Helvetin pentu

A-5617

A-5537

A-5560

A-5597

A-5598

A-5610

A-5516

A-5622

Onhan se ihana. Silloin kun sen kanssa treenaa. Mutta onko sen kanssa pakko elää arkea? Ja sitten se taas yllättää ja osoittaa, että kyllä, jotain se koko ajan oppiikin.

Viime viikolla olin taas antamassa sen ensimmäiselle vastaantulijalle. Tuo pentu todellakin haastaa. 99% ajasta tuntuu, etten olisi koskaan koiria omistanut. Että en osaa mitään, en yhtään mitään. Ja sitten menimme perjantaina lumikaaoksen ja kesärenkaiden vuoksi julkisilla rokotuksille. Ajattelin jo etukäteen, että hullu täytyy olla, kun vien ensimmäistä kertaa bussiin ja junaan pennun ja lisäksi olen liikenteessä yksin muksun kanssa vaunuilla. Mutta pentu yllättikin. Mennessä hieman stressasi bussia ja junaa, mutta kun muksu nukkui tuon matkan, pystyin keskittymään täysin Tempoon. Eläinlääkärissäkin muksu jatkoi unia ja Tempo saatiin tutkittua ja rokotettua. Kulmurista sillä puuttuu kärki, minkä olimmekin huomanneet. Odotellaan hampaiden vaihtumista, koska juuret eivät siitä näy. Paluumatkalla sitten molemmat penskat olivatkin hereillä, mutta hyvin menivät nekin. Ja kaiken lisäksi pentu kulki kaikki pienet kävelymatkat häntä tötteröllä nätisti repimättä hihnaa tai tekemättä yhtään reikää takkiin.

Kuluneina päivinä se sitten onkin ottanut taas vähän takaisin, ja tuntuu, että raportoin aina iltaisin Jannelle, että kuinka monta reikää se kunakin päivänä on rei-ittänyt takkiin ja housuihin päivälenkin aikana. Ja kun sitä omaa tahtoa tuntuu riittävän. Ihan sama, kuinka monesti kieltää, kyllä se viimeiseen asti yrittää. Eilen hyppäsi jo tiskipöydältä jotain ruokakulhoa ja sai vielä sen kaadettua ja palkan itselleen.

Ja sitten taas se niin onnellisena viikonloppunakin katsoi telkkarista leffaa kanssamme maaten sohvalla välissämme. Ja kommentoiden haukahduksilla aina, kun ruutuun ilmestyi Mel Gibsonin kuva. Ensimmäinen koira, joka meillä oikeasti katsoo telkkaria ja seuraa sitä tarkasti.

Mutta joo, onhan tässä haasteita. Ja sitten taas kun sen kanssa pääsee treenaamaan, tuntuu, että mitäs ongelmia tässä muka oli. Muuta kuin seuraavassa hetkessä hepuloiva pentu, joka juoksee hullun kiilto silmissä seinästä seinään, koirien yli, muksun yli, pöllii muksun lelut, pureskelee ne minuuteissa, pöllii bebanthen-tuubin sohvalta ja sekunnissa syö sen, hyökkii käsiin, haukkuu, hyökkii lisää ja seuraavassa hetkessä juoksee taas joku kielletty tutti/paita/villasukka/palapeli/kirja/haarukka suussaan karkuun sen minkä jaloistaan pääsee.

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s