Kilju sairastaa

Kaikkihan alkoi siitä, että Avensis hajosi. Tai ehkä jo siitä, kun Kilju ilmoitettiin FH-kokeeseen. Tai siitä, kun alettiin puuhaamaan ja laitettiin talo myyntiin. Tai siitä, että Piikan kanssa on kisattu joka viikonloppu ja metsästetty (turhaan) puuttuvaa aginollaa SM-kisoihin. Joten, kun yksi dominon pala hajoaa, kaatuu koko domino.

Janne oli laittanut keskiviikkona ollessani treeneissä viestiä ja videon, että Kilju on tosi huonona. Tärisee vaan ja pitäisi lähteä käymään päivystyksessä. Huomasin viestit vasta tunnin päästä, jolloin Kilju oli jo hieman parempi. Mietin, että lähden yötä vasten vielä ajamaan Kirkkonummelle, mutta Janne totesi, että katsotaan aamulla, mikä on tilanne sitten ja yritetään nukkua yön yli.

Aamulla Janne laittoi viestiä jo puoli seitsemän, että ei ole mennyt huonompaan, mutta ei parempaankaan ja olisi varmaan syytä käydä näyttämässä Kiljua eläinlääkärissä. Muutenhan tässä ei olisi ollut mitään ongelmaa, mutta Avensis oli tosiaan sitten juuri sinä päivänä menossa pajalle eikä sillä voinut ajaa. Eihän siinä, mitäpä sitä ei tekisi koirien eteen – eli auton rattiin ja viemään koiraa lääkäriin. Parissa tunnissa päästiin muksun ja Piikan kanssa liikenteeseen ja ennen puolta päivää oltiin jo Kirkkonummella. Kilju oli vaisu versio itsestään ja yhdeksi vietiin se eläinlääkäriin. Janne oli saanut ajan Espooseen Alfapet-eläinlääkäriasemalle.

Malinois ei ole malinois ellei se skarppaa, kun se menee eläinlääkäriin. Kilju heilutteli häntäänsä ja oli kuin ei mikään vaivaisi. Ainoat näkyvät oireet olivat edellisiltainen tärinäkohtaus ja korvien värisyttely. Sekä todella rauhallinen suhtautuminen kaikkeen. Siitä sitten lähdettiin purkamaan syy-seuraussuhteita. Pissanäyte, korvat ja pieni verenkuva. Punkkitautien pikatesti. Muuta vikaa ei löytynyt kuin verikokeista, että päällä on ollut jo pidempään tulehdustila jossain päin elimistöä. Seuraava looginen tutkimus olikin sitten ultra. Kiljulta ultrattiin sisäelimet, mitä nyt helposti pystyi ultraamaan eikä mitään löytynyt. Kaikki näytti hyvältä. Siinä oltiin niin mekin kuin eläinlääkäritkin ymmällään. Tulehdustilaan määrättiin antibiootti ja tulehduskipulääke. Varulta korviin saatiin kortisonivoide, kun Kilju niitä koko ajan värisytteli.

18402279_10155201126016768_5738912069035230933_o

Kipulääkkeen saamisen jälkeen Kilju tuntui piristyvän. Janne meni illaksi töihin ja minä seurailin Kiljun vointia kämpillä. Käytiin jopa lenkillä koirien kanssa ja Kilju meni korvat ja häntä pystyssä. Ajattelin jo, että kyllä tämä tästä. Selvästi parempaan suuntaan lähdettiin menemään.

Mutta seuraavana aamuna heti, kun Janne toi koirat aamukävelyltä sisään ja lähti töihin, katsoin, että Kilju on huonompi kuin koko sinä aikana kuin olin ollut Kirkkonummella. En tiedä, kuinka monen kanssa siinä soittelin ja yritettiin kimpassa miettiä, mikä Kiljua vaivaa. Sain siitä kuvattua videon pätkää, kun värisytteli taas korviaan ja lihaksiaan. Edellisillasta oltiin jo päädytty siihen, että korvissa ei ole vikaa vaan niiden värisyttely oli selkeä sijaistoiminto. Soitin sitten jo eläinlääkäriinkin uudestaan, että ei tuo koira lähde parempaan ja nyt on jo perjantai. Sain soittoajan Kiljua hoitaneelle lääkärille iltapäiväksi. Tuntui niin oudolta kaikkien oireiden ja veriarvojen tulehdusmuutosten yhdistäminen. Mietittiin jo, että onko Kiljulla voinut selkä sanoa sopimuksensa irti, mutta tuntui sekin niin kaukaa haetulta, koska mitään se ei ollut viikon aikana tehnyt eikä mitään ole sattunut pitkään aikaan.

