Tempo temppuilee

smaller

Pessi syksyllä 2015

En voi uskoa, että ylläolevasta kuvasta on jo kaksi vuotta. Pessin viimeinen syksy. Renkaiden vaihto ja muu autoremppa ja Pessi säikähti kompuraa ja kipusi Bemarin moottorin päälle turvaan.

Pessi on ollut paljon mielessä viime aikoina. Tempossa on paljon hyvää, niin paljon, että vaikka joka päivä sanon myyväni sen heti tilaisuuden tullen, niin Janne toteaa samaan hengen vetoon, etten luultavasti koskaan tule saamaan noin hyvää koiraa enää. Duh. Mutta Tempossa on myös se toinen puoli. Se, miksi en jaksaisi sitä väsyneenä. Niin niin, tiedetään, se on vielä pentu. Se tulee vielä kasvamaan ja kehittymään. Mutta joka päivä mietin, millaiseksi…

Selkeän ongelman tässä tekee se, että Tempo on ensimmäinen koirani, josta tiedostan sen puutteet. Ja mietin, miten voi pentu olla jo tuollainen. Siinä missä Pessi oli sen 2-vuotta, kun se alkoi remmirähjäksi, niin Tempo on sitä jo nyt. Parhaani mukaan olen yrittänyt siihen samoja konsteja kuin Pessin kanssa aikanaan, mutta varsin hankala on yleensä vaunujen kanssa juosta ojan pohjalle turvaan palkkaamaan Tempoa hyvästä ohituksesta. Ja auta armias, jos sitä kehtaa kieltää ihan mistään. Niin vastauksena on hirveä rähinä.

No, näistä lähtökohdista oli varsin järkevää sitten viedä Tempo tiistaina Mustin ja Mirrin pentutreffeille. Mutta ajattelin ihan todella, että jos se saisi tutustua muihinkin koiriin, se ehkä vähän rohkaistuisi. Mutta hommahan meni sitten näin:

Menin Suomenojan Mustiin ja Mirriin isojen pentujen treffeille. Sitä ennen kierrettiin pikku lenkki ympäristössä ja Tempo sai haukkua muun muassa suojatien ylityksen nakuttajan. Olipahan ihan hirveän pelottava. Söi nakuttajan vieressäkin, samalla kun haukkui. Vedin sitten Tempon siitä vain liikkeelle. Takaisin tullessa ei enää haukkunut. M&Mssä Tempo sitten haukkui kaikki näkemänsä koirat. Vein sen sivummalle hyllyjen kätköihin ja sain sen laskemaan kierrokset ja hiljenemään. Päästiin jopa lähelle muita koiria ja se oli ihan hiljaa. Kunnes piti mennä ilmoittautumaan. Tempo yritti kovasti tehdä tuttavuutta läheisen koiran kanssa, joten otin sitä pannasta kiinni, että pysypäs siinä, missä nyt olet. Hirveä rähinä. Minulle, koiralle. Kaikille.

Sitten pitikin mennä leikkikehään kaikkien muiden seitsemän pennun kanssa. Ohjaaja kyseli, kuka pennuista on arka. Tempon haukunnan yli yritin sanoa, että tämä. Ohjaaja kysyi, että kuka on ekaa kertaa. Tempon rähinän yli yritin viittoilla, että me. Sanoisinko, että kyllä hävetti. Muiden pennut olivat oikein nätisti siinä lattialla. Tempo kertoi kaikille suorasanaisesti, että on tullut tappamaan jokaisen. Tai yritti kai oikeasti kertoa minulle, että nyt se käsi irti ja anna jo mennä. Mutta muut varmasti ottivat sen niin, että tuo pentu on ihan hullu. Eikä kukaan varmasti halunnut meidän kanssa samaan ryhmään, varsinkaan kun mentiin siihen arkojen pentujen ryhmään.

Ennen leikkikehään menoa Tempo teki lähempää tuttavuutta viisikuisen colliepennun kanssa ja niillä leikki synkkasi heti. Kun pennut pääsivät sitten samaan kehään, mukana oli myös tosi arka noutajan pentu sekä islanninlammaskoiran pentu, Tempo ja collie pistivät leikit pystyyn. Eikä Tempo tappanut ketään. Se leikki oikein nätisti. Välissä pidettiin tauko ja sitten Tempo pääsi samaan kehään parin noutajan pennun sekä islanninlammaskoirapennun kanssa. Noutajat keskittyivät aluksi naminsyöntikilpaan, joten Tempo houkutteli issikan leikkimään kanssaan. Meno oli yhtä raisua kuin aikanaan Pessillä ja Ipillä. Ohjaaja vähän yritti toppuutella, mutta teki mieli sanoa, että tän leikin olen nähnyt ennenkin ja noilla koirilla kyllä synkkaa. Mutta ohjaajan kylvämien namien jälkeen issikka keskittyi namin syöntiin. Tempo sen sijaan oli kai päättänyt, että tänne tultiin leikkimään eikä syömään ja haki toisen noutajan pennuista leikkiin kanssaan. Hauskaa kyllä, Tempo tuntui varsin sosiaaliselta ja hallitsi hyvin leikkitilannetta.

