäinkään. Vaikuttaisi vielä siltä, että treenien kestotkin ovat pysyneet maltillisina ja pääpaino on ollut vireen ylläpitämisessä ja onnistuneissa lyhyissä suorituksissa.

 

Maanantain treenilöt koostuivat tottiksesta ja esineruudusta Höytiällä. Mitä nyt ylimääräinen puolituntinen meni kotona ihan treenikamojen etsintään. Kummasti talven jäljiltä kaikki tarpeelliset, kuten starttari, olivat hukka-nimisessä paikassa. Kummallakin koiralla oli hyvä päivä ja omakin fiilis oli hyvä. Ipin kanssa tavoitteena oli palkan kanssa pelaaminen ja Piika sai vain höntsäillä eikä sille ollut mitään paineita vaan sai olla pieni hömelö itsensä.

 

Ipille ilmoittautuminen, seuraamiset ampumisilla, jäävät (istuminen oli tosi hyvä!) luoksetulo, noudot, eteenmeno ja paikkamakuuta lyhyissä pätkissä. Palkka oli kentän reunalla, jonne vapauttelin haukutuksen kautta. Eteenmenossakin oli nakkikuppipalkka. Siitä tein myös luoksetulon ja hetken kyllä kävi mielessä, että nyt menee polvet, kun Ipi tuli sellaista vauhtia luokse. Jarrutti viime tipassa ja siitä luoksetulosta jäikin hyvä mieli. Vähän piti nillittää seuraamispaikasta, kun alkoi ”hieman” edistää lopputreeniä kohden. Piika puolestaan pääsi vain höntsäilemään ihan pikkuisen. Palkka kentän reunalla ja haukutuksella kentälle. Seuraamista ihan hitusen, jäävät, luoksetulo ja eteenmeno. Piikaksi teki kyllä kivalla ilmeellä.

 

Esineruutua käytiin tekemässä samassa paikassa, missä lauantaina oli kokeen esineruutu. Esineet samoihin paikkoihin kuin kokeessa. Ipi ei ollut tässä niin hyvä, kuin mitä on ollut, mutta ilmeisesti vanhat hajut ja uudet hajut sekoittivat sitä jonkin verran. Kuitenkin nosti kaksi esinettä ja työskenteli koko ajan eikä höntsäillyt omiaan. Aika luottavainen fiilis jäi, varsinkin kun sain vinkit, miten toimia esineruudussa kokeessa. Kummallista, ettei kotona ole tullut muuta ohjetta kuin, että kyllä se koira sen yhden esineen nostaa. Ihan kiva olisi toki ollut tietää, että mistä kannattaa lähettää jne. No, nyt tiedän, kiitos!! 🙂 Piikalle myös esineruutu ja viimeksihän se leimattiin koiraksi, joka ei kestä vanhoja tai muiden koirien hajuja, koiraksi joka ei kestä vieraita esineitä. Noo, nyt se sitten juoksi aika suoraan eteenpäin takarajalle, vähän etsi ja toi esineen. Käytiin vielä yhdessä purkamassa esineruutu ja Piika nosti loputkin esineet sillä tavoin eikä ollut ongelmia vieraissa hajuissa tai vieraissa esineissä. Oisko se ongelma sittenkin vieraat ihmiset laidalla tai ohjaajan henkinen ongelma tai vaan tuulellakäypä koirakko?

 

Lopuksi kävin vielä koko köörin kanssa iltalenkillä laskevan auringon kultaamalla mäntykankaalla ja Pessikin pääsi jaloittelemaan. Hienosti se oli autossa kestänyt ampumisetkin eikä tuntunut haittaavan. Pitkään kuitenkin kotona mietin, otanko sitä ollenkaan matkaan. Pessi vaan ei halua enää nykyisin jäädä kotiin ja onhan se sillekin varmaan kivempi vähän nähdä maailmaa eikä yksin kotona odotella, kun ei kuitenkaan tunnu autoilua stressaavan Golfissa kuten pakussa aiemmin. Jotain hyötyä tuosta farkusta. Siihen ne mainittavat hyödyt sitten jääkin.