Aihearkisto: Ipi

Hauskaa, mutta haastavaa

Pitkästä aikaa agitreenit. Mentiin samaa rataa kuin aiemmalla vuorolla Hanna ja Ipi. Näytti niin hauskalta ja sisälsi paljon treenattavia asioita, että olihan sitä pakko kokeilla. Ilmeni, että hauska voi olla haastavaa. Melkein mahdotontakin. Hanna ja Ipi saivat tämän kuitenkin näyttämään helpolta. En edes tiennyt, että Ipi osaa kepit päällejuoksujenkin kanssa. Siitäkin huolimatta, että ennen treenejä oli onnistunut murtautumaan autossa nakkipussille ja vetänyt nakkeja kolmen koiran osalta.

Piika_keppitreeni_2015_04_140001

5-6 väliin poispäinkäännös keppien vasemmalta puolen ohjatessa. Piika irtosi hyvin ja sain sen noukittua hyvin 7:lle. Tällaista kulmaa kun on nyt enemmänkin kepeille treenattu, niin onnistui kummaltakin loistavasti!

8-9 väliin takaaleikkaus. Vaati vedon kohti nro 9, ja siitä leikkauksen, jotta upposi oikeaan putkeen. (Miten tämä näyttikin muilla niin helpolta!?!)

10-11 oli haastava, kun Piika taisi hakea ensin toiseen päähän vanhasta tottumuksesta. Jollain ihme persjättö-pakkovalssi systeemillä sain sen lopulta tulemaan 11-päähän. 12 meni jo ihan perussylkkärillä. Yritin tehdä (monta kertaa) 14:lle päällejuoksun keppien loppupäähän, mutta vaikka kuinka otin etumatkaa, en uskaltanut irrota ennen Piikaa ja sitten törmättiin keppien päässä toisiimme. Lopulta tää hoidettiin aluksi suunnittelemallani takaaleikkauksella. Sitten 16:lle päällejuoksu. Hanna palkkasi keppien päästä lopulta, niin Piika pujotteli viimeisen välinkin. Ehdottomasti treenatttava!
17-19 putkeen irrotus jo hypyltä. Ei ongelmia. Samalla itse piti irrota 20-putken päätä kohti vinosti halki kentän. Oli ongelmia. Olin aina ennen Piikaa, vauhti tyssäsi putkeen ja koira tuli luokse eikä hakenut 20-putkeen. Oli todella haastavaa! Pitäs varmaan treenata tätäKIN!
20-21 persjättö ja loppuun.

Treenien lopuksi oltiin ihan puhki! Kuinka huono kunto meillä oikein onkaan! Muut pystyy vielä tokoilemaan treenien jälkeen. Piikan kanssa sen sijaan jäähdyteltiin laahustamalla, kun ei askel enää kummallakaan noussut. Vasta hallille saapuessamme Piika alkoi osoittaa elonmerkkejä.

Treenejä ahdistuksesta euforiaan

Viikonloppu meni yllättäen treenatessa. Perjantaina olin menossa Jyväskylään illaksi kokoustamaan ja kun tuli lähdettyä sen verran aikaisin töistä, ehdittiin käydä tekemässä pikatreenit Aholaidassa ennen sitä. Vuorossa olikin ensimmäiset ulkotreenit kentällä sitten viime syksyn ja mukana vähän häiriötä ihmisistäkin. Vaikka Piika sai aluksi höntsiä kentällä, totesi se kuitenkin tehdessä, että kentällä on Tosi Outoja Tyyppejä ja varsinkin yhtä piti TODELLA epäilyttävänä. Teki kuitenkin pyydetyt liikkeet, seurasi ihan hyvin, oli skarppi, juoksi hyvin ruutuun ja nouti metallikapulaakin, vaikka koko ajan piti toisella silmällä silmällä tuota TODELLA epäilyttävää tyyppiä. Toisessa setissä tehtiin jäävät, joissa joku asennoista tökki ja siinä jännitys näkyi tarkkaamattomuutena. Lopuksi hyppyytettiin Aholaidan ”metrisen” esteen ja A:n yli eestaas nakkipalkalla. Hyppäsi hyvin koskettamatta ja A oli turhankin lennokas. Loppuun vielä hetsattu eteenmeno, toimi!

Lauantaina vuorossa oli Huotarin Oilin tokokoulutus. En ihan aamusta jaksanut myöhään venyneen kokouksen vuoksi lähteä Haukkuvaaraan, mutta ajoitin menoni niin, että näin ylemmän luokan koirakoiden suorituksia. Kateellinenhan sitä saisi niistä suorituksista olla. Mutta jokainen koira on oma yksilönsä ja Piika on omanlaisensa. Turha siltä on toivoa mitään muuta kuin mitä se on. Ja turha itseltäni on toivoa mitään muuta kuin mitä olen. Mutta mielenkiintoista oli seurata koirakoita, vaikka enemmän ehkä tällä kertaa olikin sellaista porukkaa mukana, että tuli keskityttyä enemmän juorujen vaihtoon.

