Aihearkisto: Hermanni

Uuden vuoden aloitus

a-1217

 

Oli omituisin uusi vuosi yhdeksään vuoteen. Pessin kanssa oli niin tottunut siihen, että tärisevä ja läähättelevä koira istui välissämme sohvalla rakettien ääniä kuunnellen, että nyt kun koirat eivät reagoineet paukkuihin mitenkään, Pessin puuttumisen huomasi taas konkreettisesti. Saatiin alkuillasta naapurista viesti, että alkavat ampumaan raketteja, jos halutaan tehdä jotain järjestelyjä koirien suhteen. Huomasin viestin vasta, kun tovi jo oltiin ihailtu raketteja ikkunasta. Juu, ei tarvinnut tehdä erikoisjärjestelyjä koirille. Ne eivät raketteja huomanneet. Eivät edes silloin, kun käytin ne pihalla yhdentoista maissa illalla, Piikan tosin pidin varmuudeksi flexissä. Lähinnä, ettei päätä jahdata valoja. Olinkin sitten nukkumassa jo ennen puolta yötä. Tähän on tultu uuden vuoden juhlinnassa.

 

Uusi vuosi korkattiinkin ihanilla vierailla. Piika pääsi vaihteeksi pesulle ja siistittäväksi. Siitä lähtee tällä hetkellä niin paljon karvaa, että joka päivä saa silti olla imuroimassa, vaikka sitä on harjattu jo viimeiset kaksi viikkoa. Pesun ja harjauksien myötä ei hirveästi ole enää karvaa, mitä lähteä, mutta silti lattiaa hallitsee karvamattokerros.

Ulkosallakin piipahdettiin, mistä alla olevat kuvat on otettu pikaisesti. Kiitos taas Tellu  co. ❤

smaller-5

Hundkarusellen

smaller-6

Aino, Moona, Bella, Mersu ja Herkku

smaller-7

Herkku, Aino ja Piika

smaller-8

Mersu, Piika ja Moona

smaller-9

Eevertti

smaller-10

Piika, Aino ja Bella

smaller-11

Sama kolmikko.

smaller-12

Piika

smaller-13

Aino

smaller-14

Mersu

smaller-15

Herkku

smaller-16

Aino

smaller-17

Bella

smaller-18

Piika, Aino ja Moona

 

 

Jyväskylän KV ja kuinka tyhjennetään pöytä

a-0718

Piika, Aino ja Herkku

Piikalle oli suunniteltuna vielä yksi meno tämän vuoden puolelle, kun se pääsi kavereiden siivellä misseilemään Jyväskylän KV:hen sunnuntaina 13.11.2016. Ilmoitin Piikan vain sunnuntaille, joten lauantai-iltana kun Tellu kotiutui meille lauantaipäivän näyttelyistä koirien, rusettien ja pystien kera, Piika pääsi metsittyneestä pihakoirasta näyttelypuudeliksi-puunaukseen.

Jos näyttelyttäminen olisi näin helppoa, Piika kävisi varmaan useamminkin näyttelyissä. Itse en laittanut tikkua ristiin tämän reissun eteen vaan sunnuntaiaamuna jäin nukkumaan, kun Tellu lähti jo koirien kanssa näyttelypaikalle.

Kun itse ehdin paikalle joskus ennen puolta päivää, Piika oli kammattuna ja juoksutettuna valmiina kehiin. Ja kun ne kehät sitten alkoivat, en usko, että Piika on koskaan niin hienosti mennytkään tai noin hienolta näyttelykehissä näyttänyt. Tellu teki sen kanssa kyllä valtavan työn! Kiitos! ❤

Paras narttu-kehässä Piikan esitti Noora ja Piika oli lopulta KÄY ERI1 SA PN3 Va-Cacib, tuomarina Tino Pehar, Kroatia. Tässä Piikan arvostelu käyttöluokasta:

”5 years, nice girl, excellent lenght of body, excellent head, good eye shapes, would have a bit darker colour. Very nice topline, super front, excellent rear angulations, super sound typical movement.”

a-0761

 

Huikeata iloa sai tuntea myös tuttujen koirien menestyksen puolesta. Herkku kahmi urosten puolelta pöydän tyhjäksi olemalla lopulta PU1, ROP ja saaden CACIBin sekä SERTn. Aino juoksi itsensä PN1, VSP ja sai myös CACIBin sekä SERTn. Ihmekaksoset tekivät sen taas ansaitusti! Onnea Tellu ihan huikeasti! ❤ Ja kuinka ihanaa oli seurata, miten Aino esitti taitavasti junnukoiransa Sohvin PN2:ksi saakka! Paljon onnea Aino vielä kerran!

a-0634

Tuomari Tino Pehar sekä piskit.

