Ihan(a) kamala yhdistystoiminta

Päällimmäisenä ahdistus, epäusko ja pettymys. Miten tässä kävi näin?

Kevään aikana agility-yhdistyksessämme heräsi keskustelua hallin pohjasta. Vuosien aikana hallin hiekkatekonurmen huolto on suoraansanottuna laiminlyöty ja sen alla oleva kivituhka on päässyt kovettumaan. Matto on liukas, siinä ei ole tarpeeksi hiekkaa eikä joustoa.

Heräsin huomaamaan itse hallin pohjan kovuuden oikeastaan siinä vaiheessa, kun jätin kouluttamisen tauolle kevättalvella. Mystiset selkäkivut katosivat samalla, kun hallissa pari tuntia yhtäjaksoisesti seisominen jäi. Samaan aikaan kuitenkin totesin, että Piika liukastelee treeneissä joka viikko. Lopulta tuo liukastelu meni siihen, että Piika on nyt kaatunut joka viikkotreeneissä toukokuusta lähtien. Turvallista agilitya, eikö? Olen pyrkinyt jättämään treenaamisen mahdollisimman vähälle kuluneen kesän aikana. Harmittaa, harmittaa ihan vietävästi, koska siksi jätin kouluttamisen tauolle, että nyt voisin treenata omaa koiraa!

Aiemminkin olen täällä jo arvellut, että Piikan herkkä kaatuminen johtuu siitä, että terävänä koirana reagoi ohjauksiini nopeasti eikä pohja ole tarpeeksi pitävä, jotta voisi nopeita käännöksiä tehdä. Liu-uttaa Piika ei osaa enkä toisaalta halua sen sitä edes oppivan. Sen valtti kisoissa on juuri ne nopeat käännökset! Liukkauden ohella pohja on kova ja kyllähän noista kaatumisista on Piikan etupää ottanut melkoisesti runtua. Harrastuskoiran huoltoon kuuluu tottakai normaalisti hieronta, fyssari, osteopaatti ja mitä näitä nyt on, mutta ei se ole normaalia, että niitä tarvittaisiin viikottain koiran kunnossa pitämiseksi.

Kun keskustelu hallin pohjasta heräsi, syyteltiin päättäviltä tahoilta, että kun aina valitetaan, mutta ei tehdä. No, päätin tarttua toimeen ja muutaman henkilön toimin kasattiin kokoon kysely JAT-Tilan pohjasta. Kyselyt tehtiin sekä jäsenistölle että kisaajille. Asian tärkeydestä kertonee, että mm. SAGI nosti kyselyä jäsenistölleen näkyville. Kyselyyn saatiin mukavasti vastauksia siihen nähden, että se toteutettiin nopeasti ja sitä markkinoitiin suhteellisen vähän. Pari viikkoa meni vastausten läpikäymiseen ja jotain hyötyä oli yliopisto-opinnoistakin, kun iltojen ratoksi kirjoittelin tuloksista yhteenvedon. Se on edelleen luettavissa täältä.

Joka tapauksessa kyselyn lopputulos oli hyvin tasainen, mutta sekä jäsenistön että kisaajien kyselyn enemmistö oli kuitenkin kivituhkapohjaan vaihdon kannalla ennemmin kuin hiekkatekonurmella jatkamisen kannalla. Kuinka moni ajatteli jo tässä vaiheessa, että no nyt! On mustaa valkoisella, kyllä sille pohjalle nyt jotain tehdään!

JATin hallitus kuitenkin kokousti samaan aikaan, kun aktiivit seuratoimijat maalasivat JATin uutta hienoa kerhotaloa, ja päättivät, ettei muutoksia pohjaan tehdä. Kuinka hienoa on mainostaa kisoja uudella kerhotalolla ja puffetilla kuin hallin pohjaan tehtävillä muutoksilla, joka voisi tuodakin kisaajia! Viikon verran olin itsekin iltaisin maalaamassa kerhotaloa muiden aktiivien kanssa. Ihana yhdistystoiminta nosti päätään, kaikki halusivat puhaltaa yhteen hiileen. Kaikki halusivat päästä itse päättämään pohjasta ilman, että muut sitä tekisivät heidän puolestaan. Päädyin keräämään nimilistaa ylimääräistä vuosikokousta varten. Se täyttyi nimistä kahdessa illassa, itse asiassa sain nimiä paljon enemmän kuin vaaditun määrän.

