Ääritunteiden koira

A-4835

A-4808

A-4793

A-4792

A-4781

A-4825

A-4828

Tempo on sellainen ääritunteiden koira. Toki se myös korostuu tällä hetkellä, kun siitä asti kun Tempo saapui Suomeen, on täällä etelässä satanut. Joka päivä. Useimmiten taukoamatta. Ja edelleen Tempo inhoaa sadetta. Mutta yhtä paljon kuin se sitä inhoaa, yhtä paljon sitä on käytetty sateessa ulkona. Nykyisin jo pissatus ja kakatuskin onnistuu helposti jopa sateessa. Useimmiten Tempo juoksee takapihalle pissalle, käy ehkä pikaisesti kakalla ja sitten hirveää kyytiä sisälle.

Mutta niihin ääritunteisiin, ei ole helppoa olla kotona. Neljän seinän sisällä. Kahden koiran, joka paikkaan ehtivän pennun ja lapsen kanssa, joka harjoittelee kävelemään. Silloin kun ei sada ihan kaatamalla, silloin on käyty ulkona. Ensin lapsi unille vaunuihin ja Tempo lähikentälle tekemään pientä treeniä. Käytännössä se on opetellut kävelemään perässä, kenttää ympäri ja ympäri. Tempun mielestä kun olisi ihan ok vain istua ja vikistä, koska sataa ja koska on kylmä. En jaksa houkutella. Se tie kuljettiin Pessin kanssa loppuun. Ollaan siis totuteltu siihen, että joko istut keskellä kenttää tai kuljet perässä ja syöt kastematoja. Kummasti Temppu on valinnut jälkimmäisen tavan. Satunnaisesti  voi käydä haukkumassa ohikulkijoita, mutta ihan ei uskallus riitä mennä (vielä) lähelle. Sitten kun Tempo enää vain pureepureepuree ja riippuu hihassa tai lahkeessa, homma on mennyt liian pitkälle. Ja sittenpä sitä ollaankin valmiita kotiin. Yleensä tähän menee kymmenestä minuutista varttiin. Sen jälkeen Tempo on jäänyt väsyneenä kotiin harjoittelemaan yksinoloa ja aikuiset koirat ovat päässeet lenkille.

Tempo herättää minussa intoa treenaamiseen. Se on ihan huikea kaikissa treeneissä. Ruoalla treenataan kolme kertaa päivässä, Janne syöttää neljännen tai siis päivän ensimmäisen ruoan aamuisin jo kuuden jälkeen, kun herää ja hoitaa koirien aamutoimet. Tempo on jo opiskellut jumppatyynyllä etupääkontaktin ja nyt on menossa takapääkontaktin opiskelu. Sivupaikkatreeniä ollaan tehty, mutta en ole yhdistänyt vielä mitään istumisia tai maahanmenoja tai tällaisia siihen. Tempolla on hyvä kropan hallinta ja se osaa melko luontaisesti käyttää takajalkojaan. Peruuttaminen sujuu halutessaan kuin itsestään. Kiljuun verrattuna eroa on kuin yöllä ja päivällä. Silti ohjatuissa istumisissa sen takajalat leviävät kuin jokisen eväät, joten en ole halunnut opettaa tällaista istumista. Halutessaan Tempo istuu ihan nätisti. Joten tässä suhteessa odotellaan kropan kehittymistä.

Mutta siinä missä Tempokin kiihtyy nollasta sataan, niin myös arkielämässä on vielä tekemistä ja omatkin tunteet menevät sadasta nollaan ja syvälle vitutukseen. Lattiat ovat täynnä muksun leluja. Vaihtokauppaa saisi olla tekemässä jokaisen villituokion aikana. Aika hyvin Tempo jo tietää, että ihmiseen ei purra, mutta mitäs teet, kun selkäsi käännät ja lapsi itse on alkanut leikittää pentua vaatteillaan, tutillaan, leluillaan? Ja vaikka se tuntuu olevan rohkea pentu, siellä myös on (onneksi?) epävarmuuttakin, pehmeyttä ohjaajaa ja ympäristöä kohtaan.

Ei, se ei tule olemaan helppo pentu. Mutta toivottavasti Ipi ja Pessi olisivat jotain opettaneet. Opettaneet, miten tällaisesta pennusta voisi rakentaa yhteiskuntakelpoisen koiran. Koska on se sen verran lupaava treeneissä. Ja on siinä myös se puoli, mikä mun koiralla pitää olla. Se rakastaa hypätä syliin. Se rakastaa nukkua jaloissa ja etenkin se rakastaa nukkua sohvalla sylissä.

 

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s