Kilju – ranteet auki ipo-koira

a-9484

Mecberger M:istä Kilju, Turkka ja Moodi

Viikonloppuna kisattiin belgien IPOn rotumestiksissä Myllykoskella. Tätä reissua oli suunniteltu kesästä asti. Kerrankin oikea suunta kokeella, joten ajeltiin jo perjantaina aamusta Tellulle, jotta Kilju pääsisi tekemään vielä viimeistelyjäljen ennen koetta. Hyvältä näytti ja tuntui, että taivaan merkit olivat kerrankin kohdallaan. Lähdettiin Mypan stadionille harjoituksiin ja Piika jäi nauttimaan bortsuseurasta 2,5 tunnin lenkille, jonka jälkeen koirasta ei kuulunut pihaustakaan koko iltana. Niin väsynyt se oli, kun olivat intoutuneet Eevertin kanssa juoksemaan ympäri metsiä.

Harjoituksissa Kilju teki pienen pätkän seuraamista, esteet sekä eteemenon. Muuten luisti, mutta eteenmenossa ei meinannut lähteä suoraan. Uusittiin tämä muutamaan kertaan ja vähitellen alkoi hahmottumaan, miten mennään eteen ja miten siitä maahan. Lisäksi Janne otti 1. piilon kierron muutamaan kertaan, kun aikaa jäi.

Käytiin syömässä, napattiin Piika mukaan ja majoituttiin hotelliin. Ensimmäistä kertaa tyttöjen kanssa reissussa näin aivan vieraassa paikassa, mutta kummallakaan ei ollut huolenhäivää. Piika nyt tosiaan muutenkin levytti väsyneenä, mutta ei Kiljukaan ottanut paineita vaan asettui petilleen. Se vain kovasti nuoleskeli tassujaan ja kysyinkin Jannelta, että mikä niissä on. Mutta kuulema oli jo nuoleskellut edellisenä iltana eikä ollut ollut mitään.

Aamulla tuo nuoleminen vain jatkui, joten tsekkasin rutiininomaisesti tassut. Ja jarrunappulathan ne olivat ottaneet osumaa. Viikon aiemmista treeneistä ja luultavasti vielä palaneet perjantain harjoituksissa kentällä, koska ei ne olleet olleet noin huonossa hapessa vielä torstai-iltana. Totesimme kuitenkin, että eivät tunnu vaikuttavan sinänsä Kiljun tekemiseen, joten eikun tottissuoritusta jännäämään.

Kiljun tottisvuoro oli ennen puolta päivää. Ensimmäisenä paikkamakuu. Janne sitä treenaili ennen suoritukseen menoa, mutta Kilju kävi jo siinä melkoisilla kierroksilla. Ja niinhän se sitten nousi puoli-istuvaan asentoon heti Jannen jätettyä sen paikalleen. Kun Janne meni piiloon, Kilju nousi istumaan. Tässä vaiheessa totesin, että mulle riitti ja lähdin kiertämään kentän toiselle puolelle. Yllätyksenä Kilju oli mennyt tällä välin maahan ja siellä pysyi loppuun saakka. Ja sitten itse suoritukseen…

20161016165100-87eb0609-me

Seuraamisessa ”lievää” edistystä, kuva c) Suvi Virtala

20161016165102-8f2eee48-me

c) Suvi Virtala

a-9307

Henkilöryhmässä kontakti katkeili välillä.

20161016165102-bb94816e-me

Jäävistä maahanmenon Kilju istui, kuva c) Suvi Virtala

20161016165103-0e516879-me

Luoksetulon perusasento. Sitä saa, mitä vahvistaa. Tässä tapauksessa takana olemista. Kuva c) Suvi Virtala

20161016165104-10e0e3c4-me

Liikkeestä seisomisessa käveli hieman perään. Ja perä keuli. kuva c) Suvi Virtala

a-9315

Sitten ne noudot…

a-9312

Tasamaalla ihan ok.

a-9318

Kaunis, koottu hyppy metrisellä mennessä.

20161016165113-a383f02e-me

Hyvin ylitti tullessakin kapulan kanssa, kuva c) Suvi Virtala

20161016165109-820ae00b-me

Joko saa noutaa? kuva c) Suvi Virtala

a-9325

Löysi oikean esteen mennessä…

20161016165114-ed38bc65-me

Ja palauttikin oikean esteen kautta, kuva c) Suvi Virtala

a-9332

Eteen! Ja meni suoraan!

a-9336

Ja meni maahankin ekalla käskyllä. Mitä nyt nousi istumaan heti, kun Janne lähti kävelemään kohti. Jarrunappulat ilmassa tässäkin kuvassa.

a-9341

Yhteensä 80p.

