Piika & Aino

Aino ja Piika

Tässä ollaan nyt pari päivää totuteltu elämään keskenämme. En vieläkään voi uskoa, että Aino olisi vasta 1,5-vuotias. Varsin kypsä juniori käytökseltään. Toki sekin aina välillä sählää ja saa pentumaisia hepuleita, mutta hyvin harvassa ovat nuo kerrat.

Oikeastaan ainoa muutos tässä elämässä on nyt se, että Piikalla on seuraa ja sohvalta joutuu oikeasti jo kaivamaan itsensä kahden koiran alta pois, kun ne molemmat haluaisivat nukkua mahani tai pääni päällä. Mitä lähempänä, sen parempi.

Viikonloppuna, kun käytiin jopa treenaamassa, Janne testaili leikittää Ainoa ja totesi, että menetetty tapaus. Herkkujen perässä tuo koira tosin kiipeäisi vaikka puuhun kuolajojojen riippuessa suupielistä. Testailin sitten tässä yhtenä iltana, innostuuko Aino mistään lelusta, kun vähän kävin lueskelemassa viime syksyltä Herkun kanssa touhuiltuja juttuja. Eipä sekään ollut Jannen kanssa suostunut leikkimään aluksi, vaan Piikan leikittämisen kautta sekin saatiin silloin leikkimään. Niinpä kaivelin esiin erilaisia räsyjä ja vinkupalloja ja kappas, kyllähän se Ainokin innostui, kun leikitin niillä Piikaa. Kateus on kova sana laumassa eläneelle koiralle. Muutaman kerran sain sen jo riippumaan räsyssäkin. Ei se vielä itse suostu siinä kuin olemaan riippakivenä, mutta ottaapahan kiinni jo.

 

Ainon tulosta meille kun päätettiin, sain vain yhden kiellon sen suhteen. En saisi opettaa sille istumista. Joten ollaan siis treenattu – no istumista… Vitsi vitsi. Aloitettiin treenit maahan menemisellä. Aluksi koko homma oli outoa, varmaan meistä molemmista. Miten tämän kokoisen koiran saa maahan. Lopulta jouduin toteamaan, että Ainolla on aika luontainen taakseperuutus maahanmeno, joten namilla tätä ollaan nyt treenailtu.

Lisäksi ollaan opeteltu kosketuslaatikkoa. Pitihän se ihan mielenkiinnosta lähteä testailemaan, miten koira, joka ei koskaan ole opiskellut mitään tarjoamisen kautta, ymmärtäisi laatikon idean. Innoittajana toki toimi agilityn alkeiskurssi, jolla toimin tällä hetkellä kouluttajana ja noita Ainon ikäisiä tai vanhempia koiria siellä kurssilla riittää. Luulen, että näitä laatikkotreenejä saapi tehdä useamman, ennen kuin idea alkaa hahmottumaan.

Piikalla kateus on kova sana ja innolla se on treenannut, kun aluksi joutuu Ainon treenejä vierestä katsomaan. Kun kyllä hän osaa, hän tulee näyttämään.

Helppojen juttujen sijaan Piika on kuitenkin joutunut nyt treenaamaan voittajan liikkeitä tokoon. Ohjattu, kaukot ja tunnari on ollut jo toista viikkoa ohjelmistossa. Yksin treenatessa ne onnistuvat, mutta kun Janne toimi viikonloppuna liikkurina, tunnarikapuloita piti taas maistella ja ohjatussakin kävi seuraamisosiossa istumaan. Selvästi ei tunnarissa kestä sitä, että on sekä oman hajuinen että liikkurin hajuiset ja sitten menee maisteluksi.

Nyt huolta pienesti aiheuttaa eilen löytämäni suurentunut imusolmuke toisella puolella Piikan kaulaa. Pessillä ne olivat aina suurentuneet, mutta Piikalla en muista tällaista esiintyneen aiemmin. Ja kun ero toiseen puoleen on varsin radikaali, sisäinen huolestuja minussa tottakai heräsi samantien. Mikä sitä nyt vaivaa? Pitääkö ihan oikeasti oikeasti huolestua? Kuinka kauan tuota voi vain seurailla? Voiko se johtua vain siitä, että tulehtunut talirauhanen / rasvapatti sijaitsee leuassa samalla puolella? Ihan pienesti taas kysymyksiä vain pyörii päässä.