Yhteistreenit olivat tällä kertaa koulutuksen puolivälissä ja aluksi tehtiin ringissä istu-maahan vaihtoja ja paikkamakuita ja -istumisia. Edelliseen kertaan verrattuna Piika skarppasi hyvin ja alkoi seuraamaan nopeasti minua katseellaan eikä keskittynyt muihin ympärillä kulkeviin ihmisiin. Seuraavaksi tehtiin yhteisseuraamista. Tässä taisimme seota kerran ihan kokonaan, kun Piika jäi yhtäkkiä rapsuttelemaan itseään, mutta vaikka muuten seuruupätkä oli pitkä, Piika teki oikein mallikkaasti! Teimme myös rivissä istu-maahan aloituksia vuorotellen. Vaikka oltiinkin Riikan vieressä, joka saa aina koiran kuin koiran käskyillään alas, Piika ei ihme kyllä tähän halpaan mennyt, kun aluksi olin tehnyt selväksi, ettei myöskään Oilin käskyillä mennä alas. Sivulle taisi nousta kerran toisen ohjaajan käskystä. Sitten tehtiin myös liikkeestä jääviä rivissä niin, että itse teimme eri liikkeen kuin naapurikoirat. Tässä seinä nousikin pystyyn. Piika meni toisen ohjaajan käskyillä maahan ja kun puutuin tähän, Piika meni niin epävarmaksi, ettei voinut sitten enää seuratakaan rivissä. Yritin palauttaa joka kerta, mutta ei vaan saatu onnistuneita toistoja tähän yhtään. Harmi.

En tiedä, oliko tuo epäonnistuminen ja epävarmuus sitten liian rankkaa Piikalle, mutta kun muutaman tunnin kuluttua koitti henk. koht. vuoromme ja olin päättänyt, että nyt puututaan niihin kaukoihin, niin Piika oli todella epävarma. Se otti hirveästi häiriötä yleisöstä, etenkin siellä olleista parista vauvasta ja oikeastaan ei halunnut ollenkaan jättää yleisöä selkänsä taakse. Yritin itse olla normaali, mutta kyllähän siinä joutuu vähän väliä nostamaan koiraa, kun se ei itse aktivoidu minua kohtaan. En tiedä, olisiko tällaisessa tapauksessa sitten ainoa keino poistua kentältä ja koittaa nostaa koira siellä uudestaan? Vain aktiivisena pääsee tekemään ja jos ei viitsi aktivoitua eikä pysty, silloin ei myöskään pääse tekemään? Kuinka nopeasti koira oppisi, että näin voi sluipailla kaikki tekemättä läpi?

No, onneksi teimme vain niitä kaukoja, joten niihin sentään juuri ja juuri Piika kykeni. Paljon keinoja saatiinkin, millä jatkaa kaukotreenejä. Suurin ongelma on seiso-maahan -vaihto, jossa Piikan tulisi peruuttaa maahan, ei vain läsähtää alas. Toinen ongelmallinen on maahan-seiso, jossa Piika nousee liian eteen, kun parempi olisi liikuttaa etujalkoja hieman taaksepäin. Targettitreeniä Oili kehoitti jatkamaan, sillä on saatu hyvin takajalat kiinnitettyä aloilleen. Kokeiltiin myös sitä, että Oili piti Piikaa takajalasta kiinni, mutta se tuntui Piikasta olevan vallan kamalaa. Etujalkoja on mahdollista saada taaksepäin apuriman avulla, tai jopa katuharjalla niitä tönäisemällä. Tuon apuriman avulla Piika kyllä kivasti siirsikin tassujaan. Seiso-maahan -vaihtoon vaihdettiin käsky ALAS, ja sitä täytyy nyt treenata omin vartaloavuin. Parhaita tuloksia saatiin, kun laitettiin Piikalle nakki etutassujen eteen, väliin ja sivuille. Piikasta oli varsin ällöttävää, kun tassut koskivat nakkiin, joten se koitti kaikin tavoin olemaan laskematta tassujaan maahan. Mutta keskittyi! (Tässä näkyi myös se, miten häiriöherkkänä se oli, kun jo yleisö kauhistutti kangistumaan toooodella hiiiitaisiin ja keeeskittyneisiin vaihtoihin. Kun nyt olen kokeillut samaa kotona, hallilla ja pihalla, en ole saanut samaa enää esiin. Piika on vaan syönyt nakit edestään.) Lisäksi saatiin vinkki seiso-istu-vaihtoon, että paksulla sohvatyynyllä voisi sen painonsiirtoa treenata. Keskittyneet, hitaat ja teknisesti oikeanlaiset kaukot olivat Oilin ihanne ennemmin kuin nopeat, epätarkat kaukot.

Lauantai-iltana parin tunnin päästä koulutuksesta ajettiin vielä uudestaan Haukkuvaaraan kevään viimeisiin belgitreeneihin. Kilju treenasi seuraamista ja noutoa. Ipille tehtiin henkilöryhmää ja jääviä. Vähän noutoakin. Piika teki häiriöseuraamista ja kaukoja. Kilju oli varsin hyvä askel kerrallaan -seuraamisessa. Normiseuraamisessa tahtoo valua vanhaan seuraamismalliin. Ipi oli oma sekopää itsensä, oli haukkunut äänensä käheäksi autossa ja treeneissä korisi, vinkui ja kähisi. Mutta työsti kyllä hyvin, Ipiksi. Jannen oli tarkoitus treenata Piika, mutta päädyin sitten lopulta itse ottamaan Piikan ja en vaan käsitä! Nyt koirassa ei ollut mitään jälkeäkään häiriön ottamisesta, vaikka tehtiin vaikeitakin häiriöharjoitteita. Ainoa, mikä muuttui pari tuntia edeltävään, niin mukana olivat myös Kilju ja Ipi.

