Hihnakäytöksen sietämätön vaikeus

img1280-3

Aamulenkillä katuja tallaillessani mietin, mikä siinä hihnakäytöksessä ja etenkin vetämättömyydessä on niin vaikeaa? On maailman helpointa opettaa koiralle istuminen, maahanmeno, noutaminen ja mitä näitä nyt olikaan. Mutta hihnassa käveleminen nätisti, se on vaikeaa. Kuitenkin se olisi se tärkein ja ainoa asia, mikä jokaisen koiran tulisi oppia. Liikkuipa sitten yhdessä tai erikseen.

Syksyllä kirosin Tempon kanssa liikkuessani pentua, joka ei suostunut kävelemään hihnassa minnekään. Ei niin minnekään. Pentu inhosi sadetta, ja viime syksynä totisesti satoi. Joka päivä ja kovaa. Joten meidän lenkkimme olivat sitä, että kirjaimellisesti raahasin pentua perässä edes sen 100 metriä sateessa ja lopulta annoin surkealle pennulle periksi ja menimme sisälle. Ystäväni sanoi kerran puhelimessa yhden tällaisen lenkin jälkeen, että muistatkos, Kilju oli ihan samanlainen pentuna, kun raahasimme sitä lenkeillä mukana ja jos se joutui hihnaan. En muistanut. Kuulemma yhteinen ystävämme oli kerran pysähtynyt kohdallemme yhden tällaisen perässävetolenkin aikana ja todennut, että kyllä ne kaikki malit ovat oppineet vetämään eteenpäin, että ei huolta. Ja niinhän se Kiljukin oppi vetämään. Ja niin oppi Tempokin.

Nyt meillä on sitten tämä vetämisongelma, nimenomaan eteenpäin. Asiaahan ei toki helpota se, että Tempo on pentu, vilkas ja terävä sellainen ja lenkit ovat tehty sen mielestä kaiken uuden etsimiseen. Vaikka sitä kuinka kieltää poimimasta maasta mitään, kaikki nenäliinat, karkkipaperit, kepit ja oksat, ne vain eksyvät Tempon suuhun. Katsos, jos kulkee suu auki, niin nehän aivan kuin hyppäävät itse sinne suuhun siinä samalla, kun pentu poukkoilee sinne tänne kaiken bongaamansa perässä. Joten joka kymmenen metrin jälkeen on vähintään sanottava (lue ärähdettävä) irti.

img1280-4

img1280-5

Suurin ongelma tässä varmasti on ollut se, ettei tätä ongelmaa tosiaan ihan pikkupentuna ollut. Samoin kuin siinä, että Tempo kulkee kuitenkin kolme lenkkiä päivässä tällä hetkellä Piikan ja Kiljun kanssa ja yhdellä lenkeistä on vielä vaunuileva Muksu mukana. Kolmessa koirassa on jo itsessään säätämistä, saati sitten kun yksi niistä on 5-kuinen pentu. Pentu ei vain saa sitä jakamatonta huomiota itselleen täysin ja vaikka se pääseekin kerran päivässä vain yksin lenkille, ei se yksi ainut opetustuokio voi mitenkään jäädä pienen koiran mieleen, jos ne muut lenkit tehdään laumana.

Tempo onkin saanut tutustua Ipin jäämistön vedonestovaljaisiin, mutta koska ne eivät todellakaan estä joka suuntaan poukkoilua, olemme miettineet myös kuonopannan ostamista ja sen testaamista vetämiseen. Tavalliset kuonopannat ovat vain varsin karuja siinä, että ne sitten kääntävät koiran koko pään sivuttain, jos se vastustaa pantaa, joten eniten olemme miettineet nk. Canny Collar-pannan hankkimista, jossa veto tulisi takaapäin pannan kautta. Ehkä siinä pannassa Tempo ei saisi niin saalistukea vetämiselleen.

Tokihan Tempolle on myös yritetty opettaa hihnakäytöstä ihan opettamalla opettamallakin, ettei ongelmaa vain yritetä kiertää. Parhaimpia tuloksia on tullut pakote-palkka-metodilla, vaikkakin Tempo ottaa kevyestä nyppyyttämisestäkin kierroksia, mikä ei sitten todellakaan toimi esimerkiksi koiraohituksissa. Ja kun ei myöskään ihan koko ajan jaksaisi olla huomauttamassa, että ei, se vetäminen ei käy. Eikä se muille koirille, pyöräilijöille tai kävelijöille haukkuminen eikä myöskään se roskien nappailu suuhun, vaikka ne kuinka yrittäisivät hypätä sinne. Testattu on myös pysähtelyt ja se, että liikutaan vasta, kun koira lakkaa vetämästä, mutta tämä toimii yhtä hyvin kuin kaikkien aiempienkin koirien kanssa. Eli ei toimi.

