Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2017

Kun ei ehdi

DSC_4213

Piika sm-kisoissa, c) Kati Kuuttila

Heräsin tänään huomaamaan, että eletään heinäkuun loppua. Illat pimenevät ja päivä lyhenee. Mihin tämä kesä oikein katosi? Tai voisi kyllä kysyä myös, että minne viimeiset kahdeksan kuukautta on kadonnut? Vaipan vaihtamiseen, toisenkin vaipan vaihtamiseen. Jokeltelevalle vauvalle jokeltelulla vastaamiseen (tiedetääntiedetään, ei saisi), imettämiseen, ja taas vaipan vaihtamiseen. Taas meni yhdet vaatteet vaihtoon ja eikun uutta vaatekertaa vaihtamaan. Ja mitä tänään pitikään syödä. Ollako laiska mutsi ja antaa sosetta vai antaako lapselle mahdollisuus ruokailla itse. Koska se jos mikä on helppoa, kun on koirat. Nehän syövät kaiken, mikä jää tähteeksi. Paitsi, että ovat vissiin olleet turhankin usein ruoka-aikaan kotona, kun penteleet ovat alkaneet nirsoiksi. Ennen meni kaikki sipulista lähtien. Nyt on ylitarjontaa. Voi hyvin vähän valikoida, mitä syö ja mitkä jättää syömättä.

Vietettiin tuossa pari viikkoa laatuaikaa koko konkkaronkka lomalla. Ei lähdetty mihinkään. Oltiin kotona. Tulihan siinä korjattua pari autoa, siivottua taloa, korjattua ruohonleikkuri, leikattua ruohoa ja treenaamaankin ehdittiin. Samoin kuin keskustelemaan (lue riitelemään) siitä, onko muksun kanssa helppoa treenata keskenänsä vai ei ja voiko Piikan kanssa jo luovuttaa, vai vieläkö siltä pitäisi vaatia vieläkin enemmän. Eikö jo riittäisi, se on Sohvatyyny, mutta tekee omalla draivillaan, niin mikäs siinä. Oikeastihan muksu on vielä maailman helpoin treenikaveri ja Piika maailman helpoin kisakaveri. Mutta on siinä aina oma säätönsä lähteä yksin treenaamaan. Joten kappas kummaa, kun ei ihan ole tullut panostettua tuohon koiramaailmaan tai siihen maailman helpoimpaan kisakaveriinkaan.

Mutta lomalla ehdittiin ja panostettiin. Piikalla alkoi prakaamaan kontaktit kevään kovan kisatahdin myötä. Ei ehditty paikkaamaan syntyneitä virheitä jo kun taas kisattiin. Nyt on sitten yritetty, kun taukoa on kisaamisesta tullut. Käytiin kyllä yhdet Popparien kisat tuossa, mutta ne menivät enemmän kuin penkin alle. Katselin kyllä jo kisaputkea tuohon syksymmälle. Josko taas voisi saada tulostakin, kun panostaa vähän useammin. Ja kun on taas treenattukin ja treenitkin ovat kulkeneet ihan kivasti. Osallistuttiin myös Lehdistön Esan koulutukseen ja tekipä hyvää saada ulkopuoliset silmät treenille. Virtuaalipentujaan vaalinut Piika pistettiin töihin (eli hyytyi kyllä kesken treenin lopulta), ja itse sain komennoksi katsoa koiraa. Olenkin yrittänyt sitten treeneissä keskittyä siihen, mihin koira laskeutuu ja mistä se tulee. Haastetta on riittänyt tämän uuden opettelussa. Eihän se vieläkään tule sieltä selkäytimestä. Yllättävän vähän olen silti esteisiin törmäillyt.

