Testissä Canny Collar

Kuten viime viikolla postailinkin, Tempon hihnalenkkikoulussa on ollut ”pieniä” haasteita. Tässä ollaan nyt viikon ajan oikeastaan treenattu ainoastaan hihnakäytöstä ja ratkaiseva ja paras käännös oli, kun Tiia laittoi viestiä, että hältä löytyisi Käämille liian iso Canny Collar. Saatiin se sitten testiin ja ihmettelen, miten on edes yritetty pärjätä aiemmin!

Jo ennen Canny Collarin käyttöönottoa, tein Tempon kanssa mukavahkoja hihnalenkkejä. Käytännössä lenkkien mukavuus nousi samantien, kun tajusin pari jippoa. Ensinnäkin Tempo saa syödä noin puolet päivittäisestä ruoastaan, eli noin 5dl, suoraan taskustani lenkkien yhteydessä. Aluksi palkkailin sitä ihan vain muutamilla nameilla kerrallaan, kuten Piikaa ja Kiljuakin, mutta tällä ei merkittävää tulosta näkynyt käytöksessä. Kaikki muu saatiin kyllä onnistumaan, paitsi ohitukset ja se vetäminen hihnassa. Jossain välissä otin sitten ohitukseen kourallisen ruokaa ja imutin Tempon käytännössä ohituksessa ohi tilanteesta, niin, että se veti kitusiinsa namia ihan koko ajan nyrkistäni. Koska tämä toimi ja Tempo ohitti hienosti, aloin tehdä näin kaikissa tilanteissa. Muutaman namin sijaan Tempo sai ruokaa kourallisen. Kummasti se lenkille varattu 2,5dl ruokaa käy pidemmällä lenkillä vähäiseksi.

Ihan muutaman näin toimitun lenkin jälkeen huomasin, että Tempo alkoi ottaa kontaktia heti ohitustilanteen (eli ihan minkä tahansa häiriötekijän) nähdessään tai reagoidessaan hihnan nypytykseen (millä olin kertonut, että huomio, lähelle!). Näistä olikin sitten helppo palkata ja imutella ohi. Lauantaina koko komppanian yhteislenkillä Tempolla meinasi vähän karata mopo käsistä, kun ensin oli ollut aamupäivän kisaturistina ja sitten joutui vielä väsyneenä lenkille. Tempo on kyllä kunnon pikkulapsi, väsyneenä mennään vaan lujempaa ja keskittymiskyky on jos ei nollissa niin miinuksella ainakin. Seuraavalle lenkille sille laitettiinkin sitten Canny Collar ja loppu on historiaa.

Vetäminen loppui Canny Collariin. On aika taivaallista, kun koiria voi taas pitää kevyellä otteella ilman, että hihnoja tarvitsee puristaa kädessään vetoa vastaan. Canny Collarin ehdoton parhaus on kiinnitys koiran niskassa, joten Tempokin on saanut kulkea sitten Kiljun rinnalla lenkkejä ja siltikään se ei vedä. Välillä toki hinkkaa kuonoaan Kiljun kylkeen, mutta huomattavasti vähemmän kuin vedonestovaljailla. Mutta ei mennyt hukkaan tuo hihnalenkkikoulukaan. Nyt Tempolla on selkeä toimintamalli, miten ohitustilanteissa toimitaan ja imuttamisella olen päässyt koko komppanian kanssa hiljaa ohi mm. räyhäävästä riisenistä ja keskelle kävelytietä kyykistyneestä villakoiranulkoiluttajasta. Toki kiersin komppanian kanssa autotien kautta, mutta kuitenkin!

Pakko olla tyytyväinen, on tuo lenkkikäytös ihan ehdoton arkielämän sujuvuuden helpottaja joka suhteessa. En usko, että ilman tuota hihnalenkkikoulua, Canny Collarilla olisi ollut noinkaan suurta vaikutusta, mutta yhdessä panta ja lenkkikoulu ovat kyllä mahdollistaneet nopean etenemisen. Ja toki, pakko sanoa, että Tempokin on varsin fiksu ikäisekseen. Vai mitä sanotte tästä:

26994074_10155954412776768_1874723201418967362_n

Just kun aattelin, että Tempolla on toivoa. Vaatii kyllä tiettyä mielikuvitusta tämä tuhoamiskohde.

Mainokset

2 ajatusta artikkelista “Testissä Canny Collar

  1. Tiia

    Hyvä että pannalle tuli käyttöä, se oli meillä vaan pihalla lasten lelulaatikossa ruostumassa.

    Vastaa
    1. Tintzu Kirjoittaja

      Kiitos vielä! On kyllä ihan huippu, Janne just eilen totesi, ettei suostu enää muuta käyttämäänkään ja mietti jo, että hommaa Kiljulle samanmoisen. 😀

      Vastaa

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s