Tuplanolla Mikkelistä

Lauantaina ajeltiin Lauran kanssa Mikkeliin agikisoihin. Kolmosluokat alkoivat makseilla puolilta päivin ja hyvin siinä sitten koko päivä vierähtikin. Piikan ja Nastan kanssa on kyllä ilo matkustaa, kun tytöt tulevat niin hyvin keskenään juttuun ja enemmän saa toppuutella, ettei ihan kaikkiin villihepuleihin lähdettäisi mukaan.

Ensimmäisellä radalla tuomarina oli Martti Salonen. Olisiko ollut ensimmäinen kerta, kun radalla mentiin neljä kontaktia, kun A mentiin kahdesti. Arvelin, että Piika lähtee käsistä, kun ei olla juuri treenattu eikä kisattu SM-kisojen jälkeen, joten suunnittelin paljon vastakäännöksiä radalle. Ei olisi tarvinnut. Tauko oli tehnyt hyvää ja Piika oli hyvin kuulolla. Otettiinkin sitten tyhmä 10, kun ensin Piika ei muka löytänyt A:lle niistosokkarin jälkeen. Katseeni suunta varmaan antoi olettaa muuta, vaikka jotenkin luulin, että no tottakai se A:lle menee, kun nenän edessä se este on. Seuraava kämmi sitten samantyylisessä kohdassa, kun Piika tuli hyvin vastakäännökseen ja ohitti keinun, mutta ei tosin langennut putkiansaankaan. Loppurata oli sellaista takaaohjausta, kun sai irrotella, mutta hienosti Piika kääntyili ja luki esteitä ja vissiin numeroitakin.

Toiselle ja kolmannelle radalle vaihtui tuomariksi Hannele Lummeranta. Radat vaikuttivat helpoilta, mutta vauhtia niillä tulisi olemaan ja totesin, etten mitenkään kykenisi ehtimään tietyille esteille, vaikka mitä tekisin ja vaikka miten ohjaisin. Päätin sitten soveltaa. Toiselle radalle en saanut Piikaa enää rauhoittumaan lähtöön, joten vapautin sen sitten seisomisesta. Kolmannelle en edes jaksanut säätää. Se on jännä, miten Piikan kanssa tietää jo siinä vaiheessa, kun kävelen lähtöön, että tuleeko se istumaan vaiko ei ja kannattaako asiasta vääntää.

Molemmilla radoilla oli pieniä putkiansoja, joissa vaadittiin hallintaa ja sitten taas paljon suoraa, jossa sai vain tykittää. Meille siis unelmaratoja. Mitä nyt en kykene itse juoksemaan tällä hetkellä sitä vähääkään, mitä ehkä joskus. No, on taannuttu sitten taas vuosi sitten ohjauksiin, eli oletan ja luotan, että Piika kyllä irtoaa ja kääntelen sitä takaa. Ja jos tämä ei ole aiemmin toiminut, niin nyt oltiin niin samoilla radoille, että tuplanollahan sieltä paukahti. Ensimmäiseltä radalta nolla tuli ehkä vähän yllättäenkin ja toiselta päätin, että tehdään nyt se tupla tähän väliin. Hällä väliä ajalla, kunhan tehdään nolla. Otin siis ohjaukset todella tarkasti, mutta ennen muuria unohdin linjata, joten siinähän sitä aikaa sitten paloi. Harmi. Piika oli tuolla radalla 4. Jos muurin ohjaus olisi mennyt paremmin, sijoitus olisi voinut olla paljon parempi. Mutta ei voi harmitella sen enempiä. Tuplanolla on tuplanolla ja se on nyt plakkarissa. Yhteensä nyt on kai 3 SM-nollaa jo kasassa ensi kesälle.

Tässä nuo nollaradat:

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s