Tervetuloa vuosi 2017!

smaller

Viimeiseksi jäänyt yhteiskuva Ryhmä Hausta.

Ensiksi. Summa summarum. Suurien muutosten vuosi 2016. Alkuvuosi meni Pessistä huolehtimiseen, kun se vähitellen meni vain huonompaan. Lupaus oli, että niin kauan kuin Pessin elämänilo säilyy ja se pötkii mukana Kiljun personal trainerina, elämä jatkuu. Maaliskuussa jouduimme  tekemään sen viimeisen päätöksen. Seuraavat yhdeksän kuukautta olivat itselleni ehkä ne vaikeimmat kuukaudet ikinä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ipin ja Roopen kuolemat on ollut paljon helpompi hyväksyä kuin omat päätökset Kimman ja Pessin suhteen. Jossittelulle jäi taas periaatteessa sijaa, vaikkei sitä käytännössä ollutkaan. Vaihtarielämää meillä vuoden aikana viettivät Herkku, Mersu ja Aino ja Lore-sheltti, kukin vuorollaan. Kolmannen koiran hankintaa pyöriteltiin koko vuosi. Se jätettiin kuitenkin vielä ajatushautomoon. Silti suurin muutos tapahtui loppuvuodesta Pikku Tyypin myötä. Nyt meitä on viisi ja elämä on yhtä uuden opettelua. Kyllä se koiranpentu olisi ollut helpompi… Uskaltaako vuodelta 2017 toivoa mitään koirarintamalla?

smaller-1

Piikan kanssa harrastuksellisesti 2016 oli meidän paras vuotemme, vaikka hieman tynkä sellainen. Vuoteemme, tai agilityn 7 kuukauteen mahtui 29 agilitystarttia, joista 11 nollaa (38%) ja 14 hylkyä (48%). Kaupanpäällisinä toinen A-SERT. Ensimmäistä kertaa osallistuimme myös agilityn SM-kisoihin. Valioituminen jäi vielä tulevaisuuden haaveeksi, ja ohuesti kyllä tämä jäi harmittamaan, että ne puuttuvat sertit jäivät tekemättä, kun hyvin alkanut vuosi päättyi minun osaltani lyhyeen ja agilityt jäivät määrittelemättömälle tauolle. Tokokokeessa kävimme vuoden aikana kahdesti, tuloksina VOI3 ja VOI1. Mikä tärkeintä, tokoilun ilo löysi luoksemme agilitytauon myötä. Kaiken kaikkiaan löydettiin se yhteinen sävel harrastamisessa. Hyväksyin Piikan puutteet ja sen kautta löysin sen vahvuudet. Suurin kiitos kuuluu tietysti treenikavereille ja kaikille, jotka tätä tietä ovat kanssamme kulkeneet! ❤

smaller-2

Kilju oli hyvä etäjäsen ja paljon myös kotona vuoden mittaan. Kävi myös kokeissa ja opetteli agiliitämään. Kilju-kaulaa kokeiltiin viestimetsään ja nopeassa tahdissa kokeissa asti, mutta Kilju kääntyi ensimmäisellä taipaleella takaisin. Viesti sitten hautaantui muiden lajien alle, ja kesällä Kilju sai IP3:n tulokseksi treeniputken päätteeksi. RMeissä piti olla kaikki kunnossa, mutta Kiljupa päätti vetäistä ranteet auki. Loukkaantumiseen päättyi sitten se taival. Agility nousi yllättäen myös treenilistalle. Kilju opetteli kepit kesälomalla ja syksyn mittaan tutustui muihinkin esteisiin. Kipinä on sytytetty.

smaller-3

 

Yhteisesti tietysti terveyttä voisi toivoa, kaikille. Tunnustettava on, että tytöt vanhenee numerollisesti, vaikka se ei vielä fyysisesti tai henkisesti näykään. Toivomme parasta vuotta tähän saumaan harrastuksellisesti. Piikan tavoite on agilityn SM-kisoissa, vaikka nollien keruu jääkin taas keväälle. Ja se valioituminen. Se on tavoite. Tokossa EVL-valmiuden saavuttaminen. Kiljulle vuoden 2016 piti olla viimeinen ipo-vuosi, mutta ehkä sitä 1-tulosta havitellaan vielä ensi vuonna? Katsotaan myös, miten pitkälle agilityn sytytetty kipinä ensi vuonna johtaa? Ja entäs, saadaanko ajatus kolmannesta koirasta konkreettisemmaksi ajatushautomosta?

smaller-4

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s