Kaunista kesää Kainuussa

A-7005

A-7008

A-7014

A-7022

A-7028

A-7048

Lähdettiin Kainuuseen juuri kun omenapuut puhkesivat lopultakin kukkaan Keski-Suomessa. Varauduin siihen, että Kainuussa kesä on pari viikkoa jäljessä sielläkin. Ihmetys olikin sitten melkoinen, kun Kainuussa lämpömittari huiteli 20 asteen tuolla puolen. Eihän ne koivut toki olleet vasta kuin vihertävillä hiirensilmuilla, mutta avautuivat joka päivä enemmän ja enemmän.

Voi, kyllä me nautittiin Suomen kesästä. Nämä kuvat ovat viime viikon torstaiyöltä Oulujärveltä, kun Kainuun meri veti itsensä peilityyneksi. Joutsenpariskunta uiskenteli lahdessa ja Piikan kanssa ihmeteltiin yössä huutelevaa kuovin ääntä. Tuota järven selkää voisi katsella ikuisuuden. Eihän se riitä, että sitä on katseltu jo lapsuudesta saakka.

Siksi onkin nyt hienoa todistaa, miten uusi serkuspolvi tekee itselleen omia lapsuusmuistojaan. Lapsen muistissa kesät olivat mummolassa lämpimiä, kun aurinko paistoi ja päivät vietettiin rannalla vedessä kahlaillen. Kummasti sen vedenkin mielsi lapsena lämpimäksi, vaikka kylmäähän se on kuin jää vielä tässä vaiheessa kesää. Mutta niin ne vain lapset leikkivät päivät pitkät järvessä ja hokivat mantraa: ”Ei satu ei satu ei satu ei satu.” Ja sen jälkeen huulet löivät loukkoa ja lämmitellä sai auringossa pitkään ennen kuin huulien sinerrys taittui pois.

Mutta eihän ne päivät pelkkää auringonpaistettakaan olleet. Kyllä ne olivat rajoituksia täynnä. Ei saa mennä veteen yksin. Ei saa heitellä Piikalle palloa, ei sen puoleen myöskään keppejä, vasaraa, onkea, leipää, pullia, haravaa, jne. Ja silti nämä kaikki taisivat lentää… Jos lapsena tultiin sanomaan, että hieman pienempää ääntä, kun naapuritkin kuulee selvästi, mitä te mölyätte, niin nyt sitten oltiinkin itse niitä, jotka joutuivat huomauttamaan äänestä. Ja luultavasti se oma ääni oli silti se, joka kantoi naapuriin kaiken yli, kun piti se ääni avata arkiääneksi saadakseen itsensä kuuluviin.

Piika oli reissun aikana jotenkin vaisu. Oli sitä jo ennen lähtöä ja treeneissäkin herkkis. Makoili paljon ja seuraili vain lasten mesoamista. Toki, ehkä se on rauhoittunutkin tässä vuoden aikana, mutta ihmetyttää, miten rauhalliseksi se nyt yhtäkkiä on muuttunut. Kovin hääppöinen kunto sillä ei enää entiseen Piikaan verrattuna ole. Jos jotain, niin Piikan kunnossa pysymistä tuo lapsen saaminen ei ole tukenut. Täytyy toivoa, että tästä suunta on vain ylöspäin ja joskus sinne kunnon lenkillekin oikeasti päästään joka päivä.

Siihen saakka, näihin kuviin ja tunnelmiin.

A-6943

A-6974

A-6978

A-6949

A-7220

A-7224

A-7310

A-7416

A-7449

A-7454

A-7634

A-7683

A-7704

 

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s