No, miten tämä sitten päättyi? Lopuksi kaikki pennut koottiin taas omistajiensa kanssa aitaukseen. Mitäpä Tempo tästä tuumasi? No hirveän rähinän kanssa yritti taas kertoa muille, että hän kyllä selättää teidät kaikki. Oikeasti rähisi mun kädelle, että anna nyt taas mennä vaan.

Ja oppiko se mitään? No ei. Edelleen rähisee kaikille vastaantulijoille. Tai oikeasti haukkuisi niille, mutta kun puutun haukkumiseen, alkaa rähistä mulle. Huooh. Mitenköhän musta tuntuu, että tämän koiran kanssa tulen painimaan pienissä ongelmissa. Ja sehän siinä onkin, kun tiedän, miten tämä pahimmassa tapauksessa päättyy, mutta en nyt saa kiinni ongelman ytimestä ja miten ongelman voittaisi. Vaikka kun on ollut Pessi ja Ipi, niin luulisi, että jo pitäisi tietää ja osata. Ja jos se olisi ihan kenen muun vaan pentu, niin kai osaisinkin. Mutta tässä väsymyksessä, tässä arjen pyörittämisessä, en vaan osaa.

23471977_10155740431491768_4282462716526796569_n

Ainiin. Tempohan muuten katkaisi yläkulmurinsa hämärissä olosuhteissa Kajaanissa. Ihme kyllä aloin katsomaan Tempon purentaa ja katkennut hammas löytyi ajoissa. Kajaanista ei löytynyt osaamista poistaa hammasta (olisi pitänyt ajaa kuulema Ouluun), joten se tehtiin sitten Kuopiossa viime perjantaina. Kuopiossa eläinlääkäri oli varsin tyrmistynyt, kun kerroin, miksi tultiin Kuopioon asti: ”Siis tulitteko te varta vasten Kuopioon asti poistamaan MAITOHAMMASTA? Herää kysymys, mitä ne siellä Kajaanissa osaa tehdä, jos perus MAITOHAMPAAN poisto ei onnistu?” 😀

Mainokset

2 ajatusta artikkelista “Tempo temppuilee

  1. Anne

    Kuulostaa ihan Myyltä pentuna. ❤ Mekin käytiin Mustissa ja Mirrissä pentutreffeillä sen yhden kerran… toista ei kehdattu. 😀 Tuli selväksi, ettei Myy ollut ihan sellainen laumasielu kun ne muut siellä. 😀 Myy etsi joukosta aina sen pienimmän ja arimman ja alkoi räyhätä sille ja ajaa sitä nurkkaan… Myy metelöi eniten ja oli koko ajan kiusaamassa muita. Ai, että kun oli kivaa. Oli vielä tosi pienikin tuolloin, mutta ihan hirveän ilkeä ja kauhealla raivolla varustettu. 😀 Muutenkaan se ei naperona tullut juttuun muiden koirien kuin omien (eikä oikein niidenkään kanssa) kun se yritti koko ajan dominoida muita. Myöhemmin kun sai itseluottamusta lisää ei ole ollut mitään ongelmaa toisten koirien kanssa. Puistokoiraa tuosta ei tulisi, koska tarvittaessa kiihtyy nollasta sataan sekunnissa. Ei kuitenkaan koskaan räyhää muille ja osaa olla lunkisti koiraporukoissa. Mielummin tulee mun luo kun menee toisen koiran luokse jos vastaa tulee joku irtolainen. Oman lauman koirat ovat leikkikavereita ja muita ei tavata. Myylle fyysinen kiiinni pito ja rajoittaminen saa sen tulemaan näpeille vieläkin. Paremmin tehoaa moite, on aina ollut hyvin ohjaajapehmeä. Ja Myystä tosiaan on kyllä tullut mulle paras koira koskaan. ❤ Tsemppiä Tempon kanssa. Kyllä siitä vielä ihana otus kasvaa. ❤

    Vastaa
    1. Tintzu Kirjoittaja

      Joo, kyllä mä uskon, että ehkä joskus sitten kymmenen vuotiaana Tempokin voi olla ihan jees. 😀 No, ei vaan. On se ollut nyt taas viikonlopun enemmänkin kuin jees. Heti auttaa, kun lenkkejä ei tarvitse tehdä niin, että toisella kädellä työntää lastenvaunuja ja toisella yrittää imuttaa pentua, ettei se hauku vastaantulevalle koiralle.
      Toisaalta täällä on niin hirveitä nuo ohitettavatkin, kun he haluaisivat aina, että koiransa saisivat moikata kaikki tai vähintään pysähtyvät kohdalle katselemaan koirankoulutustuokiota. Tänäänkin oli ihana yrittää istuttaa kolme koiraa sivuun, että cairni päästi ohi takaperin kulkevan kävelyttäjänsä kanssa. Ihan kiva tietty, että meidän ohitus oli niin jänskää heistä, että meitä piti tuijottaa niin kovasti. XD

      Vastaa

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s