Sunnuntaiaamuna iskikin sitten niin hirveä (treeni)krapula, että meni kahteen asti ennen kuin kykenin nousemaan sohvalta ylös. Maailma pyöri vain jalkojen alla. Karmea olotila. Mutta siinä kun puolinukuin niin meni olotila ohitsekin ja lopulta päädyin lähtemään Jannen mukaan Kiljun puruihin. Kilju sai tuomion, että vieraita mokkeja ja vieraita kenttiä on sille saatava, ei sillä ole muuta treenattavaa. Tuli siinä sitten puheeksi, että ollaan menossa seuraavaksi Koirakorpeen ampumaan Piikalle ja Ellu ehdotti, että no voittehan te tässäkin ampua. No, mikä jottei! Mentiin suunnitelmalla, että juoksutetaan välillä ja ammutaan tilanteen mukaan. Heti kun otin Piikan autosta, se oli sitä mieltä, että nyt treenataan. Ellukin totesi, ettei se enää vain hauku vaan oikeasti komentaa minua aktiiviseksi. Eikä tietoakaan, että olisi ihmetellyt paikkaa tai mitään, keskittyi siihen, että treenaamaan on tultu. Ei reagoinut myöskään juoksutukseen tai ampumisiin, joten toiseksi viimeisen uskalsin ampua silloin kun Piika saapui luokseni ja saalistutin sitä nakilla. Ei ongelmia. Lopetettiin seuraamiseen ja siihen, että peruutin Piikan hännälle. Teki se silti vielä senkin jälkeen ja innokkaasti. Mikä ero lauantai-iltapäivään ja perjantai-iltaan? Kilju ja Ipi olivat autossa, Kilju oli treenannut, Piika oli kuullut sen haukun ja Ipi varmasti vetänyt konserttia vieressä.

Koska Ipi jäi juoksuttamatta, sovin vielä illaksi Raisan kanssa treenit. Käytiin tekemässä janoja ja Ipi ja Piika pääsivät esinekaistaleelle. Pimenevässä illassa tehtiin joku 6×30 kaistale ja esineitä yli 10 kpl. Piika aloitti ja laitoin sen noutamaan yhden esineen ja kun haki hiekkalelun aika edestä niin lopetin siihen ja palkkasin frisbeen heittelyllä ja Piika oli ihan liekeissä. Naakka teki seuraavaksi ja hyvin tekikin. Ipi oli viimeisenä vuorossa ja kaksi ekaa palkkaamatta, sitten palkkaa joka esineellä. Jollain kuudennella esineellä palkaton ja siinä vaiheessa Ipi alkoi olla jo koemoodissa, että oli juossut paljon. Mutta oli myös tehnyt pirun tarkkaa työtä ja tehnyt töitä itsenäisesti ja esineitä löytyi. 8 tai 9 esinettä Ipi lopulta nosti ja toi niin kovia kuin pehmeitä esineitäkin ja ihan takarajalta. Lopuksi nostettiin pari jäljelle jäänyttä muoviesinettä läheltä, Hukattiin yksi siideritölkki ja jääkiekko. Ne on sit Raisan, jos löytyvät! Mutta nostatettiin Ipillä ikivanha kaljatölkki. Lopuksi mietittiin vaan, mitä on tehty tänä keväänä oikein, kun nää treenit näin hyvin onnistuu? Alkaa olla pelottavaa tää onnistumisprosentti! Onko suunta vain alaspäin? Tältäkö treenaaminen tengingtyypeistä tuntuu? Ihanan tyytyväisiä koiria talo täynnä!

Huonosti alkanut viikko päättyi onnistumisiin

Mennyt viikko pyörähti käyntiin Jatpailuilla maanantai-iltana. Ensimmäisenä maailman helpoin hyppyputkirata, johon jokainen säkäluokka tutustui yhtä aikaa. Siellä sitten kuusikymmentä ohjaajaa pyöri radalla kuin isommissakin karkeloissa konsanaan. Parin tunnin odotuksen jälkeen päästiinkin sitten jopa radalle Piikan kanssa ja noh, rataanhan mahtui se, että koira hyppäsi putken yli, ohjaaja teki väärän radan ja lopuksi koira tuli putkesta ulos kylkimyyryä. Varsin tapahtumarikas rata. Radan reunalla Elina ihmettelee

-”Kuka koira tuo on?!?”

-”Piika”

-”MITÄ sille on tapahtunut?!?!”

Eipä mitään muuta kuin, että vire on noussut sfääreihin ja kun en edes yrittänyt ottaa sitä haltuun ennen rataa, tuloksena oli hyvin reaktiivinen koira, jota ei voinutkaan enää ohjata ”kiltinkoiranohjauksella”, vaan Piika lähti jokaiseen minun liikkeeseeni mukaan lukitsematta esteitä edessään.