Kiljukin treenasi vihdoin lomalla vähän enempi aksaa. Tai lähinnä kontakteja hiottiin siltä kuntoon. Vaihdettiin namit leluun, nostettiin virettä ja opetettiin oikeasti, mitä kontaktit tarkoittavat. Pellollekin Kilju pääsi, kun ne niitettiin sopivasti. Eipä ole vielä koira täysin sterkkauksesta palautunut. Pellolla sen huomasi, kun hyytyi ensimmäisten 500 metrin jälkeen. Puhalsi itsensä tyhjiin heti alussa. Seuraavissa treeneissä kyllä petrasi, mutta kunnon kohotusta vaatii, että jaksaisi vielä FH-jälkeä ajaa. Purutreenejäkin yritettiin saada onnistumatta niiden järkkäämisessä. Mutta agilityn mölleissä Kilju kävi Laukaassa ja varsin pätevää menoa siellä paikoitellen nähtiin siihen nähden, että Kiljulle ja Jannelle oli ensimmäiset ison radan treenit ja oli enemmän kuin 10 estettä edessä. Kovasti näyttäisi siltä, että kyllä se ipo alkaa olla kuopattu ja agilitytreenien helppous on vienyt mennessään tuon parin.

Mainokset

Rantsueläimet

A-8781

A-8629

A-8611

A-8633

A-8643

A-8773

A-8702

A-8713

A-8688

A-8743

A-8768

A-8841

A-8798

A-8849

A-8869

Viime viikolla oli spesiaalia, kun saimme vieraaksemme 8-vuotiaan erityisvieraan. Rannalla käytiin eri kokoonpanoilla, Kiljun kanssa muutaman kerran ja Piika, Hukka, Elli ja Tynkä olivat messissä joka päivä. Vaikka kovin vaikea oli muistaa, ettei koirille heiteltäisi mitään, tuntuivat poika ja koirat nauttivan toistensa seurasta. Siitä huolimatta, että sääntöviidakko olikin varsin tiukka molemmille osapuolille.

Yhtenä iltana käytiin myös Poppareiden agikisoissa. Niistä geimeistä ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Piika kaatuili kummallakin agiradalla samoin kuin pudotti rimojakin. Vaikka apukäsiä riitti, oli kahden muksun kanssa hieman haastavaa. Ei sitä voinut keskittyä kisaamiseen pätkääkään. Varsinkin kun mäkäräiset illan tullen hyökkäsivät eikä pienintä vaunuissa olijaa voinut enää ottaa edes syliinkään verenimijöiden vuoksi. Ja kun kisat venyivät tunnin aikataulusta jälkeen, tein ensimmäistä kertaa ikinä ratkaisun – lähdimme kotiin ennen hyppäriä. Ei vain ollut meidän ilta.

Agitreeneissäkin kävin samalla kokoonpanolla. Minä! Uskomatonta. Mutta 8-vee oli liekeissä. Saihan hän kokeilla ohjata Piikaa ja kun kepit-putki-yhdistelmäkin onnistui tuosta vaan, niin kyllähän siitä kerrottavaa riitti pidemmäksikin aikaa. Siinä jäi videopelit toiseksi, kun agility imaisi mukaansa.

Vaikka oli rankka viikko, oli myös ihana katsoa sitä koirankoulutusintoa. Siinä opettelivat puolin ja toisin vuorovaikutusta koiran ja lapsen välillä. Piika nautti tottakai täysin siemauksin saamastaan huomiosta. Kummasti sitä muisti itsensä tuon ikäisenä, kun tätini koiria olin aina hoitamassa. Ei ollut vaikea vastata siihen kysymykseen, miten kauan olen tiennyt, että tykkään koirista. Aina.

 

Kotiseutumatkailua

A-8173

A-8166

A-8153

A-8157

A-8158

A-8227

A-8230

A-8242

A-8396

A-8372

A-8387

A-8388

A-8467

A-8465

A-8455

A-8433

A-8448

Viime viikolla käytiin taas Kainuussa. Sikäli kyllä kelpaa lomailla tälleen koko kesä, kun voi aika kivasti matkustella sen, mitä tyhjä tili ja auto antaa myöten. Harrastettiin myös kotiseutumatkailua ja käytiin vähän geokätköjäkin etsimässä. Piikakin oli mukana ja pääsi sekin tutustumaan höyryveturiin Transtechin pihassa, tuulimyllyyn Riihipihassa sekä ajamaan myös vanhemman mallisella traktorilla. Vaikka useimpiin kuviin oli joku lapsista tunkemassa mukaan, koska mikä sen siistimpää kuin päästä kiipeilemään höyryveturin päällä, tutustumaan menneeseen maailmaan Riihipihassa taikka ajamaan vanhoilla traktoreilla ja vieläpä Piikan kanssa.