Kuvapainotteista treeniä

Taas se aika vuodesta.

Piika ja uusi tukka, kiitos Anne! ❤

 

Kilju ja suolistettu Possu.

Kilju on treenannut kontakteja.

Kenties siellä joku herne on liikahtanut päässäkin…

Piika on treenannut paikallaoloja samalla. Tai jotain.

Kiljulla alkaa jo keppitreenit sujua.

Kilju opetteli 6 kepin sarjan kahdessa viikossa.

Mitä väliä, ettei osaa kuin toiselta puolelta. Osaa kuitenkin mennä kovassakin vauhdissa jo sisään ja erilaisia kulmiakin.

Mikä hauskinta, Kilju on opetettu vanhalla kunnon pallo-ohjauksella!

Uskoisitko?

Neljä viikkoa sitten Kilju ei osannut kepin keppiä.

Nyt sujuu jo tandem-kepitkin!

Varsin hyvin kahdelta vasta-alkajalta!

Sellainen oli se Kiljun kesälomaprojekti.

 

Toim.huom. Itse en puuttunut keppien opetukseen sen suuremmin. Kerroin, mitä tapoja voi käyttää opetukseen. Näistä Janne valikoi vanhan kunnon pallo-ohjauksen, vaikka verkkojakin oli kyllä käytettävissä. Kun Janne ja Kilju alkupäivät treenasivat 12 kepillä, kävin jossain välissä irrottamassa kepit kahteen 6 kepin osaan. Vaikutti siltä, että pienempi määrä voisi olla parempi. Parhaimmillaan Janne ja Kilju kävivät treenaamassa keppejä kolmessa eri setissä päivän mittaan. Viikon jälkeen näytti jo lupaavalta. Seuraavan viikon aikana Kilju irrottautui pallosta ja namista ja alkoi jo itse tarjoamaan keppejä palkan toivossa.

Eihän Kilju vieläkään osaa kunnolla mennä kepeille kuin ohjaajan oikealta puolelta, mutta se on jo aika hyvin koiralta, joka on aina tottunut työskentelemään ohjaajan vasemmalla puolella. Oikealta osaa mennä jo hyppyjen ja takaakierron kautta. Nyt pitäisi vaan nopeasti pystyä opettamaan myös se toinen puoli sekä lisääntyvä määrä keppejä. Sen verran puuaivo Kilju kuitenkin on, että nopeasti oppii tietyn asian, mutta siitä eteenpäin soveltaminen vie taas aikaa. Vaan oppipahan käyttämään kroppaansa tämäkin koira.

Piika on säätänyt enemmän tai vähemmän noissa treeneissä mukana. Samalla se on kouluttanut Janneakin, kun olen pyytänyt treenaamaan sitten Piikallekin keppejä samoilla urilla. Aluksi Janne seisoi itse keskellä kenttää ja lähetteli Piikaa kepeille (keppien haku parani muuten aika huomattavasti ihan tälläkin treenillä) ja jossain välissä Janne lopulta totesi, että voisi kai sitä itsekin liikkua siellä kentällä.

Suoraan sanottuna, en olisi uskonut, että näin lyhyessä ajassa keppien opettaminen, varsinkaan pallo-ohjauksella, olisi mahdollista tähän pisteeseen, mutta näemmä se vain oli. Nyt Kilju sitten treenaa kontakteja ja kova hinku olisi kuulemma alkeiskurssille…

Avoimissa Ovissa

Jattilan Avoimet Ovet

 

Väkeä lapsi ja lelukoirakisan sekä pariagilitykisan laidoilla.

 

Esitelläänpä vähän JATtia.

Lelukoiramestaruudesta kisasi 17 koirakkoa.

Ongintaakin oli tarjolla.

Pariagilityssa Piika sai ihka uuden ohjaajan.

Match Shown kaunein BIS1 omistajineen ja tuomariston kera.

 

Keväällä se ajatus lähti JATin Avoimista Ovista. Kesän aikana se jo hylättiin. Ja taas kaivettiin esille. Parin kuukauden työ huipentui keskiviikkona Jattilan Avoimissa Ovissa. Huikean hyvin seuralaiset lähtivät talkoilemaan hyvän asian puolesta ja lopulta tarvitsi vain huolehtia, että hommat rullasivat omalla painollaan kohti tapahtumaa.

Keskiviikon aurinkoinen sää kruunasi tapahtuman ja saimme nauttia upeassa kelissä Match Showsta Babyjen, Tulevaisuuden Toivojen, Kehäkettujen ja Ikivihreiden kehissä. Lisänä oli illan erikoiskilpailut: Lelukoirien agilitymestaruuskisat ja pariagilitykisat. Samalla esiteltiin seuraa, rallytokoa lajina, agilitya lajina, ongittiin ja herkuteltiin buffan antimilla.

