Piikan kesän agilitypäivitys

Eipäs ole tullut päivitettyä Piikan agilityjakaan kesän osalta. Korjataan tämä vääryys nyt.

SM-kisojen jälkeen otettiin rauhallisesti ja taidettiin ehkä ehtiä ja päästä kesän aikana pari kertaa viikkotreeneihin mukaan. Pääasiassa Piika treenasi kotona, jos treenasi. Juoksutkin sotkivat treenaamista, kun Piikalla juoksut ajoittuivat nyt elokuulle.

Kisoissa käytiin Mikkelissä 23.7.2016. Siellä tuomariksi vaihtui Hannele Lummeranta ja radat olivat varsin mukavia. Itse en enää pysynyt Piikan tahdissa, joten radoilla luotettiin siihen, että koira irtoaa ja ehkä valitsee oikeat esteetkin. Ja niinhän se tekikin. Näistä kisoista saaliiksi saatiin tuplanolla. Sijoitukset taisivat olla sitä perinteistä 4. ja huonompi.

 

Elokuun alussa ilmoitin Piikan JATille kisoihin parille päivälle. Lauantaina pystyin jopa taapertamaan muutaman radan, mutta sitten vaihdettiin ohjaajaksi ex-tempore Hanna. Piikalla meni hieman lujaa ja tuntui kiihtyvän aika paljonkin siitä, että Hanna pystyi ohjaamaan Piikaa edeltä ja sekös sytytti bc-neitiä. Piti ihan haukkua radoilla. Nämä radat siis täysin treenaamatta.

 

Elokuun puolen välin jälkeen kisasin vielä kerran Piikan kanssa, tällä kertaa Kajaanissa Väyrysen Minnan radoilla. Olisi ollut myös helpohkoja suoritettavissa olevia ratoja, mutta no can do. Kun ei voinut enää juosta, ei vaan voinut. Janne piti Piikan oikeassa mielentilassa siinä odotellessa ja ensimmäistä kertaa päästiin Kajaanissakin radalle niin, ettei Piika ottanut häiriötä suorittavista koirista. Toki sillä oli myös tärpit tuolloin. Piika oli radoillakin kiltti, odotteli kontakteilla, että ehdin paikalle ja aikaa paloi. Mutta yksi agilitynolla sieltäkin napsahti plakkariin. Koska SM-kisojen perjantain nollakin jo lasketaan, Piikalla on ensi kesälle kanssani kasassa jo tupla, kolme hyppynollaa sekä agilitynolla. Kolmen agilitynollan metsästys jatkuu ensi keväänä.

Nyt menneenä sunnuntaina Piika kisasi kotikisoissa taas Hannan kanssa. Takana oli yksi treenikerta, jossa huomasi taas, että Piika kuumui melkoisesti, kun radalle pääsi. Niinpä sunnuntaina otettiin sitten varman päälle ja leikitin Piikaa rataantutustumisen ajan. Varsin oikeaan vireeseen sen sainkin ja sinänsä hyvä, että tuli leikitettyä paljon, koska sitten yhdestä putkesta tultaessa Piikalla lähti jalat alta ja se veti täydestä vauhdista kyljelleen tantereeseen. Ilmeisesti putken pohjalla oli irtohiekkaa ja se sitten luisti kovassa vauhdissa alta pois. Piikalle sitä aina sattuu ja tapahtuu.

 

Kiitos Hannalle näistä jo käydyistä kisoista! Kiva on, että Piika pystyy jatkamaan rakastamassaan lajissa, vaikka itse nyt en sitä ohjaamaan kykenekään. Melkoista vuoristorataa tämä onkin ollut tunteiden osalta, koska sen verran tuo agility on koukuttanut, että nyt kun ei ole mahdollisuutta lajia harrastaa itse juuri kun Piikan kanssa löydettiin se yhteinen tatsi, niin onhan tuo ollut rankkaa, kun sinne radalle ei pääse. Mutta onneksi Piika pääsee.

Ja kun nyt tuli puheeksi, että kun Piikalle aina sattuu ja tapahtuu,  niin onneksi sille oli osteopaattiaika varattuna Dynamic Fysioon Marjolle heti maanantaiksi kaatumisen jälkeen ja kyllähän siellä korjattavaa oli. Osa vanhempia, osa tuoreempia vammoja. Oli nikamalukkoja selässä, kuten olin itsekin todennut. Lisäksi Marjo löysi paikaltaan olevan polven (vasen), paikaltaan olevan hännän, etuvarpaissa on ilmeisesti vanha vamma, joka luultavasti jossain vaiheessa ns. levittää tassun, kun tuki tassussa pettää. Marjo selitti tän niin hienosti, etten vaan tajunnut. Mutta ilmeisesti ei siis ole jännevamma, vaan joku toinen. Niin ja niskakin oli pois paikaltaan tms. Mutta Piika saatiin auottua. Omistajan selässä sitten työtä riittääkin, kun ei se nyt tunnu kestävän ei sitten mitään. Siksi tämä blogin päivityskin on jäänyt, koska istuminen on jotain ihan helvettiä tällä hetkellä.

Ensi kevättä odotellessa siis.