 

Koirakavereita ja Piikan huolto

a-8269

Viikonlopuksi saatiin ex-temporevieraita. Ihana joukko bortsuja ja vielä ihanampi omistajansa ajelivat kylään ja kyllähän siinä taas hulinaa riitti, kuten yleensäkin tällä porukalla. Kilju ei ollut vielä tätä kuvaa otettaessa saapunut paikalle, mutta kyllä sekin hengaa näiden kanssa ihan reippaasti menossa mukana. Herkkuperse ja Mersu olivat innoissaan Piikan jälleennäkemisestä, Piika keskitti kaikki liehittelytaitonsa Ainoon. Harmi kyllä kelit eivät tälläkään kertaa suosineet, joten kuvailut rajoitettiin hyvin minimiin jatkuvan sateen vuoksi.

a-8287

Ihana nallekarhu Mersu

 

Koirien palluttamisen, saunomisen ja hyvien ruokien ääreltä ehdittiin tekemään Piikallekin kropan tsekkaus. Viimeisen viikon aikana olin huomannut, että jotenkin oudosti se taas käyttää oikeaa takajalkaansa. Ja paljastuihan sieltä taas vaikka ja mitä. Vaikken haluaisi sitä uskoa, Piikakin vanhenee. Ei se vaan enää palaudu kolareista edes sitä tahtia kuin aiemmin. Olisiko sitten siitä taannoisesta putkessa kaatumisesta jäänyt taas pidempi aikainen vamma, kun Piika vissiin nyt käyttää itseään varsin toispuoleisesti. Lavat olivat tuhannen tukossa, oikean jalan räätälinlihas oli aivan kireänä ja selästäkin löytyi neljä nikamalukkoa taas. Koska Piika ei ole nyt menossa mihinkään, se saa nyt pidemmän annoksen särkkäriä ja kokeillaan sitten oikoa nuo nikamalukot, jos lihaksista saadaan tulehdustila aisoihin. Lisäksi olen nyt löytänyt siitä kaksi sinnikästä rasvapattiakin, jollaisia Pessillekin kertyi vanhemmiten. Piikalla nämä ovat lavassa ja alaleuassa. Puhkeavat aina säännöllisen epäsäännöllisesti itsestään.

Kahdeksan bortsua kun pyöri nurkissa, eikös ole varsin ymmärrettävää, että joku aina unohtuu matkasta? Tällä kertaa Aino jäi viihdyttämään meitä joksikin aikaa. Ja vaikka noita hoitolapsia on tässä vuosien varrella ollut enemmän ja vähemmän, niin tämä on kyllä maailman huomaamattomin ja helpoin tapaus. Jopa niin huomaamaton, että se maastoutuu hyvin sohvannurkkaan tai yhtä hyvin keittiönpöydälle. Täytyy enää toivoa, että kiipeilyn maailmanmestari pysyisi tarhassa ja työpäivien jälkeen vastassa olisi edelleen kaksi bortsua.

a-8305

Silloin, kun oli vielä Oikea Kesä…

Nythän kelit ovat taas muuttuneetkin Suomen kesää muistuttaviksi. Juhannus lähestyy ja räntää sataa. Onneksi tuossa viikon verran sai taas nauttia oikeastakin kesästä. Harmillista totta kai, ettei siitä juuri kotona ehditty nauttimaan. Mutta nyt päätin panna kiireelle stopin.

Piikakin pääsi/joutui seuran maksijoukkueeseen edustamaan SM-kisoihin. Vähän ristiriitaiset fiilikset siitäkin, koska sanomistahan siitä tuli. Ei niin hidasta koiraa ja kun tulosvarmuuskin on mitä on… Huoh, tätähän tämä aina on tuon koiran kanssa. Muiden mielestä meidän saavuttamat SERTitkin on ”moukan tuuria”. Ja ehkä ne ovatkin, mutta ylpeä niistä olen. En Ipillä päässyt ikinä näin pitkälle. Ja toisaalta se, että nyt Piika voi vihdoin valioitua milloin vain molemmilta radoilta, niin luohan se uskoa, että on tässä tehty jotain oikeinkin. Tärkeintä tässä varmasti nyt kuitenkin on, että itse uskon tuohon koiraan. Sama se, mitä muut ajattelevat.