Agilityradalla olikin sitten jo vähemmän porukkaa ja se saatiin vietyä nopeammassa tahdissa läpi. Ensimmäiselle radalle otin Piikan haltuun ja tarkoituksena oli saada ehjä rata alle. Ja niin saatiinkin. Erityisen tyytyväinen olen, että kontaktit onnistuivat todella hyvin. Pienien kaarroksien kautta maaliin ja tuloksena maksien neljänneksi nopein aika kolmen nopean bortsun jatkoksi. Ei huono. Uusinnassa Piika sai taas nostaa itsensä rataa varten, ja se rata kusi sitten A:lle.

Kiitos Satu ja Laurat videoiden kuvauksista!

Tiistaina vuorossa oli omat agilitytreenit. Ensin seurasin, kun Hannan treeniryhmä treenasi samalla radalla ja jo siinä tuli pohdittua järkeviä ohjauskuvioita radalle. Parin tunnin päästä tehtiin samaa rataa, kun ei jaksettu pienellä porukalla rakentaa enää uutta. Ja jouduin toteamaan, että pystyn neuvomaan ratoja, mutta en pysty itse ohjaamaan. Ensimmäistä kertaa ikinä meni oikeasti hermot Piikaan, jolta ei saatu katkaistua A:lle menoa millään, ei sitten millään.

Keskiviikkona vaan huilittiin, mutta torstaina Piikan kanssa tehtiin hyppytekniikkaa. PK-hypyn treeninä otettiin korkeuden arvioimista ja kun Piika muutaman kerran oli kolautellut itseään joko ponnareihin tai sitten hyppyyn itsessään, alkoi lopulta löytyä myös se oikea hyppytekniikka. Eipä tuossa muu auttanut kuin vain odottaa, että koira itse tajuaisi koota hyppynsä ja yrityksen ja erehdyksen kautta tekniikka löytyikin. Onneksi oli kevyt tokohyppy, johon itseään kolautteli. Toisena harjoitteena kasvava sarja ja siihen Piika venyttikin oikein hyvin. Paransi kerta kerralta, joten ei huono.

Perjantaina taas huilittiin ja lenkkeiltiin, kun Jannekin tuli aikaisemmin kotiin. Lauantaina vuorossa oli nopeat ja napakat viesti- ja esineruututreenit. Tai niin ainakin suunnitelmissa oli. Pitää vissiin vetää rasti seinään, mutta aloitettiin kevät sitten onnistuneilla treeneillä neljän koiran osalta. Historiallista!

Mattilassa juoksutettiin ensin Narua ja Kiljua. Kiljulle neljännet treenit tälle kevättä ja koko ajan se hiffaa enemmän ja enemmän. Nyt teki selvästi hyvää, että oli kokenut koira juoksemassa lisäksi, vaikka jänislähtöjä ei tehtykään. Toisena vuorossa juoksutettiin Ipiä ja Piikaa ja ihan sama juttu. Teki Piikalle hyvää, että se sai tehdä pari viimeistä matkaa jänislähtöinä Ipin perään, kun aluksi joutui juoksemaan Ipiä vastaankin. Ipi puolestaan oli niin innoissaan, että hallinnan tekemiseksi treenit sen osalta menivätkin.

Esineruututreeneissä Kiljulle alkeistreeniä kaistaleella. Lamppu on syttynyt. Muut koirat pääsivätkin sitten tekemään hieman leveämpää kaistaletta yhdeltä sivulta nousevaan ja yhdeltä sivulta kymmenen metriä alempana menevään maastoon. ”Kuoppatreenit” onnistuivat jopa yli odotusten. Viisi esinettä piilotettiin ja Ipikin jopa nosti niistä 4! Kerrankin sillä oli nenä auki ja teki töitä. Kolmannen esineen jälkeen mietittiin, vieläkö nostaa, kun nostamatta oli enää vasemman sivun ylärinteessä olevat vaikeat esineet. Kuuluisia viimeisiä sanoja, mutta niin se vain sen hanskasi. Piikalle aluksi alkeiskaistaleharjoitus ja sitten ruutuun ja nosti pienen juoksentelun jälkeen esineen takakulmasta. Seuraavalla lähetyksellä jäi syömään jäniksenpaskaa, jota lähemmällä tarkastelulla olikin koko ruutu täynnä. Koira hallintaan, hetsaus ja lähetys ja nyt upposi hyvin ruutuun ja löysi esineen ylärinteestä. Ei huono!

Vastoin odotuksia ehdittiin vielä hoitamaan kolmen tunnin tuulen aiheuttamaa syväjäädytystä kuumalle kupposelle ja siitä leffaan laatuseurassa. Onnistuneet treenit vaativat onnistuneen illan ohjaajillekin!

11071414_10153124287706768_6580800751595880006_n

Sunnuntaina käytiin iltapäivällä Koirakorvessa ampumassa Piikalle. Juoksutettiin välillämme ja tällä kertaa ammuin myös silloin, kun Janne saalistutti Piikaa nakilla. Ei reagointia laukauksiin, sen sijaan niihin ääniin Piika reagoi, kun ase ei toiminut. Ei kuitenkaan mennyt lukkoon ja juoksu kulki hyvin.