Kaikki maahanmenot siis epäonnistuivat, vaikka puolet paikkaamakuusta makasikin, mutta jäävä maahanmeno sekä eteenmenon istumaan nousu liian aikaisin rokottivat. Lisäksi edistäminen, kontaktin hajoilu jne rokottivat pisteitä. Mutta tuloksessa oltiin vielä kiinni. Jarrunappulatkin olivat ok-kunnossa, joten parin tunnin päästä koittavaa C-osaa sitten jänniteltiin. Vaikkakin Janne oli kyllä varsin rennolla fiiliksellä verrattuna edellisvuoden kisoihin. Kun tottis oli ohi, tuntui, ettei mikään voisi mennä enää pieleen. Eipä…

a-9343

Piilonkierrot Kiljulta sujuivat muuten hyvin, mutta 5. piiloa ei meinannut löytää aluksi.

a-9348

Löytyi se lopulta ja suunta kohti 6:sta.

a-9360

Maalimies löytyi ja tällä kertaa Kilju jätti jopa häirinnän sikseen.

a-9376

Sivulletulo oli taas ”hieman” edessä.

a-9377

Ja se seuraaminen… No, mitäpä sitä hallinnasta…

a-9378

Tällä kertaa vain lievä automaattimaahanmeno.

a-9379

Levitoiva Kilju, kun pääsi puremaan.

a-9383

Otteet olivat perus-Kiljua.

a-9389

Ja väänsi mukana.

a-9391

Ja hieman ehkä myös leijui…

a-9392

Vääntää vääntää

a-9397

Mutta kiinni on ja pysyy.

a-9399

Tasatahtia.

a-9403

Selkäkuljetuksessa.

a-9407

Jaa niin puhuiko joku edistämisestä?

a-9411

Hyökkäyksessä.

a-9414

Kilju kyykytti maalimiestä.

a-9418

Ja taas väännetään.

a-9435

Vartioinnissa.

a-9438

Sivukuljetus.

a-9453

Pitkässä liikkeessä Kilju jarrutti tuntuvasti ennen hyppyä.

a-9462

Väännetään ennen ensimmäistä irroitusta.

a-9474

Ja irroituksen jälkeen…

a-9476

Viimeinen kamerassa oleva kuva.

Niin, mikä voi mennä pieleen? Se, että Kilju päästää kaiken tämän jälkeen hihasta irti noin 2-5 sekuntia ennen loppua. Ennen irti-käskyä. Eikä palaa hihaan, vaan ottaa ensin kunnolla etäisyyttä kunnes tilanne on ohi ja sitten palaa vartiointiin. Se oli sitten siinä. Hylätty suoritus, 0 pistettä. Miten näin kävi?

14712596_10154621770724803_856881408749036807_o

Ehkäpä tässä on sitten vastaus. Kuvattu autossa 5 minuuttia suorituksen jälkeen.

Varsin selvä kipureaktio tuo irti-päästäminen. Kilju on niin herkkis, ettei sitten halunnut palata kiinni hihaan, kun sattui. Eipä sitä voi siitä syyttää. Ei ketään. Janne toki harmitteli, että huono koiranomistajaolo, kun kävi näin, kun jarrunappulat olivat muutenkin kuluneet, mutta mistäpä tuonkaan olisi arvannut. Jatkossa Kilju treenailee jarrunappulat teipattuina tietyillä pohjilla. Lopulta päädyttiin keskeytykseen. Tulokseen ei ollut enää mahdollisuutta ja nuo jarrunappulat olivat todella kipeät. Ennemmin lääkittiin koira kuin olisi vielä haettu huonoja kokemuksia pellolta, missä esineet olisi pitänyt ilmaista maahanmenoilla.

Kisaviikonloppu vaihtui siis kädenkäänteessä laatuaikaa koirien kanssa -viikonlopuksi. Kai se Kilju oli sitten niin epätoivoinen, että oli vaan pakko vetää ranteet auki, ettei tarvinnut jatkaa kisaamista. Sarjassamme hyvin kisakokemusten sarja jatkuu, tämäkin sopiva jatko Ipi – vittuun siitä viestikoiralle. Mutta hyvää ruokaa (pizzaa), hyvää seuraa, hyviä kisasuorituksia ja Kiljun sisarusten treffailua, olihan siinäkin sitä jotain. Lauantai-iltana päästiin vieläpä taluttamaan pässejä. Janne tosin totesi, että mikäs niitä oli taluttaessa, kun yhtä Pässiä on tullut vuosien saatossa taluteltua kymmeniä ellei jopa satoja tuhansia kilometrejä, joten homma oli enemmän kuin hanskassa.

14712859_10154539049316768_2124330301070084168_o

a-9504

Moodi, Turkka ja Kilju

Hauska oli nähdä Kiljun sisaruksia. Paljon niissä on samaa, mutta kaikki myös omia yksilöitään. Kilju yllätti toki taas kerran koollaan. Mistä se nuo lihaksensa oikein on hankkinut?

Niin ja Piika? No sehän nautti, kun sai kulkea belgien keskellä häntä pystyssä. Jäätiin sen kanssa vielä yhdeksi yöksi Tellulle ja Piika pääsi taas kerran bortsujen kanssa metsään. Sulatti myös Juditin, niin että nukkuivat yön pylly vasten pyllyä ja aamusella Moonakin yllätti alkamalla leikkimään Piikan kanssa. Kaikkea sitä. Herkkua ja Ainoa taas en päässyt pakoon koko viikonlopun aikana. Tällä kertaa lähdettiin kuitenkin ilman ylimääräisiä koiria kotiin.

a-9764

 

 

Suvi Virtalan ottamien kuvien käyttöön kysytty lupa ja saatu se. Kiitos! 🙂

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s