A-9294

A-9304

 

Mersu-ukkelillekin piti sanoa heipat, ainakin hetkeksi. Eiköhän tässä kesän mittaan nähdä taas. 😉 On se ollut mahtava kaveri Piikalle ja ei noin helppoa koiraa ole vielä tullut vastaan. Halipusu-Mersu kietoi meidät kaikki kyllä täysin etujalkansa ympäri.

Viime viikolla käytiin Mattilanniemessä uiskentelemassa ja Piika innostui taas keppileikeistä. Pitänee seuraavan kerran muistaa varata sille vesilelu mukaan.

A-9425

Mersu makaa vedessä ja kyttää Piikaa ja keppiä.

A-9418

Söpöstely-kepin palautus

A-9396

Ja joku järvihirviö. : D

A-9368

Välillä pitää kuivatakin.

A-9440

Jos jonkun mielestä Piika on vielä lihava niin sopii tulla katsomaan kylkiä. ; )

 

Viikonlopulle Kiljulle oli varattuna viestikoe Toivakassa. Olisi ollut SuosikkiTuomari Ipin ja Pessin ajoilta jo ja kaikki järjestelyt kunnossa. Perjantaina käytiin myöhään illalla viimeistelyjuoksutreenit. Aluksi kulki hyvin, sitten loppui motivaatio minun suuntaani ja olisi halunnut vain syödä heinää. (Tätä ollaan mietitty, kun ei Kilju ole yleensä kova heinän syöjä, että tuleeko sille juoksemisesta paha olo?) No, kyllä se sitten kuitenkin juoksi. Käytiin siinä lenkillä ja koirat kävivät lyhyesti uimassakin. Ja pikaisesti sitten mentiin autolle, koska huolehdin, ettei Kiljulle tulisi vesihäntää. Se on niin nopeasti niitä onnistunut aina saamaan.

Lauantaina oltiin koko päivä Kuopiossa reissussa ja koirat olivat kotona tarhassa. Siitä sitten lähdettiin vielä käymään tekemässä viimeistelytottikset. Kylmässä viimassa itsekin paleltiin ja Kilju vaikutti oikein hyvältä. Jopa liian innokkaalta. Metrisen kanssa lähdettiin alemmilta korkeuksilta ja silti se metrisessä kolautti. Tellukin oli katsomassa ja totesi, että jos olisi ollut hevonen, olisi jo montussa, kun olisi telonut jalkansa niin pahasti. No, ylitti se sitten sen metrisenkin ilmavasti. Seuraavaksi kaupan kautta kotiin. Jannen piti lähteä lenkille koirien kanssa, mutta kun päästiin Tellun kanssa pihalle, Janne ihmetteli Kiljua, että mikä hitto sitä vaivaa, kun ei suostu kävelemään paria metriä enempää ja alkaa kalttaamaan persettään.

Ei muuta kuin takkia niskaan. Selvät vesihännän oireet. Mutta kun Kilju oli itsensä esteeseenkin telonut, piti hakea mielenrauha ja Tellu käsitteli ja kävi Kiljun läpi illan aikana ja neuvoi Jannelle muutamat kikkakolmoset koirahierontaan. Ei sieltä rangasta tuoreita vammoja löytynyt, vanhoja kyllä. Lämpöä ja lepoa ja aamulla Kilju oli jo pirteämpi, mutta vieläkin häntä riippui mukana elottomana. Pakko oli perua koe. Käytiin sitten kuitenkin talkoilemassa tottiksen aikana, tai Janne talkoili. Minä testasin laukauskestävyyttä nuoriso-osaston kanssa, kun tilaisuus kerran oli. Eipä siinä sitten mitään testaamista ollutkaan.

A-0387

Hertzyykkeli kävi kauniin siskonsa kanssa näyttelyssä pokkailemassa palkintoja.

A-0405

Vanha lakana sai toimia leikissä välikappaleena.

A-0426

Herkku, tuo vanha kettu. Koko lakana alle vaan.

A-0440

On ne kyllä huippuja ipanoita!

A-0472

WTF? : D

A-0489

BANZAI!!!