Summasummarum. Lopulta ihan onnistunut viikko, vaikka vähän kankeasti alkoikin.

Haastetta pukkaa

Viime viikko tosiaan oltiin lomalla. Paljon sitä viikossa ehtii – ja sitten tuntuu siltä, ettei ehtinyt mitään. Koirat lomailivat pääsääntöisesti myös. Pessi kasvatti kuntoa juoksemalla Kiljun perässä pihassa paskarinkiä tai talon ympäri noin biljoona kertaa päivässä. Piika paimensi ja juoksi muita vastaan. Eikä säästynyt törmäyksiltä, vaikka nopea onkin ja vähitellen alkoi jo mennä kaaliin, että aiemminkin voi väistää alta pois, jos on pakko tuota tehdä. Ipi osallistui välillä juoksuskaboihin. Kerran yritti väen vängällä tapella Kiljun kanssa, mutta Kilju ei oikein syttynyt tuosta ideasta. Pessi ja Piika kyllä yllyttivät vieressä ”TAPPELU! TAPPELU!” Voin sanoa, että oli hieman haastavaa erottaa koirat toisistaan – eikä tullut edes vahinkoja.

Jokusen kerran käytiin ampumassa Piikalle. Ensimmäisellä kerralla juoksutettiin koiria välillämme. Se tuntui ihan hyvältä idealta laittaa kolme koiraa juoksemaan ja ampua samaan aikaan. No joo.. ei siitä sen enempää. Sanotaanko nyt vaan, että Kilju vähän kiehui yli. Toisena päivänä juoksutettiin Ipiä ja Piikaa kaksistaan. Mun mielestä Piika reagoi laukauksiin 3. kerrasta alkaen, Jannen mielestä se vain väisti Ipiä. Seuraavaksi kokeillaan juoksuttaa pelkkää Piikaa. Samoilla reissulla alettiin extempore vihkimään Kiljua viestin saloihin, kun Janne huomasi sen olevan Ipiä nopeampi. Ja tosi asia on, että Kiljulle nuo on hyviä spurtteja, kun se vetää ihan täysillä. Veikkaan, että aika kauan saa vettä virrata, jos tuota kokeeseen ikinä viedäänkään. Ei taitaisi muut arvostaa, kun Kilju jyräisi kaikki alleen. Väistäminen on nössöjen puuhaa. Jännä, mutta ei tulisi mielenkään kokeilla lähettää Kiljua juoksemaan ketään koiraa vastaan…

11058423_10153094368896768_6358654708903381097_n

Netissä on myös kiertänyt koirahaaste, pitää piirtää koiran ääriviivat. Aluksi olin, että ehei, ei onnistu. Sitten olin, että no miksi ei. Sitten totesin, että tylsää on, tehdääs tää haaste. Ja sitten oli vielä tylsempää. Jopa Pässi selviytyi haasteesta. En tosin uskaltanut kokeilla sille nameja, joten vaihdettiin juustopaloihin. Ja ne tuntuivat olevan vieläkin parempia. Ja siitä se ajatus sitten lähti…

Phototastic-9_3_2015_997f2e96-035a-4c3d-b52c-ef152136b690

Phototastic-9_3_2015_4257ab79-0827-4df1-9e47-5368e65d0e2f

Phototastic-9_3_2015_66b8dacd-2c08-48ed-88ea-4e8e91044083

Phototastic-9_3_2015_0527ea03-dff2-4475-ac8c-e57700d142e8

Missä on kaikki ketjupannat?

 

Koko viikon odotin viikonloppua. Ja sitten se vain hurahti ohi.

 

Lauantaina Ipille oli suunniteltu viestikoe. Edellisen kerran se on kisannut viime vuonna SM:eissä. Edellisen kerran sillä on treenattu joskus toukokuussa. Tottista Janne ei ole treenannut sen kanssa kevään jälkeen – enkä sen puoleen minäkään toukokuisen jälkikokeen jälkeen. Jossain tässä välissä on myös ketjukaulaimet kadonneet tuhka tuuleen!

 

Keskiviikkona kävin tottistelemassa Ipin kanssa Toivakassa ja Ipiksi se oli sairaan hyvä. Lauantaina se todellakin tiesi olevansa kokeessa. Kentälle tullessa se oli ihan jossain muualla kuin tottista tekemässä. Parhaan pätkänsä se esitti paikkamakuuseen mennessä. Heti Jannen käskettyä sen maahan ja otettua pari ratkaisevaa askelta, Ipi nousi istumaan. Ja se istuikin sitten siihen asti, että suorittavan parin ohjaaja käskytti koiransa seuraamisesta maahan. Ipi lakosi myös. Tuumasi vissiin, että kyllä täällä muille uskaltaa vähän heilutella keskaria, mutta tuolle en ala ryppyilemään. Kun Janne tuli piilosta pois, Ipi nousi taas istumaan. Koska niinhän ne paikkamakuut on tupattu suorittaa…

 

