Lokakuu

a-9232

Niin se lokakuu sitten koitti. Pessi olisi täyttänyt 9 vuotta. Ipin kuolemasta tuli sitä seuraavana päivänä kuluneeksi vuosi. Ei siis kummakaan, että kuluneella viikolla oli varsin tunteikkaita hetkiä. Puhumattakaan siitä, että luovutin reilut 8 vuotta minulla olleen avainnipun pois. Hetkeksi? Väliaikaisesti? Ainiaaksi? Tulevaisuus näyttää.

Tällä hetkellä nautiskellaan aurinkoisista syyspäivistä se mitä voidaan. Olen yrittänyt tehdä Piikan ja Ainon kanssa pienen lenkin päivittäin, vaikka sitten vain hiljaa köpötellen. Jokusen kerran on käyty pitkästä aikaa Saviollakin ja tytöt ovat päässeet juoksemaan peltorallia. Piika Hapannaamakin on saanut elämänilonsa takaisin koirakavereiden myötä. Piikalla loppui myös lääkekuuri ja sylkirauhanenkin on kutistunut, vaikka aluksi tuntui, että kuinkahan tässä käy.

Vähän ollaan myös treenattu tokoa. Muutama liike päivässä pitää mielen virkeänä. Näin haluan uskoa, vaikka treenataankin ihan vain pikkuisia liikkeiden osia sieltä täältä. Pitäisi varmaan treenata enemmän liikkurin kanssa, koska nyt viikonloppuna testattiin osaa liikkeistä liikkurihäiriöllä ja eihän niistä tullut mitään. Iloista on ollut huomata kuitenkin se, että noista päivittäisistä 10-15 minuutin treeneistä on ollut hyötyä ja Piikalla pysyy vire korkealla myös pidemmissä treeneissä. Tänään kun hinkattiin Jannen kanssa niin ruutua, ohjattua, kaukoja kuin tunnariakin, ei väsymistä esiintynyt vaan Piika teki hyvällä ilmeellä koko ajan hommia.

a-9244

Kiljulla on ollut päällä kunnon treeniputki. Tottista, puruja ja jälkeä. Osioita on yritetty paketoida, mutta saa nähdä, millaisen jäniskevennyksen Kilju tällä kertaa järjestää. Toisaalta se myös on osoittanut hienoa paineensietokykyä valeraskaanakin ja ajoi viikonlopun aikana myös 4 jälkeä kolmessa päivässä ja paransi kerta kerralta. Siihen päälle varmaan yhdet elämänsä parhaat purut. Luottoakin siis on, mutta riittäkö se? Nähtäväksi jää.

Aino puolestaan on reipastunut päivä päivältä. Leikkii leluilla sisällä ja ulkona, valuttaa kuolaa jojoina nähdessäänkin ruokaa ja on oppinut ottamaan koppeja lentävistä juustosiivuista. Janne ihmetteli perjantaina, onko se sama koira laisinkaan kuin viikko sitten. Ainosta on myös kehkeytynyt varsin oiva sohvatyyny. Ollaan testattu. Sen saa väänneltyä asentoon jos toiseenkin ja vieläkin se vain kömpii viereen, pistää pään polvelle ja nukahtaa siihen tyytyväisenä. Vaihtoehtoisesti voi käyttää myös jalkojen alla tai pään allakin tyynynä. Aino tykkää ja me tykätään siitä. Varsinkin, kun se on oppinut myös tulemaan omatoimisesti käskystä pois keittiönpöydältä.

a-9255

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s