A-0500

Kunnes Aino pöllytti veljensä ja teki selväksi, miten tää leikki loppuu.

 

Herkkumies oli yhtä ihana kuin aina ennenkin. ❤ Se on kyllä yhtä iso osa meidän etälaumaa kuin nyt Mersukin. Jotenkin niihin on muodostunut erityinen suhde. Toki Mersu oli enemmän Piikan koira tällä reissulla. Minä en juuri sitä koulutellut ja paljon koirat hengasivat keskenään pihalla ja tarhassa. Herkun kanssa taas on suhde jo sieltä pentuajalta, kun se meillä oli viime syksyn ja paljon sen kanssa tuli touhuttua. Piikan mielestäkin oli huippua, että Herkku taas kävi. Katsotaan, jos saisin niistä videota tännekin asti vielä latailtua…

Helatorstain Herkkupläjäys

Keskiviikkona saatiin odotettuja vieraita ja helatorstain Herkkupläjäys oli varmistettu. Herkkumies oli tosin ihan tyypillinen mies. Ensin oli kiinnostunut vain Piikasta. Sitten jossain välissä iltaa se yhtäkkiä tajusi, että niin SÄKIN olet täällä. Ja sittenhän se olikin kainalossa ihan koko ajan. Jostain syystä Tellu ei antanut mahdollisuuksia villitä Herkkupersettä ennen kehiä, mutta kehien jälkeen Tellu otti meistäkin sitten muutaman yhteiskuvan. Ehkä ne kertovat, että jälleennäkeminen oli odotettu. Toisinaan sitä miettii, mitä olisikaan tapahtunut, jos olisin viime kesänä voinut tuon koiran puppynapata meille. Mutta eipä sitä silloin voinut tietää, mitä kaikkea tähänkin vuoteen on mahtunut.

A-8582

 

A-8599

 

Hertzyykkeli korjasi lopulta Kangasniemen KR:ssä potin siskolikkansa kanssa molempien napatessa jaossa olleet SERT-ruusukkeet.

A-8529

Devils Shepherd Biggest Flame

A-8549

Devils Shepherd Beautiful Secret

 

Kaikki Kangasniemen KR:ssä olleet bortsut olen kuvannut, mutta kuvien käsittelyyn menee hetki, koska asiakaskuvaukset menevät näiden edelle. Ilmoittelen mm. täällä, kun kuvat saan nettigalleriaan asti. Nyt meillä totutellaan eloon MesuPusun kanssa. Piika ainakin tuntuu tykkäävän, kun on seuraa.

Nähdään taas Hermanni!

Viikonloppuna Hermannin tuli aika lähteä takaisin kotiin. Pari kuukauttahan se ehti tässä pyöriä. Ensimmäisinä viikkoina opeteltiin ihan perusasioita, istumista ja luvan odottamista, mitä käsky ”Ole hyvä” tarkoittaa ja miten sitä omaa nenää käytetään. Seikkailtiin eri halleissa, käytiin lenkeillä ja vietettiin sitä perusarkea. Seuraavina viikkoina opeteltiin leikkimään muullakin kuin ihmisen hihalla, Hermanni sai Jannesta painikaverin ja opeteltiin maahanmenoa. Viimeiset viikot keskityttiin sivulle tuloon, seuraamisen alkeisiin, seisomiseen, noutamiseen ja ylipäänsä leikkimiseen.

Hermannin kanssa ei aika tullut pitkäksi. Kahdessa kuukaudessa se kuitenkin oppi sisäsiistiksi ja hurmasi vissiin jokaisen tapaamansa ihmisen. Jannen kanssa monesti siitä puhuttiin ja ihmeteltiin sitä. Hauska pentu tavallaan. Ja halutessaan niin kovin rasittavakin siinä kaikessa energisyydessään ja vilkkaudessaan. Mutta niin vain tuntuu varsin tyhjältä ja hiljaiselta talo ilman Hermannia. Kuinka helppoa on taas elää kahden koiran kanssa, kun ei tarvitse muistaa sulkea portteja perässään!

Viikonloppuna talossa olikin vipinää, kun yhteensä 11 koiraa temmelsi menemään. Mutta sovittiin, vaikka ulkona ei juuri -30 asteen pakkasissa voinut aikaansa viettää. Sunnuntaina uskaltauduttiin pihalle juuri ennen kuin hämärä nielaisi tienoon allensa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hei hei Hermanni, nähdään taas!