Seuraamisessa Janne oli ihan pihalla ja siinä vaiheessa, kun temponvaihteluista nähtiin pikaversiot aivan seuraamiskaavion pitkän suoran lopussa, Janne rentoutui ja Ipikin rentoutui ja homma luisti taas hetken aikaa. Kunnes päästiin jättäviin. Ipi taisi suorittaa ne kaikki seisomisina, paitsi siinä seisomisessa oikeasti sitten valuikin. Ja hypyssä otti kosketuksen ja sivulletulot eivät sivulletuloja olleet nähneetkään. Eteenmenossa malin häntä vaan vilkkui, mutta pitkä kenttä takasi sen, että Jannen toisella karjaisulla Ipikin lakosi maihin. Pisteitä 72 ja koska kello oli vasta aamu-8 ja kuuma päivä oli tulossa, oli ihan turha maastoon Ipin kanssa lähteä.

 

Senpä vuoksi mukana olivat myös Piika ja Naakka ja treenattiin sitten tottista pari tuntia. Ipi joutui toteamaan, että ihan tuolla suorituksella ei palkkaa heru vaan pitää siellä kentällä tehdä töitäkin. Piika teki myös hinkkaamalla hinkatun paikkamakuun ja tottiskaavion 70-senttisellä hypyllä. Ja kyllä se sen taisteli loppuun asti, vaikkakin vire laski jo seuraamisessa. Mutta tunnollisesti kuitenkin teki, vaikkei ollut kivaa. Ja ekaa kertaa Piika meni kisakorkeudessa olleen pk-A:n kapulan kanssa, vaikka vauhtia ei ollut sitten yhtään. Ja lisäksi nosti 2-kilosen kapulan. Sohvatyynylle suoritusta kerrakseen.

 

Illalla koirat vähennettynä Pessillä pääsivät vielä uimaan ja Kilju ja Piika pellollekin pitkästä aikaa. Peltoilut uusittiin myös sunnuntai-iltana ja tulipas taas into noihin jälkihommiin. Vaikeita jälkiä harvalla savipellolla, mutta kyllä sieltä vaan esineet ja kepit nousivat. Ja kun on kerran kurkkarit olleet hukassa koko viikonlopun, niin ratkaisin sitten ongelman ajamalla Piikan jäljen näyttelyremmillä. Toimi hyvin tarkoituksessa, jälki tuli ajettua ja kepit nostettua. Jotain hyötyä noista näyttelyistäkin.

 

Viikonlopuksi Kainuuseen

Muut saatto viettää viikonlopun esimerkiksi Etelä-Suomessa PK:n SM-kisoissa. En tuntenut hirveän suurta tarvetta täyttää 40-neliön yksiötä viidellä koiralla ja yrittää eristää Pessiä ja Naakkaa, joten pakkasin kotona olevan hurttalauman autoon ja ajelin viikonlopuksi Kainuuseen. Oli kyllä niiin oikea ratkaisu. Pessi sai liikuntaa juostessaan hihnan perässä, Ipillä lähti uiminen ehkä vähän käsistä ja Piika sai osallistua kaikkeen, koska…no se on vaan niin helppo ja tottelee.

 

Puoli päivää taidettiin viettää järvessä, toinen puolikas päivästä syötiin. Ja ihan vähän maalattiin taloa ja leikattiin nurmikkoa. Tai toisin päin, mutta olen kyllä aika varma, että lapsille kasvoi evät ja koirille myös ja oma vatsa kasvoi taas enemmän kuin normiviikonloppuna. Se on paljon se. Piikakin onnistui käräyttämään toisen puolen naamastaan. Siinä paloi niin kulmakarvat, silmäripset kuin viiksikarvatkin poskista puhumattakaan, kun tyyppi päätti työntää päänsä liian lähelle kaasulla toimivaa muurinpohjalettupannua. Ja kylkensä se kävi pyyhkäisemässä vissiin johonkin maalattuun talon seinään, kun siihen malliin siitä punainen viiru loistaa. Onneksi ei ole noita näyttelyitä tiedossa. Mutta oli kyllä taas huikea viikonloppu, kuten tuolla aina! Kiitos! 🙂

 

Pessi vakavana, kun ruoasta on kyse.

 

Rantaparkki

”Hei hoi hauki, avaa leukasi ammolleen…”

Loch Nessin hirviö vai palloaan tähyilevä Piika?

Ja niinhän siinä sitten kävi…

Piikan huilihetki vedessä.

Lemmikki nro1

Lemmikki nro2

Lemmikki nro3

Erkkarikuvat netissä

 

SBCAK ry:n erkkarikuvat ovat osaltani nyt vihdoin netissä! Kelpieiden nimeäminen on vielä kesken, mutta kolmen yötä päivää koneella istutun vuorokauden jälkeen päätin eilen lopulta lähteä uimaan ja aktivoimaan omiakin koiria, ja nimeäminen siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Kuvat löytyvät omista alikansioistaan täältä: http://tiinakarvonen.kuvat.fi/kuvat/Koiranäyttelyt/Erkkari/sbcak2014/

Kommenttikenttään voi jättää varman tiedon niistä koirista, joita ei ole vielä nimetty – tai jos nimeämisessä on tapahtunut virhe. Sekään kun ei ole mahdotonta nukkumattomien öiden jälkeen. 😉

Mutta pitihän sitä raahata kamera uimasillekin ja pari kuvaa napata. Ipi ja Piika pääsivät räpiköimään Millan kanssa ja olipas hauskaa! Vesikin oli niin lämmintä, että pari tuntia vierähti tuosta vain. Piika myös oppi kerrasta, että kun liukuu syvässä vedessä ihmisen syliin, pääsee kesken uimareissun istuskelemaan polvien päälle. Se on Polskis!