Kun yhdistyksen hallitus sai tietää asiasta, sain kiukkuisia yksityisviestejä ja minut käytiin haukkumassa maalaustalkoissa kaikkien kuullen. Olisi varmaan pitänyt siinä vaiheessa kysyä ko. henkilöltä, että teetkö tämän yksityishenkilönä vai hallituksen jäsenenä? Kun keräsimme nimiä hallissa, meidät ajettiin hallista pois, koska ”politikointi” ei kuulu yhdistykseen ja se mädättää yhdistyksen. Selväksi tuli sen viikon parin aikana, että kun olin se näkyvä henkilö koko hommassa, minuun voitiin henkilökohtaisesti kaataa kaikki paska niskaan. Samaan aikaan piti varautua agilityn SM-kisoihin yhdistyksen maksijoukkueen jäsenenä. Niin, se ihan(a) kamala yhdistystoiminta…

Meillä oli nimilistat, meillä oli kaikki valmiina, jotta ylimääräinen vuosikokous olisi voitu kutsua koolle. Miksi se jäi tekemättä? Kyllä, olin myös väsynyt siihen jatkuvaan haukkumiseen ja mustamaalaamiseen, jota minua kohtaan käytiin. Aivan kuin olisin ollut yksin tässä asiassa. Toisaalta minut myös suostuteltiin, että yritetään nyt vielä keskustelun kautta. Hallitus on halukas keskustelemaan asiasta, he eivät halua ylimääräistä vuosikokousta. Halusin uskoa, että no nyt! Kyllä tässä asiassa saadaan kaikkia tyydyttävä ratkaisu, kompromissi.

Maalaustalkoiden ohella järjestettiin pulinailtoja ja pohdittiin yhdistyksen tulevaisuutta ja miten tehdä yhdistyksestä houkutteleva kaikille. Kuinka saada jäsenistö aktiiviseksi? Kuinka tehdä erilaisia tapahtumia jäsenistölle ja saada sitä kautta aktiivinen seura? Ilmapiiri oli aina sellainen, että yhdessä tekemällä, kyllä tämä vielä iloksi muuttuu!

Niin ja, tässä vaiheessa taisi käydä niin, että olimme niissä SM-kisoissa ja maksijoukkue sijoittui kuudensiksi. Ihan(a) kamala yhdistystoiminta osoitti taas kyntensä.

Seuraavalla viikolla Jattila oy kokousti ja käsittelyssä oli taas pohja. Päätöksiä lupailtiin. Kohtahan käytäisiin jo heinäkuuta. Se päätös oli vain se, että Jattila oy kutsui kokoon jäsenistön keskustelutilaisuuden hallin pohjaan liittyen. Laskeskelin tuona iltana, että paikalla oli 30-40 henkeä parhaimmillaan. Asia olisi puhututtanut läpi illan. Kivituhkan kannattajat toivoivat, että edes yksi kenttä muutettaisiin kivituhkalle. Kompromissinä. Ei voisi olla vaikeaa? Kustannukset pysyisivät myös maltillisina. Huoli koirien turvallisuudesta oli käsin kosketeltava. Pohdittiin myös kovasti sitä, onko yhdistyksellä edes rahaa pitää kallista mattoa, joka olisi vaihdettava joka tapauksessa aina 8-10 vuoden välein ja huollettava kalliilla joka vuosi useita kertoja. Entäs niiden hiekkatekonurmella jatkavien mielipide? No, he olivat kovin huolissaan, että jos yksikin kenttä muutetaan kivituhkalle, villakoirat sairastuvat keuhkosyöpään sen vuoksi.

Keskustelutilaisuudessa oli taas se ilmapiiri, että kyllä me yhdessä tekemällä saadaan ja tehdään! Kun haetaan tähän kaikkia miellyttävä ratkaisu ja se kompromissi niin saadaan kouluttajat ja saadaan treenaajat. Saadaan vielä yhdistys toimimaan. Keskustelutilaisuuden lopuksi järjestettiin epävirallinen äänestys. 4 kannatti hiekkatekonurmen huoltoa ja sen testaamista, toimiiko pohja. 18 kannatti 1-kentän suoraan kivituhkalle muuttamista. Tässä vaiheessa porukka suoraastaan tuuletti, jes, treenit jatkuvat! Olemme edelleen jattilaisia!

