Kuulumisten päivittely on jäänyt Faceen ja Instaan. Ei vaan ehdi enää blogiin kirjoittelemaan, kun elämä on pelkkää säätöä liian vähiä tunteja vastaan.
Jotta elämässä olisi vielä enemmän säätöä, pidettiin jopa tuossa vajaa lomaviikko ja ajateltiin lähteä Kainuuseen lomille. Se ajatus meni sillä lailla sitten putkeen, että päästiin ihan Kuopioon saakka kunnes 10 kilometriä ennen majapaikkaa matkan varrella auto lähti pyörimään takakautta ympäri ja kolmen reippaan ympäripyörimisen jälkeen päädyttiin moottoritien penkkaan. Siihen jäi Caddy eikä sitten Kuopiota pidemmälle päästykään. Saatiin auto lainaan kuitenkin, joten kotiin sentään päästiin! Caddy meni lunastukseen (Kuopion moottoritiellä on niin jotain meidän Caddyja vastaan, vastahan tuo oli toinen Caddy meiltä joka sille tielle jäi) ja jouduttiin sitten autoakin vaihtamaan. Meille tai koirille ei kaikeksi onneksi tullut kuin henkisiä ja fyysisiä mustelmia! Oli paljon onnea matkassa ihme kyllä.
Ja koska säädön määrä on vakio, Janne alkoi tuossa tammikuussa puhumaan, että kun tekisi mieli ottaa uusi koira. Siis Jannella! Joka Ipin kuoltua tuumasi, ettei enää koskaan neljää koiraa! Senhän vuoksi minullekin otettiin mali, koska todettiin, ettei meillä tule olemaan kuin se kolme koiraa, joten kyllä aina voi kaksi malia ottaa messiin mukaan. Jannen piti vanheta Kiljun kanssa yksissä tuumin ja jättää harrastamiset sikseen. No, agility tuli ja vei ja niin olikin pennun paikka auki.
Minä sanoin, että ei muuten kyllä kolmea malia meille tule. Lisäksi kun noilla nartuilla synkkaa niin hyvin, niin ei tule kyllä mitään narttuakaan. Siinä sitä sitten pohdittiin yksi ilta saunassa ja päädyttiin, että bortsu-uros. Se se on. Erehdyin sitten kaverille asiasta mainitsemaan seuraavana päivänä, että Jannella on etsinnässä suht kova, isopäinen ja lyhytkarvainen bc-uros. Että jos sattuu sopiva tulemaan vastaan. No, kaveri tuumasi, että itse asiassa ois just syntynyt. Ja kuinkas siinä sitten kävikään. Laitoin sähköpostia, käytiin katsomassa 4 viikon ikäisenä, todettiin, että hyvältä vaikuttaa, pohdittiin vajaa viikko, ilmoitettiin, että otetaan ja 6-viikkoisina käytiin toteamassa, että ainakin on iso pää ja tuskin nyt kovin pitkä turkkikaan tulee olemaan ja kovuuttakin on ollut bortsuksi jo ihan kivasti, kun tässä se pentu on sitten jo parisen viikkoa pyörinyt menossa mukana.
Niin meille kotiutui Renki. Virallisesti Woollandian Vekkuli.
Pipipäät 