Kilju the kotikoirako?

A-6533

Viikonloppuna suoritettiin se muuton helpoin osuus, siirrettiin Jannen kaupunkiyksiöstä tavarat Kirkkonummelle. Parin päivän aikana tuli sompailtua ympäri Kirkkonummea, tutustuttua uusiin lenkkireitteihin – ja hommattua koirille punkkipannat. Ensimmäistä kertaa suojaus koko kesäksi varmaan kahdeksaan vuoteen.

Tutustuttiin myös uusiin naapureihin, jotka kyselivät myös Kiljun sopivuudesta kotikoiraksi. Kuuntelin silmät suurina ja huuli pyöreänä, kuinka Janne totesi, ettei ole kyllä kotikoira-ainesta. On kuulema liian sählä ja vaatii niin hitosti tekemistä eikä osaa rauhoittua. Siis meidän Kilju? Ipiin tuo olisi kaikki täsmännyt, mutta että Kiljuun?

Keskusteltiin tästä sitten kahdestaan, koska oli pakko kysyä, että miten niin Kilju maailman huomaamattomin piski kotona ei muka ole maailman helpoin kotikoira? Koska jopa sterkkauksesta toipilaanakin Kilju oli kotona edelleen se maailman helpoin ja näkymättömin koira. Ulkona toki täynnä virtaa, mutta sisällä, siellä se omalla petillään nukkui eikä eväänsä liikauttanut.

Janne sitten totesi, ettei hän halua, että malinoissia hommataan kotikoiraksi. Että kyllähän ne tarvitsevat päästä oikeisiin töihin eikä hän voisi kuvitellakaan ottavansa enää malinoissia ellei harrastaisi ja ellei tekisi juuri puruja tai kansallisia ja niihin ei kuulema enää into riitä. Olin silleen että aha. Koska itse taas olin kokenut kysymyksen, että miten se Kilju juuri yksilönä soveltuu kotiin perheen keskellä eläväksi, mutta Jannen mielestä kysymys koski rotua ylipäätään. Ja kyllähän Kilju oli tuossa kolmen viikon toipilasjakson jälkeen ihan pommi ulkona siinä suhteessa, että halusi töhöttää ihan joka suuntaan ja irtilaskemista lenkillä ei edes harkittu. Olisi näkynyt vain perävalot, kun Kilju olisi painattanut menemään metsään vain juoksemisen ilosta. Siinä samalla keskustellessa sitten kyllä myös todettiin, että Kilju on nostanut meillä tason niin korkealle upean luonteensa takia, että kyllä on isot malinoissin saappaat jollakin piskillä aikanaan täytettävänä.

Kerroin siinä samalla sitten Jannelle, että on muuten tällainen bortsu ei sovellu perhekoiraksi-keskustelu meneillään netissä. Janne rupesi nauramaan, että bortsun hän juuri ottaisi siihen perheen keskelle, koska sehän on maailman helpoin. Että silleen…

Niin ja Kiljukin oli päässyt jo tekemään pienen tottispätkän. Oli ollut onnellinen malinois, kun oli sen jälkeen vain juossut kenttää ympäri ympäri ympäri ympäri…

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s