 

 

Neljäs lomaviikko

10525881_10152530996261768_1339547861108789896_n

 

 

Kesä tuntuu loputtomalta, kun on sattunut parhaat lomakelit nyt kohdilleen. Ja ollaan kyllä ihan lomailun kannalta otettukin. Mitään ei olla treenattu. Parina iltana olen teettänyt Piikalle parit sivulletulot ja kaukoja on jumppailtu muutaman kerran, mutta ei mitään muuta. Lyhyestä virsi kaunis ja Piika on ollut näistä parista hommasta ihan liekeissä. Piikan jalka tuntuisi olevan nyt terve, mutta huilataan vielä tovi. Katsotaan sitten elokuussa uudemman kerran agilitya uusin silmin ja levännein kropin ja jatketaan viimeisen nollan metsästystä.

 

Neljäs lomaviikko vietettiin Kainuussa Oulujärven eteläisimmällä rannalla. Päivät olivat täynnä aherrusta (mihin yllä oleva kuvakin viittaa. Taivaanrannan maalari oli vissiin käyttänyt kaikki värit ilta-aurinkojen maalaamiseen, kun tuli monta kaatopaikkakuormaa tyhjistä purkeista ynnä muusta sälästä)  ja koirillakin oli omat hupinsa. Ipi hiiresti pari päivää ja sen jälkeen se teki Pessille seuraa narunjatkeena, kun yritti laajentaa reviiriään naapureiden maille. Piika sai olla oikeastaan koko reissun vapaana. Se osoitti taas, kuinka helppo se onkaan, sillä koko ajan se on kuulolla, se on läsnä, se on vieressä eikä se pöljäile naapurin koirien suuntaan. Vaikka sillä on toki omat (huonot) puolensa, kuten että sen oleskelutilat pitää aina tyhjentää tavaroista tuholaistyön välttämiseksi, korvaa se mielestäni paljon muulla helppoudellaan. Ja ilmeisesti muidenkin mielestä, kun kuulema sille olisi taas yksi hoitopaikka tiedossa, jos tarve vaatii. Tämä hoitopaikkatarjous oli kyllä niin yllättävä, että pakko on uskoa, Piika osaa valloittaa sydämiä.

Kolmas lomaviikko

Jos olisin töissä tällä hetkellä, en pystyisi hanskaamaan puoliakaan viimeaikojen säätämisestä. Viime päivinäkin herätys on ollut kuudelta ja nukkumaan oon mennyt sitten yöllä yhdeltä. Koko ajan on ohjelmaa riittänyt. Jossain välissä olisi kai huilailtavakin?

 

Viime lauantaina Ipi ja Hanna kävivät juoksemassa kolme rataa Varkaudessa. Ekalla radalla olivat alun samalla radalla, tokalla radalla lopun ja kolmas rata alkoi näyttämään jo agilitylta kaikin puolin. Enemmän kisoista voit lukea Hannan blogista, ellet ole jo sitä tehnyt.

 

Sunnuntaina ajeltiin Espoon kautta Haminaan Tellun luokse. Oltiin myöhään perillä, mutta hyvin ilta meni yön puolelle, kun päiviteltiin kuulumiset ja Tellu hieroi Piikan. Ipi aloitti samalla kolme päivää kestäneen möykän, kun malin mielestä tarha oli aivan väärä paikka elää ja olla. Pessi otti reissun yllättävän lunkisti ja se tykkäsi olla isossa tarhassa, se tykkäsi nukkua pikkumökissä omassa nojatuolissa ja se tykkäsi, kun löysi mitä yllättävämmistäkin paikoista vinkuleluja. Tuli päivitys niidenkin olemassaoloon, kun Pessi niitä kaiveli sänkyjen alta. Piika meni muun bc-lauman jatkona ja tarkkaan sai katsoa, kuka mustavalkoinen milloinkin ohi vilahti.