Lelukoirien agilitymestaruuskisasta tuli menestys ja lapset olivat niin innoissaan, kun keksivät mitä erikoisempia tapoja suorittaa esteitä lelukoiriensa kera. Kuka ryömi putkeen ja kuka heitti koiraansa toiseen päähän. Kuinka keinu suoritetaan ja miten mennään pujottelussa? Ei agility ole vain aikuisten yksinoikeus, se kyllä tuli ilmi kisan edetessä.

Pariagilitykisaan sai osallistua oman tai seuran tarjoaman koiran kanssa, hauskuus oli siinä, että koiran ohjasi tämän jälkeen saman radan läpi agilitya aiemmin tekemätön ohjaaja. Kivasti saatiin koiria seuralaisilta tähän hommaan ja lisäksi osa oli houkutellut siskoistaan ja lapsistaan lähtien kokeilemaan agilitya leikkimieliseen kisaan omalla koirallaan. Piikalle nakitin kokeneeksi ohjaajaksi Hannan ja pari agilitysta kiinnostunutta uskaltautui Piikankin puikkoihin radalle. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Piika ohjaajinaan Hanna ja koiralle ennalta tuntematon Niko voittivat koko skaban kahdella nopealla nollaradalla. Itse ehdin hetken tätä kisaa seurata ja hauska oli nähdä, miten Piika lähti tuntemattomien matkaan tuosta vain ja piti hauskaa koko rahan edestä radoilla siitäkin huolimatta, että suoritti rataa juoksupöksyt jalassa.

Kaikkinensa ilta tuntui olevan menestys. Ihmiset olivat hyvällä tuulella ja osa kaapattiin mukaan ihan iltalenkiltään kokeilemaan agilitya. Ainakin teimme JATtia tunnetuksi! Eikä tämä tapahtuma jäänyt kyllä ainoaksi laadussaan, kyllä tällaisia on pakko järjestää jatkossakin – niin hauskaa meillä oli!

Kiitos kaikille kävijöille, kiitos kaikille talkoolaisille, jotka olette puurtaneet tapahtuman eteen! ❤

Lisää kuvia tapahtumasta on kuvagalleriassani http://tiinakarvonen.kuvat.fi/kuvat/Harrastuskoirat/JAT/Avoimet+Ovet/

Avoimet Ovet Jattilassa!

 

Tervetuloa huomenna Jattilaan Killerille! Luvassa paljon kivaa ja iloisia jattilaisia esittelemässä seuraansa! Piikakin on luvannut osallistua tapahtuman pariagilitykilpailuun! Kuka haluaisi kokeilla, mitä se agility Piikan kanssa on? Nyt siihen on mahdollisuus!

Vesipedot lomalla

 

Sinne se kolme viikkoa kesälomaa taas hujahti. Aivan liian nopeasti. Aivan liian leppoisasti. Touhua silti oli riittämiin. Remppailtiin kotona yksi huone ja katsottiin Olymppialaisia telkkarista. Me, jotka ei mitään penkkiurheilun ystäviä edes olla. Mutta välillä on hyvä ottaa rennosti, sohvalla maaten. Mitkä sadepäivät? Kyllä meidän lomalla paistoi aurinko koko ajan!

Molemmat tytöt tekivät lopulta juoksutkin loman kunniaksi. Piika aloitti juoksunsa 10.8. eli taisi taas tehdä tasan 7,5kk:n juoksuvälin. Kilju oli juoksullaan itse leppoisuus, mutta Piikan aloitettua juoksunsa tyttöjen välit selvästi kiristyivät ja Piika halusi pitää etäisyyttä kaikkiin. Se on kyllä oikea narttu juoksulla. Kiljukaan ei viitsinyt sitten paria metriä lähemmäksi mennä, vaikka olisi halunnut. Sittemmin tilanne on jo rauhoittunut ja piskit ovat mahtuneet jopa samalle matolle nukkumaan.

En juuri ole itse jaksanut lenkkeillä, mutta pari kertaa viikossa jaksoin kävellä Jannen ja piskien perässä rantaan. Janne opetti tytöille, miten uimaleluja haetaan hyvässä syklissä. Ensin heitetään lelu Kiljulle ja kun Kilju on lähtenyt hakemaan, Piika tulee tarjoamaan toista lelua, joka heitetään sille. Kiljulle on viskottu niin pitkiä heittoja, kuin lelua on saatu lentämään. Piikalle hieman lyhempiä, vaikka on sekin saanut tehdä töitä lelunsa eteen. Aluksi Piikalle tuli aina täysin toimintakyvytön tiltti, kun Kilju palautti lelunsa rantaan. Piika unohti oman lelunsa ja jäi vain tuijottamaan Kiljua. Kunnes Kilju taas lähetettiin noutamaan leluaan ja Piika palautti omansa uutta heittoa varten. Viime viikkoina Piikakin on kuitenkin pystynyt palauttamaan lelunsa rantaan asti ilman tilttiä, joten kehitystä on tapahtunut.