Joten jos on vinkkiä, mitä vielä kokeilla, niin olemme ideoille valmiit? Lähtökohta, ettei lenkkeillä, ei ole vaihtoehto, vaikka sitäkin on tullut mietittyä.

 

 

Mainokset

4 ajatusta artikkelista “Hihnakäytöksen sietämätön vaikeus

  1. Anne

    Kuulostaa taas niin tutulta… Myy on vetänyt koko ikänsä. Täytti nyt viisi. Ei ehkä pitäisi sanoa, koska tällä ei ole lohduttavaa vaikutusta, mutta ainakin vertaistukea täältä saat. Kokeillut olen ihan kaikkea. Palkkaamista, komentamista (kielto koiran mukaan neuvottiin), vedonestovaljaita, kuonopantaa, yksin lenkkeilyä… Meillä sama, että ennen töihin lähtöä on pakko viedä kaikki koirat ulos. Sama töistä tullessa, eli ei ehdi treenimään yhtä erikseen koko aikaa ja sitten jos yhtään lipsuu jossain kohtaa, ollaan taas lähtöpisteessä. Vähän lohdutti kun käytiin kasvattileirillä ja kaikki muutkin Myyn sukulaiset vetivät. Aika moni sielläkin oli aika luovuttaneen oloinen. Kaikkea muuta voi näköjään belgille opettaa, mutta ei kaunista hihnakäytöstä. 😀 Siinä vaiheessa kun tuli se kohta keväästä, että kaikki tienpinnat olivat peilijäisinä oli pakko tehdä oikeasti asialle jotain, koska meno oli jo todella vaarallista. Olkapää huusi hoosiannaa ja omat voimat eivät riittäneet edes kunnolla poukkoilevan belgin pitämiseen. Myy kynti maata maha viistäen aina ja ainoa suunta oli eteenpäin ja mahdollisimman lujaa. Silmät punoittivat vetämisestä, mutta eihän se sitä haitannut. Ei se vaan jotenkin käsittänyt, että muutenkin sen voisi olla helpompaa liikkua jopa sille itselle. Mutta siis vedonestovaljaat eivät toimineet. Kuonopannoista se oppi hyvin nopeasti tassulla vetämään kuonon ympärysremmin pois ja pari kuonopantaa se puri rikki lenkin aikana. Viimein löytyi sellainen Myylle sopiva lujatekoinen kuonopanta, jota se ei saanut pois, vaikka kovasti yrittikin. Veti se siinäkin sen verran, että iho kärsi kuonon ympäriltä, mutta koska kyse oli siitä kumpi meistä kärsii enemmän, valitsin sen surutta kärsiväksi osapuoleksi. Hetken sain hengähtää ja muistan sen hetkiset fiilikset kun tuntui, että kuonopanta on ehdottomasti ihmisen paras keksintö. Vähän se oppikin kuonopannan kanssa parempaa kävelyä. Pannan kanssa mentiin pitkä aika ja siinä vaiheessa kun kävelystä alkoi tulla lähes normaalia, jätin pikku hiljaa pantaa pois. Vetäminen palasi aika lailla takaisin, mutta ei ihan niin pahana. Enää en raaskinut pantaan palata, kun kuitenkin vähän paremmin mentiin ja panta oli selvästi hyvin epämieluisa koiralle pitkään käytettynä. Nykyään mulla on joka lenkillä vetovyö, jossa Myy on kiinni. Tällä säästän käsiä ja olkavarsia ja saan paremmin voimaa jarrutella kun voin käyttää koko kehoa. Myy nuuskii nykyään aiempaa enemmän, joten lenkit ovat toisinaan melko kivojakin, mutta koska sillä on myös hyvin voimakas riistavietti ja se saattaa syöksyä jonkun hajun perään niin että tähdet vilisee silmissä, kun tulee niin voimakas äkkinykäisy. Edelleen olen perunasäkki siellä hihnan päässä. Joskus lenkin jälkeen Myy heiluttaa mulle häntää ihan sillai, että ai, kiva nähdä suakin. Ja joo, jos otan sen käskyn alle tai pidän sitä irti, niin menohan on vallan tyylikästä. Ei kuitenkaan viitsi kymmentä kilometriä sitä seuruuttaa sivulla. Yksi hyvä puoli vetävässä koirassa on. 🙂 Ei tartte paljon treenata vetoa kun laittaa sen suksien, kickbiken tai kicksparkin eteen… Suosittelen. 🙂 Ja tosiaan muut koirat eivät meillä vedä, koska ne on opetettu olemaan vetämättä. Myyhyn ei vaan jostain syystä minun koulutustaitoni riittäneet.

