Kuinka vältetään pennun otto

Keväällä totesin, että haluan pennun. Piste.

Janne sitä tuumaili ja lopulta totesi, että kiitos ei. Ei tässä tilanteessa.

Myöntyi kuitenkin siihen, että haluan PK-lajeja harrastaa. Metsäjäljelle ei (vielä) Kiljua antanut, mutta suostui siihen, että lähdetään viestimetsään Kiljun kanssa. No, on treenattu, mutta harvakseltaan kuitenkin. Ei näillä meidän aikatauluilla kunnon treenimääriä saa aikaiseksi. Mutta suostui se Janne Kiljun ilmoittamaan kokeeseen. Samaan aikaan alkoivat Kiljun en_juokse_treenit. Perinteisesti. Janne tuumasi, että no mennään kokeeseen, juoksumahdollisuus on 50%. Janne olisi halunnut sen olevan 100%, mutta suostui tuohon yhteen kokeeseen. Koska panokset pitää olla aina näissä geimeissä, tällä kertaa se oli se, ettei pentua tipu enkä saa uutta koetta ruinata vuoteen, jos Kilju ei juokse.

Perjantaina siis pakattiin taas auto ja suunnattiin kohti Kajaania.

CYMERA_20160703_105334

Narunjatke valmiina tositoimiin. Harmi vaan, että istui väärässä autossa, joka ei kuljettanut Kajaaniin.

Lauantaiaamu koitti aurinkoisena ja keliksi luvattiin +25 astetta. Tottisolosuhteet olisivat iltapäivällä kuumat, mutta kenttä loistavassa kunnossa oleva nurmikenttä. Päivä alkoi kuitenkin viestiosuudella. Ajeltiin Teerivaaraan ja paikallisten mielestä mentiin varsin huonokuntoista kinttupolkua loppumatka. Meidän mielestämme tie oli hulppeassa kunnossa, kun tietää nuo Keski-Suomen metsäautourat.

Metsään lähdettiin 7 koirakon kera. Kolme voittajaa, yksi avo ja kolme alon, joista Kilju olisi vuorossa ensimmäisenä. Hyvä paikka siis. Jannen huutoihin Kilju ei juuri reagoinut, ehkä Janne olisi voinut enemmänkin huutaa sitä. Maasto oli hienossa kunnossa, ojien ylityksiä tuli jokunen. Leiriydyttiin B-pisteelle ja samantien ympärillä alkoi mahdoton pörinä. Paarmoja tuntui olevan järjetön määrä, mutta päivän mittaan selvisi, että niitä voi olla myös zikajärjettömästi.

Kaksi ensimmäistä voittajan koirakkoa juoksivat hyvin ensimmäisen matkan. Kilju kuunteli kovasti lähetyksiä ja selvästi tuntui ymmärtävän jutun juonen. Kolmas kääntyi ja tuli takaisin. Avon koira lähti, mutta kääntyi sekin ja tuli takaisin juuri, kun Kiljua oltiin lähettämässä. Vähän Kilju sitä katseli, mutta mielestäni oli hyvin lähdössä ja hieman sitä sain polvellakin ohjatuksi, että katse ei suuntautunut ohi menneeseen koiraan. Joko tuomari unohti sanoa puolen minuutin käskyn, tai se meni minulta ohi, mutta lähetyskäskyä ei kuulunut. Lopulta tuomari totesi, että teidän lähetysaika meni jo, kun hän keskittyi palanneeseen koiraan. En oikein tiennyt, saanko puhua, mutta kysyin sitten kuitenkin, että lähetänkö sen nyt? Tuomari totesi, että älä vielä ja alkoi samantien laskea viidestä alaspäin aika-käskyyn. Pakkohan se oli Kilju siitä lähettää. Jälkikäteen kun olen kokeneempien kanssa jutellut, olisin voinut ehkä pyytää tuossa tilanteessa uudenkin valmistautumisen. En kuitenkaan luule, että se olisi vaikuttanut Kiljun suoritukseen millään tavalla.

Kilju lähti kuin tykin suusta heti kun annoin luvan. Muutamassa sekunnissa se oli kadonnut näköpiiristä. Minuutinkaan kohdalla ei näkynyt, siinä kun palailin omalle leirille ja seuraavaa oltiin lähettämässä, Kilju tuli takaisin ja huutelin sen kiinni. Myös muut kaksi alokkaan koiraa keskeyttivät. No, pieni iltapäivälenkki siitä tuli. Janne laittoi samantien viestiä, että jos saan vain luvan, niin jäädään treenaamaan kokeen päätyttyä. Lopulta vain yksi voittajan koira juoksi kaikki matkat, joten lupa saatiin ja treeniseuraakin löytyi kisakumppaneista.