 

Loman lopuksi päätettiin, että käydään nyt edes jossain reissussa ja otettiin suunta kohti Kainuuta. Nelisen päivää vierähti siivillä, kuten aina. Ja koirat nauttivat, kuinkas muuten. Välillä oli pakko pistää stoppi jatkuvalle vedessä läträämiselle ja nostaa vesilelut hyllylle. Tai tässä tapauksessa veneeseen, kun mietittiin, kuinka tyhjentää täpötäysi vene vedestä. Kiljun mielestä lelujen hyllytys oli…no huono idea.

Lähellä mutta niin kaukana.

Saisinko?

Auttaisitko sinä?

Eikö KUKAAN auta?

Siellä ne olisi!

HALUAN! TOIMINTAA!

Istun sitten tässä ja odotan…

Ja kuinkas siinä sitten kävikään… Piika hyppäsi veneeseen, haki lelun ja esitteli sitä ylpeänä Kiljulle. 

Mutta Kilju keskittyi jo ihan muuhun, lentävään veteen…

IP3 Kilju

Loma lähenee loppuaan. Pitäisi kai yrittää muistaa, mitä kaikkea lomalla tapahtui… No, aloitetaan siitä, kun Kilju kävi kokeessa…

Taisi olla lauantai, heti loman alkuun. Vielä heinäkuuta elettiin. Ajeltiin Orivedelle kokeeseen, tuomarina Outi Hermiö. Jäljellä aloitettiin, kauniissa säässä pellolla. Lammaslaidun vieressä. Piikan mielestä ne olisi pitänyt syödä. Kilju heilutteli vain häntäänsä. Ja viiden minuutin varoitusajalla Kilju lähti koirista ensimmäisenä jäljelle. Janne ja Jannen arpatuuri… Tarkoitus oli ollut, että Kiljua olisi ehtinyt siinä vähän purkaa lenkillä, mutta eipä sitten. Aika rajallista oli muutenkin, kun narttu lähenteli tärppipäiviään ja piti vähän miettiä, missä sitä viitsi käyttää tarpeillaan, ettei muita kisakumppaneita häiritsisi.

Jännitin jälkeä varmaan enemmän kuin kukaan. Viimeiset neljä viikkoa olin kuitenkin sitä koiralla ajanut ja edellisenä iltana siirrettiin jälkipuikot Jannelle. Tulihan siellä niitä muutamia mokiakin sitten, mutta Kilju teki hienon tolpan ja lähti jäljelle itsevarmasti. Ensimmäisestä esineestä otti vähän painetta ja kulmissa tuli pyörimistä. Toisella esineellä Janne pelasi pari pistettä kehumalla koiran, kun se oli mennyt maahan esineelle. No, ne pari pistettä pystyi ottamaan, sillä siihen Kilju taas tasaantui ja jäljesti hyvin loppuun. Pisteitä tästä suorituksesta 88.

Sitten tulikin pitkä odotus. Koska juoksut, Kilju teki loput osiot viimeisenä koirakkona. Muut siis tekivät tottikset ja purut ja Kilju pääsi vasta sitten kentälle. Kyllä, se oli täysin irti. Tottikseen tullessa etsi vain maalimiestä ja homma levisi siihen. Epätarkkuuksia, edistämistä, jäävässä istumisessa jäi seisomaan, A:n palautti metrisen kautta ja kaiken huipuksi eteenmenoon lähti liiankin hyvin ja käskyt maahanmenosta kaikuivat kuuroille korville. Häntä vaan vilkkui, kun Kilju painoi ulos kentältä ja samantien takaisin etsimään maalimiestä piiloista. Pisteitä tästä suorituksesta 70.

 

Pieni huilitauko ja sitten purut. Kuuma päivä ei näkynyt Kiljun suorituksissa. Tottiksen perusteella itse olisin voinut lyödä vetoa, että Kilju tulisi suoraan 6-piilolle, mutta thänk god oltiin treenattu viikkoa aiemmin tätä, niin että itse toimin tuomarina ja kun Kilju yritti tulla piilolle suorilta, häädin sen pois. Oli vissiin jäänyt joku muistikuva tästä, sillä Kilju kiersi piilot kiltisti ja 6-piilolle tullessakin vältti tulemasta tuomarin puolelta sisään ja vaihtoi kesken matkan kiertopuolta. Hieman haukku viipyi piilolle tullessa, kun Kilju arvioi uutta maalimiestään. Muutama tökkäisykin siinä tuli ennen kuin Kilju pääsi vauhtiin. Paon estossa tuli automaattimaahanmeno ja pitkässä liikkeessä Kilju hidasti ennen hyppyä eikä saanut kunnolla kiinni hihasta, mutta korjasi otteen heti kun sai tilaisuuden. Janne puolestaan pääsi herkuttelemaan irrotuksissa ylimenovaiheilla ja esityksestä irtosi pisteitä 92.

 

Tällä lennokkaalla suorituksella yhteispisteiksi jäivät 250 ja koulutustunnus IP3. Kiitos Vesku, Ellu ja Riikka sekä kaikki matkalla auttaneet. Tästä kohti uusia seikkailuja!