Nyt onkin sitten pakko keskittyä Piikaan. Pakko, pitää, täytyy – mitä näitä nyt on – treenata.

 

A-0674

Vain Pessi puuttuu.

A-0684

Moona

A-0695

Hermanni jääpuvussa.

A-0702

Hundkarusellen ja koirahornankattila?

A-0708

Hermanni, Mersu, Aino, Judit, Eevertti ja Moona

A-0740

Moona vartin ulkoilun jälkeen. Aika mennä sisälle.

Ihana tammikuu!

smaller
smaller1
smaller2

smaller4

smaller3

smaller5

smaller6

smaller7

smaller8

Kun unohdetaan, että ulkona on paukkunut pakkanen -20 tuolla puolen, jää jäljelle ihana tammikuun valo. Juuri ja juuri puiden latvojen päälle yltävä, matalalla paistava aurinko. Ei se vielä lämmitä ulkoisesti, mutta sisäisesti kyllä. Pimeän ja sateisen syksyn jälkeen tämä valohoito todella on tarpeen.

Aurinkoiset kelit korvaavat senkin, että auto oli syväjäädytetty joitakuita päiviä ja ilman lunta talossakin on tuntunut koko ajan kiva veto lattian rajassa. Oli kylmää kuin Siperiassa ja päivät menivät lähinnä sen pohtimiseen, kuinka pääsee taas töihin 30 kilometrin päähän, kuinka pääsee kotiin, kuinka nopeasti kotiintultua tarkenee tehdä puut uuniin ja hellaan, kuinka nopeasti talo lämpenee edes siedettäväksi ja tarkeneekohan lenkille lähteä.

Kun pakkanen paukkui lauantaina enää -15 asteessa, tuntui jo lämpimältä. Ja onhan siitä lumen puutteesta ollut hyötyäkin, kun jäät ovat jäätyneet ja lenkkeilyyn aukesi aivan uusi mahdollisuus. Tämä on parasta talvessa!

Seuraava viikko voi olla kotona vähän hiljaista. Todettiin viikonloppuna, että Hermannilla menee nyt niin lujaa, ettemme usko enää sen pysyvän porttien takana. Halutessaan se kyllä pääsisi Piikan luo töissä ollessani. Koska en halua sitä alkaa häkittämään vain sen vuoksi, että Piikalla on juoksut, ja näillä pakkasilla on vähän turhan kylmä laittaa tarhaankaan, Piika lähti juoksuevakkoon Espooseen. Kertoo tilanteen vakavuudesta, että kykenin sen sinne antamaan. Ja nyt toivotaan, ettei se tuhoa tai pidä päivisin ääntä. Luotto ei ole järjen suuri.

Yllättävä huomio, että Pessi valtasi Piikan pedin ennen kuin perävalot näkyivät tiellä. Se on kyllä oman elämänsä opportunisti.

 

 

Sitten lomalla…

Loma. Ah, mikä ihana tekosyy. Kun on töissä 8-16, ja näin pimeimpään vuodenaikaan menettää sekä päivänvalon että treenimahdollisuudet lämpimässä hallissa, tokihan sitä haluaa satsata lomaan. Sitten lomalla. Sitten levätään. Sitten treenataan. Ja sitten lenkkeillään pitkiä retkiä koirien kanssa.

A-9887

Se loma on nyt takanapäin. Ja kuinkas se sujui?

Ensin Kainuussa. Ihanat neljä päivää. Kyllä kannatti. Sitten piti olla viikko laatuaikaa kotosalla. Ja niin se sitten menikin. Laatuaikaa sohvalla. Muuhun en juuri kyennyt, kun flunssa otti vallan. Hiljalleen siivottiin kuitenkin talo, nurkka sieltä, toinen täältä. Pitkät lenkit jätettiin väliin. Jo Hyyppäälle kiipeäminen oli eräänä päivänä tuskien taival. Treenaamaan en kyennyt. En edes kotipihassa. Oli niin huono olo, etten jaksanut edes potea huonoa omaatuntoa. Ja niin vaihdettiin uusi vuosikin Xboxilla kaksinpelaten ja uutta Sherlockia katsellen.