 

Maanantaina käytiin Anjalassa Hannun tykönä, kiitos taas erinomaisesta palvelusta! Piikasta otettiin viralliset selkäkuvat, Pessiltä kuunneltiin sydän ja Ipiltä poistettiin silmäluomessa ollut patti. Selkäkuvien lausuntoja saadaan vielä tovi jännäillä ja Piikan jalkaan diagnosoitiin jonkinasteinen tulehdus. Kintereessä sillä on nestettä ja aristi jalan ulospäin venytystä, joten levon kanssa tässä mennään eteenpäin. Pessin sivuääni on voimistunut ja on nyt kolmosen luokkaa. Se tarvitsisi lääkityksen, mutta koska Pessi on melkoinen maanantaikappale, olen miettinyt lääkityksen järkevyyttä. Toisaalta Pessi on nyt todella pirteä ja hyvässä kunnossa, joten lääkitys olisi paikallaan, mutta miten monta kertaa olen jo sanonut, että seuraavasta diagnoosista Pessi saa lähteä? Taidan sanoa jatkossakin ja eiköhän se lääkitys tässä syksyn mittaan Pessille laiteta. Elämä olisi helpompaa ilman Pessiä, mutta en osaa elää ilman sitä ja sen pöllöilyjä, kun koira kuitenkin muuten on nyt terveempi kuin koskaan ennen. Ipin silmäpatti paljastui tulehtuneeksi ihorauhaseksi, joka oli näärännäpyn kautta tukkeutunut. Hannu puristi mädät pois ja taas mennään terveemmin silmin. Loppupäivän Piika ja Ipi saivatkin sitten heräillä omaa tahtiaan. Ihmisoliot ja muut koirat juhlivat Bellan edellispäiväistä valioitumista ja RYP2-sijaa. Kakkukin tehtiin Tellun keittiössä melkein viidakko-olosuhteissa, vain ne ulkoiset avut puuttuivat, että oltais oltu valmiita Viidakon Tähtösiin. 😉

 

Tiistaina hengailtiin pihalla, käytiin uittamassa koiria ja syötiin taas niin, että napa naukui. Illalla oli kuitenkin pakko lähteä ajelemaan kotia päin, vaikka ei olisi yhtään huvittanut. Kiitos Tellu hauskasta reissusta!! 🙂

 

Saksan ihmeet Piika ja Bella

Melkein kuin kaksi marjaa.

Moona, Bella, Piika, Eevertti, Jade ja Judit

Bella ja Piika

Pyrskeen kyttäystalkoot

Judit

Judit, Jade ja Moona

Eevertti, Mersu, Judit, Jade, Moona ja Bella

Mersu, Jade, Eevertti, Bella, Judit ja Piika alalaidassa korvien asentojen perusteella.

 

Kotiin kun päästiin, Maarit toi meille Iitun hoitoon pariksi päiväksi. Piikan kanssa ne tulivatkin ihan hyvin juttuun alkukankeuden jälkeen. Ipi puolestaan osoitti taas, miten heikko onkaan päästään. Kolmen päivän reissu vieraassa paikassa ja siitä suoraan hoitolainen laumaan lisää, niin Ipillä tilttasi aamuruokien jakelun aikana ja se kävi Pessin päälle. Onneksi lopetti karjaisusta eikä Pessikään lähtenyt kilpaan mukaan. Tuloksena kaksi reikää Pessin sinisen silmän ylä- ja alaluomessa sekä valtava mustelma korvien välissä. Pienillä säikähdyksillä selvittiin taas kerran ja Ipi menetti kaikki oikeutensa mihinkään ylimääräiseen. Lisäksi keskiviikkona sain valitukset joltain hyvin kaukaiselta naapurilta, että meidän koirat ovat haukkuneet päivät läpensä keväästä saakka ja että voisiko ne hiljentää? Kummallista tässä on se, että lähinaapureiden mielestä koirat eivät hauku tarhassa. Otin nyt sitten varmuuden vuoksi Pessin pois tarhasta, mutta kyllähän tuo vähän ristiriitaiselta kuulostaa.

 

Iitu the Ovivahti

 

Piikalla on uusi lelu, pehmeä kahvakuula.

Iitu tyytyi vinkuvaan tennispalloon.

 

Studiokuvia vol. 2

Pitihän se kokeilla tuota taustakankaan tummaakin versiota. En tiedä, kummasta puolesta tykkään enemmän. Kummassakin on puolensa. Tummalla kankaalla näkyy kyllä kaikki karvat, joten siihen täytyy kiinnittää jatkossa huomiota erityisesti. Valotuksenkin kanssa voisi vähän pelata enemmän. Nyt asensin toisen valoista tulemaan sivusta edestä ja toisen suuntasin taustakankaaseen. Silläkin sai elävyyttä kuviin. Näissä kuvissa tausta kyllä vähän liikaa pikselöityi. Mutta olen tyytyväinen kankaaseen ja paljon kivempaa jälkeä sillä saa aikaiseksi, kuin aiemmilla kankailla. 🙂

 

Muuten ollaan vain laiskoteltu. Ollaan keskitytty lyhyisiin parin kilsan lenkkeihin pari kertaa päivässä ja eilen ja tänään hieroin ja venyttelin kaikki koirat. Koirien reaktioiden perusteella Pessi tuntuisi olevan eniten jumissa, mutta enemmän kyllä reagoi luusto/nivelkipuun kuin lihaskipuun. Ipi on päässyt myös agiliitämään. Tiistaina oli varsin hyvä, tänään oli hyviä pätkiä, mutta myös haahuilua. Ihmiset eivät kuitenkaan vetäneet vaan ruokapalkka. Melkonen säätäjä sekin osaa olla. Ja radan lopuksi ontui takajalkaansa huudon kera, mutta sen jälkeen siitä ei ole mitään vikaa löytynyt!