Päätös meni vielä Jattila oy:n kokoukseen. Luvattiin selkeä päätös Jattilan pohjasta ennen seuraavaa jaksohakua, jotta kouluttajat voisivat päättää, jatkavatko kouluttajina vaiko eivät tietäessään, että tuleeko kivituhkakenttää vaiko ei. Jaksohaku alkoi, päätöstä ei kuulunut. Sitten. Päätös oli, että 1-kentältä siirretään hiekka 2-3 kentille ja noita kenttiä testataan 2 viikkoa ja niille teetetään kimmoisuusmittaus. Sen perusteella päätetään, jatketaanko hiekkatekonurmella vai siirtyykö 1-kenttä kivituhkalle.

Epäusko. Ahdistus. Pettymys. Tämä ei ole se päätös, mitä tähän tilanteeseen haluttiin. Haluttiin selkeä ratkaisu, jotta voisi valita kouluttaako ja jatkaako treenaamista ensi jaksollakin Jatilla. Nyt sitä päätöstä on mahdoton tehdä. Kaiken tämän jälkeen. Kaikkien näiden kuukausien väännön jälkeen en enää voi olla kuin skeptinen. Vanhalla hiekkatekonurmella jatketaan. Koska villakoirat sairastuvat keuhkosyöpään. Koska 10 vuotta sittenkin järjestettiin kisat vanerin päälle viritetyllä matolla. Jätetään huomioimatta, että melkoisen matalalla nuo paimenkoirataustaiset maksitkin pohjaa pyyhkivät ja että laji kehittyy. Kivikova alusta ei ole tätä päivää.

Ihan(a) kamala yhdistystoiminta. Olin vetovastuussa järjestämässä avoimia ovia Jatille. Pistin nyt homman jäihin. Jotenkin on sellainen fiilis, että tämän kevään ja kesän aikana olen tehnyt tarpeeksi. Vaikka tokihan päättävät elimet edelleen valittavat, että no tekisitte jotain ettekä vain valittaisi! Minusta tuntuu, että kaikki voitava on nyt tehty. Ainoastaan suomin itseäni siitä, että olin liian herkkäuskoinen ja uskoin keskusteluun enkä kutsunut vuosikokousta koolle.

Kirjoitin tämän tekstin. En edes tiedä miksi. Kai selittääkseni. Pyytääkseni anteeksi. Että parhaamme tehtiin. Aina se ei vain riitä. Ja jään odottamaan sitä paskamyrskyä, mikä tästäkin tekstistä seuraa. Koska tiedän kyllä, että ”seuran asiat ovat seuran asioita”. Harmi vain, että minä olen tehnyt tästä julkista jo alustakyseluillä ja siihen vastanneet ansaitsevat kuulla ainakin minun versioni tapahtumista. Vaikka sitten niin, että eksyvät lukemaan sen täältä.

Janne tuumasi jossain vaiheessa kesää, että meinasit sitten lähtiäisiksi polttaa kaikki sillat takanasi. Siltähän se nyt vähän näyttää. Mutta teen sen siksi, että JATilla on huipputyyppejä. He ansaitsisivat tehdystä työstä, kouluttamisesta, aktiivitoiminnasta, harrastamisesta sen palkinnon, että heitä kuunneltaisiin, sen että he voisivat treenata turvallisesti rakastamassaan seurassa, jonka eteen he ovat valmiit tekemään töitä. Kun he lähtevät, ketä jää jäljelle?

Sen vuoksi, todennäköisesti, mutta toivottavasti ei, vielä viimeisen kerran, nyt on tarjolla sitä jattilaisenergiaa ja talkoita parhaassa seurassa: Ensi sunnuntaina suunnaksi JAT-Tila ja Agiliti-Olumppilaiset!

 

muoks. 14.7.2016 klo 9:20. Lue myös ihmeessä jännittävä jatko-osa tälle saagalle: Ihan(a) kamala yhdistystoiminta vol2.

Mainokset
Julkaistu kategoriassa agility, kirjoittanut .

Tietoja Tintzu

Ehkä mitään alkua ei edes ole. Hetkistä voi ottaa minkä tahansa, ottaa ja ajatella. Aivan mikä tahansa hetki, sillä mitään alkua ei ole paitsi vasta jälkeenpäin. Ja jokainen alku pitää sisällään kaikki toiset alut ja kaikki toiset loput.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s