Koirilla vuodenvaihde meni kohtuullisen helposti. Pessi panikoi sydän tykyttäen kuudesta kymmeneen ja sen jälkeen malttoi asettua man caveen, joka sille häkistä ja peitosta luotiin. Ja siellä se on nukkunut sen jälkeen koko ajan. Piika nukkui kainalossa vuodenvaihteen yli. Hermanni ja Kilju nukkuivat omissa eteisissään. Kiljukin, kun aloitti juoksut joulun päätteeksi ja tuttuun tapaan tärpit osuivat heti juoksujen alkuun. Kun pöksytkään eivät pysyneet jalassa, Kilju katsottiin paremmaksi eristää rajattuun tilaan sotkujen minimoimiseksi. Puoli yhdeltätoista käytin koirat pihalla, kun lähimmät pommitukset taukosivat hetkeksi. Ainoastaan Pessi kuulosteli kauempaa kuuluvia pamauksia ja sillä kesti hetken uskaltaa kuselle. Yhden maissa jokainen kävi jo reippaasti tarpeillaan, joten sen suurempaa hätää tämä vuoden vaihde ei aiheuttanutkaan.

A-9877

Viikonloppuna uskaltauduin sen verran treenaamaan, että perjantaina käytiin Raisan opastuksella tekemässä lyhyt verijälki Piikalle. Ja minä kun olin ajatellut, ettei metsään tänä vuonna päästä. Ja heti ensimmäisenä päivänä löytyi uusi pään nollaus. Piikan mielestä verijälki oli ihan huippu juttu. Vaikka oltiin makuut merkattu ruoallakin, varsinkin ensimmäisellä makuulla Piika unohtui nuoleskelemaan veriäkin. Viimeisellä suoralla Piika harhautui metrin sivuun jäljestä ja piti siihen merkatakin, eli jotain hyvää kaiten oli siinä sitten. Loppuun asti kuitenkin jatkoi jäljestystä ja jalasta oli sitä mieltä, että tämmönen iltaruoka sitten tällä erää.

A-9900

Hermanni puolestaan pääsi treenaamaan lauantaina. Kävin apuna Raisalle ja Mirvalle ja lopulta hain vielä Hermannin tekemään helppoja pentuhakuhommia. Sanonpahan vaan, että melkoisen paljon helpompaa olisi lukea ei-niin-vilkasta koiraa kuin Hermannin lukeminen. ”SeMeniTuonneMitäTuollaOnMissäMäOoonTuollaOnJotain” Sitten siitä pään kääntelystä ja venkoilusta on vain osattava lukea, että nyt se on lähdössä etsimään. Ja etsikin muuten nätisti! Välillä oli kyllä hieman hukassa oleva, mutta kun tajusi käyttää nenäänsä, niin johan ne namia syöttävät ihanat naisetkin löytyivät! Näitä harjoitteita tuo kyllä tarvitsisi paljon. Jo parilla toistolla huomasi, miten Hertsu rentoutui ja alkoi yhä enemmän fokusoitumaan etsimiseen.

A-9918

Niin ja kannatti treenata. Nyt ei lähde itseltä ääntä yhtään. Hyvä aika mennä töihin.

Pitää olla pikkusen pläski, mutta ei läski

Onkohan se vähän lihava?

Vai onko se vain turkkia?

Viime viikolla katsoin Piikaa pitkästä aikaa sillä silmällä. On tullut liikaa keskityttyä ensin Ipiin, sitten Pessiin ja nyt pentuun. Tuskinpa olisin Piikaa muuten katsonutkaan, mutta kun Maarit uhkasi tulla hoitamaan Piikan, niin olihan se pakko arvioida, paljonko sanomista tulee tekemättömyydestä. Totesin, että tällä kertaa en tunne niin huonoa omaatuntoa koiran jumeista, mutta sen sijaan siitä kyllä nolostuin ja kovasti, kun tajusin, miten lihava Piikasta yhtäkkiä on tullut. HOO niin kuin HERRAJUMALA!

Missä välissä se on tuollaisen vararavintokerroksen kasvattanut? Nopeasti yhteenlaskutoimitus ja tähän kuntoon saa näemmä koiran, kun jokaisella kurakelillä pitää todeta, että käydääs se perinteinen puolen tunnin tai kolmen vartin hihnalenkki – jos käydään. Ja kun Ipin kuoleman jälkeen en saanut ruokia mätsäämään, niin olihan se helppo syöttää ”vähän” ekstraa. (Jännä, että myös Pessi on lihonnut.) Ja kun pariin viikkoon Piika ei ole edes tarhannut, niin hups vaan. Jännästi se vararengas vyötäröllä vaan kasvaa.