    Vastaa
    1. Tintzu Kirjoittaja

      Uuh, kuulostaa kivalta, not. Ei Tempo sentään silleen hullulla lailla kisko, mutta vaunujenkin kanssa ja kolmen koiran kanssa pienikin veto sinne tänne ei vaan toimi. Janne on nyt surutta käyttänyt vaunulenkeillä Tempolle vedonestovaljaita, mutta niissä se hinkkaa sitten itseään Kiljun kylkeen ja se meno on ihme kylkimyyryä, joten mä en oikein tykkää käyttää niitä Tempolla.

      Nyt olen sentään saanut opetettua näemmä sen, että lähellä-käskyllä Tempo ajautuu oikealle sivulle namin toivossa, mutta ei sekään sitten taas toimi, jos se näkee koiria/ihmisiä/pyöriä jne. Mutta pakko varmasti yrittää treenata tätä nyt vain ja unohtaa kaikki muut treenit.

      Meilläkin on kyllä kickspark, mutta tällä hetkellä se on Kainuussa säilölainassa, kun ei täällä etelässä ole ollut sille sopivia kelejä. Ipin ja Piikan kanssa sillä aikanaan paljonkin lenkkeilin.

      Vastaa
  2. Tita Haapajoki

    Moro! Koirat ovat erilaisia. Edesmennyt überfiksu bordercollieni veti elämänsä alusta sen pitkään loppuun asti taluttimessa lenkeillä. Ongelma ratkesi poistamalla talutin sitä välistä. Se maaginen naru aiheutti vetämisen. Ilman narua koira kulki timantisti juuri kuten toivoin ja sitä oli helppo ohjata käskyin tien viertä kulkiessa. Näin maalla se onnistuu paremmin kuin kaupungissa.

    Nykyinen australianpaimenkoira 9 kk vetää muille perheenjäsenille, paitsi minulle. Veikkaan kulkevani nopeampaa tahtia. Lisäksi matkanteon pysähtyminen vetäessä tepsi tähän oikein hyvin. Potkukelkalla mennään tosi mukavaa ravia ilman vetoa. Ainoa ongelma oli taluttimen pureminen, kun koira koki sen rajoittavan ilmaisu- ja liikkumisvapauttaan. Laitoin kevyttä kettinkiä 45 cm pitkän pätkän flexin päähän. Ei se sitä kettinkiä viitsi purra 🙂 eli voitto kotiin.

    Nää on niin yksilöitä. Koira voi olla vaikka kuinka juuttaan älykäs ja oppivainen, mutta lenkillä ihan hermot pintaan puskeva vetämisen takia. Kokeile kuitenkin vauhdin nostamista rauhallisella sykkeellä ja riittävän pitkällä matkalla. Pikalenkeillä tahtoo koirilla lähdössä olla paljon virtaa, joka temperamenttisilla koirilla tahtoo purkautua sitten esim. vetämisenä. Meillä maalla pääsee lähtemään lenkille siten, että ekat puoli kilsaa koira voi turvallisesti höyrytä vapaana juosten. Auttaa asiaan. Kun on vapaana juostu, haisteltu, kaivettu kinoksia ja pompittu oravaloikkia, niin on tyynempää asettua taluttimen rajoituksiin. Jälleen kerran – tämä toimii täällä maaseudulla, kun on paljon tilaa ja ihmisiä harvassa.

    Vastaa
    1. Tintzu Kirjoittaja

      Kiitos kommentistasi! Tuohan se on, että maalla kaikki olisi helpompaa. Luultavasti, jos edelleen asuttaisiin maalla, tuo pentu ei olisi nähnytkään hihnaa vielä tässä vaiheessa, koska eivät olleet aiemmatkaan ”maalaispentumme”. Mutta kaupungissa on vähän eri, kun jokaiselle pissatuksellekin on lähdettävä lenkille.

      Lisäksi kolme koiraa rinnakkain oikein tuntuvat käskevän vetämään, koska kenenkään takana ei voi kulkea, vähintään rinnalla on käveltävä. En myöskään halua, että ne lenkit olisivat pelkkää seuraamista ovelta ovelle. Pitäisi sen koirankin niistä lenkeistä saada vähän muita virikkeitäkin. Ja toki nuo vaunut ovat sitten pienoinen hidaste. Mutta sitä on myös toki kolme koiraa, joilla on jokaisella oma pissa- ja kakkapaikka lenkin varrella. Varsinkin vanhempi malinoissimme ei pysty käymään kuin tietyissä paikoissa ja tokihan se puolen tunnin aamu- ja iltalenkki on sitten pysähdyksiä täynnä, kun jokainen hoitaa asiansa. Luulen, että jos edelleen asuttaisiin omakotitalossa, tätä ongelmaa ei vain olisi siinä määrin kuin nykyisin.

      Vastaa

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s