Yritin lähettää Kiljun B:ltä, mutta ensimmäisellä lähetyksellä lähti taas hyvin ja palasi hetken päästä. Toisella lähti epävarmasti ja ajatin sitä edellä, mutta palasi silti lopulta. Todettiin, että haen Jannelta A-pisteeltä vauhtia ja kävelen Kiljun kanssa uudestaan kilometriin. Tässä vaiheessa treeniseurana oli enää yksi koira ja saatiinkin ihan hyvät treenit aikaiseksi. Kilju lähti nyt Jannelle ihan eri tavalla ja juoksi hyvin loppuun saakka. Takaisin painoi ihan täyttä laukkaa. Sai kommentin, että vittu se on nopee. Mutta sillä nopeudella oli myös kääntöpuolensa. Kilju veti itsensä ihan maitohapoille ja lopulta laahasi jalkojaan vaan perässään. Onneksi pisteen lähellä oli oja, johon pulahtaa. Siitä Kilju ei sitten halunnut jatkaa matkaa A:lle enää ollenkaan, joten en alkanut tappelemaan sen kanssa, kun näin, miten puhki se oli. Lopulta käveltiin takaisin A:lle ja lähetin Kiljun jostain 300 metristä Jannelle, kun näytti, että jalat taas kantaisivat. Hyvä mieli jäi päivästä ja treenistä. Kuulema 35 euroa on halpa hinta onnesta ja autuudesta, etten kokeisiin saa enää ruinata ja se pentukin jää vain haaveilun tasolle.

CYMERA_20160703_105127

Kilju D:llä miettimässä, olisiko silti kannattanut juosta.

Loppupäivä kulutettiin rannalla. Piika oli ollut päivän äitini kanssa ja sai vain kehuja, miten kiltisti oli ollut. (Piikalle ihan hyvä, että sai olla levossa tuon päivän. Sille sattui viikolla pieni äksidentti, kun hyppäsi minua päin ja Kilju käveli juuri alta ja eiköhän Piika tippunut suoraan sen päälle. Tasan kaksi vuotta sitten mennyt takajalka otti siinä rytäkässä sitten osumaa ja huonolta näytti sen illan, kun Piika oli ihan kolmijalkainen. Ei kuitenkaan aristanut mitään kääntelyitä tai vääntelyitä, joten annoin itselleni luvan odottaa aamuun. Olikin sitten kaikeksi yllätykseksi oireeton, mutta vietti sen päivän tarkkailussa siskollani ja on nyt levossa treeneistäkin.)

Mutta siis, lauantai-iltana käännettiin vene ja käytiin kalastelemassa. Ensimmäisellä kerralla saatiin vain pari pohjakosketusta ja Piikan syyttävä katse, kun ei sitä otettu mukaan. Sen jälkeen se ei suostunutkaan veneen viereltä poistumaan, joten yökalaan se oli sitten pakko ottaa mukaan. Olipahan sillekin jotain aktiviteettia. Jostain syystä Piika tykkää hirveästi olla vetten päällä ja veneessä, etenkin kun siellä on kimaltavia uistimia.

CYMERA_20160702_235542

Tarkkana yökalassa.

CYMERA_20160703_104943

Ja vielä tarkempana, kun saatiin hauki!

CYMERA_20160703_104554

Veneessä kala ei kiinnostanut, mutta maalla kylläkin.

CYMERA_20160703_104727

Puolen yön jälkeen eteläinen Oulujärvi näytti tältä.

CYMERA_20160703_104146

Puhdistuslaitoksen miehet pitivät rannan puhdistustalkoot.

A-1768

Kyllä taas kelpasi. Auringonnousua odotellessa.

A-1770

Sunnuntai valkeni nihkeän kosteana ja tuulisena. Janne siirsi venettä rannalta toiselle.

A-1772

Oli Piika kuulema kysynyt luvan, saiko tulla taas veneeseen. Kiljulle riitti kahlailu.

A-1775

Laivakoira.

A-1788

Piti ottaa potretti, otettin hauen ihmettelykuva.

A-1790

Kilju, jolla on huulessa puuta ja näyttää ihmeellisesti hampailta.

A-1793

Kiljua moni kehui kokeessa, että onpa hyvännäköinen malinois.

A-1795

Tämä se juoksi aina laiturille suoraan, kun ulos pääsi.

A-1806

Kai se vaan niin nauttii tuosta vetten päällä elämisestä.

A-1808

Kiljua ei voisi vähempää kiinnostaa. Onni on oma halko.

A-1729

Tällä kertaa minä ja koirat.

Seuraavat kolme viikkoa Kilju asuu Piikan ja minun kanssani, kun Janne reissaa. Janne vei kyllä sen paperit, etten saa ilmoitettua Kiljua jälkikokeeseen tällä ajalla, mutta antoi sentään luvan, että saan käydä pellolla treenaamassa Kiljun kanssa.

 

Mainokset

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s