Eilen Maarit kävi hoitamassa Piikan ja laihdutuskuuri sai siunauksensa myös siltä taholta. Vähemmän ruokaa, lisää liikuntaa. Jumejakin löytyi, lanneranka ihan tukossa kaiken sen läskin alla. Joten venyttelyjä saisi nyt taas alkaa tekemään. Kiitos Maarit, kyllä me taas aktivoidutaan näissä!

 

Hermanni puolestaan on tutustunut tällä viikolla lautapelien ihmeelliseen maailmaan.

Jostain se namin tuoksu tulee.

Tulisiko se tuolta?

Taisi tulla, ja taisi unohtua se nami ihanan palikan irrotuksen yhteydessä. Huomaa Piikan vitutus vierellä, kun on käskyn alle komennettuna, ettei saa ottaa.

Hermannin mielestä palikat on paljon siistimpiä.

Piikalta ei pelaamiseen kauaa mene.

 

Hei, Hei mutsi!

Viikko on nyt kulunut siitä, kun tulin tänne Muuttohaukantielle. Silloin täällä oli vielä sellaista valkeaa ainetta maa täynnä. Siinä oli hauska hyppiä ja sukellella. Nyt on vain märkää ja pimeää. Olen kyllä parhaani mukaan yrittänyt vältellä kaikki rapakot, etten joutuisi suihkuun. Tiedäthän kuinka paljon inhoan sitä laitosta. Välillä se on vaatinut melkoisia hyppyjä, täällä rapakot ovat SUUURIA!

On täällä vähän hassua. En kuulema saa päästä kuin koira veräjästä. En kyllä ymmärrä miksen, sillä päivittäinhän kuljen tuosta pihaportista ja ihan omin luvin. Mutta nämä sanoo, että joudun tekemään töitä ruokani eteen. Yhtenäkin iltana heittivät hyvän ruoan pitkin lattioita ja sanoivat, että etsippäs siitä. Odotin kyllä parempaa palvelua. Mutta kuulema se kuuluu tähän minun koulutukseeni.

Ollaan myös käyty parissa paikassa, missä oli hirveästi koiria ja hirveä meteli. Aluksi minua vähän jännitti, että mikäs paikka tämä tällainen pimeä mesta on, mutta sitten tajusin, että sielläkin saa herkkuja ja sain leikkiä Piika-tädin hienolla lelulla. Sain myös paljon ihailua osakseni, mutta tärkeintähän onkin näyttää komelta. Ja seksikkäältä. Siksi olen yrittänyt nostaa jalkaa mahdollisimman korkealle. Että minut varmasti huomataan. Kerran onnistuin tekemään niin olohuoneen pöydän jalkaa vastenkin. Pitihän minun näyttää, kuka on mies talossa.

Niin siitä Piika-tädistä. Olen yrittänyt olla sille just niin pain in the ass kuin kehoitit olemaankin! Mielestäni olen onnistunut varsin hyvin. Tässä vähän kuva-aineistoa lopuksi. Terkkuja sinne kaikille muille!  Kyllä mä täällä pärjään. Vaikka olen kyllä huolissani näistä korvistani. Kuulema pitäisi piuha taas yhdistää korvasta korvaan, että olisi jotain korvien välissä.

terveisin, poikasi Hermanni

smaller

Mielestäni nämä korvat ovat kyllä ihan hyvät!

smaller1

Tässä menee pahaa-aavistamaton Piika-täti.

smaller3

Ja tässä minä vaanin sitä.

smaller2

Tadaa! Onnistuimpas yllättämään!

smaller4

Olit ihan oikeassa, Piika-täti on varsinainen hapannaama.

smaller5

En vaan anna sen haitata mua!

smaller6

Vaanin vaan tilaisuuttani…

smaller7

Ja joka kerta onnistun yllättämään…

smaller8

…näillä mun loikilla!

smaller9

Parasta on tottakai mennä eteen, ettei näe Kilju-tätiä.

smaller10

Sanoinko jo, että ihan parasta!

smaller11

Joskus Piika-täti yrittää huijata.

smaller12

Mutta ei huolta, saan sen kyllä aina kiinni.

smaller13

Viimeistään ainakin silloin, kun pysähdytään.

smaller14

Hei hei mutsi! Ei tarvii vielä tulla hakeen mua pois täältä!