Siinä sitten vähitellen seurailin Kiljun vointia ja päädyin teettämään sillä kaukoja, jotta näin, olisiko röntgenkuvien ottaminen selästä kuitenkin se seuraava askel. Piika kaukoili vieressä ihan täpöllä ja Kiljua sain nenästä vetää, että se teki vaihtoja hitaasti. Niin näki, että se on kipeä. Painelin Kiljun selkää ja samalla Piika meni sen hännän alta haistelemaan ja alkoi nuolla Kiljun värkkiä. Ihmetytti, että mitä hittoa tämä nyt on, kun kyllähän Piikakin on valeraskautta tehnyt ja nuollut mm. vessan ovea, jonka takana Kiljun ruoat ovat astiassa. Mutta että tuolleen meni nuolemaan eikä Kilju edes sanonut mitään. Pakkohan sitä oli katsoa, että mitä se oikein nuolee ja yllätys olikin melkoinen, kun totesin, että Kiljulla tuli verta ihan kunnolla värkistä.

Siitä se ketju lopulta alkoi purkautumaan. Taas uudestaan soittoa Alfapettiin ja Kiljulle saatiin aika heti tunnin päähän. Hälytin Jannen töistä, että nyt ois vähän kiire. Että Piika sen keksi, että Kiljulla tulee verta värkistä. Janne tulikin sitten puolen tunnin sisällä ja heti kun hän astui ovesta sisään, Kilju oli sitä mieltä, että kyllähän tämä taas tästä. Mikäs hätä mulla tässä olikaan. Siinä vaiheessa olin vain tyytyväinen, että tuli otettua Kiljusta videota aamulta, kun oli enemmän kuin huonossa kunnossa. Janne ei toki oikein tuntunut tajuavan, miksi halusin heti lähteä eläinlääkäriin ja kiireellä, mutta pakkasi siinä kuitenkin muksun taas kerran mukaan ja lähdettiin lääkäriin. Matkalla sitten käytiin läpi aamun tapahtumia ja yhtäkkiä Jannella välähti, siis eikö Kiljulla tulekaan NENÄSTÄ verta vaan että se tulee sen värkistä?!? Pikkusen katsoin pitkään, että en oo missään vaiheessa puhunut nenästä. Johan alkoi Jannekin tajuamaan kiireen syyn.

Mikä yllätys, kun Alfapetin pihassa Kilju oli taas sitä mieltä, että ihan terveiden kirjoissa tässä ollaan. Mitä nyt edelleen vuosi verta. Talutettiin Kilju sitten leikkaussaliin ja odoteltiin, että rauhoitusaine puri ja jätettiin Kilju sitten hoitohenkilökunnan armoille. Parin tunnin päästä jo soitettiinkin, että nyt Kiljun saisi hakea. Kohtutulehdus se sitten lopulta oli. Ei vain ollut edennyt vielä märkäkohtuvaiheeseen eikä siksi näkynyt ultrassa. Enemmän kuin oikea päätös oli leikkauttaa Kilju. Ja vihdoinkin oli hyötyä vakuutuksesta. Kun ensin maksaa itsensä kipeäksi, että saatiin Avensis pois pajalta ja seuraavaksi sama summa olisi pitänyt maksaa Kiljun sterkkauksesta, oli ”ihan kiva”, että vakuutus tuli tässä reilusti vastaan. Lopulta Kiljun reilun tonnin yhteislaskusta parin päivän ajalta maksettiin itse vain reilu 300e.

18359489_10155204560086768_4557142006192501099_o

Kiljun koekausi meni sitten taas kerran uusiksi heti kauden alusta ja harrastuksetkin jäävät tauolle siihen saakka, että Kilju taas kuntoutuu. Eilisillan se nukkui lääkepöhnää pois, mutta oli varsin rauhallinen koko ajan. Kauluri on ällöttävä ja vie toimintakyvyn, mutta hyvin järkevä suhtautuminen Kiljulla sen kanssa elämiseen on. Ei tarvitse tappaa kauluria (kuten Piika) eikä pistää silmiä kiinni ja juosta esteiden ohi pää kolmantena jalkana (kuten Pessi), voi vaan olla.

Äärimmäisen suuret kiitokset Espooseen Alfapetin henkilökunnalle Kiljun hyvästä hoidosta! Ensimmäistä kertaa ikinä millään eläinlääkäriasemalla tuntui, että olimme ainoat asiakkaat ilman minkäänlaista kiirettä (vaikka näin ei todellakaan ollut) ja että Kiljun tila otettiin tosissaan, vaikka koira kuinka yritti peitellä kipujaan. Enemmän kuin kiitollisia olemme, että Kilju mahtui myös leikkauslistalle ihan extempore ja saimme koiran kuntoon heti, kun sen tilasta saatiin selvyys. Piikaa on toki kiittäminen, ettei Kiljun tila päässyt romahtamaan ja leikkaus pystyttiin tekemään arkipäivänä ennen viikonloppua.

Tällä hetkellä Kiljun toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja olemme enemmän kuin onnellisia, että syy kipuiluun oli ”vain” kohtutulehdus. Tämä sentään oli hoidettavissa toisin kuin esim. selän sairaudet.

Mainokset
Julkaistu kategoriassa Kilju, kirjoittanut .

Tietoja Tintzu

Ehkä mitään alkua ei edes ole. Hetkistä voi ottaa minkä tahansa, ottaa ja ajatella. Aivan mikä tahansa hetki, sillä mitään alkua ei ole paitsi vasta jälkeenpäin. Ja jokainen alku pitää sisällään kaikki toiset alut ja kaikki toiset loput.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s